Eilen illalla presidentin linnassa vietetty itsenäisyyspäivän huipentuma oli kaukana siitä todellisuudesta, josta meidän pitäisi juhlia. Juhlahumu on keskittynyt ainoastaan julkisuushakuisten naisten vaateriepujen esittelyyn, joka alun perin ei varmasti ollut itsenäisyyden kunnioittamista.
Todelliset sankarit loisti poissaolollaan, eikä heidän muistoaan nykyiset pintaliitäjät halua edes muistaa.
Sen verran seurasin juhlahumua uutisten yhteydessä, että naisten asut muistutti siinä määrin navetan vinnillä käytöstä poistettua vasaramyllyn repeytynyttä pölypussia laahuksineen, että totesin vaimolleni meidän vanhan vasaramyllyn olleen aikaansa edellä mitä muodin maailmaan tulee.
Todelliset sankarit loisti poissaolollaan, eikä heidän muistoaan nykyiset pintaliitäjät halua edes muistaa.
Sen verran seurasin juhlahumua uutisten yhteydessä, että naisten asut muistutti siinä määrin navetan vinnillä käytöstä poistettua vasaramyllyn repeytynyttä pölypussia laahuksineen, että totesin vaimolleni meidän vanhan vasaramyllyn olleen aikaansa edellä mitä muodin maailmaan tulee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asia on myös minun mielestä niinkuin kirjoitat. Tärkein sanoma juhlimisen perusteista loistaa käytännössä poissaolollaan.
Toisaalta on sanottava, että suvereniteetin menettämisen myötä myös itsenäisyyden juhliminen on aika huonosti perusteltua. Voisi puhua nyt vaikka vapauden säilyttämisen juhlasta.
Itse liputin ensisijassa isälleni ja hänen taistelutovereilleen, jotka vapauden edestä kamppailivat.
Ensimmäisen kerran minäkin punikki (=ei-kepulainen) olen samaa mieltä kanssasi !. Vanha isäni, Viipurin lahden ja Vuosalmen veteraani, on aina inhonnut noita linnan juhlia. Samoin minä.
Ryijyjäään esittelevät rasvasuiset porsaat siellä syö veronmaksajien rahoja.
Pitäisi joka vuosi kutsua enemmän sotaveteraaneja kuin muita vieraita ja tiedotusvälineiden keskittyä vain heidän kuulumisiinsa. Ryijyriipukset sivuhuoneisiin omiin oloihinsa ja veteraanit pääsaliin.