Siinäpä sitä oltiin myrskyn silmässä, tsetori huoju, terclli täris. Otin kuulosuojaimet hanskalokerosta ja pistin ne piähän, silti kuulin kuinka mm. tämä naispersoona toivo onnellista ihmiskuntaa ilman miehiä ja kertoi monta sadistista toimenpijettä, millä sikasovinistisutenööreistä piästään erroon.
Ja tercellin sivulasi mäni tuas ihan huuruun ja märäks. Rupesin ihan tosissaan suunnittelemaan sitä sivulasinpyyhkijätä.
Mutta sitten siinä navakassa sivuplaanissa huomasin, että tercellin etulokasuoja radioantenniin oli pantu viiri. Viiri huoju laitasessa, ja siinä luki:
Jamppa Tuominen on H....
Eikä se viimenen sana ollu hyvä tai hieno tms. Ei sinne päinkään.
Jumalauta sillon meikäläisen piässä repes ja pamahti. Jaska tajus aivojysärin ja löi tsetorin lätkän tiskiin ja sit myö mäntiin.
Kotopihassa revin tuhannen riekaleiks viirin, sillä aikoo Jaska turvallisuussyistä syötti meikäläisen koiralle, joka on muuten suomen paras karhua ajava kääpiövillakoira, asekaapin avvaimen.
Syöksyin nuapurin pihhaan, nostin sen ikivanahan vuojen ikäsen mersunpaskan pukille ja irrotin siitä renkaat 9.3 sekunnissa ja ruuvasin ne kiinni tercelliin.
Ja syöksyin valamistautunmaan perinteisesti kostohommiin Esson baariin. Esson pihalla huomasin tutunnäkösen vaaleenpunasen Jopon. Tajusin, että nyt se hetki koittaa.
Marssin baarin vessaan, vetäsin pumppusaippualla hiukset taakse, asetin peililasit silimille ja mustat lehmännahkasormikkaat käpäliin.
Ja astuin ulos, vähän niinku Likanen Harry Clint Eastvoodissa.
Tiesin missä se pikkuFidel piileskelee ja mitä se meinaa.
Nostin Tercellin, tuon jumalaisen auton konepellin ylös. Kaadoin kaasariin puoli litraa kaikkkein tiukinta korvenkyyneltä, joka on tarkoitettu vain 50 asteen pakkaskäynnistykseen ja anopin hautajaisryyppyyn.
Löin pellin kiinni, astuin tercelliin, tunsin kuinka Esson baarin yleisö lakkasi hengitämästä, käänsin taustapeilin tähtäinristikon kohdalleen, painoin kytkimen pohjaan, liipasinsormi oli valmiina kääntämään virta-avainta.
Sitten se tapahtui:
Taustapeilin ristikon keskelle nousi auton takaa ensin CCCP-kypärä näkyviin, sitten kypärää seurasivat spraymaalin värjämät tutunnäköiset pujopartakasvot. Juuri kun silimienväli oli ristikon keskellä ja käänsin virta-avainta, tajusin elokuvan nimen, missä olin nähnyt samanlaiset identtiset kasvot:
Apinoiden Planeetta.
Sitten räjähti.
Pakoputkeen asennettu peruna sinkoutui risteilyohjuksen noppeudella suoraan päin pläsiä ja ruskeat maihinnousukengänpohjakuviot vilahtivat peilissä kun tse tse vaara lensi selälleen.
Sekopäisenä päästökapinakenraali juoksi tuskasta huutaen kohti vaaleanpunaista Jopoa ja hyppäsi pikkusen sokaistuneena sen satulaan kuin Zorro haarahypyllä pollen kyytiin.
Siitä jatkunutta episodia en kehtoo kuvailla sen tarkemmin.
Otinpahan vuan sen Vaaleenpunasen Jopon satulan povitaskusta ja heitin sen komian kaaren kera kohti animaalisesti ääntelevää anarkistianimalistia.
Sit mie hyppäsin tercelliin, panin Jamppa Tuomisen c- kasetin kybälle soimaan ja ajoin kohti tummenevia salomaita.
Loppu mänkii ruttiinilla...
Ja tercellin sivulasi mäni tuas ihan huuruun ja märäks. Rupesin ihan tosissaan suunnittelemaan sitä sivulasinpyyhkijätä.
Mutta sitten siinä navakassa sivuplaanissa huomasin, että tercellin etulokasuoja radioantenniin oli pantu viiri. Viiri huoju laitasessa, ja siinä luki:
Jamppa Tuominen on H....
Eikä se viimenen sana ollu hyvä tai hieno tms. Ei sinne päinkään.
Jumalauta sillon meikäläisen piässä repes ja pamahti. Jaska tajus aivojysärin ja löi tsetorin lätkän tiskiin ja sit myö mäntiin.
Kotopihassa revin tuhannen riekaleiks viirin, sillä aikoo Jaska turvallisuussyistä syötti meikäläisen koiralle, joka on muuten suomen paras karhua ajava kääpiövillakoira, asekaapin avvaimen.
Syöksyin nuapurin pihhaan, nostin sen ikivanahan vuojen ikäsen mersunpaskan pukille ja irrotin siitä renkaat 9.3 sekunnissa ja ruuvasin ne kiinni tercelliin.
Ja syöksyin valamistautunmaan perinteisesti kostohommiin Esson baariin. Esson pihalla huomasin tutunnäkösen vaaleenpunasen Jopon. Tajusin, että nyt se hetki koittaa.
Marssin baarin vessaan, vetäsin pumppusaippualla hiukset taakse, asetin peililasit silimille ja mustat lehmännahkasormikkaat käpäliin.
Ja astuin ulos, vähän niinku Likanen Harry Clint Eastvoodissa.
Tiesin missä se pikkuFidel piileskelee ja mitä se meinaa.
Nostin Tercellin, tuon jumalaisen auton konepellin ylös. Kaadoin kaasariin puoli litraa kaikkkein tiukinta korvenkyyneltä, joka on tarkoitettu vain 50 asteen pakkaskäynnistykseen ja anopin hautajaisryyppyyn.
Löin pellin kiinni, astuin tercelliin, tunsin kuinka Esson baarin yleisö lakkasi hengitämästä, käänsin taustapeilin tähtäinristikon kohdalleen, painoin kytkimen pohjaan, liipasinsormi oli valmiina kääntämään virta-avainta.
Sitten se tapahtui:
Taustapeilin ristikon keskelle nousi auton takaa ensin CCCP-kypärä näkyviin, sitten kypärää seurasivat spraymaalin värjämät tutunnäköiset pujopartakasvot. Juuri kun silimienväli oli ristikon keskellä ja käänsin virta-avainta, tajusin elokuvan nimen, missä olin nähnyt samanlaiset identtiset kasvot:
Apinoiden Planeetta.
Sitten räjähti.
Pakoputkeen asennettu peruna sinkoutui risteilyohjuksen noppeudella suoraan päin pläsiä ja ruskeat maihinnousukengänpohjakuviot vilahtivat peilissä kun tse tse vaara lensi selälleen.
Sekopäisenä päästökapinakenraali juoksi tuskasta huutaen kohti vaaleanpunaista Jopoa ja hyppäsi pikkusen sokaistuneena sen satulaan kuin Zorro haarahypyllä pollen kyytiin.
Siitä jatkunutta episodia en kehtoo kuvailla sen tarkemmin.
Otinpahan vuan sen Vaaleenpunasen Jopon satulan povitaskusta ja heitin sen komian kaaren kera kohti animaalisesti ääntelevää anarkistianimalistia.
Sit mie hyppäsin tercelliin, panin Jamppa Tuomisen c- kasetin kybälle soimaan ja ajoin kohti tummenevia salomaita.
Loppu mänkii ruttiinilla...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja taputtivat karvaisia käsiään. Mihinkähä myö jouvutaa kun siusta aika jättää, kuin myös Jaskasta ja etenkin sen päkätistä. Onko muuten setorin vauhtipyörä montakin kertaa lähtenyt omille matkoilleen lupia kysymättä. Isoille pojille kävi joskus niin, ja vauhtipyörä matkusteli läpi lepikon ja hypähti ison ojan yli ennen kuin pysähtyi rytinällä aitan seinään.