Tämä elämisen tempo
kaiken luovuuden
kadottaa
Ei muuta kuitenkaan
toivoa voi kuin
että se
Kulkijansa jalat edellä
maahan takaisin
pudottaa
Niin hyvä on joskus olla
Yksin!
kaiken luovuuden
kadottaa
Ei muuta kuitenkaan
toivoa voi kuin
että se
Kulkijansa jalat edellä
maahan takaisin
pudottaa
Niin hyvä on joskus olla
Yksin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Runosi sopii erityisen hyvin tähän nykyiseen
aikaan kuin muutoinkin on joskus hyvä olla
yksin kuin kuunnella itseään ja ajatella elämän
suuntaa että mitä on takanapäin,nykyisyys
ja miltä tulevaisuus näyttää,vai
onko jotain muutettavaa että
miten sen voisi toteuttaa.
Runossasi on paljon ja enemmän
kuin pinnan sähellystä jota on
tarjolla.
sitä on yhtä uupunut kuin se sellainen muovijuttu, josta on imetty kaikki ilmat poikkeen. Ja siinä olotilassa ei oikein siedä kuulla höyhenenkään putoamista.
Ja nimenomaan yksinolo tässä tällaisessa tilanteessa on parasta, ainakin minulle! Tällöin ei ainakaan sanoillaan loukkaa ketään.
Niin, tämä eläminen on aika hektistä, joten joulua odotellessa:
http://www.youtube.com/watch?v=3exN5IrQUVY
Kiitos, ymmärsit runoni ytimen!
..antaa joulun rauhan laskeutua hiljaa yksinäisiin sydämiin,
ja pudottaa kiireet kiireisten mielistä pois, jaloilleen ennen aattoa:)
Runosi herätti paljon ajatuksia, vakavia ja surullisia. Kiitos siitä.
http://www.youtube.com/watch?v=QPPnA6V-ExM&feature=related
T.Erään kaukaisen maan prinsessa
hiven hömpsähtänyt, en 'ostovimman' suhteen, vaan rauhallisessa valmistautumisessa. Siis joulun suhteen. Ja vaikka varsinaiseen jouluun on vielä hiven aikaa ja lienee hiven aikaista 'soitella' joululauluja, niin vielä lisään:
http://www.youtube.com/watch?v=TeOSVGuEMj0
Ps. Muutekseen, olen kuunnellut tuota linkkisi takaa esitettyä, aika herkällä korvalla! Se on hyvä!
Ja on ihan oikeasti aika rauhoittua.
Tosin minä en taida olla mikään muu kuin 'rimpuilija', mutta tämäkin on aina arvoistaan! Loit lausumallasi tietynlaista ruhallisuutta!
Siis rauhallisuutta!!!
Yksinäisyys on voimavara, jos/kun voi ja pystyy yksin olemaan.
Sanasi ovat niin totta
ja runosi purasi merikapun muijaa:)
on minunkin mielestäni pelkkää voimavaraa, koska oletan, että sitä meistä kukin aika ajoittain tahollansa kaipaa (tai jopa vaatii).
Mutta yksinäisyys, tämä on mielestäni täysi eri asia? Toki voin olla väärässäkin. Mutta lausumasi herätti kuitenkin tähän pohdintaan!
Joten merikapun muija, mietitäänkö vielä tätä ongelmaa, yhdessä?
Vaikka väliin pudotaan mahalaskulla... =)
Tästä runosta on helppo tykästää!
kuvastin sillä sen hetkistä olotilaani! Mutta tuolla aiemmin nimimerkki Matseltof runollaan 'Järki' loi aikamoiset avaruudet! Runoiluun, meinaan.
Kiitokset eivät ole kuitenkaan koskaan turhaa, ei väsynäkään!