Kun nettiä ei vielä ollut, ihmiset olivat aktiivisempia ja tapasivat livenä toisiaan.
Millaista oli ennen nettiä? Miten ihmiset ystävystyivät? Oliko sillonkin yhtä paljon syrjäytyneitä kuin ennen?
Joskus elimme aikaa kun vielä tunsimme naapurimme...
Ei enää.
Millaista oli ennen nettiä? Miten ihmiset ystävystyivät? Oliko sillonkin yhtä paljon syrjäytyneitä kuin ennen?
Joskus elimme aikaa kun vielä tunsimme naapurimme...
Ei enää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ihanku ihmiset omassa itsenäisyyden tarpeessaan haluaisivatkin olla yksinäisiä. joitain 30 vuotta sitten ihmisten käyttäytyminen keskenään oli aika erilaista. ei sillon ollu kovinkaan kummonnen juttu jos joku kävi lainaa jotain suolaa vaikka naapurilta. nykyaikana sellanenhan olis jo ihan että.. "mitä vittua".
Ennen sanottiin, että kun kaksi ihmistä löytävät toisensa, niin heistä tulee yksi: ei ole enää minä & sinä, vaan me. Nykyään sanotaan, ettei kenelläkään ole oikeutta rajoittaa toisen itsemääräämisoikeutta ja vapautta tehdä mitä haluaa; ja jos joku ihastuksen huumassa erehtyy avioon hankkiutumaan, niin suositellaan avioehto tekemään, että saa sitten helpommin omaisuutensa irti 'perheestä' kun huuma on haihtunut.
Kai ne tosi ystävätkin ovat liikaa riippaa nyky-yksilön itsenäisyydelle, joten riittää kun facebookissa voi esittää dokumenttia, että niitä ystäviä on. Ja paljon.
Naapureillakin on oikeus omaan elämäänsä, ilman että joutuvat häirityiksi muiden taholta vain siksi, että asuvat naapurissa; sitähän saattaisi keskeyttää tärkeän netti-keskustelun, jos menisi pimpottelemaan, jonkun sokerin takia. Tiedä millaisen mielenhäiriön ihmiselle aiheuttaisi sellaisella tunkeutumisella toisen yksityiselämään oikeana fyysisenä ihmisenä. Sic.
Itsestä olisi kyllä kiva, jos joku edes sokerin takia kävis. Jos joku edes tervehtisi pihalla.
Minustakin olisi mukava, jos naapurit tervehtisivät. Toisaalta en kyllä itsekään tervehdi naapureita, mutta se johtuu siitä, että olen saanut pari kertaa mulkaisuja vastaukseksi (pari-kolmekymppisiltä ihmisiltä, asun opiskelija-alueella). Niin että ei sitte...
Ne on vaan ujoja. Kyllä nekin alkaa takasin tervehtiä kunhan tottuvat.
Jostain nettiriippuvuudesta tää mun yksinäisyys tais saada alkunsa. Oli vaan niin mukavaa paeta omaa elämää eikä kukaan sanonu mitään, ihmissuhteetkin sai hoidettua netin kautta. Pitäis heittää tää koko rakkine pois.
On se kyllä hurjaa, että ihmisiä asuu vaikka kuinka paljon samassa rykelmässä eikä ne tunne toisiaan, kaikki vaan valittelee yksinäisyyttään.
Joo, ihan samaa mieltä oon.
Nythän on kaikenlainen social media suosittua, yhteisöllisyys ja niin edelleen.
mutta missä on se live-elämän yhteisöllisyys?
Häviävä luonnonvara.
"mutta missä on se live-elämän yhteisöllisyys? "
Samalla laillahan nuo asiat toimivat kuin ennenkin. Tosin yhteydenpito sujuu paljon paremmin nykyisin.
Ongelma vain on siinä, että ihmisten ei ole samalla lailla pakko olla yhteydessä tuolla tapaa kuin joskus aikaisemmin. Nykyisin voi enemmän valita ja kun kaikilla on valinnanvapaus, niin usein joudutaankin tilanteeseen että "en mä halua olla tuon kanssa tekemisissä...". Sehän lienee yksinäisyydenkin perimmäinen syy.
Nettiriippuvuus on todella ilkeätä; itse kävin sanomassa irti oman liittymäni juuri tämän vuoksi. Tietokonekin on komerossa uutta omistajaansa odottelemassa. Tuntuu kuin olisi jonkinlaisista kahleista vapautunut.
Netin lisäksi ihmissuhteita syö joka paikkaan ylettynyt tehokkuusajattelu. Vartin bussimatka kaverin luo on hukkaan heitettyä aikaa, ainakin jos sitä ei pysty hyödyntämään esim. työntekoon tai itsensä kehittämiseen. Miksi muutenkaan tavata, kun asioista voi yhtä hyvin jutella mesessä? Miksi katsoa yhdessä lomakuvia, kun kaverit voi käydä facebook-albumin läpi kotonaan silloin kun niille parhaiten sopii? Miksi kysyä mielipiteitä kavereilta, kun keskustelupalstoilla on lähes poikkeuksetta enemmän tietäviä ihmisiä ja niillä pääsee myös tutustumaan laajempaan mielipiteiden kirjoon kuin pelkkien kavereiden kanssa juttelemalla?
En ymmärrä lainkaan, miksi niin moni on valmis uhraamaan ihmissuhteiden syvyyden ja pysyvyyden helppouden ja nopean nautinnon alttarille.
Tuo tehokkuusajattelu on totta, ja voisi lisätä vielä hyötyajattelunkin siihen. Ihmiset haluavat hyötyä kavereistaan, ja hyödyksi ei riitä se että on kivaa yhdessä. Luulen jotenkin, että facebook on lisännyt tätä. En pidä noista systeemistä, "sosiaaliset" mediat oikeasti huonontavat sosiaalisia suhteita.
Kavereiden valikointi hyötynäkökulman perusteella on kyllä ihan perseestä... Voihan sitä aina tutustua myös sellaisiin tyyppeihin, joista on hyötyä uralla tai jotenkin muuten, mutta kavereitten pitäisi antaa olla "pelkkiä" kavereita.
Helppo vetäytyä nettiin ja täyttää sosiaalinen tarve nettiyhteisöillä.
Toisaalta jos ei olisi mitään yhteyttä eikä sosiaaliset kontaktit oikeassa elämässä onnistuisi, olisin vieläkin yksinäisempi.
Ennen oli pakko olla mukana tai sitten syrjäytyi täysin. Nykyisin tilanne on paljon parempi kaikille osapuolille. Ihmiset vain keksivät kaikenlaisia syitä miksi eivät asiat suju niinkuin haluaisivat.
Netti on valtaosalle ihmisistä kuitenkin siunaus, ei rasite. On varsin naurettavaakin että ihmiset ajattelevat yksinäisyyden johtuvan mm. netistä, vaikka sehän juuri lisää sosiaalista kanssakäymistä.
Joillekin yksinäisille netti on ihan hyväkin asia. Jos esim. syrjäisellä maaseudulla jää oman yhteisönsä hyljeksimäksi, netti tarjoaa hyvän mahdollisuuden olla kontaktissa muihin (vaikka tilanteen jatkuessa pitäisi tajuta muuttaa muualle). Myös joillekin elämää rajoittavista vammoista tai sairauksista kärsiville netti voi olla ainoa hyvä mahdollisuus syrjäytymisen ehkäisemiseksi, kun tilanne on mikä on.
Toisaalta moni yksinäinen jää roikkumaan nettiin pelkästään sen takia, kun ei ole pakko mennä minnekään tai hankkia kontakteja voidakseen vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Moni kuvittelee saavansa netistä yhtä hyviä ihmissuhteita kuin livenäkin, ja monella itsetunnon puute vaikeuttaa muiden joukkoon menemistä, "kun ei siellä kuitenkaan keneenkään tutustu"... Moni luovuttaa livekontaktien suhteen, jos esim. parin kuukauden harrastamisen jälkeen ei ole vielä saanut yhtään kaveria, kun kärsivällisyys loppuu kesken.
Jos nettiä ei olisi, yksinäiset olisi paljon aktiivisempia livenä. Kuinka moni netissä roikkuva yksinäinen hakeutuisi sosiaalisiin harrastuksiin, rohkaistuisi kutsumaan tuttuja kylään ja olisi muutenkin paljon aktiivisempi livenä, jos niin olisi pakko tehdä jotta voisi jutella jonkun kanssa?
"Jos nettiä ei olisi, yksinäiset olisi paljon aktiivisempia livenä. Kuinka moni netissä roikkuva yksinäinen hakeutuisi sosiaalisiin harrastuksiin, rohkaistuisi kutsumaan tuttuja kylään ja olisi muutenkin paljon aktiivisempi livenä, jos niin olisi pakko tehdä jotta voisi jutella jonkun kanssa?"
Silloin kun valinta on henkilöllä itsellään, niin ei syytä voi laittaa jonkin ulkopuolisen syyn piikkiin.
Onhan tuo aivan totta, että pakon uhalla olisi pakkokin tutustua ihmisiin tai hankkia niitä kontakteja. Tosin kyllähän nuo mahdollisuudet on nykyisinkin olemassa, jos ihmiset vain haluavat käyttää ne hyödyksi. Ainahan voi käyttää myös nettiä apuna "seuran hakemisessa".
Ennen nettiä yksinäiset hankki ystäviä kirjeenvaihdon kautta, jos lähistöltä ei muuten löytynyt ketään. Kirjekaverien kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita ja sovittiin tapaamisia, ja vähitellen "normaali" yhteydenpito syrjäytti kirjeet, jos asuttin tarpeeksi lähellä ja viihdyttiin yhdessä. Tämä siis lähinnä vastauksena niille, joiden mielestä netti on jotenkin korvaamaton apu yksinäisille. Oikeastihan netti ei tarjoa oikein mitään muuta aidosti uutta kuin sen, että foorumeilla voi keskustella isommankin porukan kanssa ja juttuseuraa löytää parin minuutin sisällä, vaikka olisi maailmassa täysin yksin. Ehkä jotkut kokee sen tärkeäksi, mutta itse ainakin kaipaan yksinäisyyteni poistamiseksi jotain ihan muuta.
"Ennen nettiä yksinäiset hankki ystäviä kirjeenvaihdon kautta, jos lähistöltä ei muuten löytynyt ketään. Kirjekaverien kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita ja sovittiin tapaamisia, ja vähitellen "normaali" yhteydenpito syrjäytti kirjeet, jos asuttin tarpeeksi lähellä ja viihdyttiin yhdessä. Tämä siis lähinnä vastauksena niille, joiden mielestä netti on jotenkin korvaamaton apu yksinäisille."
Onhan tuo kirjeenvaihto aika lailla "mennyttä aikaa". Parhaimmillaan vastaukset kun tulevat päivissä ja usein viikkojen/kuukausien kautta. Kieltämättä joillekin voi sopiakin tuommoinen "verkkainen" rytmi, mutta monet voivat nähdä huonoksikin asiaksi sen että pitää kuukausia "tutustua" ennen kuin voi juuri edes jutella tapaamisesta.
Kirjeenvaihdossa on tietysti sekin huono puoli, että sen kirjoittaminen ja laittaminen vaatii paljon enemmän aikaa. Tosin vastauksen saaminen on yhtä varmaa/epävarmaa kuin maililla laitetun ilmoituksenkin vastaamiseen. Helposti sitä saattaisikin odottaa "viikkoja" toisen vastaamista pitkäänkin kirjeeseen ja sitten mitään vastausta ei tulisikaan.
"Oikeastihan netti ei tarjoa oikein mitään muuta aidosti uutta kuin sen, että foorumeilla voi keskustella isommankin porukan kanssa ja juttuseuraa löytää parin minuutin sisällä, vaikka olisi maailmassa täysin yksin. Ehkä jotkut kokee sen tärkeäksi, mutta itse ainakin kaipaan yksinäisyyteni poistamiseksi jotain ihan muuta."
Tarjoaa netti myös paremmat ja nopeamman mahdollisuuden livetapaamiseen. Eikä netti mitenkään estä myös käyttämästä "muita tapoja".
"Onhan tuo kirjeenvaihto aika lailla "mennyttä aikaa". Parhaimmillaan vastaukset kun tulevat päivissä ja usein viikkojen/kuukausien kautta."
Onko sinulla kokemusta kirjeenvaihdosta ystävänetsimistarkoituksessa, kun kirjoitat viikkojen ja kuukausien odotusajoista, vai mutuiletko vaan? Kuvauksesi sopii tavalliseen kirjeenvaihtoon, jonka on tarkoituskin jatkua kirjeiden välityksellä ja olla pelkästään mukava lisä muille ihmissuhteille. Yksinäiset on kuitenkin harvoin niin kiireisiä, ettei niillä olisi aikaa vastata nopeasti. Jos avoimesti ystävää etsivän vastaukseen menee viikkoja eikä kirje ole todella pitkä, hitaus johtuu joko kiireistä, välinpitämättömyydestä tai siitä ettei keksi mitään kirjoitettavaa, eikä mailailukaan sujuisi silloin kovin hyvin.
"Kieltämättä joillekin voi sopiakin tuommoinen "verkkainen" rytmi, mutta monet voivat nähdä huonoksikin asiaksi sen että pitää kuukausia "tutustua" ennen kuin voi juuri edes jutella tapaamisesta."
Mikä estää kertomasta puhelinnumeroaan tai ehdottamasta tapaamista vaikka jo ensimmäisessä kirjeessä, jos tahtoo tavata nopeasti? Puhelun voi parhaimmillaan saada jo kirjeen postittamisen jälkeisenä päivänä, jolloin tapaaminen saadaan järjestymään hyvinkin nopeasti. Tietysti se edellyttää myös tuuria, mutta kuinka helppoa netistäkään on löytää ketään joka tahtoisi heti tavata?
"Kirjeenvaihdossa on tietysti sekin huono puoli, että sen kirjoittaminen ja laittaminen vaatii paljon enemmän aikaa."
Kyllähän kirjeen kirjoittaminen kestää mailia kauemmin, mutta toisaalta kirjeistä saa tehtyä kirjoittajansa näköisiä: Kynän, paperin ja postimerkin valinta, käsiala, kirjeen koristelu tai koristelematta jättäminen ym. kertoo kirjeen lähettäjästä paljon sellaista mikä jää maileista puuttumaan. Lähettäjä ei ehkä osaa kertoa itsestään mielenkiintoisesti, mutta pinkki glitterkynä, värikkäät Hello Kitty -leimat papereissa ja matkailuesitteestä itse askarreltu kirjekuori voi täydentää tekstin perusteella syntynyttä vaikutelmaa niin, että kirjoittaja alkaakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tietysti siinä voi käydä niinkin, että viimeisetkin vastaushalut katoaa, mutta ainakin siinä tulee torjutuksi siksi mitä on eikä siitä huolimatta.
Totta kai maileissakin voi käyttää erilaisia fontteja, värejä ja kuvia, mutta niistä jää ihan erilainen vaikutelma kuin vastaavantyylisistä kirjeistä.
"Tosin vastauksen saaminen on yhtä varmaa/epävarmaa kuin maililla laitetun ilmoituksenkin vastaamiseen."
Mihin tämä väitteesi perustuu? Kaikki kirjeenvaihdon harrastajat, joiden kanssa olen jutellut, kertoo saavansa lähettämiinsä kirjeisiin vastauksen paljon todennäköisemmin kuin maileihin.
"Helposti sitä saattaisikin odottaa "viikkoja" toisen vastaamista pitkäänkin kirjeeseen ja sitten mitään vastausta ei tulisikaan."
Niin voi tietysti käydä, mutta tekeekö se kirjeistä jotenkin oleellisesti maileja huonomman tutustumistavan, että turha toivo vastauksen saamisesta voi pysyä yllä viikkoja?
"Tarjoaa netti myös paremmat ja nopeamman mahdollisuuden livetapaamiseen."
Mitä mahdollisuuksia tarkoitat? Kirjeenvaihdon osalta kommentoinkin jo käsityksiäsi, mutta tarkoitatko jotain miittejä? Kyllähän kauppojen ilmoitustauluille ja muihin paikkoihin voi laittaa ilmoituksia, joissa kutsutaan halukkaita esim. juttelemaan johonkin kahvilaan lauantaina klo 11. Nykyään sellaisia ilmoitustauluja ei tietenkään lue kuin harvat, mutta ennen nettiä niitä luettiin paljon enemmän kuin nykyään. Seuraa kaipaavatkin oli varmasti halukkaampia osallistumaan, kun ei ollut nettiä jossa sen yksinäisen lauantain olisi voinut viettää puolituntemattomien kanssa kommunikoiden.
"Eikä netti mitenkään estä myös käyttämästä "muita tapoja"."
Ei estäkään, mutta kaikki netissä käytetty aika on kuitenkin pois jostain muusta. En tarkoita tällä pelkkiä yksinäisiä vaan myös muita. Netin takia monella on jatkuvasti tiiviitä sosiaalisia kontakteja ympäri maailmaa tai ainakin kautta Suomen, ja sellainen ei mitenkään voi olla vaikuttamatta siihen aikaan, joka vietetään lähiseudun asukkaiden kanssa.
Olet sinä ihan oikeassa pointeissasi. Kirjoitin liiankin kärkevästi, vaikka aivan samat mahdollisuudet on tutustua toiseen kirjeenvaihdolla kuin muutenkin. Kirjeeseen vastaaminen vaatii jollakin tavalla isomman kynnyksen kuin maileihin vastaaminen joten se voi jossakin määrin tuoda jopa parempiakin tuloksia.
Tosin jos moni tyyppi tälläkin palstalla ei uskalla tutustua anonyymisesti niin kirjeenvaihdonkin kautta tutustuminen voi olla vaikeaa...
---
""Tosin vastauksen saaminen on yhtä varmaa/epävarmaa kuin maililla laitetun ilmoituksenkin vastaamiseen."
Mihin tämä väitteesi perustuu? Kaikki kirjeenvaihdon harrastajat, joiden kanssa olen jutellut, kertoo saavansa lähettämiinsä kirjeisiin vastauksen paljon todennäköisemmin kuin maileihin.
"Helposti sitä saattaisikin odottaa "viikkoja" toisen vastaamista pitkäänkin kirjeeseen ja sitten mitään vastausta ei tulisikaan."
Niin voi tietysti käydä, mutta tekeekö se kirjeistä jotenkin oleellisesti maileja huonomman tutustumistavan, että turha toivo vastauksen saamisesta voi pysyä yllä viikkoja?"
---
Vastauksen saaminen on täysin yhtä varmaa/epävarmaa kuin maileihinkin. Enemmän riippuu siitä missä ilmoitus on. Maileihin saa vastattua nopeammin joten kynnys vastaamiseen on paljon pienempi. Kirjeenvaihdossa kynnys vastaamiseen on hieman suurempi (ja nykyisin vieläkin suurempi) joten siinä mielessä kirjeenvaihdon kautta saatu vastaus voi poikia paremmalla prosentilla ystävyyssuhteen kuin mailin kautta. Riippuu tietysti ihmisistäkin.
Kirjeenvaihto on ihan hyvä tutustumiskeino. Voi monille toimia paljon paremmin kuin mailit tms. Kirjeenvaihto kun kertoo "isommasta vaivannäöstä" kuin pelkän mailin kirjoittaminen.
Toisaalta nykyaikana kirjeenvaihdon kautta ei juurikaan etsitä "seuraa" vaan pikemminkin se on kuin harrastus. Johtuen varmasti siitäkin että netti tarjoaa kätevämmän tavan tutustumiseen ja tutustuminen voi hoitua anonyymisesti. Poste restarantet ovat paljolti mennyttä aikaa.
Sen että silloin käytiin ovikelloa pimpottaa kysymässä että "voiks risto tulla ulos".
Muuta en muista, mikä oisi ollut erillaill. Yläasteella jo alkoi netti tulla. Mutta tosin sillon piti vielä modeemeilla pärjätä (ei ollut laajakaistoja), joten se rajotti purkeissa ja netissä pyörimistä.
Roskapuhetta.
Naapureiden tuntemus on ihan muuten huonontunut ei siihen nettiä ole tarvittu.
Voit syyttää nettiä mutta todellisuudessa se on yksinäisille avannut uusia ovia tutustua ihmisiin.
Jos ei kotikaupungissa niin muualta Suomesta tai sen ulkopuolelta.
Loppu on vain lässytystä "vanhoista kultaisista ajoista" jolloin ihmiset istuivat yksinään pirtissä humalassa ja lopulta tappoivat itsensä kun ei ollut mitään tekemistä ja vain pimeyttä ympärillä.
Nyt sentään on vähän valoa putken päässä. Kuvaputken, mutta silti.
Netistä on helppo saada kavereita, mutta toisaalta sieltä on helppo saada aina uusia kavereita... Eli usein käy niin, että vanhat kaverit jää vähemmälle huomiolle sitä mukaa kun elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Ei hyvä. :(
Maaseudulla naapurit tunnetaan kyllä edelleen aika hyvin. Kaupungissa on vaikeampi hankkia ystäviä kun kaikilla on oma elämänsä. Netti voi selittää osan yksinäisyyden lisääntymisestä muttei silti kaikkea.
Ja vastata, jos joku alkaa keskustelemaan, tai alkaa itse juttelemaan. Ei sen tarvitse aina olla mitään hienoa, ylevää, älykästä tms, vaan puhua voi vaikka säästä, jos ei muuta keksi. Tärkeintä on se, että on läsnä, ei odota toiselta ihmiseltä ihmeitä, ei hae kenestäkään "yksinäisyyden poistajaa" tai pelastajaa, vaan tyytyy siihen hetkeen toisen ihmisen kanssa, pyrkii siinä hetkessä olemaan oma itsensä ja rehellinen toistakin kohtaan.
ilman nettiä. Hyvää aikaahan tuo oli, vaikka olinkin koulukiustattu. Jos olisin nuori tänä päivänä, roikkuisin varmasti netissä ja hakisin täältä sisältöä elämääni, vaikeaa sanoa, olisivatko asiat kuitenkaan niin paljon toisella tavalla? Ehkä ihmiset ovat tulleet suvaitsevaisemmaksi netin kautta tai sitten eivät.
Niin se vaan on, että ilman nettiä olisin vieläkin yksinäisempi.
Olen löytänyt eri sivustoilta hyviä kavereita ja joidenkin kanssa on tapailtukin. Jotkut heistä olen tuntenut jo todella monia vuosia joten kyllähän niistä aika tärkeitä on siinä ajassa tullut.
Vaikka heitä harvoin pääseekin näkemään (jos asuvat kaukana) niin minua piristää paljon jo sekin että pystyy pitämään heihin yhteyttä tavalla jos toisella.
Netti on myös yksi helpotus pitämään yhteyttä sellaisiinkin kavereihini jotka ovat muuttaneet täältä muualle eikä päästä kuin harvoin näkemään nykyään.
Kirjeenvaihdolla olen aloittanut seurustelusuhteita ennen nettiä.
Omalla käsialalla kirjoitetut kirjeet kertovat lähettäjästä aika hyvin.
Oli jännää vaihtaa valokuvia. Jos innostuu kirjeestä, niin tavallisesti siihen vastaa melko pian,
vaikka kirje olisikin pitkä. Nykyään sähköpostista on tullut vaihtoehto kirjeenvaihdolle.
Olisin yksinäisempi ilman nettiä ja s-postia. Jotkut kirjoittavat pitkiä meilejä ja
niihin vastaamiseen meneekin aikaa. Jotkut meilikaverit kirjoittaa lyhyitä
parin lauseen meilejä mutta niitä vaihdetaankin sitten päivittäin.
Sättäämisestä ja mesettämisestä en pidä oikein
Netin kautta voi saada ystäviä hyvässä lykyssä ja voi tuntea kuuluvansa johonkin
ryhmään jos seuraa ja osallistuu jonkin sivuston keskusteluihin
On niitä kirjeenvaihtoilmoituksia vielä nykyäänkin jos kiinnostaa.