Seurustelen aivan ihanan nuoren miehen kanssa (olemme olleet kohta vuoden yhdessä). Poikaystävälläni on ADHD ja aspergerin syndrooma. Voivatko nämä olla yhdellä ja samalla henkilöllä yhtaikaa? Vai onko diagnoosi voinut olla väärä?
Itse en ole huomannut kummankaan oireyhtymän haittaavan hänen elämäänsä mitenkään erityisen paljon. Lähinnä jotain pieniä juttuja, kuten asioiden unohtelua ja vaikeuksia keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Kuinka voisin parhaiten tukea poikaystävääni vai tarvitseeko minun mitään erityistä tukea antaa? Kohtelen häntä aina samalla tavalla kuin täysin "normaalia" ihmistä, koska täysin normaalilta hän vaikuttaa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Mitenkään alentuva tai säälivä en ole.
Yksi juttu kyllä vähän vaivaa. Nimittäin se, että poikaystäväni ei halua että häntä kehutaan ellei hän ole omien sanojensa mukaan "suunnilleen täydellinen" jossain asiassa. Kehuistani (täysin rehellisistä) tulee hänelle kuulemma sellainen olo, että pidän häntä tyhmänä, jota pitää kehua sellaisestakin mikä ei kehuja ansaitse. Mielestäni en ole kehunut häntä mistään turhasta koskaan. Mitä siis teen? Lopetan kehumisen vai yritän saada häntä sietämään kehujani? Miten hänet saisi ottamaan kehuja vastaan? Voiko huono itsetunto olla osasyynä siihen ettei oikein osaa ottaa kehuja vastaan?
Itse en ole huomannut kummankaan oireyhtymän haittaavan hänen elämäänsä mitenkään erityisen paljon. Lähinnä jotain pieniä juttuja, kuten asioiden unohtelua ja vaikeuksia keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Kuinka voisin parhaiten tukea poikaystävääni vai tarvitseeko minun mitään erityistä tukea antaa? Kohtelen häntä aina samalla tavalla kuin täysin "normaalia" ihmistä, koska täysin normaalilta hän vaikuttaa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Mitenkään alentuva tai säälivä en ole.
Yksi juttu kyllä vähän vaivaa. Nimittäin se, että poikaystäväni ei halua että häntä kehutaan ellei hän ole omien sanojensa mukaan "suunnilleen täydellinen" jossain asiassa. Kehuistani (täysin rehellisistä) tulee hänelle kuulemma sellainen olo, että pidän häntä tyhmänä, jota pitää kehua sellaisestakin mikä ei kehuja ansaitse. Mielestäni en ole kehunut häntä mistään turhasta koskaan. Mitä siis teen? Lopetan kehumisen vai yritän saada häntä sietämään kehujani? Miten hänet saisi ottamaan kehuja vastaan? Voiko huono itsetunto olla osasyynä siihen ettei oikein osaa ottaa kehuja vastaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Poikani on 12 -vuotias ja hänellä on todettu jonkiasteinen asparger. Kiinnitin tuohon huomion:
Yksi juttu kyllä vähän vaivaa. Nimittäin se, että poikaystäväni ei halua että häntä kehutaan ellei hän ole omien sanojensa mukaan "suunnilleen täydellinen" jossain asiassa. Kehuistani (täysin rehellisistä) tulee hänelle kuulemma sellainen olo, että pidän häntä tyhmänä, jota pitää kehua sellaisestakin mikä ei kehuja ansaitse. Mielestäni en ole kehunut häntä mistään turhasta koskaan. Mitä siis teen? Lopetan kehumisen vai yritän saada häntä sietämään kehujani? Miten hänet saisi ottamaan kehuja vastaan? Voiko huono itsetunto olla osasyynä siihen ettei oikein osaa ottaa kehuja vastaan?
Minulla on 9v tyttö, asp ADD, häntä inhottaa myös kehuminen. Parasta on se, kun sanoo aika neutraalisti "hyvä" eikä pahemmin ilmeile. Vaikka olis miten hieno suoritus. Minä olen arvellut, että hän ei itse ole täysin tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan ja omasta mielestään hän oisi voinut tehdä paremman. Eli en usko, että on kyse huonosta itsetunnosta...-kun on jokin visio mielessä, esim millasen oisi halunnut piirtää ja tulos ei vastaa sitä omaa visiota, niin sivullinen näkee vain hyvän työn mutta piirtäjä itse puutteellisen? Voisko olla näin?
tuota en olekaan ajatellut koskaan ja olen turhaan "ärsyttänyt" poikaani, kun olen kehunut hyvästä suorituksesta. Täytyypä kokeilla tuota neutraalia sanomista. Olet varmasti hyvin oikeassa, että lapsi näkee työnsä/suorituksensa täysin eritavalla kuin ulkopuolinen.
varsin usealla on molempia oireyhtymiä joista toinen voi vanhempi. Meidän suvussa on asseja ja tiedän että assiuteen liittyy miltei aina ripaus adhd:ta ja myös tourettea.
Moni as ei tykkää kehuista, mutta tiedän täysin vastakkaisia eli kerjäävät kehuja ja huomiota. Joten assien joukossa on monenlaista aivan samoin kuin ns normaaleissa.
Pyri elämään normaalia elämää ja poikaystäväsikin oppii elämän ja iän kanssa sietämään yhä enemmän. Oletan että hän on perillä assiudestaan ja silloin voi kehittää itseään ja pyrkiä pois pakonomaisista asioista ym...
Poikakaverisi tarvitsee neutraalin kehun juuri sillä hetkellä kun kehu on tarvis antaa...
Aivan normaalisti kuin sanoisit toiselle ihmiselle " Ai kun hieno ! " Tai "Oho! " Wau" !
Kuulostaa hassulta, mutta sama toimii lapsenkin kanssa, joka tiedostaa hyvin vahvasti oman osaamisensa ja toisaalta janoaa tietoa lisää, muttei pysty siihen keskittymään ehkä riittävästi ja näin tuntee vajavaisuutta.?
Älä kehu jos se poikaystävääsi vaivaa !
Voitte myös keskustella asiasta ja voit kertoa, että et tarkoita sanomisillasi pahaa ! Kehu on kuin sanoisit rakastavasi häntä !? Missään tapauksessa älä ole ylitsevuotava, sillä sitä hän varmasti ei ymmärrä.
Hän voisi myös koettaa ymmärtää sanomiasi asioita ?
Etsi itsellesi ymmärrystä ADHD - Googlella ja ASPERGER - googlella
Noissa löytyy paljon asioita, joita ei voi oikeastaan edes omalla päällään kuvitella, mutta jotka ovat arkipäivää ko. henkilölle !!!
( Olen käynyt läpi, enkä ehkä kaikkea koskaan ymmärrä =) Hyvällä tavalla, sillä Hänen päänsä toimii vain niin paljon erilaisesti !!! )