OIKEUS TUOMITSI ODOTETULLA TAVALLA
Helsingin käräjäoikeus ratkaisi odotetulla tavalla ns. Irak-vuodon. Tasavallan presidentin neuvonantajana toimineelle Martti Manniselle roimaistiin 80 päiväsakkoa. Anneli Jäätteenmäki todettiin syyttömäksi.
Jupakka on ollut epäinhimillinen. Se on löyhkännyt sanomaa Suomen politiikasta, jossa ei kevään 2003 eduskuntavaaleissa osattu hävitä, vaan tappion kärsineen osapuolen kellokkaat lähtivät syyllistämään voittajaksi yltäneen oppositiojohtajan ja tuoreen pääministerin. Hänen väitettiin langenneen rangaistaviin tekoihin, siis rikoksiin. Kansallinen ilmapiiri kiihotettiin vihaa tihkuvaksi. Jopa eduskunta heittäytyi kiehuntaan. Jäätteenmäki joutui luopumaan hallituksen johdosta muutaman viikon ahdistelun jälkeen.
Asiantuntijat ovat katsoneet alun alkaen kyseessä olevan ainakin Anneli Jäätteenmäen osalta puoluepoliittisen ajojahdin, johon kytkettiin poliisi, valtakunnansyyttäjänvirasto ja alioikeus. Niille soitti mallisäveliä erkkolainen media.
PUHDASOPPISUUDEN YLIMMÄINEN PAIMEN
Ilta-Sanomat ja sen päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä liehuivat väliin kuin tämä julkaisu olisi käsketty esiintymään tasavallan puhdasoppisuuden ylimmäisenä paimenena. Objektiivinen journalismi ja sitoutumattomuus olivat kaukana, jakakoot sisäsiittoiset raadit millaisia journalistipalkintoja tahansa ihmisen teilaamisessa kunnostautuneille.
Käräjäoikeus ei hairahtunut lynkkaajaksi. Se harkitsi tapahtumat asiaperusteisina.
Historiasta löytyy oikeuksien linjoituksista myös toisenlaisia esimerkkejä. Ilmapiiri on heijastunut tuomioihin muun muassa vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen, samoin kiihkeän oikeistolaisuuden 1930-luvulla.
Kuka teki rikosilmoituksen Jäätteenmäestä?
Poliisi ei olisi lämmennyt asiaan ilman toimeksiantoa. Vihjaajan täytyy olla hyvin vaikutusvaltainen taho, tai todennäköisesti sen riviedustaja. Helsingin rikospoliisi ei rohjennut uhmata tutkintapyyntöä, vaikka juttuun piti irrottaa suuri määrä kapasiteettia. Samaan aikaan vaikerretaan talousrikosten perkaamisessa olevan liian vähän voimaa.
Ihmisen oikeusturvaan kuuluu tietää, kuka on ilmiantaja. Tämä kerrotaan normaalisti aina. Näin ei ole vielä tehty, joten poliisin velvollisuus on julkistaa tieto.
VOITTAA EI OLISI SAANUT
Anneli Jäätteenmäki on rankan poliittisen taistelun uhri. Hänet saatettiin piinaan, koska hän voitti vaaleissa, joissa ei olisi saanut voittaa.
Lapualainen hento juristinainen miellettiin pahaksi uhkaksi totunnaisille vallan rakennelmille. Ne haluttiin pitää pystyssä vaikka väkisin. Kansa oli toista mieltä.
Jos politiikassa ja valtiollisessa toiminnassa voisi vallita oikeudenmukaisuus, Jäätteenmäki palaisi pääministeriksi. Tämä ei ole mahdollista, mutta käräjäoikeuden vapauttava ratkaisu kohentaa hänen yhteiskunnallisen uransa näkymiä. Kokemus karaisee ja valmentaa odottaviin haasteisiin.
Martti Mannisen sakot ovat ymmärrettävät.
Silti Manninenkin saattaa olla uhri. Jupakassa on kadoksissa seilaavia palapelin osia, joiden löytyminen aikanaan selittää kaiken.
Helsingin käräjäoikeus ratkaisi odotetulla tavalla ns. Irak-vuodon. Tasavallan presidentin neuvonantajana toimineelle Martti Manniselle roimaistiin 80 päiväsakkoa. Anneli Jäätteenmäki todettiin syyttömäksi.
Jupakka on ollut epäinhimillinen. Se on löyhkännyt sanomaa Suomen politiikasta, jossa ei kevään 2003 eduskuntavaaleissa osattu hävitä, vaan tappion kärsineen osapuolen kellokkaat lähtivät syyllistämään voittajaksi yltäneen oppositiojohtajan ja tuoreen pääministerin. Hänen väitettiin langenneen rangaistaviin tekoihin, siis rikoksiin. Kansallinen ilmapiiri kiihotettiin vihaa tihkuvaksi. Jopa eduskunta heittäytyi kiehuntaan. Jäätteenmäki joutui luopumaan hallituksen johdosta muutaman viikon ahdistelun jälkeen.
Asiantuntijat ovat katsoneet alun alkaen kyseessä olevan ainakin Anneli Jäätteenmäen osalta puoluepoliittisen ajojahdin, johon kytkettiin poliisi, valtakunnansyyttäjänvirasto ja alioikeus. Niille soitti mallisäveliä erkkolainen media.
PUHDASOPPISUUDEN YLIMMÄINEN PAIMEN
Ilta-Sanomat ja sen päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä liehuivat väliin kuin tämä julkaisu olisi käsketty esiintymään tasavallan puhdasoppisuuden ylimmäisenä paimenena. Objektiivinen journalismi ja sitoutumattomuus olivat kaukana, jakakoot sisäsiittoiset raadit millaisia journalistipalkintoja tahansa ihmisen teilaamisessa kunnostautuneille.
Käräjäoikeus ei hairahtunut lynkkaajaksi. Se harkitsi tapahtumat asiaperusteisina.
Historiasta löytyy oikeuksien linjoituksista myös toisenlaisia esimerkkejä. Ilmapiiri on heijastunut tuomioihin muun muassa vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen, samoin kiihkeän oikeistolaisuuden 1930-luvulla.
Kuka teki rikosilmoituksen Jäätteenmäestä?
Poliisi ei olisi lämmennyt asiaan ilman toimeksiantoa. Vihjaajan täytyy olla hyvin vaikutusvaltainen taho, tai todennäköisesti sen riviedustaja. Helsingin rikospoliisi ei rohjennut uhmata tutkintapyyntöä, vaikka juttuun piti irrottaa suuri määrä kapasiteettia. Samaan aikaan vaikerretaan talousrikosten perkaamisessa olevan liian vähän voimaa.
Ihmisen oikeusturvaan kuuluu tietää, kuka on ilmiantaja. Tämä kerrotaan normaalisti aina. Näin ei ole vielä tehty, joten poliisin velvollisuus on julkistaa tieto.
VOITTAA EI OLISI SAANUT
Anneli Jäätteenmäki on rankan poliittisen taistelun uhri. Hänet saatettiin piinaan, koska hän voitti vaaleissa, joissa ei olisi saanut voittaa.
Lapualainen hento juristinainen miellettiin pahaksi uhkaksi totunnaisille vallan rakennelmille. Ne haluttiin pitää pystyssä vaikka väkisin. Kansa oli toista mieltä.
Jos politiikassa ja valtiollisessa toiminnassa voisi vallita oikeudenmukaisuus, Jäätteenmäki palaisi pääministeriksi. Tämä ei ole mahdollista, mutta käräjäoikeuden vapauttava ratkaisu kohentaa hänen yhteiskunnallisen uransa näkymiä. Kokemus karaisee ja valmentaa odottaviin haasteisiin.
Martti Mannisen sakot ovat ymmärrettävät.
Silti Manninenkin saattaa olla uhri. Jupakassa on kadoksissa seilaavia palapelin osia, joiden löytyminen aikanaan selittää kaiken.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täsmälleen samaa mieltä.
Ei voi todeta tuohon mitään muuta kuin jo sanotun:
1300 SIVUA FAKSIA EI VOI TULLA PYYTÄMÄTTÄ JA YLLÄTYKSENÄ!
Kyllä voi!!!
...ja junassa voi syödä halvalla, ja voi olla olemassa raitis näyttelijä...
...ja ja hyvänen aika - - - onkos tuolla ANNELI ja 1300 sivua pyytämättömiä faksisivuja???
(eppu normaalia vapaasti siteeraten)
Olipa mainio todistus keskustan tavasta käsitellä tosiasioita, olla tunnustamatta omia virheitä ja keskustan perinteisestä tyylistä syytellä vastustajia aina, kun itse jäädään jostain kiinni housut nilkoissa.
On suuri häpeä koko Suomelle, että tuollaisia kirjoituksia julkaistaan vielä kaiken tosiasioiden selvittämisen jälkeenkin.
Se, jos mikä osoittaa, että keskusta ei itse osaa kantaa vastuutaan omista teoistaan, vaan selittelee valheitaan itsepäisen tyhmällä tavalla.
Hyi helvetti sentään, että neljäsosa kansasta vielä kannattaa moisa luusereita.
Keskusta ei anna ikinä periksi ja taivu loanheiton edessä. He jotka eivät suostu tosiasioita tunnustamaan, tulevat löytämään ne edestään yhä uudestaan ja uudestaan.
Sukupolvia jatkuessaan, Irak-jupakka voi alkaa saada uskonnollisia sävyjä.
Onneksi keskutassa on järkeviä ihmisiä enemmistö, jotka ovat huomanneet, ettei Jäätteenmäestä ole mihinkään. Luuserin tunnusmerkkejä on muutamissa tämän sivuston kirjoittajissa, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen loanheiton Lipposen päälle. Näiden tyyppien mielessä Irak-jupakka on jo saanut uskonnon omaisia piirteitä, suorastaan fundamentalistisen kiihkouskovaisia piirteitä.
Lipponen on eräs roiseimpia poliittisten lokasangollisten heittelijöitä. On hän pari kertaa pyytänyt anteeksi. Sen hän tehnyt ainoastaan silloin, kun on vaarana ollut herjaussyyte.
Ei aivan heti tule mieleen ketään, joka olisi loukannut yhtä karkeasti ja usein poliittisia vastustajiaan kuin Lipponen.
... tapauksessa oli se, että Ilta-Sanomien Ervasti sai journalistipalkinnon, kun sai kaadettua pääministerin perusteilla, jotka on oikeudessa todettu vääriksi. Toiseksi inhottavinta oli, kun samaisen lehden päätoimittaja kirjoitti seuraavana päivänä, kun Anneli oli kaadettu viiden palstan otsikolla "Me teimme sen"
Ollaan kaukana normaalista, kun lehti ryhtyy järjestelemään maan hallitusasioista. Mutta se ei ole Erkolle vierasta. Erkon lehdistö on ollut jo 15 vuotta Lipposen pää-äänenkannattaj.
Naapurin demariukolta humalassa paskat housuun.
Tässä nyt jo Oivakin ylittää itsensä. Oikeudessa todettiin ....tai olkoon. Jos ei järki pelaa niin se ei pelaa.
Pääministeri kaatui, koska hän puheillaan menetti eduskunnan - myös koko keskustan - luottamuksen.
Tätä luottamusasiaa ei käsitelty lainkaan käräjäoikeudessa, koska siellä käsiteltiin ainoastaan sitä, oliko Jäätteenmäki rikollisella tavalla yllyttänyt tai avustanut Mannista virkasalaisuuden rikkomisessa.
Nämä kaksi asiaa on syytä pitää erillään, jos aiotaan jatkaa asiallista keskustelua.
Jäätteenmäki siis valehteli Lipposesta ja Suomen ulkopolitiikan linjasta äänestäjille ja valehteli eduskunnalle siitä, miten oli saanut salaista tietoa. Näihin asioihin hän on edelleen täysin syyllinen, vaikka vapautettiinkin rikossyytteestä riittämättömän näytön vuoksi.