mä en tiiä mitä mun pitäis tehä. mä epäilen et mul on joku syömishäiriö. tätä on jatkunu ainaki kaks vuotta. mä yritän olla syömättä niin pitkän ajan ku on mahollista. sit mä en pysty enää pitää itteeni nälässä ja syön TOSI paljon. mä syön vielä paljon sen jälkeeki ku mä tuntisin olevani täysi. sit ku alkaa tuntuu et maha räjähtää, mä juon vettä ja meen oksentaa tai liikun ihan sika paljon. onks tää bulimiaa? tai bed? voiks tähän kuolla? mä en oo kertonu kenellekkään, ku mä en tiiä mitä mun pitäis sanoo. ku mä en todellakaan tiedä, onks tää joku syömishäiriö. mut eihän tää nyt normaalia ole? vastailkaaa !!
auttakaa, oikeesti.
pelokasssss
4306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja todellakin tohon siis kuolee. Yleensä ei parane, hyvällä säkällä (hyvien ystävien vahtiessa, kaikilla ei ole sellaisia) saattaa pysyä oireettomana ja henkiriepu säästyä, mutta harvoin.
Mutta sitä ennen menetät hampaasi tuon oksentelun mukana, se kun syö hammaskiilteen ja hampakset tippuvat kohta nopsaan tahtiin. Ja ulkonäkösihän kärsii tästä oikein olan takaa. Tulet siis sika rumaksi.
Ainoa keinosi parantua, on se, että menet ja kerrot lähimmillesi tilastasi, äiti/isä/siskot ja puolisot, kaikki on valjastettava vahtimaan pienen mielesi käyttäytymistä tästä eteenpäin.
Itselläni on ollut työkaveri, joka on sairastanut samaa, ja ei voi kuin sanoa, että sääliksi kävi hänen sulhastaan, joka menetti yöunensakin tämän ihmisen takia. (Jolle lääkäri määräsi ruokahalua kiihottavia pillereitä, ja rauhoittavia, ja joka paastosi samaan aikaan) Koko työyhteisömmekin joutui kärsimään kyseisen ihmisen sairaudesta. Erityisen raskasta se näytti olevan hänen vanhemmilleen, olivat itku silmässä tavatessamme.
Niin että onnea vaan valitsemallesi tielle, onneksi en tunne sinua. SILLÄ, MIELESTÄNI KUULUT KUSIPÄISIMPÄÄN IHMISRYHMÄÄN JOTA MAA PÄÄLLÄÄN KANTAA. Itsekkäimpään, ja omahyväisimpään. Sulla on menossa kiva huomionhaku leikki, jolla manipuloit, ja alennat kanssaihmistesi elämänlaatua ihan järjestään.
Tyypillinen aivoton pissis.
Joo, tääkin on nimimerkille ''syytäkin pelätä''. Ei jumalauta, eikai nyt kukaan ihminen pelkästä huomion hausta mitään syömishäiriötä itselleen hankkisi ! et myöskään voi alkaa hakkumaan viestin aloittajaa 'aivottomaksi pissikseksi', koska itsehän sanoit, ettet kyseistä henkilöä tunne. Mutta sinun viestisi perusteella, luulen, että olet itse läski ja huonon itsetunnon omaava kateellinen akka. Haluat luultavasti olla laihempi kun olet, mutta et ole onnistunut saavuttamaan tavoitepainoasi. En usko, että tuollaisten viestien lähettäminen auttaa keskustelun aloittajaa ollenkaan. Painu himaas vinkumaan siitä. Lukisit ensin syömishäiriöistä EDES VÄHÄN, niin tietäisit sen olevan korvien välissä oleva häiriö.
Keskustelun aloittajalle: kirjoittamasi viestin perusteella sinulla on bulimia. Sinun pitää kertoa siitä jollekkin. Olen ollut täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ja tiedän, että esimerkiksi omalle äidille tai muulle vastaavalle on hankala kertoa. Mutta olisiko sinulla ketään muuta LUOTETTAVAA aikuista. tai samanikäistä kaveria jolle voisit kertoa sairaudestasi? Se helpottaisi oloasi, ja voisit tämän henkilön kanssa miettiä, miten ja missä menisit hoitoon. Paljon voimia sulle ! Äläkä välitä tollaisista turhanpäiväisistä akoista! : )
Nimimerkille "Syytäkin pelätä!!!!", ei kai kukaan tahallaan läheisiään satuta, en ainakaan usko. Siitä syömishäiriössä ei ainakaan ole kyse. Syömishäiriö on vakava sairaus, joka vaatii hoitoa. MOnet pitävät syömistä hyvin tavallisena, joka päiväisenä asiana, eivätkä varmasti siten voi käsittää miten esim.joku ei syö "normaalisti" tai oksentelee jatkuvasti syömänsä ruoan. Sitten taas joiltakin ihmisiltä löytyy sen verran empatiakykyä, että he ymmärtävät että taustalla on häiriö, eikä kyseinen henkilö tahallaan toimi edellä mainitulla tavalla.
"pelokasssss", ei todellakaan kuulosta tuo kirjoittamasi mitenkään terveelliseltä suhtautumiselta ruokaan, sulla on selvästi syömishäiriö. Kerro ehdottomasti nuo samat asiat jollekkin luotettavalle aikuiselle, tarviit apua. Älä jatka tuota enää yhtään pidempään, koska tuolla menolla vaarannat todellakin terveytesi.
Vaan näyttääkseen hyvältä? Koskapa on totuus, että satuttavat. Tahallaan tai ei tahallaan, mitä väliä? Kun kerran kuitenkin pitkäaikaisesti, jatkuvasti satuttavat. Ja ihan itsekkyyttään. He voisivat myös olla satuttamatta. Kysymys on vain tahdon voimasta ja tahdosta satuttaa ja saada ylimääräistä huomiota.
Tutustuppa jonkin anorektikon vanhempiin... se on säälittävä näky, kun äiti ei osaa lastaan auttaa. Kuuntele muutama tunti äidin ajatuksia, kuuntele isän tuskaa kun lapsi oksentaa. Kysy montako ylityötuntia isältä menee ostaessaan tekohampaat oksennettujen tilalle. Kuuntele, kun äiti kertoo epätoivoissaan ja syyttää itseään, ja ihmettelee, mitä hän on tehnyt väärin?