Rakastan vauvaani, ja kun kyseenalaistan näitä tuntemuksiani huomaan aina, että enpä vaihtaisi tätä mihinkään. Silti ajoittain iskee "kausi" jolloin kaikki tavallinen arkielämä kyllästyttää, ärsyttää ja vituttaa. Hermostun vauvalle pienestäkin itkusta ja kaipailen aikoja jolloin sain mennä miten lystäsin eikä oma aika ollut kenenkään nukkuma ajoista kiinni...
En tunne ketään toista äitiä, enkä näe entisiä ystäviäni sillä kaikki asuvat eri paikkakunnilla, olen aika yksinäinen välillä. Mies on kuvioissa ja hoitaa myös vauvaa.. Joskus tuntuu että pidän hirveän tarkasti kiinni siitä, että molemmat hoitaa tasapuolisesti, vähän turhankin kyttään.. Silti jos olen esm suihkussa ja vauva itkee mutta tiedän että mies kyllä yrittää parhaansa lohduttaa.. saatan jättää suihkun "kesken" tai pikaisesti suoriudun sieltä pois koska minunhan siellä pitää olla hyssyttämässä, ja minun pitäisi minun pitäisi.. Ehkä olen asettanut liian kovat vaatimukset itselleni? Vaikka kuinka suunnittelin että minähän otan sitten rennosti vauvan kanssa. Välillä otankin. Mutta välillä masennun ja ahdistun.. Mielialat heittelee. Toivottavasti lapsesta tästä huolimatta tulisi edes VÄHÄN tasapainoisempi. Älä tee, niinkuin äiti??
Lisäksi olen hirvittävän mustasukkainen vauvasta miehen äidille enkä millään raskisi sinne viedä hoitoon.. Mutta kun pitäisi päästä rentoutumaankin joskus!!
Arki masentaa
17
2174
Vastaukset
- lillyn
Hei,
Viestisi oli kuin omasta elämästäni tällä hetkellä. Et sanonut minkä ikäinen vauvasi on mutta tuskin vuotta?
Minulla on melkein 3kk vauva ja joka päivä olen enemmän tai vähemmän ahdistunut. Jo raskausaikana tuntui, että erakoiduin ystävistä kun en päässyt iltaa viettämään, koska en halua katsoa muiden hauskanpitoa selvinpäin jne...päivät olivat tylsiä, istuin vain kotona ja päivän kohokohta oli kauppareissu.
Eipä tullut muutosta arkeen vauvan tultua kun tietysti vauvan hoitoa, imetystä ja vaipanvaihtoa ja vauvani taisi kärsiä jonkinlaisen koliikin ensimmäisenä kuukautenaan. Mies auttaa välillä esimerkiksi pitää lasta sylissä jos tämä itkee tai yrittää nukuttaa lapsen syliin, mutta muuten vauvan hoito on minun vastuulla.
Olen nuori parikymppinen ja ehkä sen takia kaipaan välillä paljonkin vapautta ja omaa elämää, tuntuu pahalta sanoa mutta joskus toivon etten olisi vielä äiti...tiedän että mielialat heittelevät mutta olisi kiva pystyä nauttimaan arjesta ja nähdä ystäviä enemmän. muutama ystävä on säilynyt ja he ovat käyneet välillä kylässä. Haluaisin vain joskus päästä vaikka elokuviin tai syömään ystävien kanssa, mutta vauvani ei suostu syömään pullosta, joten minun on mahdotonta olla kauaa poissa kotoa ja se ahdistaa eniten..olen kuin vankina omassa kodissani.
Ymmärrän siis hyvin tuntemuksesi ja kurjaa ettet voi tavata ystäviäsi, muiden aikuisten tapaaminen kun on kuitenkin tärkeää.
Voimia sinulle!- Anonyymi
Vaikuttaa siltä, että koet paljon ylivoimaisia tunteita ja stressiä tuoreena äitinä. On tavallista tuntea monenlaisia tunteita, mukaan lukien yksinäisyys, ahdistus ja syyllisyys, varsinkin kun sopeutuu vauvan hoitamisen velvollisuuksiin.
Muista, että on hyvä tuntea näin, ja on tärkeää pitää huolta myös itsestäsi. Tuen hakeminen terapeutilta tai vanhempien tukiryhmään liittyminen voi tarjota sulle turvallisen tilan ilmaista tunteitasi ja saada ohjausta niiden hallintaan.
Itsehoidon priorisointi ja tasapainon löytäminen sekä vauvasi että itsesi hoidossa on hyvinvointisi kannalta ratkaisevaa. Muista, että teet parhaasi, ja on ok pyytää apua tarvittaessa.
- Arki masentaa
Jos ystäväsi ovat kauempana niin löytyisikö palleropiireistä tai muskarista seuraa vauvallesi ja itsellesi jos nämä tulevat kyseeseen? Tunnistan myös itseni kertomuksestasi. Se menee ohi! Itselläni on kohta 7 kk vauva ja alkaa jo helpottaa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa ja en vaihtaisi päivääkään pois. Väsymys vain on kummallinen peikko joka saattaa muuttaa tunne elämää aika lailla. Kun vauvani oli pieni en käynyt juuri missään, koska olin niin väsynyt koko ajan. Meillä oli pientä itkuisuutta iltaisin alussa, mtta 3 kk tienoilla vatsa vaivat hävisivät. Yöt vauvani nukkui ennen 6 kk ikää hyvin, mutta silloin toki valvottiin yösyötöillä. Vaikka vauvani on ollut suht helppo ja ihana, tuntui kuin olisin ollut masentunut vaikka en mielestäni ollut. Olin kiukkuinen miehelleni kaikesta ja myös omistushaluinen eli mustasukkainen appivanhemmilleni. Olisin saanut apua ja voinut nukkua päivällä, mutta en osannut jos pienokainen ei ollut samassa huoneessa kanssani. Podin hirmuista univelkaa yli 5 kk:tta. Joskus tuntui että tukehdun, varsinkin sikainfluenssa aikaan kun huoleni paisui ihan äärettömiin mittasuhteisiin. Vauvani pyörii vieläkin yöllä sängyssä kuin hyrrä ja herään lukuisia kertoja yössä häntä kääntämään. Silti arki alkaa jo helpottaa! Nyt alkaa tuntua vasta, että huolet väistyvät ja vauvastakin on jo seuraa. Näen taas tuttuja, kyläilemme toisillamme ja käymme kaupoilla muutaman kerran viikossa. En ole enää niin "kireä". Minua helpotti kaiken keskellä se, että päätin olla haluamatta itselleni samoja asioita kuin ennen. Ajattelin, että niiden aika tulee taas sitten kun lapsi kasvaa ja uskallan antaa häntä hoitoon läheisilleni. Näin vältyin siltä, että en suuttunut vauvalleni vaikka kuinka muuten olisi ollut pinna kireällä. Mieheni on hoitanut vauvaa aina kun hänellä on ollut siihen mahdollisuus, mutta pilasin senkin ilon koska olin niin kontrolloiva. Minulla oli sama ajatus myös siitä että kaiken pitää mennä puoliksi. Tämä oli raskasta. Nyt en enää ajattele niin vaan hoidan kaiken minkä jaksan ja jätän usein asioita vain tekemättä. En imuroi jos olen väsynyt, pesen vain vauvan pyykit ja muutenkin ensisijaisesti vauvani tarpeet ja sitten omat jos jää aikaa. Minua tämä ns.omista tarpeista luopuminen auttoi tosi paljon ja nyt kun jää aikaa niin hemmottelen itseäni joillain pienillä asioilla. Appivanhemmatkin ovat alkaneet tuntua taas mukavilta ja odotan että, mummo tulee leikkimään vauvani kanssa Tsemppiä arkeen!
- aloittaja
Hassua, minulla on ollut myös tuntemuksia, että tukehdun. Pakko mennä makaamaan ja vaan hengittää, hengittää, hirveä möykky kurkussa. Vauva on nyt 3kk, kuten sinulla lillyn.
Kuuluuko mielialan heittelyt baby bluesiin? Minusta kun tuntuu välillä kuin olisin maanis -depressiivinen. - lillyn
aloittaja kirjoitti:
Hassua, minulla on ollut myös tuntemuksia, että tukehdun. Pakko mennä makaamaan ja vaan hengittää, hengittää, hirveä möykky kurkussa. Vauva on nyt 3kk, kuten sinulla lillyn.
Kuuluuko mielialan heittelyt baby bluesiin? Minusta kun tuntuu välillä kuin olisin maanis -depressiivinen.Uskon että kaikilla heittelee jonkin verran mielialat synnytyksen jälkeen, mutta jos se on jokapäiväistä ja hallitsematonta niin ehkä kyse voi olla masennuksesta. Olen muutaman kerran pelästynyt reaktioitani. Esimerkiksi vanhempieni luona nauroin ja olin hyväntuulinen kunnes yhtäkkiä sain kamalan itkukohtauksen. Ehkä se johtui väsymyksestä, mutta en pystynyt ollenkaan hallitsemaan mielialaani.
Vanhempani onneksi ymmärsivät että minulla on raskasta pienen vauvan kanssa eivätkä kyseenalaistaneet käytöstäni tai pitäneet ihan "hulluna" :)
- äiti 30
samanlaisia tuntemuksia täälläkin. et todellakaan ole yksin. koeta vain jaksaa.
- mom85
Täällä painiskellaan samojen asioiden keskellä. Vauva 2,5 kk.
- gyhkj
mom85 kirjoitti:
Täällä painiskellaan samojen asioiden keskellä. Vauva 2,5 kk.
Älkää valittako turhasta. Olisitte onnellisia kun on lapsi ja perhe. Asiat voisi olla paljon huonommin. Ihmettelen täällä joidenkin äitien vapauden kaipuuta. Miksi pitänyt tehdä koko lapsi niin aikaisessa vaiheessa jos haluaa tehdä muuta ja käydä välillä juhlimassa.
- Keevät
gyhkj kirjoitti:
Älkää valittako turhasta. Olisitte onnellisia kun on lapsi ja perhe. Asiat voisi olla paljon huonommin. Ihmettelen täällä joidenkin äitien vapauden kaipuuta. Miksi pitänyt tehdä koko lapsi niin aikaisessa vaiheessa jos haluaa tehdä muuta ja käydä välillä juhlimassa.
Kirjoitit "miksi pitänyt tehdä koko lapsi niin aikaisessa vaiheessa jos haluaa tehdä muuta ja käydä välillä juhlimassa"Tarkoittaako, että kun synnytät ja sinusta tulee äiti, sinulla ei saa eikä tarvitse olla omaa elämää laisinkaan vauvan lisäksi. Luulen että vaikka lapsen tekisi kuinka "myöhäisessä" vaiheessa tahansa, jokaisella on tarve joskus päästä kodin ulkopuolelle irti arjen ympyröistä, edes hetkeksi. Hyvä äiti on myös itse fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Tiedän itsekkin pienen vauvan äitinä että tärkeintä on olla läsnä ja tyydyttää vauvan perustarpeet mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Väitän kuitenkin, että vauva nauttii enemmän rentoutuneesta äidistä, kuin kireästä kotihirmusta. Jokainen suorittakoon rentoutumisensa tavallaan. Ei voi olla kaikkivoipa joka tilanteessa, tarvitaan myös otetta Omaan elämään, johon suurinpana kuuluu tietysti vauva ja muu perhe. Väsymys on läsnä luultavasti suurimmassa osissa perheitä, eletään sen kanssa, koska joskus huomaat unohtaneesikin sen kuinka väsynyt ihminen voikaan olla ja huomaat nukkuvasi yösi hyvin:) voimia kaikille!
- Ymmärrän
Keevät kirjoitti:
Kirjoitit "miksi pitänyt tehdä koko lapsi niin aikaisessa vaiheessa jos haluaa tehdä muuta ja käydä välillä juhlimassa"Tarkoittaako, että kun synnytät ja sinusta tulee äiti, sinulla ei saa eikä tarvitse olla omaa elämää laisinkaan vauvan lisäksi. Luulen että vaikka lapsen tekisi kuinka "myöhäisessä" vaiheessa tahansa, jokaisella on tarve joskus päästä kodin ulkopuolelle irti arjen ympyröistä, edes hetkeksi. Hyvä äiti on myös itse fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Tiedän itsekkin pienen vauvan äitinä että tärkeintä on olla läsnä ja tyydyttää vauvan perustarpeet mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Väitän kuitenkin, että vauva nauttii enemmän rentoutuneesta äidistä, kuin kireästä kotihirmusta. Jokainen suorittakoon rentoutumisensa tavallaan. Ei voi olla kaikkivoipa joka tilanteessa, tarvitaan myös otetta Omaan elämään, johon suurinpana kuuluu tietysti vauva ja muu perhe. Väsymys on läsnä luultavasti suurimmassa osissa perheitä, eletään sen kanssa, koska joskus huomaat unohtaneesikin sen kuinka väsynyt ihminen voikaan olla ja huomaat nukkuvasi yösi hyvin:) voimia kaikille!
Itselläni on auttanut se, että olen pakottanut itseni juoksulenkille. Sen ei tarvise olla kuin 30 min, joten vauva ja isi varmasti pärjäävät sen ajan. Ennen äitiysloma oli vain 3kk ja monet lähtivät siinä iässä päivähoitoon. Hyviä, onnellisia ja taspainoisia ihmisiä heistäkin on kasvanut. Tämän sanon siksi, että joskus unohtaa tarkastella asioita niiden oikeissa mittasuhteissa.
Lenkillä käydessä tulee sellainen olo, että teen jotain itsenikin vuoksi ja elän omaakin elämääni. Ihanaa kuunnella lempimusiikkia ja nollata pää.Jälikäteen on tosi hyvä ja pirteä fiilis, enkä jaksa pienistä stressata tai kenkkuilla. Väsymys helpottaa myös, enkä tarvitse niin paljon unta.
Parin kuukauden päästä vauva syö jo kiinteitä ja ehkä pullostakin. Sitten pääsette oikeen kunnolla tuulettumaan kavereiden kanssa. Unelmoikaa siitä, suunnitelkaa mihin menette ja mitä laitatte päälle...siitä tulee kiva fiilis kun on jotain mitä odottaa. Sitä ennen käykää lenkillä, niin pysyy pääkoppa kasassa ja ehkä muutama raskauskilokin lähtee.
Ja antakaa miestenkin hoitaa ja ottaa vastuunsa. Se, että hoitaa itseään on myös yhdenlaista rakkautta vauvaa kohtaan. Itse tein itsestäni korvaamattoman ensimmäisen lapseni kohdalla ja olin tosi uupunut. Nyt toisen kohdalla (joka nyt myös 3kk) otan rennommin ja huomaan, että vauva aistii sen ja on itsekin tyytyväisempi.
- En rakasta vauvaani?
Melkeen kuin elämästäni;
Olen äärimmäisen yksinäinen. Kaikki ystäväni asuvat satojen kilometrien päässä, muutimme vähän ennen vauvan syntymää mieheni kotipaikkakunnalle, jossa en tunne muita kuin hänen ystävänsä, jotka taas eivät hyväksy minua joukkoonsa. Minulla ei todellakaan ole KETÄÄN jota nähdä.
Muksu on vasta kuukauden vanha ja olen nyt jo täysin kypsä. Olen jatkuvasti väsynyt, saan raivareita pienimmistäkin asioista ja itken koko ajan. En enää tunnista itseäni. Vihasin jo raskaana oloa ja pahemmaksi muuttuu vaan. En todellakaan ole mustasukkainen vauvasta, päin vastoin antaisin hänet ilomielin hoitoon vaikka huomenna. Olen käynyt kerran ulkona vauvan syntymän jälkeen ja olisin mieluusti jäänyt sille tielle. Olen hirveä, paska ihminen ja huono äiti ja ihan tosissani miettinyt eroa jotta muksu saisi tasapainoisemman kodin isänsä kanssa. Voisin nähdä poikaa viikonloppuisin. Ehkä. Minä en jaksa. Olen 29-vuotias joten ei kai pitäisi enää kaipailla vapaata elämää, mutta niin minä teen. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä, alkaa naru kaulaan kuulostamaan aina vain paremmalta vaihtoehdolta.- yxmuzi
puheitasi narun kaulaan laittamisesta ja eroamisesta. Millä miehesi pärjäisi vastasyntyneen kanssa, jos ette kahteen pekkaankaan pärjää? Eikös hän käy töissä? Huostaanotetuksi lapsi joutuisi, jos häipyisit.
Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ovat rankkaa aikaa jokaiselle, mutta kuluvat äkkiä. Elämä helpottaa, kun lapsi oppii kommunikoimaan, nukkumaan paremmin ja syömään kiinteitä ruokia. Kunhan hormonitasapainosi palautuu, alkaa elämä taas tuntua elämisen arvoiselta.
Kyllä minullakin oli aikoinaan vaikeaa varsinkin ensimmäisen vauvani kanssa, mutta onneksi sinnittelin. Voin vakuuttaa, että edessäsi on monta hauskaa päivää lapsesi kanssa - ja sitten taas ikäviä, kun hän lähtee kotoa pois.
Eivätkö nykyajan äidit osaa suoda itselleen rauhoitusaikaa? - fgdf
Tuo, että ei ole ketään jota nähdä on se raskain juttu. Syytätkö jotenkin lasta tilanteesta? Syytätkö vauvaa miehen vioista ja siitä että muutitte? vauva on syytön ja rakastaa sinua ylikaiken...
- fgsdgf
Minulla oli alussa sellainen siirtymävaihe jossa kaipailin vapautta, mutta nyt ei niinkään
- fdhgcfh
tai siis se vapauden kaipuu oli suurempi, nyt kun lapsi on kaksivuotta on helpompaa. Voin vain lohduttaa, että elämä helpottuu ja kun lapsi alkaa leikkimään enemmän voit istahtaa kahvikupposen ääreen. Arkirutiinit ahistaa edelleen, ruuanlaitto, ulospukeminen, mutta helpommin voi jättää pian hoitoon. Kuntosalien lapsiparkitkin nyt mahdollisia.
Voimia kaikille väsyneille... - turhaako?
fdhgcfh kirjoitti:
tai siis se vapauden kaipuu oli suurempi, nyt kun lapsi on kaksivuotta on helpompaa. Voin vain lohduttaa, että elämä helpottuu ja kun lapsi alkaa leikkimään enemmän voit istahtaa kahvikupposen ääreen. Arkirutiinit ahistaa edelleen, ruuanlaitto, ulospukeminen, mutta helpommin voi jättää pian hoitoon. Kuntosalien lapsiparkitkin nyt mahdollisia.
Voimia kaikille väsyneille...Yritimme useita vuosia lasta, kunnes menimme tutkimuksiin. Tutkimuksista taas alkoivat lapsettomuushoidot klinikalla. Näitä edelsi masennus, jonka uskon johtuvan lapsettomuudesta. Ensimmäisestä alkionsiirrosta tärppäsi, mikä oli ihme! Olimme onnellisia ja aivan innoissaan rakaudesta. Kun vauva oli sen 3 kk sairastuin synnytyksen jälk, masennukseen. Alku oireet olivat kamala väsymys, ahdistus ja suorastaan inho välillä vauvaa kohtaan jos se ei nukahtanut helposti ym.Vauvalla oli myös jonkinlainen koliikki tms. Nyt tämä "vauva" täytti kolme ja olen 4. hoitokerran jälk.raskaana. Taas välillä tuntuu masennusoireita, pelkään loppuraskaustta joka oli vaikea 1. odotuksessa. Suonikohjut pullistelee taas ja jalat on kipeät, pelkään että verenpaineet ja -sokeri nousevat ja raskausmyrkytyksen vaaraa. Ne olivat myös 1. raskaudessa. Synnytys ei ollut helppo, meni sektioksi vaikeuksien vuoksi.
Tämä kaikki ahdistaa, vaikkei tulevaa pitäsi miettiä ja pelätä. Tsemppiä meille kaikille ja voimia tulevaan!
- Anonyymi
Kiitos Rosa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561846Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481628- 521564
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51507Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128