Niin, kysympähän vaan. Usein kuulee, että he ovat aivan yhtä suomalaisia kuin me muutkin. Silti voitaisiin tarkastella seuraavia asioita:
Lähdetään siitä liikkeelle, että pelkkä nimi, suomenruotsalaiset, viittaa Suomessa asuviin ruotsalaisiin.
Meillä on eduskunnassa ruotsalainen kansanpuolue. Itseasiassa pitkän aikaa luulin, että RKP tarkoittaa ruotsinkielistä kansanpuoluetta, mutta ei, se on ruotsalainen.
Meillä vietetään täällä suomenruotsalaisten omaa päivää nimellä ruotsalaisuuden päivä. Ei suomenruotsalaisuuden päivä, ei ruotsinkielisyyden päivä vaan ruotsalaisuuden päivä.
Ja viimeisenä voisin manita juuri sen, että useat suomenruotsalaiset itse varmistavat, että ero muihin suomalaisiin tulee selvästi näkyviin. Korostetaan omaa kulttuuria, identiteettiä ja juurikin sitä ruotsin kieltä.
Kyllä itse näen lähinnä enemmän sinikeltaista, kuin sinivalkoista.
Lähdetään siitä liikkeelle, että pelkkä nimi, suomenruotsalaiset, viittaa Suomessa asuviin ruotsalaisiin.
Meillä on eduskunnassa ruotsalainen kansanpuolue. Itseasiassa pitkän aikaa luulin, että RKP tarkoittaa ruotsinkielistä kansanpuoluetta, mutta ei, se on ruotsalainen.
Meillä vietetään täällä suomenruotsalaisten omaa päivää nimellä ruotsalaisuuden päivä. Ei suomenruotsalaisuuden päivä, ei ruotsinkielisyyden päivä vaan ruotsalaisuuden päivä.
Ja viimeisenä voisin manita juuri sen, että useat suomenruotsalaiset itse varmistavat, että ero muihin suomalaisiin tulee selvästi näkyviin. Korostetaan omaa kulttuuria, identiteettiä ja juurikin sitä ruotsin kieltä.
Kyllä itse näen lähinnä enemmän sinikeltaista, kuin sinivalkoista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä en näe yhtään sinikeltaista, ainoastaan sinivalkoista.
Käsite suomenruotsalainen on harhaanjohtava, eikä käsite kai erityisen vanha olekaan jos oikein muistan.
Ruotsalaisuuden päivä on ruotsiksi svenska dagen. Svenska dagenin suomentaminen Ruotsalaisuuden päiväksi on mun mielestä väärin. Oikeampi käännös olisi mun mielestä Ruotsin kielen päivä. MInä en tätä päivää vietä mitenkään erityisesti.
RKP:n olisi korkea aika muuttaa suomenkielistä nimeään. Minäkin luulin pitkään että se tarkoittaa ruotsinkielistä kansanpuoluetta. Ruotsiksihan se on svenska folkpartiet- minä ymmärrän sanan "svenska" tässä ruotsin kielenä.
Voiko edes mistään suomenruotsalaisesta kulttuurista puhua? ei välttämättä mun mielestä, koska kulttuurit ainakin eteläsuomessa ja keskipohjanmaalla eroavat mun mielestä paljon toisistaan. Olen itse keski-pohjanmaalta kotoisin. Nyt en keksi muuta yhteistä kuin kieli ja että lauletaan ehkä samoja lauluja jouluna. Ruotsinkielisiä on monenlaisia. mun mielestä he eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä vaikka media varmaan antaa sellaisen kuvan. Koen sen erittäin ärsyttävänä kun puhutaan mediassa suomenruotsalaisesta kulttuurista kun viitataan esim. asiaan joka ei koske mua. Otetaan esim rapujuhlat, purjehtiminen, snapsvisor, käsipallo. En ole ravun rapua nähnyt elämäni aikana, enkä purjeveneeseen astunut, en laula snapsvisor, ja käsipalloa pelasin viimeksi ylä-asteella yhden ainoan kerran. Samalla seudullakin voi olla eri kulttuurit, esim.osa ruotsinkielisistä kuuntelee paljon ruotsinkielistä musikkia, minä käytännössä en ollenkaan.
Eikö se ole aika luonnollista että vähemmistö korostaa kieltä (vaikka liikaa kyllä mun mielestä).Kielihän luo yhteenkuuluvuutta. Mutta ei kieli määrittele kansalaisuutta. Se että puhutaan ruotsia ei tee meistä ruotsalaisia. esim. sveitsissä on monta kieltä ja siellä ollaan sveitsiläisiä.
Suomalaisia on monelaisia. Miten sinä määrittelet suomalaisen?
Arwidsson joka oli suomenruotsalainen sanoi, että hän haluaa olla suomalainen eikä ruotsalainen.
Mitenkähän tuon Arwidssonin suvun kanssa on, taitaa olla suomenkielisiä mukana, Padasjoella kun oli syntynyt 1791.
Arwidsson oli kansallisuudeltaan suomalainen mutta syntyessäään v. 1791 kansalaisuudeltaan tietysti ruotsalainen ja kuoli sittemmin Suomen autonomisessa suurruhtinaskunnassa. Ruotsinkielinen hän oli koska kuului papin poikana sen ajan sivistyneistöön mutta oli tietysti kaksikielinen kuten sivistyneistö useimmiten siihen aikaan oli ja on vielä tänäkin päivänä.
"Adolf Ivar (Iwar) Arwidsson (7. elokuuta 1791 Padasjoki, Ruotsin kuningaskunta – 21. kesäkuuta 1858 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen poliitikko, kirjailija, runoilija, historiantutkija ja sanomalehtimies."
Kannattaa lukea:
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ivar_Arwidsson
"Ruotsinkielinen hän oli koska kuului papin poikana sen ajan sivistyneistöön mutta oli tietysti kaksikielinen kuten sivistyneistö useimmiten siihen aikaan oli ja on vielä tänäkin päivänä."
Näinhän svekoankka ja muut pakkoruotsittajat asian näkevät. Jos on kaksikielinen, niin on ruotsinkielinen.
"Ankdam"
Olisi mielenkiintoista saada selvyys Arwidssonin suvusta vaikka neljä sukupolvea taaksepäin eli 16 henkilön osalta. Mikä oli heidän äidinkielensä ja missä vaiheessa ja kenen toimesta pidinkieli muuttuu ruotsiksi...vai muuttuuko?
Arwidsson osasi suomea, tietysti, koska se oli välttämätön Padasjoella. Oliko hänen ruotsinsa vai suomensa ykköskieli?
Ko. Henkilö esitetään kirjallisuudessa ruotsinkielisenä ( mikä oikeasti tarkoitti vain sitä että osasi ruotsia !)
Tämä asia on tärkeä nykyäänkin, koska kuten "ankdam" kirjoitti nykyajan svekomaanit yrittävät palata aikaan yli sata vuotta taaksepäin jolloin ruotsia osaamattomat "olivat kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolella".
Minusta ajatus on törkeä ja halventaa suomenkielisiä tasavertaisina eurooppalaisina kansalaisina.
Suomalainen ei korosta liikaa omaa identiteettiä, koska on päivän selvä ettei ole mitään korostamisen aihetta. Tietysti muualta Suomesta muuttanut voi sanoa ettei ole stadilainen, mutta se jää siihen. Suomenruotsalainen korostaa taas omaa identiteettiä, koska eroaa tavalla tai toisella Suomalaisista heimoista kuten hämäläisistä, pohjalaisista tai savolaisista. Suomenruotsalaiset ovat vähän kuin ortodoksit tai juutalaiset tavallaan Suomalaisia, mutta heillä on ruotsalainen kulttuuri, joka kieli ja kulttuuri. Suomenruotsalaiset voivat olla myös näitä vähemmistöjä, koska Ruotsinvallan aikana tänne tuli paljon sukuja muualta Euroopasta ja täällä piti osata milloin Ruotsia ja milloin Venäjää. Kyllä monen nyky-Suomalaiset suvut ovat sekoitusta muualta tulleista uudisasukkaista. Ei sellaista ihan kanta suomalaista taida olla enään olemassakaan, kun kirjakielikin on suhteellisen uusi. Saamelaiset oovat varsinaisia kanta suomalaisia.
Alku oli melko asiallista, mutta loppu meni TÄYSIN metsään.
Suomalainen kansa on VANHIMPIA kansoja Euroopassa. paljon vanhempi kuin skandikansat, jotka erottuivat germaaneista melko myöhään.
Kyllä suomalaiset ovat aivan "kanta-asukkaita" tässä maassa. Kirjakielellä ei ole mitään tekemistä suomalaisuuden kanssa. Suomen kieltä on puhuttu tuhansia vuosia enne kirjakielen laatimista.
Sitten vielä: Saamelaiset ovat OMA kansansa, eivät suomalaisia. Joskin kaukainen kielisukulaisuus löytyy. Eikä saamelaisista voi puhua kantasuomenmaalaisinakaan. Paimentolaiskansat eivät omaa mitään maa-aluetta, vaan kuljekselevat valtavilla alueilla ilman pysyvää asutusta.
Lopuksi. Surut ovat alkujaan Ruotsista, MUTTA sekoittuneet tehokkaasti suomalaisiin. Kuten uusin geenitutkimuskin osoittaa.
Kaikki surut eivät suinkaan ole Ruotsista! Itselläni esim. ei ole minkäänlaisia riikinruotsalaisia juuria. Karkeasti laskien me koostumme kolmesta eri taustaryhmästä.
Supisuomalainen sivistyneistö kaksikielistyi koska koulutusta ei saanut suomen kielellä ennen 1800-luvun puoltaväliä. Eli fiksuimmat tai ne joilla oli sen verran varoja että saattoivat lähettää lapsensa kouluun tai jos lähipiirissä oli joku joka otti köyhän mutta lahjakkaan lapsen kouluttaakseen. Koulutus oli sidoksissa yhteiskuntaluokkaan ja varallisuuteen, ei kieleen. Ollessamme osa Ruotsia luonnollisesti myös virkamiehiltä vaadittiin ruotsin kielen taitoa, samoin armeijassa.
Rantaruotsalaiset, eli rannikon maanviljelijät ja kalastajat ym duunarit ovat Ruotsista joskus ammoin muuttaneiden jälkeläisiä, he olivat ihan taviksia silloin ja ovat sitä pääosin edelleen.
Suruissa on lisäksi paljon myöhempienkin aikojen maahanmuuttajien jälkeläisiä, erityisesti teollistumisen aikana tänne muuttaneita venäläisiä, baltteja ja eurooppalaisia. Tästä porukasta löytyy valtaosa niista rikkaista suru-suvuista.
"Ollessamme osa Ruotsia luonnollisesti myös virkamiehiltä vaadittiin ruotsin kielen taitoa, samoin armeijassa."
Miehitysvalta on käytänöllisesti katsoen poistunut Suomesta, eikä ruotsia luonnollisesti pitäisi enää vaatia.
"Ankdam"
Olet aivan oikeassa. Toisaalta kehitys kehittyy ja Suomen suuriruhtinaskunassa olisi ollut aikamoinen pommi jos 85% kansasta jotka olivat suomenkielisiä ja ruotsinkieltä osaamattomia ei olisi annettu kielellisiä oikeuksia. Tämä piti sisällään myös suomenkielen kehittämisen sivistyskieleksi, kehityksen joka oli tahallaan keskeytetty 1500 l.
Suuri osa ruotsinkielistä virkamiehistöä ja sivistyneistöä vastusti suomenkieltä henkeen ja vereen. Toisaalta moraalisesti fiksuin osa vaihtoi kielensä suomeksi ( suurimmalla osalla kielenvaihtajia oli suvun kieli oli ollutkin suomi).
Myös osana Ruotsin valtakuntaa olisi suomenkielelle täytynyt antaa oikeuksia. Täytyy muistaa että suomenkieleisten osauus väestöstä oli 1808 peräti 25%.
Oltaisiinko ajauduttu Irlannin tapaiseen tilanteeseen?
Todennäköisesti kyllä.
Eikö olekin hieno asia "ankdam" että maailmassa tapahtuu kehitystä hyvään suuntaan? Orjuus poistettiin ( ainakin yleisesti hyväksyttynä) ja suomenkieliset saivat kielelleen oikeutta?