Olen nyt peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja varmaan kuudennesta asti olen elänyt ahdistuksen ja masennuksen kanssa. Nyt viimein tuntuu siltä, etten enää jaksa. Pitäisi tehdä läksyt, pitäisi nukkua, pitäisi saada hyvät numerot koulusta, että olisi jonkinlainen tulevaisuuskin. Mutta en vain tiedä miten. En osaa enää nukkua (Juuri nyt kello on vähää vaille kolme maanantaiyönä...), joten minulla ei ole edes sitä vähää energiaa. Joka aamu, kun kello soi, haluaisin vain unohtaa, että bussi odottaa tunnin päästä matkustajaansa.
Masennukseni ei ole ikinä ollut mitenkään hälyttävän vakavaa: en ole ikinä viillellyt itseäni tai yrittänyt itsemurhaa. Mutta kun kolme vuotta on elänyt elämäntahtoa nakertavassa tilassa, alkaa nakerrettava loppua. Tuntuu kuin ajautuisin koko ajan lähemmäs hermoromahdusta ja vaikka joululoma on tulossa, se lievittää stressiä vain hetken. Sitten sama jatkuu viikko viikon jälkeen, enkä enää näe itselleni minkäänlaista tulevaisuutta. Toki lukio, ammatti ja sun muut on teoreettisena tavoitteena, mutta miten niistä on tarkoitus selviytyä, kun ei osaa selviytyä edes yläasteesta?
Tietääkö kukaan, onko peruskoulusta mahdollista saada jonkinlaista sairauslomaa/kevennystä masennuksen takia? Olisiko mitenkään mahdollista mennä peruskoulu loppuun esim. etätyönä ja pelkästään tenttimällä? (Jonka pystyisin luultavasti tekemään; en ole mitenkään tyhmä.) Tai onko mitään muuta mahdollisuutta? Minusta nimittäin oikeasti tuntuu, etten jaksa jatkaa nykyisellä menolla enää pitkään. Terveydenhoitaja tietää tilanteestani päällisin puolin, muttei oikeastaan osaa tarjota muuta kun psykologikäyntejä, jotka eivät helpota tilannettani. Osastolle minua ei kuulemma otettaisi mielellään, sillä tilani ei ole vielä "katastrofaalinen".
Masennukseni ei ole ikinä ollut mitenkään hälyttävän vakavaa: en ole ikinä viillellyt itseäni tai yrittänyt itsemurhaa. Mutta kun kolme vuotta on elänyt elämäntahtoa nakertavassa tilassa, alkaa nakerrettava loppua. Tuntuu kuin ajautuisin koko ajan lähemmäs hermoromahdusta ja vaikka joululoma on tulossa, se lievittää stressiä vain hetken. Sitten sama jatkuu viikko viikon jälkeen, enkä enää näe itselleni minkäänlaista tulevaisuutta. Toki lukio, ammatti ja sun muut on teoreettisena tavoitteena, mutta miten niistä on tarkoitus selviytyä, kun ei osaa selviytyä edes yläasteesta?
Tietääkö kukaan, onko peruskoulusta mahdollista saada jonkinlaista sairauslomaa/kevennystä masennuksen takia? Olisiko mitenkään mahdollista mennä peruskoulu loppuun esim. etätyönä ja pelkästään tenttimällä? (Jonka pystyisin luultavasti tekemään; en ole mitenkään tyhmä.) Tai onko mitään muuta mahdollisuutta? Minusta nimittäin oikeasti tuntuu, etten jaksa jatkaa nykyisellä menolla enää pitkään. Terveydenhoitaja tietää tilanteestani päällisin puolin, muttei oikeastaan osaa tarjota muuta kun psykologikäyntejä, jotka eivät helpota tilannettani. Osastolle minua ei kuulemma otettaisi mielellään, sillä tilani ei ole vielä "katastrofaalinen".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko jutellut vanhempiesi/läheistesi kanssa? Tuossa iässä masennus on jollain lailla myös "normaalia" ja liittyy jollain lailla normaaliin kehitykseen mutta itse tietysti tiedät parhaiten, milloin voimasi ovat _lopussa_.
Osaatko itse paikantaa mitään syytä masentuneisuudelle, jos tunnet että olet kärsinyt siitä kuudennesta luokasta lähtien..? Näistä tuntemuksista voisit puhua siellä psykologilla, ellet ole niin tehnytkin. Masennus vaatii aina rehellistä kohtaamisista ja niiden asioiden työstämistä jotka nousevat mieleesi. Kaikilla ei välttämättä tietysti selvää syytä ole, tai eivät osaa sitä ainakaan itse "paikantaa", vosit pitää päiväkirjaa jossa käyt vuoropuhelua itsesi kanssa, kirjoittamisen on ihan tutkittu helpottavan oloa.
Tietysti vaatisi että sinulla olisi joku, edes yksi, läheinen ihminen joka tietäisi miltä sinusta tuntuu. Et jaksa yksin, vaan mitä rehellisemmin kerrot tuntemuksistasi läheisille, terveydenhoitajalle ym, sen suuremmat mahdollisuudet sinulla on "toipua". Sinuna jatkaisin psykologilla käyntejä vielä, itse olisin ikäisenäsi tarvinnut sellaisia, mutta jäin vaille hoitoa ja sen johdosta masennukseni puhkesi myöhemmin.. Muista että masennus ei häviä hetkessä mutta jokainen pienikin askel jonka teet sen voittamiseksi on eteenpäin! Siinä mielessä olet fiksu (ja varmaan muutenkin) että tiedostat asian jo tässä vaiheessa, nuoresta iästäsi huolimatta.
Kerro vain perheellesi/ystävillesi olostasi jos voit. Usein voi tuntua siltä ettei saa sellaista tukea kuin tarvisi, mutta ainakin se, että ei tarvitse yksin yrittää jaksaa "näytellä", helpottaa jo omaa oloasi. Terveydenhoitajan kanssa voit jutella koulun käyntiin liittyvistä asioista.
Meidän yläasteella oli oppilaita, jotka saivat sopia että tekevät jonkunlaisen kevennetyn peruskoulun loppuvuoden. Heitä ei juuri näkynyt koulussa mutta olivat sopineet asiat opettajien kanssa. Itse olen nyt ilmeisesti sairastunut masennukseen lukion 1. luokan alussa ja en tosiaan tiedä mitä teen, lukio kun ei paljoa poissaoloja salli.