Olen seurannut tätä palstaa jonkin aikaa ihan yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta. Olen hämmästynyt tämän palstan hengestä.
Minusta ketään jo raskaaksi tullutta on turha haukkua, silloin pitää vain tukea, päivittely ei auta asiaa. Minulla on itse akateeminen koulutus, mutta minusta tuntuu, että koulutus monesti lisää ihmisten suvaitsemattomuutta. Duunareilla on useimmin sellainen asenne, että yritetään pärjätä niiden asioiden kanssa, jotka elämä tuo eteen. Tarkoitan tämän siis hyvällä. Kouluttautuneet usein yrittävät sanoa, että sinä ja sinä et ole sopiva äidiksi. en oikein ymmärrä tätä.
Täytyy myöntää, että olen hämmästynyt ainakin tämän palstan perusteella siitä kuinka suuri määrä nuoria äitejä sanoo, että lapsi on harkittu (juu myönnän etten tunne henk. koht. juurikaan nuoria äitejä).
Minusta 20 vuotta on sellainen raja, joka on järkevä lastenhankintaa ajatellen, mikäli ei aio kouluttautua. Kaikki ei halua kouluttautua pitkälle, eikä tarvitsekaan. KOulutusta ihannoidaan nykyään liikaa. Lähihoitajaksi, keittäjäksi, kampaajaksi jne. ehtii valmistua alle parikymppisenä ja näitä ammatteja tarvitaan, nimenomaan kunnon duunareita, jotka on kunnollisia. Kuitenkin nuo ikävuodet 15-20 olisi tärkeitä siltä kannalta, että itse aikuistuu ja saa elämänsä parempaan järjestykseen. Se on järkevää senkin takia, että ei yksinkertaisesti menetä mitään, jos malttaa odottaa sen lapsen hankkimisen kanssa muutaman vuoden, kunnes on täyttänyt 20. Hedelmällisyys ei ole sen huonompaa 20-vuotiaana kuin 16-vuotiaanakaan.
Minusta nykyään ei ole kovin yleistä, että kunnolliset ihmiset hankkisivat lapsensa kovin nuorina (alle 20 v. Kunnollisuudella tarkoitan sitä, että on ammatti ja suunnitelmia elämälleen, ei ole päihdeongelmia ja elämällä on suunta (jonka ei tarvitse olla korkea koulutus). Lapsella ei pidä yrittää paikata omaa rakkaudentarvettaan. Minusta on ok, että hankkii lapsen 18- 20-vuotiaana, jos tietää ettei halua kouluttautua enempää, on jo olemassa jokin koulutus ja sellainen sosiaalinen turvaverkosto, että voi kysyä apua tarvittaessa (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö vastuu olisi aina ja ensi kädessä itsellä). Liian usein kuitenkin nykyajan nuoret äidit näyttää olevan näitä lähiöäitejä, jotka tekee lapsensa koska ei ole muuta tekemistä ja ovat aivan liian naiiveja oman pärjäämisensä suhteen. Sen takia varmaan teiniäitejä haukutaan, mutta ei pitäisi, koska se ei hyödytä ketään.
On varmaan totta mitä joku kirjoitti, että osalta ihmisistä yksinkertaisesti puuttuu kyky nähdä tekojensa pitkäaikaiset seuraukset eikä osata suunnitella elämää. Tämä on kai aika suurelta osalta sidoksissa omiin kotioloihin.
Summa summarum: haluan sanoa, että teiniäitiyteen ei pidä kannustaa, mutta älkäämme halveksuko jo raskaana olevia tai lapsen saaneita teiniäitejä, se ei hyödytä ketään.
Minusta ketään jo raskaaksi tullutta on turha haukkua, silloin pitää vain tukea, päivittely ei auta asiaa. Minulla on itse akateeminen koulutus, mutta minusta tuntuu, että koulutus monesti lisää ihmisten suvaitsemattomuutta. Duunareilla on useimmin sellainen asenne, että yritetään pärjätä niiden asioiden kanssa, jotka elämä tuo eteen. Tarkoitan tämän siis hyvällä. Kouluttautuneet usein yrittävät sanoa, että sinä ja sinä et ole sopiva äidiksi. en oikein ymmärrä tätä.
Täytyy myöntää, että olen hämmästynyt ainakin tämän palstan perusteella siitä kuinka suuri määrä nuoria äitejä sanoo, että lapsi on harkittu (juu myönnän etten tunne henk. koht. juurikaan nuoria äitejä).
Minusta 20 vuotta on sellainen raja, joka on järkevä lastenhankintaa ajatellen, mikäli ei aio kouluttautua. Kaikki ei halua kouluttautua pitkälle, eikä tarvitsekaan. KOulutusta ihannoidaan nykyään liikaa. Lähihoitajaksi, keittäjäksi, kampaajaksi jne. ehtii valmistua alle parikymppisenä ja näitä ammatteja tarvitaan, nimenomaan kunnon duunareita, jotka on kunnollisia. Kuitenkin nuo ikävuodet 15-20 olisi tärkeitä siltä kannalta, että itse aikuistuu ja saa elämänsä parempaan järjestykseen. Se on järkevää senkin takia, että ei yksinkertaisesti menetä mitään, jos malttaa odottaa sen lapsen hankkimisen kanssa muutaman vuoden, kunnes on täyttänyt 20. Hedelmällisyys ei ole sen huonompaa 20-vuotiaana kuin 16-vuotiaanakaan.
Minusta nykyään ei ole kovin yleistä, että kunnolliset ihmiset hankkisivat lapsensa kovin nuorina (alle 20 v. Kunnollisuudella tarkoitan sitä, että on ammatti ja suunnitelmia elämälleen, ei ole päihdeongelmia ja elämällä on suunta (jonka ei tarvitse olla korkea koulutus). Lapsella ei pidä yrittää paikata omaa rakkaudentarvettaan. Minusta on ok, että hankkii lapsen 18- 20-vuotiaana, jos tietää ettei halua kouluttautua enempää, on jo olemassa jokin koulutus ja sellainen sosiaalinen turvaverkosto, että voi kysyä apua tarvittaessa (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö vastuu olisi aina ja ensi kädessä itsellä). Liian usein kuitenkin nykyajan nuoret äidit näyttää olevan näitä lähiöäitejä, jotka tekee lapsensa koska ei ole muuta tekemistä ja ovat aivan liian naiiveja oman pärjäämisensä suhteen. Sen takia varmaan teiniäitejä haukutaan, mutta ei pitäisi, koska se ei hyödytä ketään.
On varmaan totta mitä joku kirjoitti, että osalta ihmisistä yksinkertaisesti puuttuu kyky nähdä tekojensa pitkäaikaiset seuraukset eikä osata suunnitella elämää. Tämä on kai aika suurelta osalta sidoksissa omiin kotioloihin.
Summa summarum: haluan sanoa, että teiniäitiyteen ei pidä kannustaa, mutta älkäämme halveksuko jo raskaana olevia tai lapsen saaneita teiniäitejä, se ei hyödytä ketään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerrankin joku viitsii ilmaista mielipiteensä muutoin kuin vihamielisesti. Sinusta huomaa, ettet tahallasi yritä provosoida nuoria vastaamaan viestiin ärhäkästi, vaan normaalisti. Etkä halua päteä, kuten monet muut täällä.
Itse olen pian 20, odotan esikoistani. Rv 34 menossa. Voin myöntää ilman mitään tunnontuskia, etten ole kouluttaunut. Mutta kyllä jos vain viitsii, niin niitä töitä löytää vaikkei olisi kuin pelkkä peruskoulutus. Ainakin minä olen löytänyt kun olen vaan jaksanut etsiä.
Kouluttautua aion myöhemmin jos tulevaisuus niin näyttää. Lapsi on minun kohdallani harkittu. Puoli vuotta yritettiin lapsen isän kanssa, ennen kuin raskauduin. Rakastan lastani jo nyt, vaikka tämä syntymätön onkin.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että perheenperustukselle on kuitenkin jotain rajoja hyvä asettaa. Minun mielipiteeni on, että 15-vuotias on vielä turhan nuori äidiksi. Kukaan 15-vuotias ei ole juuri varhaisteini-iän saavuttaneena kypsä. Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että noita aikoja kun ajattelee niin todella asia oli niin. En edes harkinnut lapsia tuolloin. En tietenkään sano, että tämän myötä jokaisen 15-vuotiaan tai vähän vanhemmankin kuuluisi ajatella juuri niinkuin minä, Ei todellakaan. Mutta tämä oli vain minun mielipiteeni asiaan.
Nyt on kuitenkin minun tilanteeni myöskin muuttunut, ja voin sanoa olevani sen verran valmis vanhemmuuteen, mitä kukaan voi edes olla. Tosiasia on, että moni on sanomnut hyvin siinä, ettei kukaan voi koskaan olla täysin valmis perheenperustukseen. Tottakai se on ns. hyppy tuntemattomaan, mutta se ei tarkoita että se olisi sitä vain nuorille äideille.. Eihän?
Tää on sitä positiivista palautetta :) Jotkut kun kuvittelevat että nuoret eivät osaa ottaa rakentavaa palautetta vastaan. Ei paljoa varmaan vaadi että kirjoittaa rakentavassa hengessä eikä solvaa :)
Olen siis samaa mieltä kanssasi.