Täytän muutaman kuukauden päästä kahdeksantoista ja olen raskaana, raskaus ihan alussa. Tapailen itseäni 6 vuotta vanhempaa miestä, tässä vaiheessa suhteemme ei ole vielä kovin vakavalla pohjalla, mutta viihdymme hyvin yhdessä. Eli olen siis raskaana hänelle.
Eilen sain raskaus uutisen tietää, mies ei vielä tiedä mitään, aijon tietenkin kertoa hänelle kun nähdään.
Emme nää paljon arkisin koska hän opiskelee noin 200 kilometrin päässä minusta, mutta näämme silti lähes joka viikonloppu.
Raskaus on siis täysvahinko. Aborttia olen harkinnut, se olisi ehkä järkevin vaihtoehto, mutta en tiedä pystynkö siihen. Tiedän mitä mieltä vauvan isä tulee olemaan tästä, hän haluaa että teen abortin. Mutta toisaalta hän on hyvin ymmärtäväinen, joten en usko että hän minua yksin jättäisi tämän asian kanssa.
Ongelmana on myös se, että olen tosissani kiinnostunut hänestä, mutta tälläinen uutinen saattaisi muuttaa kaiken.
Ajattelin jakaa tarinani, jos vaikka siellä olisi kohtalotovereita.. myös pienet neuvot yms ovat tervetulleita.
Eilen sain raskaus uutisen tietää, mies ei vielä tiedä mitään, aijon tietenkin kertoa hänelle kun nähdään.
Emme nää paljon arkisin koska hän opiskelee noin 200 kilometrin päässä minusta, mutta näämme silti lähes joka viikonloppu.
Raskaus on siis täysvahinko. Aborttia olen harkinnut, se olisi ehkä järkevin vaihtoehto, mutta en tiedä pystynkö siihen. Tiedän mitä mieltä vauvan isä tulee olemaan tästä, hän haluaa että teen abortin. Mutta toisaalta hän on hyvin ymmärtäväinen, joten en usko että hän minua yksin jättäisi tämän asian kanssa.
Ongelmana on myös se, että olen tosissani kiinnostunut hänestä, mutta tälläinen uutinen saattaisi muuttaa kaiken.
Ajattelin jakaa tarinani, jos vaikka siellä olisi kohtalotovereita.. myös pienet neuvot yms ovat tervetulleita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
aborttia ei tehdä täysi-ikäiselle ihmiselle ilman pätevää syytä (esim. rahallinen tilanne tms) näin minä ainakin olen kuullut, tiedä sitten onko totta vai ei.
Mutta tosiasiahan on kuitenkin, että koska sinä olet jo täysi-ikäinen (ainakin pian), niin sinun tulee vastata omista teoistasi sen mukaisesti. Sinuna minä en tekisi aborttia, jos vähänkin epäröit. Itse olen pian 20-vuotias, lapsi on kyllä tosin harkittu, ei vahinko.
Erosin avomiehestäni tämän alkoholiongelmien takia, mutta en todellakaan harkinnut aborttia.
Mutta se on sinun päätöksesi, kukaan ei sinua tuomitse.
Kyllä sen abortin saa täysiikäinenkin. Vähän tuntuu että riittää syyksi ihan se ettei ole valmis äidiksi. Mitä olen joskus käynyt lukemassa abortti palstaa yms.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, jos vähääkään epäröit abortin suhteen, ei välttämättä sitä kannata tehdä. Mutta jos olet varma että et halua lasta yms. niin voikin olla oikea ratkaisu.
Sua kun en tunne henk.kohtaisesti niin ei voi oikein sanoa tuohon mitään :)
Lapset ovat aivan ihania kullannuppuja, mutta osaavat myös olla raivostuttavia :)
Miettiminen nyt varmaan olisi aika hyvä juttu, väärän päätöksen tekoa saattaa katua pidemmänkin ajan päästä.
Täysi-ikäiset saa abortin ihan samalla tavalla kuin alaikäisetkin. Esim. alaikäisyys on vaan yksi "syy" abortille. Toisilla se syy on joku toinen. Eihän sitä keskeytystä tehdä kenellekään ilman pätevää syytä. Ja syyksi ei lain mukaan riitä edes alaikäisellä se ettei halua lasta tai että ei ole valmis vanhemmaksi. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka aborttia "hakiessani" sanoin että nimenomaan en halua lasta, ja siitä syystä abortti, niin se väännettiin johonkin ihme muotoon, että menisi läpi. Niin ja siis kun ei sitä aborttia mitenkään tarvinnu "hakeakaan". Kunhan täytin yhden pikku lappusen ja lääkärin kanssa puhuttiin vähän niitä näitä ja se oli sitten siinä se "lupa". Ja minä olin täysi-ikäinen kun abortti tehtiin. Ilman pätevää syytä aborttia ei tehdä enää 12. viikon jälkeen. Toisaalta tämäkään ei pidä paikkaansa, koska ihan samoilla syillä sen kesketyksen saa vaikka olisikin jo se 12. viikkoa täynnä. Joku vaan kirjottaa "erikoisluvan" abortille ja sen on sitten siinä. Helppoa... Toisin sanoen jokainen saa abortin halutessaan. Niin siis tietysti niihin rajoihin asti mihin saakka niitä tehdään (viikolle 20). Eli siis, http://www.vau.fi/raskaus/Raskaus-viikko-viikoltaVOLD/19-uker/
mutta minun mielestäni on typerää odottaa rv 20 asti, ja tämän jälkeen vasta tehdä raskauden keskeytys. En ymmärrä, en sitten tiedä olenko jotenkin ahdasmielinen kun näin sanon, mutta.. Onhan se tietysti oikeutettua jos ihminen kokee, ettei ole valmis tai ei halua lasta tms.
Jotenkin vaan nostaa selkäkarvat pystyyn.. Ja tällä en viittaa mitenkään aloittajaan, koska sanoinhan jo aiemmin ettei kukaan häntä tuomitse.
Joillain voi olla syynä vaikka se että ei ole tiennyt raskaudesta koska niinkin voi käydä. Ja siitä syystä keskeytys menee pidemmälle. On se kyllä kumma jos "tahallaan" odottelee pidemmälle sen abortin kanssa, siinä olen ihan samaa mieltä. Et ole mielestäni ahdasmielinen vaikka noin sanotkin. Tottakai abortti pitää hoitaa niin nopeasti kun vaan mahdollista koska ei sellasten asioiden kanssa pidä jäädä yhtään vetkuttelemaan. Mutta niin, kyllä munkin kohdalla kävi niin että raskaus olikin jo oletettua pidemmällä. Eli mulla oli tullut ns. valemenkat pari kertaa. Mutta ei mulle kuitenkaan keskeytystä tehty 20. viikolla eikä lähelläkään sitä ja jos raskaus olisi jo niin pitkällä ollut niin olis varmasti abortti jääny tekemättä...
keskeytyksen saa niin alaikäisenä kuin täysi-ikäisenäkin.
Aloittaja; millainen ehkäisy teillä oli käytössä?
Jos olisin sinun tilanteessa niin tekisin abortin. Teidän suhde voi kaatua vauva uutiseen ja jos et ole itse vielä valmis äidiksi niin ei kannata. Kannattaa odottaa että sopiva aika tulee ja teillä on monta hyvää vuotta takana ja monta ihanaa vuotta edessä.
Sinuna mä en edes harkitsis abortin tekoa koska abortti on kuin tappaisi lapsen ja kuka nyt haluisi elää tiedossa että on joskus nuorena tappanu pienen ihmisen alun?????!!!!!!!
Kerrot miesystävällesi raskaudesta ennen kuin teet yhtään mitään muuta! Tuskinpa suhteesta mitään tulisi jos tälläista asiaa hänelle ei kertoa voi siinä pelossa että hän sinut jättäisi. Typerä neuvo käskeä tekemään abortti ettei suhde kaadu vauvauutiseen. Te olette kaksi aikuista ihmistä, puhukaa yhdessä ja yrittäkää keksiä molemmille sopiva ratkaisu, asiansuhteen!
Itse olen sinua vuoden vanhempi ja samassa tilanteessa.Noh en täysin,me asumme samassa kaupungissa muttemme yhdessä ja hän haluaa lapsen myös (ja nyt myös asua yhdessä mutta en tiedä tekeekö hän sen minun vai lapsen takia).Puhu miehellesi siitä mitä hän haluaa,mutta muista ettet anna kenenkään pakottaa sinua mihinkään mitä et itse halua. Oma suhtautumiseni mieheeni (meillä ikäeroa 7 vuotta) muuttui kun sain tietää olevani raskaana.Nykyisin kriittisempi,mutta kyllä tässä pärjätään. Itse en myöskään aborttia halua,tuntuu pahalta ajatuskin. Kun minä soitin terveyskeskukseen asiasta,minulle tarjottiin mahdollisuutta puhua neuvolatätien kanssa tästä asiasta ennen kuin teen päätöksen..Parasta varmasti kumminkin tehdä niinkuin itsestä tuntuu,omalle äidille tai muille sukulaisille/ystäville kannattaa puhua asiasta,ettei tunnu että ihan yksin jää =)
Abortti! Nuori elämäsi on vasta alussa.Ehdit raskaaksi vielä kymmeniä kertoja vuosien kuluessa.Opiskele, hanki duun, nauti nuoruudestasi ja sitten kunnon ukko ja sen myötä lapsia.
Sanoisin että käypä lukaisemassa juttuja tuolta yh-äitien palstalta ja mieti haluatko sitä arkea. 24-vuotias mies ei välttämättä vielä ole mikään kovin kypsä tapaus, hyvin suurella todennäköisyydellä jäät yksin lapsen kanssa.
Aloittaja on ainakin toivottavasti johonkin ratkaisuun päätynyt, mutta kerronpa kuitenkin oman tarinan lyhennettynä versiona. Mulle tehtiin abortti 18-19 vuotiaana, en muista mitä syyksi lappuun laitettiin, mutta lääkärille sanoin vain että asun vielä kotona jne. Ymmärsi tilanteen hyvin, ja muotoili sen sopivaksi syyksi. Ehkäisyä ei käytetty silloisen poikaystävän kanssa (no, keskeytettyä, eli ei käytetty ehkäisyä). Mies sattu olemaan viikon inttileirillä kun sain tietää raskaudesta, joten viikon ajan olin mieltä, että teoista tulee kantaa seuraukset ja abortti ei ole vaihtoehto, itseppä oltiin itsemme tilanteeseen hölmöilty. Mies tuli leiriltään, ja sai mut tajuamaan, ettei me oltu valmiita vanhemmiksi, hyvä niin. Seurustelua kesti 2 vuotta vielä abortin jälkeen (yht.4 v), milloin lemppasin miehen, josta oli tullut vuosien saatossa sika ym. pettämispaskaa.
Nyt kirjoitan tätä 24 vuotiaana, 25. rv alkaa huomenna. Mulla on ihana mies, kenen kanssa alettiin lasta suunnittelemaan 2v seurustelun jälkeen, ja tärppäskin melkein heti
Miten mies suhtautui uutiseesi? Päätitkö jatkaa raskautta? Mikä ehkäisy teillä oli käytössä?
Mulla ei ole antaa sulle muuta kuin se pieni neuvo, että älä anna tuntemattomien ihmisten pienten neuvojen vaikuttaa itseesi liikaa. :)
Täällä ollaan näköjään kernaasti päättämässä puolestasi abortista ja lopulta he eivät hetkeäkään tule elämään sitä vastuuta miten sinä a) henkisesti käsittelisit abortin jälkeen tapahtuneet tai b) eläisit vanhempana vastaten mahdollisesti yksin lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista taloudellisesti ja henkisesti vaikka tuntisit ettei sinulla olisi rahkeita sellaiseen.
Yksi vaihtoehto sitten toki on adoptio noiden kahden vaihtoehdon ulkopuolelta. Siinäkin omat juttunsa.
Voimia päätösten tekemiseen ja keskustele aiheesta poikaystäväsi kanssa.