Juu, Aloin sitten kirjottaa niitä tapahtumia ylös joilla luulen olleen merkitystä siihen miksi minä olen 27 vuotiaana lähes täysin yksin.
Olihan se vähän vaikeaa. Varsinkin se, että sain huomata kuinka enne kuitenkin asiat oli paremmin: minulla oli tietokone joka ei arvostellut minua millään tavalla: oli hienoa koodata kaikki ne vuodet ja huomata, että hei perhana, mähän oikeasti osaan jotakin - varsinkin jos kyseessä oli joku erityisen paha ohjelmointiongelma: silloin pystyi olla erityisen tyytyväinen itseensä kun sen sai ratkottua.
Nyt ei enää oo oikeen mitään sellasta, mistä voisi sanoa että "he, mä osasin tämän! vähänkö mä olen hyvä."
Nytt vain ihmetellään loppuelämä, että mitäs, toisiko ens vuos jotain muutosta elämään.
No kyllähän mulla jotain hyvin nytkin on. Siskon vanhin lapsi ona alottanu koulun ja mä meen sitä taas huomenna opettaa matikassa kun ei se osaa sitä kunnolla ja vanhempansa eivät osaa opettaa oikeen sille niitä asioita. Noh, siinä on sitten hyvä päteä ykkösluokkalaisen silmissä :P
Olihan se vähän vaikeaa. Varsinkin se, että sain huomata kuinka enne kuitenkin asiat oli paremmin: minulla oli tietokone joka ei arvostellut minua millään tavalla: oli hienoa koodata kaikki ne vuodet ja huomata, että hei perhana, mähän oikeasti osaan jotakin - varsinkin jos kyseessä oli joku erityisen paha ohjelmointiongelma: silloin pystyi olla erityisen tyytyväinen itseensä kun sen sai ratkottua.
Nyt ei enää oo oikeen mitään sellasta, mistä voisi sanoa että "he, mä osasin tämän! vähänkö mä olen hyvä."
Nytt vain ihmetellään loppuelämä, että mitäs, toisiko ens vuos jotain muutosta elämään.
No kyllähän mulla jotain hyvin nytkin on. Siskon vanhin lapsi ona alottanu koulun ja mä meen sitä taas huomenna opettaa matikassa kun ei se osaa sitä kunnolla ja vanhempansa eivät osaa opettaa oikeen sille niitä asioita. Noh, siinä on sitten hyvä päteä ykkösluokkalaisen silmissä :P
Vastaukset 3
Vanhimmat
------------------No kyllähän mulla jotain hyvin nytkin on. Siskon vanhin lapsi ona alottanu koulun ja mä meen sitä taas huomenna opettaa matikassa kun ei se osaa sitä kunnolla ja vanhempansa eivät osaa opettaa oikeen sille niitä asioita. Noh, siinä on sitten hyvä päteä ykkösluokkalaisen silmissä :P
Toi on tosi hyvä asia. :)
ja muutenkin, että oot saanut kirjotettua asioita ylös, se on jo paljon se. kaikilla ei sitä taitoa ole, tai eivät saa sanoja ulos. Kirjottaminen = terapiaa.
Ehkäpä sä olet sitten niin karmivan kamala ja omituinen höpöttäjä.
alkoi temppuilemaan, joten en voinut vastata aiemmin.
Joo, ehkäpä, voihan se aina olla että vika on juuri minussa - hyvin mahdollista.
Ja höpöttääkin osaan, mikäli sellanen ihminen löytyy jonka kanssa tunnen oloni sen verran tuttavavalliseksi.
Karmivasta ja kamalasta en tiedä. Omituinen kyllä, sen myönnän.
Noh, ystävällisenä huomautuksena saanen sanoa, että nimimerkkisi kertoo sen verran, että on varmaan turha ottaa sinua vakavasti.