Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilut kaksi vuotta. Poikaystävälläni on ollut masennusta koko tämän ajan. Seurustelun alkuvaiheessa en pitänyt masennusta niin vakavana. Viime kuukausina olen huomannut, että hänen masennuksensa on pahentunut. Välillä hän voi vähän paremmin ja välillä huonommin. En tavallaan huomaa aivan koko ajan sitä, että poikaystäväni olisi masentunut. Masennuksen syynä on hänen isänsä alkoholismi ja lapsuuden ikävät kokemukset ja stressi. Poikaystäväni on sanonut että hän haluaa tervehtyä.
Rakastan häntä, enkä halua erota hänestä, mutta joudun välillä vaikeisiin tilanteisiin. En tiedä kuinka tulisi reagoida sellaisiin lauseisiin, joissa hän viittaa että olisi vain helpompi kuolla. Kuolemaan viittaavien puheiden lisäksi hän on usein kovin väsynyt ja saa välillä ahdistuskohtauksia. Kuuntelen häntä kun hän kertoo ikävistä kokemuksistaan ja yritän olla hänen tukenaan. Olen ainoa kenelle hän on avautunut. Meillä on kuitenkin todella ihanaa yhdessä (jos poikaystävälläni on parempi päivä) ja uskon hänen olevan minulle se oikea. Tunnen oloni kuitenkin välillä turhautuneeksi ja välillä myöskin hieman voimattomaksi. Haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten ? En tiedä kuinka saisin hänet suostuteltua juttelemaan psykologille tms. Ymmärrän, että masennus ei katoa heti, vaan se vaatii aikaa. Voisiko joku viisas ja kokenut antaa minulle neuvoja kuinka minun kannattaisi toimia?
Rakastan häntä, enkä halua erota hänestä, mutta joudun välillä vaikeisiin tilanteisiin. En tiedä kuinka tulisi reagoida sellaisiin lauseisiin, joissa hän viittaa että olisi vain helpompi kuolla. Kuolemaan viittaavien puheiden lisäksi hän on usein kovin väsynyt ja saa välillä ahdistuskohtauksia. Kuuntelen häntä kun hän kertoo ikävistä kokemuksistaan ja yritän olla hänen tukenaan. Olen ainoa kenelle hän on avautunut. Meillä on kuitenkin todella ihanaa yhdessä (jos poikaystävälläni on parempi päivä) ja uskon hänen olevan minulle se oikea. Tunnen oloni kuitenkin välillä turhautuneeksi ja välillä myöskin hieman voimattomaksi. Haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten ? En tiedä kuinka saisin hänet suostuteltua juttelemaan psykologille tms. Ymmärrän, että masennus ei katoa heti, vaan se vaatii aikaa. Voisiko joku viisas ja kokenut antaa minulle neuvoja kuinka minun kannattaisi toimia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ohjaa hänet masennuksesta hyvin perillä olevalle yleislääkärille tai suoraan psykiatrille, vaikkapa ovelle taluttaen. Jos hän haluaa parantua, hän varmaan hyväntahtoisesti mutta määrätietoisesti annetun avun ottaa vastaankin. Et voi edellyttää, eikä hän voi sinulta edellyttää, että terapoit hänet maallikkokuuntelijana kuntoon. Hän voisi kovastikin hyötyä mielialaa nostavasta lääkityksestä, yhdistettynä terapiaan. Myös Al-Anon-ryhmässä juttelu ja kuuntelu voisi auttaa kummasti. Onhan hän itse pysynyt erossa alkoholista?
Turhautuminen ja voimattomuus ovat oikeita ja oikeutettuja tunteita tilanteessasi.
Itse jo paljon vanhempana henkilönä rohkenen arvella, että jos uskaltaudutte lapsentekoon, oma vanhemmuus ja lapsi voivat lopulta nostaa hänet kuiville menneisyyden vatvomisen suosta. Varmaa se ei tietenkään ole, omat traumat olisi hyvä tietysti saada käsiteltyä jo ennen lapsen syntymää. Onnea teille ja voimia yhteisellä taipaleella!
..käyttää Efexoria? Se on lääke jolla masennus lähtee. Tai ei se minnekään lähde, vaan se peittyy lääkkeen tuoman hypomanian alle ja näin potilas on näennäisesti terve. Lääkityksen avulla potilaasta saadaan työkykyinen ja kykeneväinen sosiaalisuuteen. Minuakin on hoidettu niin.
Beck6, poikaystävälläni on masennuksen lisäksi kylläkin myös vauvakuume. Hän kuitenkin sanoo, että haluaa ensin parantua ennen kuin ruvetaan lastentekoon. Toisaalta hän on itse myös sitä mieltä, että lapsi auttaisi häntä voimaan paremmin. Poikaystäväni on kovin lapsirakas. Minä olen sillä linjalla, että ensin hänen pitää saada oma elämänsä jonkinlaiseen tasapainoon. Vauvakuume ja tulevaisuuden haaveet ovat mielestäni kuitenkin hyvä merkki. Olen onnellinen, että poikaystäväni kieltäytyy alkoholin käytöstä. Hän sai tarpeekseen isänsä viinan käytöstä ja on siten koko elämänsä ollut itse koskematta pulloon. Hyvä niin.
Poikaystäväni käyttää lääkettä, joka helpottaa uneen pääsemistä, mutta mitään varsinaista masennuslääkettä hän ei käytä. Hän on myös alottanut D-vitamiinin syönnin, sillä jossain oli juttua siitä, että se helpottaisi masennusta ainakin joissain tapauksissa. Minusta tuntuu, että hän haluaa ensin koittaa parantua ilman lääkkeiden apua.
Kiitos vastauksesta. Henkilöstä riippuen itsekin voi parantua jos PÄÄTTÄÄ niin. On todella paljon hyviä kirjoja aiheesta, T.Hellstenin Virtahepo olohuoneessa ja muu tuotantonsa, Norman Vincent Pealen Myönteisen ajattelun voima auttoi itseäni muutama vuosi sitten paljon, ja Keijo Tahkokallion tuotanto on myös kansantajuisen hyödyllistä.
Jos tuntuu että ponnisteluissanne on seinä vastassa, on syytä/pakko kääntyä asiatuntijan puoleen. Esim. teetä miehellä nyt ja muutaman kuukauden välein täältä löytyvä Beckin masennustesti. Lukema kertoo hoidon tarpeesta, ja lukeman muutos paranemisesta/syvenevistä ongelmista. Olen lueskellut viime päivinä raskaasta aiheesta nimeltä posttraumaattinen stressihäiriö, PTSD, ja sen vakavimmasta muodosta, englanniksi "complex PTSD", jonkinlainen suomennos on kompleksinen PTSD. Jos tarkistat sen oireita netistä, ja tunnistat poikaystäväsi, mielestäni sen ilmiön terapia on vaativaa ammattilaisillekin. Joku, aniharva, pystyy itse toipumaan esim. uskonnollisen kokemuksen avulla/myötä.
On hyvä että poikaystäväsi itse haluaa tervehtyä, se on edellytys masennuksen hoidolle. Jos poikaystäväsi on epäileväinen terapiassa käymisestä, suosittelen hakemaan siitä lisää tietoa. Monilla on ennakkoluuloja psykologeja kohtaan, kuvittelevat että siitä leimautuu hulluksi jos sellaisella käyn. Itse hain kirjastosta kirjan Psykoterapiaopas (kirjoittaja Tiina Tikkanen) ja se motivoi minua hakeutumaan itse terapiaan. Erityisesti kertomukset, joissa ihmiset, joilla oli ollut suuria vaikeuksia elämässään kertoivat miten paljon terapia on heitä auttanut. Vaikka poikaystäväsi voikin puhua sinulle asioista, mikä on tietysti hyvä asia, se ei korvaa terapiaa sillä on aivan eri asia kun voi puhua ammatti-ihmisen kanssa. Samoin poikaystäväsi kuunteleminen saattaa kuormittaa myös sinun tunteita, masentuneen ihmisen auttajana on tärkeää pitää huoli myös omasta mielenterveydestä ettei lähde masennukseen "mukaan".
Masennuslääkkeillä voi poistaa pahan olon, mikä on erityisen tärkeää jos masennus tai ahdistus haittaa jokapäiväistä elämää esim. työssäkäyntiä. Mutta myös terapiassa käynti on yhtä tärkeää eikä pitäisi turvautua pelkästään lääkehoitoon. Lääkkeistä voi käydä keskustelemassa kenen tahansa yleislääkärin kanssa, joka tarvittaessa lähettää psykiatrian erikoislääkärille.
On todella hyvä että poikaystäväsi ei juo, sillä se pahentaa masennusta. Ottakaa erilaisista hoidoista selvää ja hankkiutukaa rohkeasti hoitoon, masennusta voidaan nykyään monipuolisesti hoitaa ja olen varma että poikaystäväsi oloa voidaan parantaa!
E-epa n. 1000mg/pvä Karnosiini n. 1000mg/pvä Venlafaksiini (lääkärin ohjeen mukaan, itselläni 75mg/pvä)
Jos tuolla kombinaatiolla ei masennus lähde, niin johan on kumma! Kaksi ensimmäistä ovat ravintolisiä (saa apteekeista ilman reseptiä) ja venlafaksiini on minun kokemukseni mukaan aivan ylivoimaisen tehokas masennuslääke. Siihen tarvitaan resepti. Pelkkä venlafaksiini riittää jo yksinään poistamaan masennuksen (korkeammilla annoksilla), mutta olen ottanut noita luonnonaineita, jotta venlafaksiinia riittäisi mahdollisimman matala annostus ja sivuvaikutuksia ei tulisi.
Te, jotka olette käyttäneet masennuslääkkeitä. Entä lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen? Alkaako sitten taas masentaa? Onko teille tullut sivuoireita/haittavaikutuksia niistä lääkkeistä?
Mulla masennus uusiutui lääkkeen lopetuksen jälkeen. Kaikilla näin ei toki käy. Minä syön nyt jälleen yllä viestissä mainitsemaani venlafaksiinia yhdessä E-epan ja Karnosinin kanssa.
Alussa lääkkeet aiheutti mulle haittavaikutuksia. Suosittelen aloittamaan lääkityksen mahdollisimman pienellä alkuannoksella sivuoireiden minimoimiseksi. Yleensä hoidon jatkuessa sivuvaikutukset lieventyvät tai katoavat kokonaan. Jos masennus on hyvin vaikea, ja tarvitaan korkea annos lääkettä, silloin yleensä tulee myös pysyviä sivuvaikutuksia.
Masennuslääkettä tulee käyttää niin pienellä annoksella, jolla oireet lievittyvät juuri ja juuri riittävästi. Mulla on käytössä yllä mainitsemani venlafaksiini 75mg-vuorokausiannoksella eikä se aiheuta enää mulle mitään sivuvaikutuksia. Lääkkeen tehoa voi yrittää boostata eräillä luontaistuotteilla, joista nykytiedon mukaan E-epa -kalaöljy on kaikkein lupaavin. Vahva B-vitamiinitabletti (esim. BekoLong) ja D-vitamiinitabletti (esim. Vida D-25ug) on suositeltava. Niitä saa halvalla apteekista ja niistä on muutakin hyötyä kuin masennuksen mahdollinen lievittyminen. Karnosiini on mulla myös käytössä, mutta se on aika kallista.
Määräät sen pojan seikkailemaan vähän... patistat kaupungille hakemaan pizzaa, ravintolaan sunnuntaisin syömään ym.
Radikaalein keino olisi tietysti määrätä sille kurssi meidän legendaarisilta veljeksiltä, paikassa missä karhut myllertää ja haukat lentää :D
kirjoittelet viestejäsi?
Kiitos kaikille teille, jotka olette jakaneet kokemuksianne. On ollut huojentavaa lukea muiden samantyylisiä kokemuksia täältä Suomi24sta. Ja sitten taas toisaalta olen kokenut itse kirjoittamisen ja omasta tilanteesta kertomisen todella terapeuttiseksi !
Olen opetellut olemaan vaatimatta itseltäni liikoja. Osoitan rakkauteni ja sen että olen hänen tukenaan. Onhan sekin tärkeää etten "putoa samaan kuoppaan" hänen kanssaan.