Pikkujoulussa kohtasin, toverin niin ihanan. Kuin päiväperhon tanssiin sain, ja häntä monta kertaa hain. Suostui, nautti, taisin ihastua, yhdessä pyörittiin. Lopuksi halasin, kotiin palasin. Arkeen totu en. Ilotonta elämää jatkuu taas, päässä pyörii ajatus vallaton, en siitä irti pääse vaikka yritän.
Päiväperho ihanin, kaunis sopusuhtainen. Olisitpa omanain, nyt ja aina. Tähtiin sinut kuljettaisin, elämäsi rikastuttaisin.
Vaan ei käy järjen päälle, ei ole mahdollista. Lisää jäitä hattuun, ollaan kuin ei oltaiskaan. Sisällä polte on - aivan mahdoton. Miten siitä irti pääsen? Ei kai täysin koskaan mitenkään.
Päiväperho ihanin, kaunis sopusuhtainen. Olisitpa omanain, nyt ja aina. Tähtiin sinut kuljettaisin, elämäsi rikastuttaisin.
Vaan ei käy järjen päälle, ei ole mahdollista. Lisää jäitä hattuun, ollaan kuin ei oltaiskaan. Sisällä polte on - aivan mahdoton. Miten siitä irti pääsen? Ei kai täysin koskaan mitenkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
toiseen pikkujouluihin, niin kyllä se siitä suttaantuu kun saat jonkun toisen ketä ajatella.
oli joskus pikkujouluaikaa, oli se kauneinta taikaa.nyt on ilo, nauru kaikonnut pois..ikään kuin ei elämää ollutkaan ois.Kumpa joskus löytyä vois, ken minullekin onnen tois.