Minä rakastan sinua silloinkin,
kun maailmani mustaa on täynnä.
Kun silmäni tuskalta aukea ei ja
tieni on murheisiin käyvä.
Kun toivoa, onnea, iloa ei
mun sieluni sävelet soi, vaan
vihan raskaissa kahleissa
mun ruumiini vaikeroi.
Minä rakastan sinua silloinkin ,
kun rakkain ystävä jättää.
Kun hylännyt ihmiset muutkin
oon ja päiväni tahtoisin päättää.
-e.partanen-
kun maailmani mustaa on täynnä.
Kun silmäni tuskalta aukea ei ja
tieni on murheisiin käyvä.
Kun toivoa, onnea, iloa ei
mun sieluni sävelet soi, vaan
vihan raskaissa kahleissa
mun ruumiini vaikeroi.
Minä rakastan sinua silloinkin ,
kun rakkain ystävä jättää.
Kun hylännyt ihmiset muutkin
oon ja päiväni tahtoisin päättää.
-e.partanen-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Raskain askelin toisinain,
tunnen polun ruhjovan jalkojain
silti iloa touhua elämääni löydän
vaikka kadulta roskia noukkien
hymynä kasvoiltani löytää sen
elämän onnen avaimen
laitan itseni osaksi muita
iloja suruja nauravia suita
elämä onnea on
jos yksin kulkea joutuisin
se tärkeä tehtävä ,luulisin
siks en uskalla muuta katsoakaa
kuin huomista tulevaa upeaa
jokapäivä uutta se tarjoaa
-sykerön ilta viritelmä-