Sinä ja Minä

Ymmärrän haaveesi,
varsinkin nyt,
kun kiireet alkaavat.
Mutta pimeä on kuve tunturin,
on hieman siellä luntakin.
Lupasivat pakkasta!
Sekin voi hieman kirpaista ja
erämaa,
sekin nyt liian hiljainen oikeesti on.

Mutta lämmin ranta kaukainen,
on oiva paikka mä tiedän sen,
heti ensikuussa melkein alussa,
mä lähden sinne lopulta,
on liput mulla melkein jo taskussa.
Mä vuosia sitten päätin sen,
talteen pistä joka roposen ja
sitten joskus vanhana,
mä meen ja lämmittelen.

TMut sain mä just kutsu johonkin,
luonnon lahjan antamaan,
jos päädynkin mä tekeen sen.
Anna pussin punaisen,
se verta mun on pullollaan ja
lahjan joku tuntematon siitä saa.

Siispä kutsun minä nyt,
sä tule myöskin sinne toimistoon,
sen ovessa punainen risti merkkinä on.

Hiljaisuus
kauneus
lumoutuminen
sen tekee Lappi
avoimelle sydämelle

olen saanut maistaa tätä
taikaa ja niipä asustan mä nyt
piilopirtissäni
juurella tunturin.
Voin suositella
Lappia sinullekin
kun poltteen oot saanut jo...

Runonautinto mitä parhain.....kiitän

Ihana vastakohta omalle runolleni!
Hienot energiat virtaa tekstissäsi!

Kiitos tästä - runosi tuo uskoa uuteen huomiseen -

ja rakkauteen! :)

Murukulta vilkuttaa mukvat perjantait! :)

tuuliko oveen kolkutti

muistatko sen äänen

hiljaisuuden
ja käteni

*hyst, ollaan ihan hiljaa*


Ihana, sanon minä;)

jos tämän runon sanomaan ei rakastu,
niin ei sitten mihinkään. Lapinmaa ja kaunis
tyttö kainalossa, voiko elämä enää enenpää
ja parempaa antaa ?

No, ainakin siinä on jo suuri annos ihanuutta,
kuten runossasikin.

Kiitos.

Kauniisti kuvaat
kahden ihmisen
yhteenkuuluvuutta

Runosi tihkuu
suurta kunnioitusta toistansa
kohtaan,kun
on se oikea kumppani