Miten se on kun olemme perheen kanssa asuneet 2 vuotta vuokra-kaksiossa ja kuulemme jatkuvasti suvun parista nuhtelua että "eikö se jo kannattaisi oma asunto ostaa kun vuokrathan menee kankkulan kaivoon?"
Itselläni olisi haaveilemani koulupaikka valmiina jota en kuitenkaan ainakaan muutamaan vuoteen voisi aloittaa/jatkaa.
Itse olen ajatellut ettei sitä voi ihan jyrkästi sanoa että vuokralla asuminen olisi tyhmää. Täytyy ottaa huomioon elämäntilanne ja myöskin musta tuntuu ettei moni mieti eikä laske paljonko menee velan korkoihin rahaa. Ja tietysti omassa asunnossa on muita kuluja enemmän kuten mahd. yhtiövastikkeet ym.
Toiseksi, olen kuitenkin ajatellut että jos ostaisin rivitalo-kolmion ja minimissään pari vuotta asuttaisiin siinä, ja sitten myisimme pois ja saisimme vähintään omat takaisin. Yleisesti väitetään että asunnoissa arvo vain nousee. Onkohan se näin? Kannattaako meidän tuon väitteen perusteella osaketta ostaa?
Itselläni olisi haaveilemani koulupaikka valmiina jota en kuitenkaan ainakaan muutamaan vuoteen voisi aloittaa/jatkaa.
Itse olen ajatellut ettei sitä voi ihan jyrkästi sanoa että vuokralla asuminen olisi tyhmää. Täytyy ottaa huomioon elämäntilanne ja myöskin musta tuntuu ettei moni mieti eikä laske paljonko menee velan korkoihin rahaa. Ja tietysti omassa asunnossa on muita kuluja enemmän kuten mahd. yhtiövastikkeet ym.
Toiseksi, olen kuitenkin ajatellut että jos ostaisin rivitalo-kolmion ja minimissään pari vuotta asuttaisiin siinä, ja sitten myisimme pois ja saisimme vähintään omat takaisin. Yleisesti väitetään että asunnoissa arvo vain nousee. Onkohan se näin? Kannattaako meidän tuon väitteen perusteella osaketta ostaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
perusteella ei kannata ostaa.
Eikä senkään perusteella kannata ostaa, jos suku nuhtelee.
Muutaman vuoden kuluttua ei ehkä ole myöskään haaveilemaasi koulutusta paikkakunnallasi.
Oletko oikeasti miettinyt että millän asunnon ostaisit ? Onko säästöjä jäänyt, jotta omarahoitusosuus on kunnossa? Et puhut näiltä osin rahasta mitään viestissäsi.
Mielestäni oman ostaminen kyllä on aina kannattavaa, jos paikkakunnalla mielii edes muutaman vuoden asua. Itse ostimme oman parin vuoden vuokrallaolon jälkeen ja jos nyt uudestaan asian ratkaisisin ostaisin kyllä nopeammin ja jo sinkkuna ollessa.
Mietin myös miksi teidän pitäisi saada isompi ja parempi asunto omistusasunnoksi? Yleensä yritetään pärjätä samankokoisella tai jopa pienemmällä kuin mitä vuokra-asunto on ollut. Näin sitten laina saadaan nopeammin lyhennettyä ja asunto omaksi. Itsekin muutettiin ensin pariksi vuodeksi yksiöön tupakeittiöllä ja neliöt vuokrakaksiosta vähenivät 20:llä. Oli silloin hyvä ratkaisu ja hyvin pärjättiin.
Toki suvun takia ei kannata omistusasuntoa ostaa eikä muutenkaan näyttämisen halusta isompaa kuin mihin on varaa. Kun aika kuluu ja saa olla töissä niin kyllä sen komeankin asunnon ehtii vielä saamaan ja velattomana siitä nauttimaan.
Tietysti on kannattavaa ostaa oma, jos se tulee laskennallisesti halvemmaksi, ja työt ovat todella varmalla pohjalla. Mutta ainakaan itse en vielä aikoihin ajatellut omaa hankkia. Nykyinen vuokra on sellainen, että sama summa saattaisi mennä pahimmillaan jopa tuplastikin juokseviin kuluihin jos oman ostaisi. Nyt kun voi asua puoli-ilmaiseksi, on hyvä säästää kaikki ylimääräinen tulevaa asunnonostoa ajatellen. Se tulee helpottamaan jatkossa melkoisesti, ja tavoite olisi vähintään jokunen kymppi saada jemmattua ennenkuin omaa edes harkitaan. Ja ne rahat saa siellä jemmassa olla, niin ei tarvitse lainan aikana niin stressata vaikka työt lähtisikin kesken kaiken alta.
Tällä hetkellä maksatte myös velan korot ja yhtiövastikkeet. Ne sisältyvät vuokraan ja menevät vuokraisännän hyväksi. Jokusen vuoden kuluttua hänellä on velaton kaksio, jonka te olette maksaneet hänelle. Ei kovin järkevää teidän kannaltanne.
Eli olen vankasti sitä mieltä, että jos elämänne on vakiintunut ja asuntojen hinnat kohtuulliset vuokriin nähden, ostakaa heti kun pystytte. Mitään takuita hintakehityksestä en anna, eikä nouseva hinta välttämättä olekaan ostajan etu. Tärkeintä on päästä eroon vuokralaisen loputtomasta taksvärkistä. Liikaa riskiä ei tietenkään kannata ottaa, ettei tule vaikeuksia.
Jos vuokraat, maksat vuokraa. Jos ostat omaksi, maksat yhtiövastikkeet, muut remontit + lainan korot. Itse asiassa vuokraat pankilta rahaa. Kaikki tämä on kulua, riippumatta siitä kuka kämpän omistaa. Ainoastaan lainan lyhennyserät menevät "omaan taskuun", koska velkasi lyhenee ja "vuokrasi" pankille pienenee. Yksinkertaista.
Tuhannen taalan kysymys on se, kumpi tulee halvemmaksi pitkällä aikavälillä? Veikkaisin että yli 50% tapauksissa omistusasunto. Mutta tämä riippuu siitä missä asuu, millaista kämppää on havittelemassa, kuinka pitkä laina-aika olisi, ym. Ja yksi putkiremppa saattaakin muuttaa kuvioita melko lailla ;-)
Toinen kysymys on, mihin sen "omaan taskuun" menevän rahan haluaa laittaa? Velan lyhennyksiin, eli asuntoon, vai esim. sijoituksiin? Asunnon arvonnousun varaan en laskisi, erityisesti lyhyellä aikavälillä. "Asunnoissa arvo vain nousee"-uskovaiset nukkuivat silloin kun yläasteen ope kertoi inflaatiosta.
Tilanteemme on se että leikki-ikäisen vauvan takia kaksio on käymässä vaimon mukaan pieneksi ja joka tapauksessa vuokra nousisi mentäessä vuokralle kolmioon. Ja kun perheenlisäys on mahdollista ja Luojan käsissä niin on hyvä varautua vähän väljempään asuntoon.
Jollani 6-7 sadalla eurolla joka vuokraan menee lyhennämme varmasti tuommoista 80-90 tonnin osaketta pitkällä maksuajalla.
Omia säästöjä ei kyllä ole mutta ei pankki niitä vaatinutkaan kun syksyllä kävimme kyselemässä lainamahdollisuutta.
jos asunnon ostaa sen paikkakunnan kanssa on sitten naimisissa.Vaikeeta muuttaa jos haluaa muualle tai työn perässä menee.Itse suosin vuokrakämppää,kun voi valita missä asuu vaikka muttaisi joka vuosi ja jos paskamaisia naapureita ei tarvitse koko elämäänsä tuhota tapella niiden kanssa.Vapaus on vuokraasumisessa vaikka se pikkasen enemmän maksaakin,mutta kun minulla ei elossa sitä jolle rahoja jättäisin niin ihan sama maksanko vuokraa.Valtio veisi kumminkin kämpän kun ei sukulaisia elossa.
Tuppaa olemaan kalliita vuokrata. Lisää tuohon yhtiövastike muut kulut (esim remontit). Jos vaikuttaa siltä että maksukyky riittää eikä kulujen osuus nouse kohtuuttomaksi, luultavasti asunnon ostaminen on hyvä ratkaisu - pitkällä aikavälillä.
Arvonnousulla spekulointi, siis ostan kämpän ja toivottavasti myyn voitolla kahden vuoden päästä, on sitten asia erikseen. En suosittele.
Tee oma ratkaisusi. Älä kuuntele niitä sukulaisia. Omistusasunnossa ei ole mitään "hienompaa" kuin vuokralla asumisessa, etenkin jos kämppä tosiasiallisesti kuuluu pankille. Molemmat ratkaisut voivat olla hyviä, riippuen tilanteesta.
olla Pohjanmaalta. Siellä kun isäntä haluaa omistaa kaiken missä tallaa. No itse olen kyllä omistusasumisen puolesta mutta tuossa elämäntilanteessa kun vielä opiskelu ja kenties ei vielä niin varma suhde niin tuo vuokraaminen voi olla viisasta. Kaksion vuokraaminen tilapäisesti ei maailmaa kada mutta jos suhde jatkuu ja tulee jälkeläinen niin silloin viimeistään se oma. Voin sanoa että vaimoni vanhemmat varsinkin isäntä patisteli ja nuhteli minua kun en vaimoani silloin viennyt alttarille vaikka hän raskaana oli. Valitsimme loppujen lopuksi yhdessä sen avion kun poika oli 3 vuotias. Joten anna ne sukulaisten kommentit olla toisarvoisia ja tee asiat silloin kun siltä tuntuu. Näin lopuksi. Osta se asunto kun tuntuu että hetki on oikea koska se kannattaa aina....
Huomasinkin että sinulla jo on jälkeläinen. Jos taloudellinen tilanne sallii oman asunnon hankkimista niin mikäs siinä. Älä sen asunnon takia kuitenkaan jätä opiskeluja etc.. pois. Tarkistakaa kk-lyhennykset ja vuokra samalla alueella ja arvioikaa mahdollisuutenne. Viimeistään sitten opiskelujen jälkeen se oma asunto mikäli työllisyys kunnossa. Tiedoksi sinulle että asuimme vaimoni ja vauvamme kanssa vuoden 40 m2 kaksiossa ja pärjäsimme. Ahdasta välillä mutta pärjäsimme. Nykyään sopivan väljä rivari ulkoilumaastoineen. Ja kohta maksettu. Mutta mikään kiire ei tähän omaan ollut.
Joo Pohjanmaalta ollaan, mielenkiintoista. :) Enhän minä näyttämisen halusta asuntoa hanki, kun en oikein ymmärrä miten se tekee ihmistä paremmaksi enkä oikein ymmärrä miksi joillakin taloudellinen hyvinvointi on itsetunnon vahvike ja perusta. Olen kai vain sen verran laiska että ajattelen että kaikki raha on saatava säästöön että voisi joskus vuosien päästä ottaa vähän rennommin työputkessa.
Niin kyllä nämä viestit avarsi ajatusmaailmaa. Ehkä tässäkään asiassa ei kannata ajatella vain sitä rahaa vaan pitää ajatella arvoa muillekin kuten elämäntilanteeseen ja vuokra-asumisen vapauteen.
Eikä se rahallinen hyötykään niin suuri ole omassa asunnossa lyhyemmällä aikavälillä. Hienoa kun joku palautti mieleen sanan inflaatio. Eli eihän asunnon hinnan noususta ole hyötyä kun palkat ja muut elämisen kustannukset nousevat.
Ja laskeskelin että jos maksan vuokraa 600 euroa, niin samasta kolmiosta omistuskulut ovat luokkaa: lyhennys 350 korot 200 hoitovastike 200 muut kulut 150 - verovähennykset 50 = 850e. Eli lainalyhennyksen erotus noiden erotuksesta on vain 100 e. Toki tyynyn alla se säästöraha kärsii enemmän inflaatiosta kuin asunto todennäköisesti.
Yhteenvetona kai näin että asunnon hankinta on taloudellisesti hyödyllistä, mutta järkevää sitten kun elämäntilanne on sille suopea. :)
osteta näyttämisen takia vaan elämän tarpeen ja tilanteen mukaan. Arvasin kyllä että Pohjanmaalta olette kotoisin vahvan omistamisen vietin takia. Ei sen puoleen kyllä isäni täällä Helsingissä ihan samoilla linjoilla aina ollut. Mutta sen elämän tilanteen mukaan ne omaisuudet hankitaan ei muitten painostuksesta.
Teillä tietenkin vuokrat kolmiossa edullisemmat siellä. Täällä samalla 600 euron vuokralla saa yksiön tai pienen kaksion. Toisaalta "" 350 korot 200 hoitovastike 200 muut kulut 150 - verovähennykset 50 = 850e."" Pitää muistaa että lyhennys on kuin omaan pankkiin laittaisi kasvamaan korkoja (arvon nousu) ja asuminen sitten korot ja vastikkeet. Liian tiukille ei kannata vetää talouttaan edes painostuksen takia. Jos on halua vielä opiskella ja miettiä tulevaisuuttaan niin asuntolaina selkeä rasite eikä anna joustoa elämän muutoksissa samalla tavalla. Ostakaa se asunto sitten (ellei jo ole) kun sinulla on taloudelliset edellytykset siihen ja siten ettei perheesi ja lapsesi tarvitse kärsiä.