Olen korkeasti koulutettu ja jäin suht hyväpalkkaisesta työstä äitiyslomalle 9 kk sitten (tyttö siis nyt 8kk). Ajattelin aikaisemmin että minä en varmaan jaksa/viihdy kotona kauan tai että "turhautuisin" kuten monet muut äidit minulle sanoivat. Vaan kuinka kävikään: olen nauttinut tästä suunnattomasti ja vasta nyt ymmärrän miten tyhjää elämää elin aikaisemmin. Nyt minusta tuntuu että en haluaisi ollenkaan palata töihin kun lapsi on 1 v 4kk, vaikka mieheni jääkin sitten kotiin vähäksi aikaa ja itse teen vain 30h/viikko töitä (lapsi kuitenkin hoidetaan kotona 2 vuotiaaksi). Mikäli minulla olisi vakituinen työ, olisin ehdottomasti sen 3 v kotona. En voi ymmärtää muita äitejä, jotka sanovat menevänsä töihin koska turhautuvat vain lastenhoitoon kotona?? Mikä työ voi olla tärkempää kuin omien lasten kasvattaminen??? Itse turhaudun enemmän töissä, jossa on hirveät deadlinet ja ainainen kiire, kilpailu. Nyt olemme jo miehen kanssa suunnitelleet, että säästämme vaikka pari vuotta jotta voin seuraavan lapsen kanssa olla sen 3v kotona tai myymme hyvän auton pois. En myöskään ymmärrä sitä, että äidit sanovat 1-2 vuotiaan lapsen jo kaipaavan "muiden ikäistensä seuraa"??? Siis voihan kotiäitikin käydä lapsen kanssa muskareissa, seurakunnan perhekerhoissa tai viedä vanhemman lapsen vaikka seurakunnan kerhoihin, jotka ovat vielä ilmaisia - miksi nämä äidit vievät nämä lapset päiväkotiin kun onhan lähes joka kaupungissa jos minkälaista toimintaa, kerhoja jne.?? En ymmärrä miksi Suomessa ei arvosteta lainkaan kotiäitiyttä, ovatko naiset ja perheet loppujen lopuksi nyt yhtään sen onnellisimpia kuin ennen vanhaan jolloin naiset olivat kotiäiteinä - nyt naiset tekevät kaksi työtä (lasten hoito ansiotyö) ja veikkaanpa että osa jopa avioeroista johtuu epäsuorasti siitä, että molemmat vanhemmat painavat uraputkessa, raatavat kiukkuisesti koska on "pakko" (kaikkihan on elintasovaatimuksista kiinni) ja lapset jäävät tässä rytinässä heitteille??
kotiäitien elämästä
asfdasfd
571363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Tuohon mitä kirjoitit, ei ole juurikaan paljon lisätävää. Olen tuosta äidin kotiinjäämisestä ja pienen lapsen kotonahoidosta kolmivuotiaaksi kanssasi täysin samaa mieltä.
Olen itse paraikaa hoitovapaalla, joka kestää ensi syksyyn, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Meillä oli vakaa tarkoitus saada myös toinen raskauteni alulle, jooisin jäädä suoraan hoitovapaalta toiselle äippälomalle, mutta helpommin suuniteltu, kuin toteutettu.
Viime sunnuntaina alkoivat taas suureksi pettymykseksi menkat ja pikkuhiljaa alkaa näyttää pahasti sille, että joudun palaamaan jainakin vähäksi aikaa työelämään ja alkuperäinen suunitelmamme yhtäjaksoisesta lasten kotonahoidosta ei mene aivan nappiin.
Pikkaisen harmittaa, kun ei tuota ehkäisyä tullut lopetetuksi jo paljon aiemmin.
olen kanssasi ihan samaa mieltä. On hieno asia, jos ehtii, jaksaa, viitsii ja pystyy hoitamaan lapset kotona turhautumatta mahdollisimman pitkään. Toisaalta sinä olet ollut kotona ainoastaan 9 kk. Se on aika paljon vähemmän kuin esimerkiksi 9 vuotta, mikä tulee lopulta aika helpostikin, kun tekee vaikka kolme lasta kolmen vuoden välein, eikä ole töissä väleissä.
Itse olen myös korkeasti koulutettu ja nyt kun olen ollut todellakin vuosia kotona lasten kanssa, niin kyllä nautin aivan älyttömästi siitä, että olen päässyt palaamaan takaisin töihin. Kotonakin oli kivaa, en sitä sano, mutta töissä olo vaihteeksi on todella ihanaa. Meillä nuorin lapsista oli alta vuoden, kun lähdin töihin ja silloin siihen oli syynä se, että isä lomautettiin, joten hän jäi lasten kanssa kotiin. Hienoa, että lapset voidaan hoitaa kotona ja minä viihdyn hyvin niiden deadlinejen, kiireiden, kilpailujen ja tiukkojen palaverien kanssa.
Olen itse kotona täysipäiväisesti toista vuotta peräkkäin kahden lapseni kanssa. Kun esikoinen oli vuoden, opiskelin lukuvuoden verran ja sillä aikaa lastani hoiti hänen isänsä sekä osapäiväinen kotihoitaja. Kun opinnot loppuivat ja toinen lapsi syntyi, päivähoitokuviot keskeytettiin. Köyhiä ollaan, mutta siitä luksuksesta en luovu, että lapsilla ja minulla on rauhalliset aamut ja oma rytmi sekä lapsilla tilaisuus edetä, oppia ja leikkiä omaehtoisesti. Meidän lapsemme eivät ole kertaakaan älynneet valittaa siitä, että meillä on pieni auto ja kaupassa pitää käydä bussilla. Nuo ovat täysin aikuisten omia ongelmia ja odotuksia elämää kohtaan. Pieni lapsi tarvitsee vain vanhemman tai sitten jonkun tutun ja turvallisen hoitajat mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä ja pienessä ryhmässä.
Päiväkoteja ei tarvitse kukaan muu kuin jatkuvaa taloudellista kasvua tavoitteleva yhteiskunta. Yllätys yllätys, mutta alunperin ne on keksittykin vain työelämän tarpeisiin. Lapsi voi tavata ihmisiä muuallakin kuin siellä tarhauksissa, ja esimerkiksi minun esikollani on leikkiyhteisö pihassa, asukaspuistossa ja päiväkerhossa. Eikä pikkulapsi todellakaan sitä vertaisseuraa tarvitse, kuten tuossa jo mainittiinkin.
Taas tullaan siihen muotisloganiin, että erilaisilla perheillä on erilaiset tarpeet. Mutta oikeasti, kenen tarpeista keskustellaan, kun pikkulapsi raahataan suureen ryhmään hoitoon?! Kun lapsi on kehittyvässä iässä ja psyyke on hyvin hauras, kenen täytyy joustaa "yksilöllisistä" tarpeista? Kenet on syytä laittaa etusijalle? Kuka kehtaa tuossa vaiheessa edes ajatella hienompaan autoon panostamista ja kotona viihtymistä/viihtymättömyyttä, jos tilanne ei ole niin pitkällä, että ollaan viiltelemässä ranteita auki ja heittelemässä lapsia seinään?
Tässä hieno lainaus vuoden professorilta, Liisa Keltikangas-Järviseltä. Jokainen punnitkoon tarpeensa tuon jälkeen vielä kertaalleen:
"- -Tässä yksilöllisen elämäntavan ihannoinnissa unohtuu, että lapset käyvät läpi tietyn kaikille lapsille yhteisen kehitysprosessin, jonka vaiheet kehityspsykologia tuntee hyvinkin yksityiskohtaisesti. Vaikka jokainen lapsi onkin yksilö ja kehityksen vauhti on yksilöllinen, on kehityksen taustalla oleva prosessi kaikille sama. Lapsen kehitys ei etene sen mukaan, mikä kullekin perheelle olisi parasta ja sopivaa. - -"
Mene sen Keltinkankaan kanssa vaikka naimisiin kun siitä niin tykkäät.
Muotisloganeista sen verran että jos ei ole varaa maksaa kotia niin ei niitä lapsia voi kotona kasvattaa. Pitäiskö sun teorian mukaan muuttaa katuojaan olemaan kotiäiti.
Olet niin teennäinen typerys. Välillä kerrot oleesi "töissä" päiväkodissa ja toisinaan vain harjoittelijana. Ymmärtäähän sen että ihminen joka on koko aikuisikänsä ollut yhteiskunnan elättinä, ei osaakaan kaivata elämäänsä mitään talousellista tasapainoa.
Täytyykin tässä alkaa myymään omaisuutta ja aloitetaan vaikka talosta...
Mitä, jos et lukisi minun mielipiteitäni päiväkotihoidattamisesta, jos se ottaa noin koville? Täytyy olla aika heikko itsetunto, jos alkaa myymään omaisuutta jonkun tuntemattoman nettikirjoittajan kirjoitusten perusteella.
Ja jos olet vähänkään perillä asioista, niin tiedät kyllä, että päästäkseen lastentarhanopettajaksi täytyy myös harjoitella päiväkodissa moneen otteeseen. Eli varmasti osaat päätellä, miten minunkin tieni on kulkenut siihen pätevään lastentarhanopettajuuteen.
Ja ole hyvä, peittele hieman paremmin henkilöllisyyttäsi. Jos haluat esiintyä oikeasti toisena ihmisenä, niin käytä vaikka hieman erilaista sanastoa teksteissäsi, mitä normaalisti.
Ja tiedoksi vielä, että minä en suinkaan vastusta äitien työssäkäyntiä vaan sitä, että pienet lapset sullotaan päiväkoteihin ja että heitä hoidatetaan siellä vielä pahimmassa tapauksessa turhaan äidin vedellessä viinirypäleitä kotona vauvan kanssa. Oletko nähnyt kovinkin paljon vaivaa välttääksesi päiväkotien riskit omien lastesi kohdalla (vrt. perhepäivähoitaja tai yksityinen kotihoitaja) vai oletko tiedostanut vasta näiden nettikirjoitusten perusteella laitoshoidon riskit??
Ja lapsia voi muuten kasvattaa hyvin kerrostalossakin tai vaikka vuokra-asunnossa. Ei siihen taloa tarvita ainakaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä. Arvokysymys, kultaseni. :)
Kyllähän kyse on valinnoista - kuka on valmis luopumaan omakotitalosta, hienosta autosta ja muuttaa vuokralle kerrostaloyksiöön ja myydä auto pois jotta voi olla kotona? Meilla auto on iso menoerä, joten voi olla että vaihdamme sen halvempaan mikäli toinen lapsi vielä tulee (jotta voin olla kotona sen 3 v). Lisäksi omakotihaaveet siirrämme usealla vuodella eteenpäin jos olen kotona. Itselläni on sikäli hölmö tilanne, että menetän työpaikkani (ei vakituinen) mikäli olisin kotona putkeen sen 3v ja asun pienellä paikkakunnalla, jossa tiedän, että oman alan töitä ei muita ole ja asuntovelat on kuitenkin pakko maksaa. Mikäli työpaikkani olisi vakituinen, olisin varmasti kotona sen 3vee. Voi olla, että otan vain riskin ja jään kotiin 2-3 vuodeksi jos toinen lapsi tulee (vaikka tämä kyllä tarkoittaisi työpaikan menetystä). Onneksi mieheni voi myös hoitaa lastamme joten perhepäivähoitoon lapsemme menee osa-aikaisesti 5h/pv vasta yli 2-vuotiaana. Meidän kunnassa saan vaan 300e kodinhoitotukea, joten olkaa tyytyväisiä jos saatte jotain 600e (joku jo tästä valitti). Jos haluaa saada hienon talon, auton ja käydä etelässä vuosittain, niin onhan se selvää ettei lapsiaan voi kotona hoitaa. Eihän ennen vanhaan saatu minkäänlaisia tukia ja silti naiset olivat kotona aina siihen asti kunnes lapset menivät kouluun, kun taas nykyään näitä kotiäitejä pidetään "lusmuina" jotka ovat kotona siihen asti kunnes lapsi menee kouluun. Meillä käydään jatkuvasti kotona keskustelua siitä, kauanko saan olla kotona. Miehen mielestä tienaan niin hyvin ja koulutus menee hukkaan jos olen putkeen monta vuotta kotona. Onhan tämäkin osittain totta, mutta itselleni taas lasten hyvinvointi merkitsee enemmän, joten saas nähdä mihin ratkaisuun päädymme. Kuitenkin jo nyt sydämeni särkyy kun ajattelen töihin menoa. Kyllähän tiedän, että kotiäitiys on välillä myös turhauttavaa, mutta mikä työ ei olisi välillä? Tiedän tasan tarkkaan, että turhautumisia koen ns. normaalityössäkin. Olen muuten pitkälti samaa mieltä Nina Mikkosen kanssa tuosta lastenhoitoasiasta, on hienoa, että joku uskaltaa puolustaa lasten asemaa!
siis piti vastata tuohon Annette28 viestiin...
Mekin tulemme hankkimaan aikanaan ensin tilavamman asunnon ja lopulta sen omakotitalon, juuri tuossa järjestyksessä. Mutta niiden aika ei ole juuri nyt varsinkaan kun asumme kalliisti Helsingissä. Nyt lapset ovat pieniä ja tällä hetkellä on heidän aikansa. En keksi mitään parempaa sijoituskohdetta kuin pienen lapsen vielä kehittyvä psyyke ja identiteetti. En vaihtaisi mihinkään omakotitaloon sitä riemua, että saan ottaa aamulla lapset rauhassa kainalooni, keitellä puuroja ja antaa lapsille niitä aktiviteetteja, mikä heitä kulloinkin sattuu huvittamaan. Puistomatkalla saamme tuijottaa oravaa vaikka viisitoista minuuttia eikä ketään kiinnosta, milloin on istuttava ruokapöydässä. Päiväunia saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa ja illat on rentoa oloa yhdessä, kun päivällä olen ehtinyt tehdä ainakin osan kotitöistä. Tästä elämä ei paljon parane eikä tuo voi tehdä kovin pahaa pikkulapsillekaan.
Meilläkin keskustellaan jatkuvasti siitä, kuinka kauan voin/mies voi olla kotona. Ei ole päivää ettenkö miettisi, miten päivähoitoasiat järjestetään ensi syksynä silloin, kun minä tahdon töihin vuorostani. Mutta koska arvot ovat perheessämme selvät (pidä sinäkin vaan sisukkaasti pääsi), elämä ja teot suunnitellaan sen mukaisesti. Jos laittaisimme lapsemme päiväkotiin ja menisimme mieheni kanssa töihin ja ottaisin vielä lisätöitä tekstien editoijana ym. niin rahaahan tulisi ovista ja ikkunoista. Eli ei se omakotitalon hankkiminen jostakin Espoon perukoilta olisi homma eikä mikään. Ja saisihan siihen aika nopeasti hommattua hienoja autoja, harrastuksia, ulkomaanmatkoja ja mitä ikinä nyt keksiikään. Mutta minua eivät nuo asiat tee onnelliseksi, jos vaakakupissa on jotakin vielä arvokkaampaa. No, joku (!) tuossa aiemmin kutsui minun elämäntapaani taloudelliseksi tasapainottomuudeksi vai miten se menikään. Ei, meillä on hyvin vakaata, kun rahaa ei ole mihinkään turhaan. :)
Annahan miehen hoitaa lasta ja jos hoitoa tarvitaan, järjestä se parhaasi mukaan mahdollisimman pieneen ryhmään (yksi hoitajasuhde) niin kauan kuin lapsukainen on pieni. Koulutuksesi ja elämäsi ei mene taatusti hukkaan, sillä ehdit painia vuositolkulla niiden deadlinejen kanssa. Koskaan en ole kuullut kenekään valittavan, että voi kamalaa, kun ei tullut tehtyä aikanaan töitä. Mutta liian monen keski-ikäisen olen kuullut valittavan sitä, ettei aikanaan tullut olleeksi läsnä lapsille. Ja toivon todella, että saat lisää lapsia! Siinä se kotiäitiys vasta pääsee oikeuksiinsa, kun saat seurata rauhassa pienten lasten sisarussuhteen kehittymistä. Iloista joulunodotusta sinulle, kuka ikinä oletkin!
Täällä sitä ladellaan jumalallisia viisauksia ja absoluuttisia totuuksia oikein lastentarhanopettajan alemmalla koulutuksella siitä mikä on muiden ihmisten oikea tapa elää. Taitaa se ammattitaito ja suhteellisuudentaju hiukan olla jo hakusessa? Karmeaa nähdä lasten kanssa toimivalta ihmiseltä, miten sitä ihminen voi olla sokea fundamentalisti muiden ihmisten ja perheiden todellisuudelle ja näkee itsessään jonkun ylevän esimerkin mitä muiden tulisi noudattaa tajuamatta ja edes omaamatta mitään halua tajuta mitään todellisuuksista, missä muut ihmiset elävät. Tuollainen esimerkkihän siirtyy sitten lapsillekin = minä olen aina oikeassa! =))) Mitä tyhjempi tynnyri, sen isompi ääni siitä lähtee. En lähtisi elvistelemään jollain lastentarhanopettajan asiantuntemuksella, tietotaitovaatimukset on aika vaatimattomia ja koulutukseen pääsee lähes kuka tahansa joka viitsii perseeensä hilata paikalle. Suora näkymä tuohon pihan perälle ja ikkunasta sisälle ainakin näyttää, kun tulevat lastentarhanopettajat juuri tekevät jouluaskarteluita ja leikkivät piirileikkejä. Mahtaa siinä kehittyä laaja taloustieteellinen, sosiologinen, sosiaalipoliittinen, psykologinen ja kasvatustieteellinen asiantuntemus. Ja ura jatkuu ja ammattitaito ja oikeassa olemisen tunto sen kun nousee kotona netin ääressä ja puurokattilaa hämmentäessä? Pitääkö muuten lastentarhanopettajien tehdä yhtäkään seminaarityötä, jossa voisi ihan tieteellisesti perustella näitä hypoteeseja? Pelkkä kandiseminaari?
Minä olen kirjoittanut tuolla alempana otsikolla "elä omaa elämääsi"...miksi minusta tuntuu että olet tässä vastannut minulle (Oletko nähnyt kovinkin paljon vaivaa välttääksesi päiväkotien riskit omien lastesi kohdalla (vrt. perhepäivähoitaja tai yksityinen kotihoitaja) vai oletko tiedostanut vasta näiden nettikirjoitusten perusteella laitoshoidon riskit??)...Tuo "turpiin vaan "-kirjoittaja ei puhunut tästä asiasta. Emme ole sama henkilö. Jos minulta kysyt olenko nettikirjoitusten perusteella alkanut miettimään päiväkodin riskejä, niin vastaus on, että en ole. Esikoiseni aikoinaan meni päiväkotiin ennen kuin täytti 2 v ja ihan kivasti meni. Hän sai siellä ns "omahoitajan" joka oli lähes aina paikalla ja piti hänestä erityisesti huolta. Jos lapseni hermostui äänistä, hoitaja lauloi hänelle, piti lastani todella paljon sylissä jne. Myös toinen hoitaja päiväkodissa piti häntä paljon sylissä. En halunnut lasta perhepäivähoitoon kun mielestäni perhepäivähoitaja neljän lapsen kanssa ruuanlaittoineen ei ollut mieluinen vaihtoehto. Kyllä siinä on kädet täynnä työtä, jos neljää pientä lasta pitää kaitsea yksin ja helle ruuat laittaa siinä sivussa. Tämä on minun mielipiteeni. Sen myönnän etten silloin ymmärtänyt että lastenhoitajan palkaaminen kotiin on aivan varteenotettava ja taloudellinen vaihtoehto - etenkin kun itse on osa-aikatöissä. Nyt toisen lapsen kanssa älysin soittaa Kelalle, kun mietin töihinpaluuajankohtaa...sieltä sain tietoa ja ymmärsin, että lastenhoitajan palkaaminen kotiin on ihan taloudellinenkin vaihtoehto osa-aikaa tekevälle äidille. Älysin tiedustella asiasta, koska tämä sikainfluenssa-aalto sai minut pohtimaan lapsen suojaamista liikkuvilta taudeilta. En sen vuoksi, että olisin lukenut nettikeskusteluja. Joka tapauksessa yksinhuoltajana on hyvin vaikea tulla toimeen pelkällä kotihoidontuella...Tuossa moitit kirjoittajaa "turpiin vaan". Hänellä ilmeisesti on oma asunto ja suosittelit äideille vuokralla asumista oman asunnon sijaan...En näe tuon vaihtoehdon paremmuutta. Asuntovelkaa maksetaan usein suurin piirtein samaa suuruusluokkaa kuin vuokraa. Eli ei se vuokralla olo tule sen "halvemmaksi". Jos jolla kulla on mies, joka maksaa vuokran tai muita menoja, niin se ei oikeuta syyllistämään niitä äitejä, jotka elättävät katraansa yksin omilla tuloillaan tai yksin pelkällä kotihoidontuella. Minä en ainakaan aio myydä asuntoani alta saadakseni vuokratukea. Jos minulla on edes asunto niin on se hyvä lähtökohta lapsille, ettei heidän tarvitse kuoltuani tyhjän päälle jäädä.
Niin viittaan sen vuoksi joissakin tarhakeskusteluissani lto-koulutukseeni, koska tiedän oikeasti, mitä päiväkotielämä on. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia siitä, miten lapset oppivat siellä hyvässä seurassa sosiaalisia taitoja ja ties mitä, koska näillä resursseilla lapset ennemminkin taantuvat tarhassa kuin että heidän taitonsa kehittyisivät. Ja kyllä, lastentarhanopettajan tutkintoon täytyy suorittaa pro seminaari - työ, jossa tutkitaan itse valitulla tavalla jotakin päiväkotiin liittyviä asioita.
Tuon mainitun tutkinnon lisäksi olen suorittanut KM-tutkinnon (luokanopettaja) sekä FM-tutkinnon. Ne eivät sinänsä vaikuta siihen, mitä mieltä olen lasten päivähoidosta suurissa ryhmissä. Ne hommat olen jättänyt suosiolla maan johtaville psykologeille, ja minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä, mitä tutkimukset kerta toisensa jälkeen väittävät. Yksikään psykologinen tutkimus ei ole kumonnut sitä tosiasiaa, että päiväkoti ei ole pienelle lapselle paras mahdollinen kasvuympäristö. Minua paremminkin ihmetyttää, minkä tutkinnon sinä olet suorittanut, kun olet näköjään pystynyt kokonaan väistämään lapsen kehitykseen ja suurryhmiin liittyvät tutkimustulokset, joita tulee ilmoille kerran kuussa. Ei taida sinun ammattisi vaatia kummoistakaan ajan seuraamista. Tässä viimeisin lausunto, jonka olen nähnyt:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Päiväkotien melu haittaa pienten lasten kehitystä/1135250919542
Mutta näköjään sinuakin otti tämä aihe kupoliin ja kovasti. Sen vuoksi suosittelen pitämään tietokoneen kiinni ja keskity vain omiin taloustieteellisiin skenaarioihisi! Ja kuten sanottua, mulle on aivan sama, vaikka tenavasi olisivat päivässä 8 tuntia tarhassa 9 kuukauden iästä lähtien. Se olet sinä, joka tekee jälkihoidon ja maksaa siitä koituvat MAHDOLLISET vauriot.
EN kertaakaan epäillyt, että sinä olisit tuo turpiin vaan - kirjoittaja. Ja kuten sanottua, jokainen tekee omat ratkaisunsa omista edellytyksistään käsin. Toivottavasti tuo kaikki koituu sinulle onneksi. Jokainen kuukausi on eduksi, minkä lapsi saa olla kotona äidin kanssa verrattuna siihen, että hänet työnnettäisiin tarhaan 9-kuisena. Olethan näköjään itsekin halunnut olla kotona, kun olet esikoisesi pitänyt pois tarhasta 2 ikävuoteen saakka.
Teillä on auto iso menoerä ja sanot vaihtavasi sen ehkä halvempaan. Monella ei ole varaa edes autoon...halpaankaan sellaiseen...Omakotihaaveet---monella ei ole varaa edes haaveilla omakotitalosta!
Miten voit verrata sitä että saat 300 euroa yksinhuoltajan saamaan 600 euroon??? Sinullahan on mies, joka tuo kotiin rahaa ja mahdollistaa sinun elämisen tuolla 300 eurolla? Vai tarkoitatko, että 300 eurolla maksat auton, velat, ruoat, vaatteet jne? Ihan tosi...tuntuu todella kurjalta tällaiset syyttelyt, että ne äidit, jotka menevät töihin haluavat hienon talon, auton ja etelänmatkat. Yksinhuoltajan tuloilla ei noita yleensä edes saa vaikka töissä kävisi kokopäiväisesti. Mieti, jos jäïsit yksinhuoltajaksi? Osaatko edes asettua sellaisen naisen asemaan? Miksi haluat pahaa mieltä niille, joilla jo ennestään on raskasta...en ymmärrä...
Ai että avioerolapsi ja vielä päiväkotiin viety pienenä? On sunkin äpäröillä hieno tulevaisuus...Kippis sille!
Ei millään pahalla, mutta oisko kannattanut ajatella vähän laajemmin ennen kuin aloit niitä eropapruja kirjoitella? Eikö ollut kivaa naimisissa ja loppuiko yhteiset asiat? Syytä vaan kuule itteesi!!!
"Kuka kehtaa tuossa vaiheessa edes ajatella hienompaan autoon panostamista ja kotona viihtymistä/viihtymättömyyttä, jos tilanne ei ole niin pitkällä, että ollaan viiltelemässä ranteita auki ja heittelemässä lapsia seinään?"
Siihenkö asti voi tilanteen mielestäsi päästää ihan huoletta menemään!?!
Onko ero aina naisen valinta? Muista tuo kun ukkosi jättää toisen naisen vuoksi...Miksi kutsut toisen lapsia äpäröiksi?
No sitten sulta vaan puuttuu jotakin oleellista, mitä et pystynyt miehellesi antamaan, mutta jostakin muualta hän sitä sai. Paisuitko raskausaikana kuin pullataikina ja olitko jo yhtä surumielinen ja katkera naimisissa??? En ihmettele, että ukkosi jätti tuommoisen katkeran naukumaijan....
Noin ääliömäisiin syytöksiin ei edes tarvitse puolustautua...Mutta joo...en pystynyt antamaan rahaa...ja joo...löysi rikkaan naisen...eli oli tosiaan jotain mitä minulla ei ollut ja toisella oli. Ihme ettei ukkosi jätä noin pahansisuista akkaa...
No olisit sitten paininut alun perinkin omantasoisessasi sarjassa!! Onnea vaan äpäröillesi,tulevaisuus pilattu jo alkumetreillä.
Miksi? Mun palkka on yli 4000 euroa/kk kun meen töihin...hyvin sen miehen elätin yli 10 vuotta...että kyllä minä lapsetkin taas elätän ihan kivasti kun vähän isompia ovat ja voin käydä taas töissä. Eipä niiltä ole vielä mitään pilattu :).
Henkilö, jonka kanssa keskustelet, ei todennäköisesti ole äiti tai jos on, niin ei ole ansainnut lapsiaan. Hyvä äiti ei kutsu kenenkään lapsia äpäröiksi. Turha siis huonon äidin tai henkilön, joka ei ole edes äiti, tulla tänne hyvien äitien viestejä kommentoimaan.
Kyse onkin henkisestä ilmapiiristä ja avioeron jättämistä traumoista. Huomaa kirjoituksistasi että olet aivan sekaisin ja elämänarvosi ovat aivan hukassa. Isä jätti ja äiti hullu, hiano elämääää kuten Pate Mustajärvi tai joku vastaava laulaa. :/ Entiselle ukollesi toivon ihanaa elämää uuden vaimon kanssa. Sulle toivon uusia pettymyksiä, sairauksia ja onnettomuuksia niin kauan että tajuat, mikä sekopää hullu olet. LAPSESI ELÄMÄN PILAAJA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mene hoitoon!
Niin maailmankaikkeus vastaa kuin sille huutaa. Nuo toivotuset tulevat lopulta omalle osallesi :). Mitä ympärillensä kylvää, kohtaa maailmankaikkeuden lakien mukaan kylväjää itseänsä.
Jokainen lukutaitoinen aikuinen osaa kyllä lukea psykologisia tutkimuksia ja pohtia jo terveellä järjellä, mikä on pienelle lapselle hyväksi. Aivan sama, onko kyseessä siivooja vai fysiikan tohtori. Eikä sekään liity millään tavalla ammattiin, kuinka paljon lapsiinsa viitsii panostaa ja kuinka valmis on elämään jälkikasvun ehdoilla. Olin minäkin aika kauhuissani, kun Jari Sinkkonen sanoi 45 minuuttia-ohjelmassa, että suurryhmät aiheuttavat virikkeineen lapselle aivokemiallisen myrskyn.
Se on ihmeellistä, miten tyhmiä perusteluita nuo uramuijat keksivät sille, että lapset pitää vielä sinne tarhaan. Silmät soikeina uskotaan siihen, miten hienoja ihmisiä siellä tarhoissa kasvaa ja miten ylimaallisen hienoa on se, kun lapsi saa olla päivittäin tekemisissä oikeitten ammattikasvattajien kanssa. On se tosiaan aina vaan niin hienoa, kun päiväkodissa saa paljon pöpöjä, riitoja, vaihtuvia hoitokontakteja ja muuta hienoa. Kun lapsi laulaa nätissä mekossa Tuiki tuiki tähtönen ja tuo jotain tätien puoliksi tekemiä askarteluita kotiin, niin se on vain pintaraapaisu päiväkotien arjesta. 90 % asioista, mitä tarhassa tapahtuu, on vanhemmilta aivan pimennossa. Mutta nykyäidithän on valmiita väittämään vaikka mustan valkoiseksi, jos oman perseen tärkeys on uhattuna!!
Kuka on mielestäsi parempi päiväkotiolojen asiantuntija kuin lastentarhanopettaja tai muu vastaava päiväkodin työntekijä?
Ja kun kirjoituksesi perusteella et kovin korkealle lastentarhanopettajuutta arvosta, niin miten sitten pystyt jättämään lapsesi moisten pösilöiden hoidettavaksi päiväksi. Onhan heidän taloustieteellinen, sosiologinen, sosiaalipoliittinen, psykologinen ja kasvatustieteellinen asiantuntemus aivan nollassa. Mitä he voivat keskustella lastesi kanssa ja kuinka ihmeessä he saavat lapsistasi kunnon kansalaisia, kun he vain leikkivät piirileikkejä. Näetkö, kuinka huono vanhempi olet, kun jätät lapsesi päiviksi noin huonoon seuraan??
Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, joten perheissäkin joudutaan tekemään erilaisia ratkaisuja.
Itse olen myös korkeastikoulutettu, mutta valmistuttuani olen saanut vain pätkätöitä. Mieheni oli pitkään työttömänä, kunnes päätti perustaa oman yrityksen. Voi miten mielelläni olisin hoitanut lapseni kotona 3-vuotiaaksi, mutta lapsen ollessa vuoden vanha minulle tarjottiin uutta pätkää vanhasta työpaikasta. Mieheni yritys ei vielä tuota mitään ja kotihoidontukeen ei kunnassamme saa kuntalisää, joten visa on vinkunut jo melko luottorajaan asti. Asumme vuokralla kerrostalossa, emme matkustele ja ostamme ruoankin tarjouksesta ja teen paljon itse. Mielestäni olisin suorastaan idiootti, jos kieltäytyisin varsin hyväpalkkaisesta pätkästä ja siirtyisimme sen sijaan sossun asiakkaaksi.
Päiväkotiin laitoin lapseni sen takia, että itse kärsin lapsena hirveän hoitotädin oikuista. Hän oli kylmä ihminen, eikä välittänyt lainkaan lapsista vaan halusi alistaa ja mollata heitä. Olisin halunnut hakea paikkaa perhepäivähoitajalle, mutta en vain kerta kaikkiaan pystynyt. Katsoin myös lähistön perhepäivähoitajia, jotka olivat iäkkäitä ja väsyneen näköisiä ja kaikilla 4-5 ihan pientä (alle 4-v.) lasta. En usko lasten elämän olevan sielläkään välttämättä ihan auvoa, vaikka täytyy myöntää, että ihanan hoitotädin löytäminen olisikin sitten tosi ihanaa. En uskonut olevani niin onnekas.
Lapseni on nyt pari kuukautta käynyt päiväkodissa. Ryhmässä on n. 10 alle kolmivuotiasta, mutta harvemmin kaikki ovat samaan aikaan paikalla, sillä moni on osa-aikaisena siellä. Kahdesta "vakkarihoitajasta" toinen on aina paikalla, kun vien tai haen lapsen. Lapseni on sairastunut kerran ihan lievään flunssaan, muuten on pysynyt terveenä. Ryhmässä on lämmin henki ja hoitajat ovat todella mukavia. Lapsi ei ole jäänyt itkemään kertaakaan, kun olen hänet jättänyt sinne, joten olen hyvällä mielellä hänet jättänyt sinne. Hyvillä mielin on myös pois hakiessa.
Kuten alussa sanoin, tilanteita on erilaisia, niin kuin meitä ihmisiäkin. Perheellemme tämä on ollut paras ratkaisu tässä tilanteessa, vaikkei ehkä optimitilanne omiin aikaisempiin toiveisiin nähden. Minusta on surullista, että toisten valintoja ja ratkaisuja yksioikoisesti arvostellaan. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö päiväkotijärjestelmässä olisi kehittämistä.
Itsereflektointi, joka on jo kasvatustieteilijöidenkin perusopintojen puheavaruudessa alusta asti, on sinulle tuntematon käsite, joten puheesi opinnoistasi on selvää sontaa, kuten tuo määrittelemättä (ja haaveeksesi?) jäänyt FM-tutkinto. Jos olisit hieman tuollaista reflektiota harrastanut tai edes sellaisesta kuullut, et kirjoittelisi täällä alan ammattilaisten nimissä näitä ylistyspuheita itsestäsi vaan ymmärtäisit ennen kaikkea oman rajoittuneisuutesi tajuta että on olemassa muunkinlaisia olosuhteita kuin omasi. Elät muiden verovaroilla ylistäen itseäsi siitä ja moitit rahoittajia siitä että he mahdollistavat tämän =)) Aika paradoksi, vai mitä. Tyypillistä narsistin kapealle käsityskyvylle kuitenkin.
Huvittava paradoksi myös, että halveksit samalla "oman alasi" ammattikouluttautuneita omissa työyhteisöissään - samalla omaa osaamistasi ja koko tietämystäsi, joka ei kyllä sieltä mustatuntuu-olenoikeassa-tasolta kyllä mihinkään nousekaan, kuten edellä.
Kätevä defenssi demonisoida se, mitä itse oikeasti tahtoisi, mutta ei tietää ettei koskaan siihen pysty, kuten se entisajan kettu pihlajapuun juurella. Noin heikolla itsetunnolla varustettu äiti ei ole mielestäni paras esimerkki lapsilleen ja lapset tarvisivat ehdottomasti muidenkin ihmisten seuraa kuin hallitsevan ja kaikkea kontrolloivan äidin, joka ei kykene käsittelemään ongelmiaan vaan ulkoistaa ne.
Mitä enemmän ihminen ylentää itseään ja asettaa oman toimintansa esimerkiksi muille, sitä vähemmän hänellä on siihen oikeasti rahkeita esimerkillisen julkisivun takana, jonka takaa monesti paljastuu aika karmea todellisuus.
Mielipiteesi on toki mielipide muiden joukossa, mutta mahtuuhan sitä ääntä maailmaan.
Olipas ilkeä "analyysi".
On yksi asia olla eri mieltä asioista ja toinen hyökätä henkilökohtaisesti jonkun kimppuun.
Mielestäni tämä edellinen kommentti menee jälkimmäiseen kategoriaan ja olen pahoillani, että moista esiintyy täällä.
Onnellista joulunalusaikaa kaikille asiallisille keskustelijoille toivottaen
Ahdistaako sua oikeasti noin paljon?
jos ei ihan rypäleiden käymistuotteitakin siellä kotona jalat pöydällä kun kukaan ei ole näkemässä, lapset heitteillä. Mistä muuten olisit osannut syyttää moisesta muita =))) Kovasti osaat päätellä mitä muiden elämä menee, mistä ihmeestä? Kotona viinirypäleitä syödessä ja kaunareita tuijottaessa?
Niinpä niin, oma rauhahan se tärkeintä onkin. On kiva kun saa aamulla nukkua pitkään, katsella oravia niin kauan kuin haluttaa vaikka lapsilla olisi nälkä, ja sitten suorittaa aktiviteetteja kuten niiden viinirypäleiden syömistä ihan silloin kuin haluaa, pistetään lapset vain piiiiiitkille päiväunille. Eikä ole työnantaja niskassa marisemassa tai kukaan päiväkotitäti ei ihmettele lasten outoa käytöstä, puheen viivästymistä, passiivisuutta jne kun pidetään lapset pois ulkopuolisten silmistä. =))) Tulee mieleen, että perheellä on jotain salattavaa, kun lapset eivät saa osallistua mihinkään, heillä ei saa olla kavereita, eikä kukaan ulkopuolinen näe miten lapset kehittyvät.
Ja lapset senkun nukkuvat niin pitkään kuin haluavat, vaikka ympäri vuorokauden. Sillähän se yhteiskunta pyöriikin, hyvä opettaa se lapsille ajoissa. Mukavaa elämää, saa tehdä kuten huvittaa ja muut maksavat viulut. Ja heitä voi sitten vielä päälle haukkuakin. Hienoa kasvatusta oikein alan ammattilaiselta.
"Tästä ei elämä parane"... ei varmaan. :D
Mikä sua oikein vaivaa? Tähän ei ole pakko vastata, mutta voit pohtia sitä itseksesi. Tosiaan parempi, että viet lapsesi hoitoon, ettei heidän tarvitse kasvaa tuollaisen mielipuolen kanssa. Miten oikeesti jotakin ihmistä voi loukata noin paljon jonkun oudon ihmisen kirjoitelmat?? :/
Voi voi, ilkeätähän se on kaikki, minkä haluaa sellaiseksi värittää ja mille sellaisen määritelmän antaa. Itsehän sitä ainaa edustaa normia, oikeaa ja hyväksyttyä järkeä, vai kuinka? Luin nimimerkin aikaisempia kirjoituksia, ja teksti ei ole ilkeää vaan suorastaan luokatonta skeidaa. Puistattaa ajatella noin jyrkkää ihmistä työkaverina ja lasten kasvattajana. Iso osa moisista höpinöistä menee kuitenkin elämänkokemuksen puutteen ja epävarmuuden piikkiin, jotka elämä kyllä karsii äkkiä pois. Kaikkihan muistavat, että kevään ylioppilas on lakkiaispäivänään omissa mielikuvissaan absoluuttisesti tietävin olento maailmassa. :D
Muistan aikoinaan vielä ensimmäisissä perus- ja aineopintoseminaareissa ja opponointiharjoituksissakin, että jokainen opiskelija haki toisten töistä virheitä ja mollasi toisten ratkaisuja vain peittääkseen omaa tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan, jos ei muuten niin takertumalla viittauksen väärään pilkunpaikkaan - koska se oli ainut asia, mihin uskalsi jotain sanoa. Ei ollut kokemusta eikä tietoa vielä muusta. Nyt vanhana pieruna jk-seminaareissa ja tieteellisissä yhteisöissä teesejään puolustellessa on meno ollut aivan muuta kun pitää esitellä väitteidensä tueksi jotain empiriaakin eikä oma tietämys ollutkaan niin laajaa kuin kuvitteli. Toisten töitä ja väikkäreitä tarkastelee hyväntahtoisesti oppimismielellä kun oman rajoittuneisuutensa kanssa on joutunut niin monta kertaa silmätyksin. =)
Kampaajamikkoskat ja anetet voivat tyytyä lainailemaan samaa mieltä olevien auktoriteettien aivoituksia ja jättää pois kaikki se, mikä ei tue omia näkemyksiä, kuten tieteenfilosofisista perusteista tietämättömät kyökkitieteilijät ja fundamentalistiuskovaiset tuppaavat tekemään.
Itse en ole läheskään ilkeä ollessani sitä mieltä, että jokaiselle perheelle ja jokaiselle lapselle sopii aivan yksilöllinen ja oma hyvä ratkaisu. Mikäpä minä olen tietämään, millaisia tarpeita milläkin lapsella ja perhellä on? Ei lapset ole samasta muotista tehtyjä eikä heitä saa siihen aikuisenakaan.
Omista ja tuttujen muksuista on tullut aivan menestyviä ja jopa poikkeuksellisen fiksuja ihmisiä, vaikka ovat "pahojen" päiväkotitätien kanssa ja pahojen ja meluavien kavereiden kanssa viettäneetkin aikaa peräti joitakin tunteja päivässä. Samoin yhtä fiksuja on tullut päivät kotona olleista. Tuota melua muuten saa muksulauma aikaan ihan kotioloissakin =) Päiväkodin melu on kuitenkin siis "pahaa" melua ja kodin melu "hyvää" Anetten polariteettien mukaan. Itse muistan nauttineeni suurperheen lapsena infernaalisesta mökästä meillä kotona, jota säesti isän ilmapora-kuorsaus. Suurperhekin voi siis olla vahingollinen lapsille, ryhmäkokokin kun voi olla vallan suuri yötä päivää ja hoitajia vain yksi, joka ei ehdi kehittää muita aktiviteetteja kuin estää kakaroita puukottamasta tai kuristamasta toisiaan hengiltä, kuten monissa perheissä näkee?
Anette-nimimerkille toivon ensiapua ja terapiaa suuruudenhulluuteen, joka pakottaa keksimään noita satuja tutkinnoista, joita on kerääntynyt uskomattoman useita nuoreen ikään (?) nähden. Moisen neron kun luulisi olevan jo Oxfordissa professorina, ainakin vierailevana sellaisena :D. Itse koen, että mitä enemmän opiskelee ja tutkii, sitä vähemmän huomaa tietävänsä ja sitä useampia totuuksia ja erilaisempia värisävyjä maailmasta löytyy.
Siis mitä ihmeellistä on siinä, että on suorittanut kaksi ylempää korkeakoulututkintoa 30 vuoden ikään mennessä? Tietysti opintoja on tullut painettua parhaimmillaan 60 opintoviikon vuositahdilla ja äitiyslomallakin tuli istuttua luennoilla, mutta mutta... Onko sekään nyt niin kovin ihmeellistä? Olenhan ehtinyt olla tuossa samalla kuitenkin töissäkin yhteensä kolme vuotta. Ja edelleenkin, mitä ihmettä tutkinnoillani on tekemistä sen kanssa, mitä mieltä olen ryhmähoidattamisesta?
Olen äärettömän imarreltu siitä, että minua kutsutaan nuoreksi ja että tutkintojeni määrää pidetään uskomattomana. Lisäksi olen hyvin otettu siitä, että olen saanut jonkun ihmisen noin vaikuttuneeksi mielipiteistäni. Nytkin kirjoitit kuusi suhteellisen hyvänmittaista kappaletta vain minua ajatellen. Hei, hienoa! Saadapa samanlaista huomiota useamminkin. Toivottavasti jatkat elämäni ja ajatusteni seuraamista samanlaisella intensiteetillä jatkossakin, kun joskus tuntuu, ettei täällä saa keskustelukumppania millään. :)
Iloista joulunodotusta ja vielä iloisempaa jälleennäkemistä! En malta odottaa, kuinka monta viestiä saan sinulta huomenna.
että kaikki kun aina paasaavat, että emme arvosta lastentarhanopettajuutta (me joiden mielestä pienen lapsen paikka kotona), niin kyllähän todellakin itse arvostan lastentarhanopettajia ja koulutusta, MUTTA mielestäni he sopivat 3(4)-6 vuotiaita opettamaan, ALLE 3-VUOTIAILLE sen sijaan paras paikka on kotona, ei heidän hoitaja tarvitse mitään pedagogista pätevyyttä vaan he tarvitse omien vanhempien syliä ja rakkautta - siis hyvin yksinkertaista perushoitoa eikä siihen mitään tutkintoa tarvita!!!
Taidat itse olla kateellinen jos joku pystyy / haluaa hoitaa lapset kotona??? Täytyykö elämän sitäpaitsi olla mahdollisimman rankkaa ja saako siitä jotain lisäpisteitä muiden silmissä, että juoksee oravanpyörässä, lapset tarhassa 40h/vko?? Tää on just tätä suomalaista luterilaista kulttuuria että kaikkien pitäisi raataa niskalimassa ja yhteiskunnan tulisi hoitaa lapset. Tuo kommentti "mukavaa elämää, saa tehdä kuten huvittaa ja muut maksavat viulut." - saanen muistuttaa, että yhteiskunnalle tulee halvemmaksi jos esim. 2 alle kouluikäistä lasta hoidetaan kotona kuin että jos yhteiskunta maksaisi heidän päivähoitomaksut!! Juuri katsoin eräästä tarkasta laskelmasta, että yhteiskunnan kannalta on aivan sama (siis yhtä paljon yhteiskunta säästää tai menettää jos keskituloinen äiti kotona tai töissä ja 2 alle kouluikäistä lasta hoidossa tai kotona), siinä oli huomioitu verotulot, päivähoitomaksut yms. siis jos äiti keskituloinen (2500e/kk), tietysti jos äiti tienaa enemmän niin silloin yhteiskunnan kannalta parempi jos äiti töissä ja lapset tarhassa, koska verotuloja tulee tällöin enemmän. Ja kyllähän lasten kanssa voi käydä muskareissa, seurakunnan kerhoissa yms. kerhoissa vaikka olisikin kotona, halooo!!!!
tuota "akateemikkoa" ei kannata kiusata enää yhtään enempää. Siis en tarkoita sinua tai anettea vaan tuota taloustieteellistä puppua suoltavaa väitöskirjoille hymähtelijää. Hänen juttunsa kuulostavat jotenkin niin älyttömän aggressiivisilta ja katkerilta, että ei voi olla varma, mitä hän itselleen tai lapsilleen tekee, kun hänen kääminsä lämpenevät riittävästi. Olen itse aina ihaillut suurperheitä, mutta tuon kahelipään juttuja lukiessa tulee mieleen, että minä en ota riskiä. On tainnut siltä ilmaporaisältä jäädä yksi tyttöparka täysin huomiotta. Nyt täytyy sitten elvistellä täällä, kuinka hienosti sitä on opiskeltu jne jne jne...
Olisipa jännä kuulla, räyhäisikö se Sinkkoselle ja muille päiväkotikriitiikkiä viljeleville huippuasiantuntijoille samanlaisella raivolla. Täysin omanarvontunnoton räksyttäjä. Mutta yliopistothan onkin tunnetusti just tuon kaltaisten nynnyjen suojatyöpaikkoja:DDD
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/asiantuntija-kaipaa-kotiäitikeskusteluun-faktoja/344714
Olen kanssasi samaa mieltä, että ei ole yksioikoista tietä lasten kasvatukseen "jokaiselle sopii oma yksilöllinen ratkaisu", Onhan lapsen kasvatuksessa myös erittäin tärkeää ottaa huomioon luonne, kotiympäristö ja monet muut tekijät, jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen. Me olemme päätyneet päiväkotiin pienryhmään syynä se etten jaksa itse asettua lapsen tasolle 24 h vrk tai kykenen kyllä mutta en täysipainoisesti minkä lapsi äkkiä vaistoaa. Meidän lapsi on mielestäni erittäin tyytyväinen ja olemme itse virkeämpiä. Toki molemmat olemme sidottuja työ- ja opiskeluelämään mutta olemme asettaneet lapsen etusijalle ja elämme päivä kerrallaan. Ei todella ole olemassa mitä muottia tai elämän kaavaa olisi melko helppo elää jos sellainen olisi..Elämää värittää ja rikastuttaa se että pyrkii olemaan moniulotteinen ja huomioimaan juuri se minkä toit ilmi että oma tietämys on loppujen lopuksi melko vähäistä emmekä tässä elämässä todellakaan ehdi kehittymään kaikkitietäväksi aika ei yksinkertaisesti riitä...
en tiedä kuka on hyvä tässä lapsenkasvatuksessa, jos kerran äpäröistä puhutaan ???
Turhaan ihmettelet muiden elämää. Minä inhoan työntekoa ja mieluiten olisinkin kotona. Minulla ei ole mitään kiinnostusta uraan tms. Olen korkeasti koulutettu. Mutta kotona ollessa saa noin 600 kotihoidontukea lapsilisä elatus. Tästä pitää maksaa velkaa pois. Eipä ole hääppöstä. Ei tuolla rahalla paljon maksella. Vai että elintasovaatimuksista. Minun vaatimukset: saada velat maksettua, saada sähkölasku ja puhelinlasku maksettua, saada ruokaa ja vaatteet lapsille, lasten harrastukset (lapsi käy jumpassa), lääkärikäynnit, lääkkeet ja vitamiinit. Siinäpä se. En käy missään, en harrasta mitään, lapsiin käytän. Mikä se minun suuri elintasovaatimus on että töihin minun on mentävä?? Ja kumminkin täytyy ettei lastenkaan tarvitsisi elää köyhyydessä. Jonkun kuukauden tietty voimme lasten kanssa noilla tuloilla sinnitellä mutta jos sinne 3 vuoden ikään niin epätoivoiseksi jo siinä vaiheessa käyn, koska mitä kauemmin tuollaisilla tuloilla niin sitä vaikeammaksi käy kun lapset kasvavat ja tarvitsevat vaatteitakin...mutta noilla tuloilla ei paljon vaatteita ja kenkiä ostella.
...ja edelliselle...eivät kaikki ajattele hienompaa autoa...eihän minulla ole autoon lainkaan varaa...eikä päiväkoti ole ainoa vaihtoehto...kotiin voi palkata hoitajan johon saa Kelalta tukea...kyllä se mielestäni on ihan hyvä ratkaisu että menen töihin muutamaksi tunniksi päivässä ja palkkaan hoitajan lapselle...silloin saamme edes kohtuulliset tulot eikä tartte miettiä että voiko juoda desin vai kaksi desiä maitoa tänään...
olkoon valintasi johdosta! Olet siihen selvästi tyytyväinen.
Minäkin olin aikoinani kotiäitiniä 8 vuotta lasten ollessa pieniä, enkä ole valintaani katunut, vaikka ei se taloudellisesti kannattavaa ehkä ollutkaan.
Yhteiskuntamme ja elintasomme on sellainen, että se tavallaan on vaatinut kaikkien käyvän töissä ja maksavan veroa. Nyt tilanne on taantuman myötä muuttunut, joten ehkäpä entistä useammat äidit tai isät voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Se tietenkin vähentää verokertymää, mutta toisaalta myös työttömyyspäivärahoja.
Äiti tai isä voi tehdä arvokasta työtä kotona hoitamalla lapsiaan, valmistamalla edullista ja terveellistä ruokaa ja ehkä myös vaatteita. Sairaanakin olevat lapset tulevat hoidetuiksi ilman erityisjärjestelyjä. Kotona oleva aikuinen lisää perheen yleistä hyvinvointia muuten paitsi taloudelliseti.
Olisi tärkeää, että kotona olevat vanhemmat nauttisivat täysin rinnoin yleensä väliaikaisesta elämänvaiheestaan. Toisten mielipiteistä ei tarvitse välittää.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Minäkin jäin hyvästä (ja vakituisesta) työstä pois esikoista odottaessani ja nyt on kuopus 10kk, olen edelleen samalla vapaalla. Meillä vaihtui auto halvempaan pari kk sitten, jotta voisin jäädä kotiin vielä joksikin aikaa. Tosin meillä on asuntolainat sesseet jo jonkin aikaa ja taloyhtiön isojen remonttien alkaessa ensi vuonna, on töihinpaluu pakosti edessä syksyllä 2010. Todennäköisesti palkkaamme ystäväperheen kanssa silloin kotihoitajan. Olen myös hakenut paikka pienestä yksityisestä päiväkodista, johon lapset menisi aina niinä päivinä, kun mies on arkisin töissä. Onneksi mies on usein töissä viikonloput ja vapaalla arkisin, joten lastenhoito kotona omin voimin onnistunee suurimmaksi osaksi myös töihinpaluuni jälkeen.
Minäkään en uskonut viihtyväni kotona, olin kunnianhimoinen ja mielestäni töissä korvaamaton. Nyt on arvot heittäneet häränpyllyä ja haluaisin jäädä kotiäidiksi pidemmäksikin aikaa. Taloudellinen tilanne (miehen epävarma työtilanne, tulevat taloyhtiön remontit ja iso määrä asuntovelkaa) kuitenkin estää sen, ellei ihmeitä tapahdu ennen ensi syksyä. Käydään kerhossa, muskarissa ja avoimissa päiväkodeissa, aika ei tosiaankaan siis käy pitkäksi. Tunnen nyt tekeväni jotain merkityksellistä ja itsen motivointi takaisin työelämään tuntuu lähes mahdottomalta.
Onneksi olen voinut töihin palatessani olla kotona siihen asti, kun lapseni ovat 3,5v ja 1,5v. Tarhaan en ainakaan nuorimmaista vielä haluaisi laittaa, jos vaan jokin muu ratkaisu löytyy. Muiden mielipiteet koti/päivähoidosta ei minulle niinkään merkitse, mutta harmittaa kädenvääntö miehen kanssa siitä, että tarvitseeko 2,5v lapsi jo tarhan tuomaa virikkeellisyyttä. Koska emme tosiaankaan linnottaudu kotiin, vaan käymme ulkoilemassa ja harrastamassa lähes joka päivä, harmittaa todella paljon miehen marina aina ulkopuolisille, kuinka "esikoisemme ikäinen tarvitsisi kyllä virikkeitä". Kun sitten mainitsen asiasta miehelleni ja viittaan tutkimuksiin/suosituksiin alle 3v kotihoidosta ja muistutan aktiviteeteistamme, muistaa hän hetken olla valittamatta minun kuulteni. Asiaan palataan kuitenkin aina säännöllisesti. NO, onneksi edes kunnioittaa minun toivettani hoitaa lapsiamme kotona, kyllähän meillä tiukkaa välillä tekee ja molemmat olemme joutuneet luopumaan omista "turhista" menoista.
Osittain olen sama mieltä että useimmiten pienen lapsen paras paikka on kotona. Toisaalta sinä olet ollut kotona hyvin vähän aikaa, sinulla on yksi lapsi ja olen lähestulkoon varma ettet hoida 24/7 lasta yksin. Tukiverkosto toimii jne. Kuulostaa myös siltä että asut isommassa kaupungissa ja kaikki palvelut kivasti lähellä, julkisillä ilmaiseksi.
Mieti että suunnitelmat ei aina pidä, ihmiset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, päiväkodit ja kaupungit ovat erilaisia.
Suomessa arvostetaan kyllä kotiäitiyttä, kotiäidit vaan ei arvosta itseään. Paasaavat vain, hirveä puolustus päällä koko ajan. Se ei herätä kunnioitusta. Jos on ok omien valintojensa kanssa niin hyväksyy myös muita ja ymmärtää että napoja on monenlaisia.
Tämä äitien sota-> päiväkoti vs kotona on aika himskatin lapsellista touhua.
Itse olen kotona lasten kanssa mutta minut on aikoinaan laitettu 6 kk:na päiväkotiin ja enkä koe olevani psykopaatti. Minulla on huonoja ja hyviä päiviä siinä missä muutkin.
Se on muuten aikas mielenkiintoista että moni laittoi "olen korkeasti koulutettu mutta mutta". Miksi pitää erikseen mainita että korkeasti koulutettu? Oletteko entistä parempia kotiin jääviä äitejä sillä tavalla? Selittäkää =) Ja korkeasti koulutettu ei ole sama kun miljonääri joten älkää kirjoittako rahaasioita syyksi.
koulutus mutkistaa kotiin jäämistä sikäli, että Suomen yhteiskunta on kustantanut pitkän ja kalliin koulutuksen, eikä saa investoinnilleen tällä hetkellä vastinetta työpanoksen eikä verojen muodossa. Se varmasti vaivaa asianomaista, ja ehkä hän siksi ottaa sen esille täällä.
Elämä on kuitenkin niin pitkä, että aloittaja ehtii vielä paiskia töitäkin ja maksaa veroja. Kasvattakoon hän lapsestaankin kunnon ihmisen ja hyödyllisen yhteiskunnan jäsenen. Silloin ei mikään ole mennyt hukkaan.
Hei! Kyllä ne eläkeläisetkin käyttävät yhteiskunnan varoja. Eipähän yhteiskunnan tarvitse maksaa meille kotiäideille sitten sadan vuoden päästä niin korkeita eläkkeitä, kun kotiäitivuosina sitä ei mainittavasti kerry. Toinen käyttää yhteiskunnan varoja lastensa hyväksi ja toinen omiin golfmatkoihinsa Espanjaan....
menee silleen että jos oot 5-10 vuotta pois oman alasi hommista on ihan turha hakea enää oman alasi töitä ihan vakavasti. Monikaan ei ota töihin kun tietos on vanhentuneet, taitos ruostunut ja pääs pehmentynyt. Siksi on mainittavaa että jos on korkeakoulutus ja joutuu valitsemaan työn ja lapsen hoidon välillä niin kyllä joskus sinne töihin on vaan palattava ihan muistakin kun rahallisista syistä. Jos meinaa omissa hommissaan pysyä menossa mukana. Ja myös niinkin että kun on perheessä tullut sillon rahakkaampaan aikaan hankittua kaksi autoa iso uusi talo vene kesämökki jnejne niin jollainhan ne on maksettava kun ne kulut ei yhtäkkiä sitten ookkaan kovin pienet kun siihen vielä lasta tulee ja muuta. Sitä saatetaan lyhentää asuntolainaakin helposti tonni kuussa.. ym. päälle. Se on ennen lapsia valittu tie ja jostain voi toki lasten takia tinkiä myydä vaikka veneen ja kesämökin mutta lähdetäänkö sitä esim. sitä farmariautoa ja vasta rakennettua ja lapsillekin kodiksi laitettua taloa myymään ja muuttamaan kerrostaloon. Niinkun sillä saatais lasten mielenterveys pelastettua kun ne siellä hoidossa niin lapset kieroutuu. Ei niitä rahalla pelasteta eikä rahalla kasvateta. Toiset haluaa antaa kaikkensa lapsilleen kotona ok toiset haluaa elää omaakin elämää niiku käydä töissä mielestäni sekin on ok kun muistaa että joo on ne lapsetkin jotka pitää hoitaa. Eikö ne sitä varten oo lasten hoitajat että ihmiset pääsee töihin. Jos yhteiskunta kannustais naisia hoitamaan lapset mahdollisimman pitkään kotona niin eiköhän miehet sais tuplapalkkaa ja äitiysloma kestäis 18vuotta/lapsi.
ei maksa työeläkettä, vaan kansaneläkettä niille, joille työeläkettä ei ole riittävästi kertynyt. Kyllä työeläkeläiset ovat eläkkeensä ihan itse maksaneet. Ja nykyisinhän oman lapsen hoitamisestakin (alle 3v) kertyy eläkettä. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että pienten lasten kotihoito on hyvä asia.
Pakko oli vaan nyt puuttua, kun on puurot ja vellit hieman sekaisin. Tosin osa kirjoituksista on taas selvää provoilua...
sen verran, että sadan vuoden päästä ei minkään tahon tarvitse maksaa eläkettä sen paremmin sinulle kuin minullekaan, eikä ole tarvinnut maksaa enää pitkään aikaan.
Meitä ei silloin muista muut kuin ehkä lastemme lapset ja heidän jälkeläisensä.
Työeläkkeet eivät ole yhteiskunnan varoja sen paremmin kuin palkatkaan.
Kun on alla asuntolainat ja autolainat ym. niin ei se ole niin vaan että jäädään kotiin lapsen kanssa.
Lapseni on nyt 9kk ja kuukauden päästä on töihin mentävä, nyt kyllä sen takia että jos en tuota nyt tarjottua (oman alani korkeakoulutetulle sopivaa insinöörin) työtä ota vastaan niin saan varmaan aika tyhjiltä työmarkkinoilta työtä myöhemmin etsiä. Varmasti jos olisi rahaa riittävästi niin kotona olisin itsekin mutta en ala venyttää penniä tämän asian takia. Ei se miehenkän palkka loputtomiin riitä. Tuntuu toisaalta kamalalta laittaa lapsi näin pienenä hoitoon mutta toisaalta myös olen erityisäitiyslomani vuoksi ollut nyt puolitoistavuotta pois työelämästä kokonaan ja tekee mieli välillä tehdä muutakin kun toimia kotiäitinä. Vaikka kyllä vauvani on aivan ihana ja nautin lapsen hoidosta.
Ei se mielestäni sitä tarkoita että lapsi jää heitteille jos äiti palaa työelämään vanhempainvapaan jälkeen. Niinhän äitejä vähän niinkuin pakotetaan siinä vaiheessa jo töihin ainakin näissä kunnissa joissa hoitorahan lisäksi ei kuntalisiä yms. saa. Pelkällä hoitorahalla ei pitkälle pötkitä kun on perhettä ja farmariautoa isoa asuntoa jnejne..
Minä taas en ymmärrä niitä jotka tekevät tuon 3 lasta peräjälkeen ja ovat sen 9 vuotta poissa työelämästä. En sano sitä etteikö se olisi lapselle hyvä mutta.. no, en tiedä. Itse en osaisi olla 9 vuotta töistä pois, ja tällaisessa ammatissa se varmaan merkitsisi että kaupan kassalle voisin mennä inssin papereilla sen jälkeen.. tuskin kukaan alan töihin enää ottaisi.
siis olin poissa 8 vuotta työelämästä. Siihen aikaan ei ollut muita tuloja kuin äitiyspäiväraha ja lapsilisät, joten lähinnä miehen tuloilla ja vaatimattomasti eläen mentiin eteenpäin.
Kun nuorimmainen aloitti koulun, minä lähdin aivan uudenlaiseen työhön. Aloitin epäpätevänä pätkätyöläisenä ja kouluttauduin työn ohessa uuteen ammattiin.
Nyt eläkeiän häämöttäessä on varaa vähän valitakin työpaikkoja, ja väitöskirja on tekeillä.
Jälkiviisaana tiedän, kuinka kävi, mutta silloin kun hoitelin lapsia kotona, ei tietoa tulevaisuudesta ollut. Menin vain ns. moukan tuurilla omien arvojeni ja tunteitteni mukaan. Katumaan en ole joutunut.
taas kovaa keskustelua siitä kotihoito/päivähoito -asiasta. En oikein ymmärrä miksi tämä asia niin kovasti kuohuttaa mieliä, mielipiteet on välillä kovin ehdottomia molemmilla kannattajilla.
En ole "korkeasti koulutettu", mutta ihan hyvä työpaikka on ollut koko työuran ajan, nyt jo vähän yli 20 vuotta. Tänä aikana olemme saaneet kolme lasta. Esikoisen kanssa olin hoitovapaalla hetken aikaa, tyttö meni päiväkotiin ollessaan 1,5v. Poika aloitti hoidon suunnilleen samanikäisenä, tosin silloin menin itse töihin heti äitiysloman jälkeen ja mies jäi kotiin vähäksi aikaa (muutto, ja hän haki töitä uudelta paikkakunnalta). Täällä lapset joutuivat perhepäivähoitajalle aluksi, mutta eivät viihtyneet lainkaan. Onneksi päiväkodin sisarusryhmästä vapautui pian paikat heille, tässä päiväkodissa molemmat viihtyivät erinomaisesti. Nuorin lapsi kun syntyi meillä oli asunto- ja autolainat päällä, joten ei ollut oikeasti taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Menin äitiysloman jälkeen heti töihin, ja tyttö sai paikan aivan ihanalta perhepäivähoitajalta, jossa hän oli eskari-ikään asti.
Kukaan lapsista ei ainakaan käytöksen, koulumenestyksen, kaverisuhteiden tai minkään muunkaan syyn perusteella ei ole kärsinyt (joidenkin mielestä ehkä aikaisesta) hoitoon viemisestä. Nämä ovat olleet meidän perheen ratkaisuja, ja koen että jokaisen kohdalla ne ovat olleet hyviä ratkaisuja. Vanhin lapsista on nyt 18, keskimmäinen täyttää 15 ja nuorin on 9.
Ihan oikeasti on olemassa hyviä päiväkoteja, ja hyviä perhepäivähoitajia. Valitettavasti on myös huonoja, ja omalle kohdalle on sattunut kokemuksia molemmista. Osaan arvostaa hyvää perhepäivähoitajaa ja hyvää hoitoa, ts. sellaista jossa lapsi viihtyy hyvin päivän ja jonne hän menee mielellään.
Kaikille ei syystä tai toisesta ole mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa. Kaikki eivät halua jäädä kotiin lasten kanssa, mutta minun mielestäni sekin on ihan ok. Meitä on niin monenlaisia äitejä :) Miksi se sinua niin kovasti harmittaisi jos joku vie lapsensa hoitoon alle 3v?
...kun ukko vääntää sitä sikakiireistä deadline-tahtista työtä 40 tuntia viikossa ja käy siinä sivussa ehkä kaupassa ja asioilla!!!!
Kiittäkää onneanne, että me miehet yleensä tienaamme enemmän kuin naiset. Olisi aika tukalaa elättää naisen palkalla koko perhe.
Isä
En kiitä. Avioliitossa mies ei maksanut mistään koska oli minun työpaikan kautta vuokrattu asunto...eli minä maksoin vuokran, sähköt, tietokoneen ja puhelimen (koska hänhän ei ollut asuntoa vuokranut)...ja lapsen vaatteet ja tarvikkeet (minähän hänet synnytin niin sain vastata menoistakin)...tämä myös äitiyslomalla ja kotihoidontuella ollessani...minun oli silloin pakko käyttää säästöni kun ei olisi rahat riittäneet (hän käytti rahansa harrastuksiinsa, opintovelkaansa ja säästeli itselleen urheiluautoa varten)...ja nykyisin elätän perheeni yksin, tällä hetkellä vanhempainrahalla (maksellen tällä vanhempainrahalla myös toisen miehen minulle jättämiä velkoja). En ole eläessäni miehiltä saanut mitään. En yhden yhtä lahjaakaan jouluna tms...tai kerran yli 10 vuoden aikana sain syntymäpäivälahjaksi yhdet rintaliivit joista jouduin maksamaan puolet! Rahat ne on vaan vieneet. Enkä enää yhtään tuollaista rahareikää ota asumaan huusholliini. Jos joku mies on tullakseen niin saa tuoda elantonsa mukanaan. En aio raataa enää yhdenkään aikamiehen puolesta.
Naisile paremmat palkat kun nainen perheen kumminkin elättää...kun miehistä ei ole miehiksi nykyaikana!