Hei taas kaikille! Kyllä mulla nyt tää epi meinaa tosissaan pukata päälle. Kohtaustuntemuksia on päivittäin, sekunneiksi menee ajantaju, kouristuskohtauksia ei kuitenkaan ole. Soitin ongelmastani keskiviikkona sairaalaan hoitajalle, joka lupasi jutella ongelmistani lääkärille. Takaisin päin minulle ei kuitenkaan soitettu, asiallani ei kai ole heidän mielestään kovinkaan kiire. Odottelen kutsua Tampereelle, mutta taidan seota kokonaan ennen kuin aika sinne liikenee. Harmittaa niin kovasti kun monta vuotta meni epin kanssa niin hienosti, mutta tämä vuosi on ollut ihan kamala. Ja vuoden alussa pitäisi kuulema alkaa miettiä työhön paluuta..... Ottaa päähän ihan kirjaimellisesti!
Vertaistukea kaivataan
Marsu32
1386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle, sillä niitä todellakin tarvitaan ettei epi vie koko elämän haluasi. Mulla on kanssa tilanne, että pieniä kohtauksia tulee päivittäin nykyään ja tilanne on sietämätön kun tuntuu ettei mitkään lääkkeet enään auta. Kahdeksan vuotta sain elää rauhassa epiltä, sinä aikana vain muutama pieni kohtaus ja töissä pystyin käymään kokoajan. Nyt olen ollut vuoden sairaslomalla epin takia ja video-eeg:ssä ja MRI:ssä on käyty ja nyt odottelen aikaa PET tutkimukseen. Tuntuu ettei elämässä juuri tällä hetkellä muuta olekaan kuin tämä saamarin epi. Lääkevaihdokset vie ainakin minulta voimat ja tekee sekavaksi ja sitten kun huomaa ettei uusi lääke auta niin minulle ainakin iskee masennut päälle, josta on vaikea toipua jotenkin sitä niin kovasti odottaa aina että uusi lääke auttaa. Nyt vasta sitä ymmärtää kuinka onnellinen on ollut kun epi on ollut kohtaukseton ja muut vastoinkäymiset elämässä tuntuvat todella pieniltä.