En ole saanut vertaistukea synnytyksen jälkeen ja synnytys oli minulle traumaattinen kokemus.
Lisäksi tuttavani paasaa minulle luomusynnytyksestä ja kaiken maailman täydellisistä suorituksista.
(Eka synnytykseni ei mennyt ihan hänen "oppien "mukaisesti, vaan käytettiin kaikki mahdolliset lääkitykset, eppari, imukuppi ja parikymmentä tikkiä....Ja minähän nyt sitten olen hänen silmissä maailman huonoin synnyttäjä varmaan lopun elämäni.)
Mielestäni lapsiveden aikaisella menolla oli oma osuus synnytykseni kulussa ja siksi haluaisinkin saada mielipiteitä niiltä, joilla synnytys on käynnistynyt lapsiveden menolla.
Onko asialla melestänne merkitystä synnytyksen kulussa?
Esim.Tuliko supistukset tiheänä alusta lähtien?
Millaisena koit supistukset avautumisvaiheessa?
Pystyitkö rentoutumaan ilman kivunlievitystä?
Olitko muuten huonovointinen, janottiko, uuvuttiko?
Olitko kenties "erityistarkkailussa" lapsiveden menon takia, tai rajoitettiinko sinulta eri synnytystapoja?
Vastasiko todellisuus ennakkokäsitystä?
Vastauksenne auttaisivat minua käsittelemään omaa kokemustani, sekä voisin mahdollisesti vielä viisaampana uskaltautua synnyttämään toisenkin kerran! Kiitos!
Lisäksi tuttavani paasaa minulle luomusynnytyksestä ja kaiken maailman täydellisistä suorituksista.
(Eka synnytykseni ei mennyt ihan hänen "oppien "mukaisesti, vaan käytettiin kaikki mahdolliset lääkitykset, eppari, imukuppi ja parikymmentä tikkiä....Ja minähän nyt sitten olen hänen silmissä maailman huonoin synnyttäjä varmaan lopun elämäni.)
Mielestäni lapsiveden aikaisella menolla oli oma osuus synnytykseni kulussa ja siksi haluaisinkin saada mielipiteitä niiltä, joilla synnytys on käynnistynyt lapsiveden menolla.
Onko asialla melestänne merkitystä synnytyksen kulussa?
Esim.Tuliko supistukset tiheänä alusta lähtien?
Millaisena koit supistukset avautumisvaiheessa?
Pystyitkö rentoutumaan ilman kivunlievitystä?
Olitko muuten huonovointinen, janottiko, uuvuttiko?
Olitko kenties "erityistarkkailussa" lapsiveden menon takia, tai rajoitettiinko sinulta eri synnytystapoja?
Vastasiko todellisuus ennakkokäsitystä?
Vastauksenne auttaisivat minua käsittelemään omaa kokemustani, sekä voisin mahdollisesti vielä viisaampana uskaltautua synnyttämään toisenkin kerran! Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
vajaa 34 tuntia ennen lapsen syntymää. Lapsi ei ollut kiinnittynyt joten napanuoran esiinluiskatamisvaaran takia jouduin olemaan sitten vaakatasossa koko tuon ajan.
Olimme lähteneet kotoa supistusten kestettyä n. vajaat 2 tuntia, väliä 5-7 minuuttia. Lapsivesi meni, huvittavaa sinällään, astuessani Naistenklinikan alaovesta sisään.
Se ei sitten enää ollutkaa huvittavaa että supistukset heikkenivät, loppuen lopulta kokonaan. Minut laitettiin tippaan _vaikka_ kätilö jonka vuoro oli päättymässä sanoikin että saan levätä ja yritetään sitten aamulla käynnistellä ja voimistaa supistuksia. Jostain kumman syystä näin ei sitten valitettavasti käynytkään.
Koin supistukset avautumisvaiheessa äärettömän, äärettömän kivuliaina, olin todella kivulias. Ja uupunut. Ja puutunutkin kun en saanut liikkua sen enempää kuin kääntää kylkeä, eli olin, olin erityistarkkailussa. Edes WC:n en voinut mennä omin jaloin. Ymmärrän toki että kaikki se oli lapsen parhaaksi.
Ponnistusvaihe kesti liki 2 tuntia, imukuppia oltiin jo ottamassa esille kun sitten sain kannustavien kätilöiden ja puolisoni avustuksella viiimeinkin poikamme maailmaan. Olin saanut kaksi kertaa Petidin-pistoksen, viimeisimmän liian myöhään, ts. se vaikutti lapseen joka joutui väsymyksen takia tarkkailuun puoleksi vuorokaudeksi. Ilokaasua en oikein osannut käyttää:(((
Ei minulla ollut mitään ennakkokäsityksiä, esikoisen ja tämän kuopuksen ikäero on reilut 10 vuotta, esikoinen syntyi 4 tunnissa, lähes kivutta jne. Kaksi täysin erilaista synnytystä.
Rankka oli reissu mutta palkinto korvasi kaiken sen tuskan!
Joskus kun luen epikriisiä voin vieläkin tuntea sen kivun ym.
Tuttavasi on todella asiaton sanoessaan sinulle noin!!!!!
Hyvää joulun odottelua!
Ensimmäisessä synnytyksessä kaiken lapsiveden lorahdettua makkarin lattialle alkoivat heti rajut supistukset ja kivut oli ihan hurjat jo koko automatkan 15 min. sairaalaan. Kyseessä oli ns. syöksysynnytys eli vauva tuli maailmaan n. 3 h vesien menosta. Sairaalassa ehdittiin olla reilu 2h. Olisin ottanut mitä vaan tukevampaa puudutetta, mutta en ehtinyt saamaan. Supistukset olivat tosi rajuja ja kipeitä. Huusin ilokaasumaskiin niin paljon kun pystyin, tuskin ilokaasua edes tajusin vetää. En voinut kuvitella sellaista ja koska tilanne ei ollut ollenkaan hallinnassa nopeudesta johtuen, niin se tuntui pelottavalta. Ponnistusvaiheessa kivut onneksi loppuivat täysin ja se oli helpotus.
Toisen kanssa vesi meni myös, mutta lorahdellen. Synnytys kesti 5 h ja laitoksella vasta alkoi tuntua kipeämmältä sen jälkeen kun kätilö oli puristellut loput vedet pois mahasta. Ehdin saada onneksi epiduraalin ja synnytys oli melko kivuton. Kätilö oli mahtava ja ihanan ammattitaitoinen sekä empaattinen.
Oman kokemukseni mukaan supistuskipuun siis vaikuttaa itselläni ainakin se meneekö vedet kerralla vai osittain. Myös synnytyksen nopeus/rajuus vaikuttaa. Itse olin ennen esikoista käynyt kaikenmaailman luomukurssit synnyttämisestä, mutta koskapa et voi tietää miten järkyttävän kipeitä supistukset voivat olla, niin nauratti jälkeenpäin luomuintoilut...
Kaverisi on turha arvostella sinua. Synnytyskipu on naisen elämän isoimpia kipuja ja itse en ymmärrä miksi siitä pitäisi kärsiä, jos keinoja lievitykseen on.