Niin, siihen menee kaksi viikkoa ja sitten tapaan tämän vanhan tutun. Tapasin hänet, jos kuka muistaa äärettömän kauan sitten seilanneen Finnjetin käytävällä. Minulla oli jostain vanhaa varastoa pullo viskiä, muistaakseni Ballantines, sittemmin, ja ehkä aivan oikein, olenkin pitänyt sitä lähinnä talousviskinä ruuanlaittoon. No, kuiteski siihen naapurihyttiin iskeytyi neljä saksalaista rouvaa. Ehdotin hyttikaverille että mennäänpäs tarjoamaan viskit tytöille. No, hehän olivat tarjouksesta yllättyneitä ja luulivat meidän kuuluvan laivan henkilökuntaan: Ja ah, prost, tervetuloa laivalle! Ja juttuhan kehittyi niin, että kaverini otti siitä itselleen monien, monien vaiheiden kautta erään niistä naisista vaimoksi. Mutta tämä toinen, johon tutustuin ja ostinkin hänelle laivan tax-freestä Aarikan korvakorut, otti myöhemmin yhteyttä.
Sen jälkeen olemme tapailleet muutaman vuoden välein ja täytyy sanoa että Saksassa osataan miehen huolenpito. Ensimmäiseksi saa sheivata, sitten suuseksiä aivan ihanalla tavalla. Ja mikä siinä on, sakemanni maistuu aivan erilaiselle, kuin nämä kotimaan leidit?
Sen jälkeen olemme tapailleet muutaman vuoden välein ja täytyy sanoa että Saksassa osataan miehen huolenpito. Ensimmäiseksi saa sheivata, sitten suuseksiä aivan ihanalla tavalla. Ja mikä siinä on, sakemanni maistuu aivan erilaiselle, kuin nämä kotimaan leidit?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ok