Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä mutta on monesti noussut esille keskusteluissa teinivanhemmuudesta..
Koulutus. Täällä on aika monta ihmistä ollut kertomassa kuinka hirmuisen tärkeää on opiskella itselleen arvostettu ja korkeatasoinen ammatti ennekuin alkaa hankkia lapsia.
Itse olen 20-vuotias ja aviomieheni 27-vuotias. Meillä on yksi lapsi ennestään ja toinen tulossa. Kiintoisa kysymys kuuluukin, koska minä sitten olisin saanut alkaa tehdä lapsia kun en tahdo korkeampaa koulutusta? Olen ammatiltani kuorma-autonkuljettaja ja niin on miehenikin. Jotkut täällä mollaavat keskipalkkaisia ja "alempiarvoisia" duunareita. Mutta miettikääpäs te jotka olette ties mitä lääkäreitä, opettajia, insinöörejä tai mitä hyvänsä korkeasti koulutettuja, kukahan mahtaa kuljettaa kauppojen hyllylle sitä tavaraa mitä te ostatte? Jos kaikki kouluttautuisivat tosi korkealle niin eihän tää maa pyöris ollenkaan!
Mietitäänpä hetki mitä tapahtuisi jos me "teinivanhemmat" ja muut duunarit päättäisimme ryhtyä lakkoon siksi ettei meidän työtämme arvosteta. Kaupat sulkeutuisivat koska hyllyt ovat tyhjät eikä ole kassatätejä. Se katu jolla hieno omakotitalonne sijaitsee olisi talviaamuisin lumen peitossa ja ajokelvoton kun ei ole ketään ajamassa auroja. Firman pikkujoulut saattaisivat jäädä pitämättä kun ei ole baarityöntekijöitä tarjoilemassa teidän rahoillenne vastinetta tai taksi- ja bussikuskeja ajamassa teitä yöllä kotiin. Kuka toisi teille vasta ostetun 58 tuumaisen HD-laajakuva TVn kotiin? Mihin laittaisitte lapsenne työpäivän ajaksi jos päiväkodeissa olisi peruskoulutuksen ja huonon palkan omaavia lähihoitajia? Kuka toisi teille aamulehden kotiin jos ei olisi ehkä maailman paskinta palkkaa saavia lehdenjakajia? Entäs jos omakotitalossanne ei ole kunnallistekniikkaa? Ei varmaan oo kiva kun koko piha on peittynyt likaveteen kun likakaivo on tullut täyteen eikä ole ketään sitä tyhjentämään?
Ihan oikeasti, jokainen tehty työtunti on arvokasta työnkuvasta huolimatta. Joidenkin on PAKKO tehdä se paskatyö jota kukaan muu ei tee. Jos kaikilla olisi korkeat paperit, niin sitten ne hommat olisi tehtävä ammattia paremmista papereista huolimatta ja se voisit olla juuri sinä!
Mulle ison auton ajaminen on kutsumus ammatti ja pidän siitä kovasti. Palkka ei ole hurja mutta kyllä sillä perheen elättää ja on jopa varaa pieniin kokoperheen "ylellisyyksiin". Ja HUOM! Olen opiskellut ammattini vasta ensimmäisen lapseni jälkeen jonka sain 18-vuotiaana. Kaikki eivät tahdo lääkäriksi ja pankkilainojen orjaksi vain sitä varten että saisi hienon talon, auton ja statuksen. Kyllä mulla kunnianhimoa on, mutta haen sitä kunniaa ihan eri asioista. Se että avioliittomme
Mulle riittää pieni ja ihana kerrostalo kotimme. Lapsemme eivät taatusti ole sen onnettomampia kuin jossain puolet isommassa talossa. Lapsiltani ei puutu mitään vaikka olenkin nuori. Tahdon että lapseni isompana muistavat sen että äiti ja isi ovat olleet läsnä. Rajat ovat rakkautta ja uskokaa pois, myös nuoret osaavat nitä asettaa. Multa ei puutu mitään. Esikoiseni on iloinen, tasapainoinen ja normaalisti kehittyvä 1,5-vuotias. Hänellä on myös rakastavat kummit ja isovanhemmat. Toisinaan poika pääsee mummolaan yökylään hemmoteltavaksi. Jota tätäkin pidetään toisinaan kovin suvaitsemattomana joidenkin ihmisten mielestä. Silloin, uskokaa tai älkää, EMME lähde mieheni kanssa baariin kittamaan, vaan esimerkiksi kylpylään, elokuviin tai ravintolaan syömään. Silloin meillä on aikaa olla helliä toisillemme, keskustella ja nauttia toisistamme. Parisuhde tarvitsee hoitamista ja tällaisten kahdenkeskisten iltojen ansiosta myös arkemme pyörii ilman riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta.
Te jotka ette tiedä yhtään tapausta nuorista/teiniäideistä joilla on asiat hyvin, toivottavasti tässä on teille yksi :)
Koulutus. Täällä on aika monta ihmistä ollut kertomassa kuinka hirmuisen tärkeää on opiskella itselleen arvostettu ja korkeatasoinen ammatti ennekuin alkaa hankkia lapsia.
Itse olen 20-vuotias ja aviomieheni 27-vuotias. Meillä on yksi lapsi ennestään ja toinen tulossa. Kiintoisa kysymys kuuluukin, koska minä sitten olisin saanut alkaa tehdä lapsia kun en tahdo korkeampaa koulutusta? Olen ammatiltani kuorma-autonkuljettaja ja niin on miehenikin. Jotkut täällä mollaavat keskipalkkaisia ja "alempiarvoisia" duunareita. Mutta miettikääpäs te jotka olette ties mitä lääkäreitä, opettajia, insinöörejä tai mitä hyvänsä korkeasti koulutettuja, kukahan mahtaa kuljettaa kauppojen hyllylle sitä tavaraa mitä te ostatte? Jos kaikki kouluttautuisivat tosi korkealle niin eihän tää maa pyöris ollenkaan!
Mietitäänpä hetki mitä tapahtuisi jos me "teinivanhemmat" ja muut duunarit päättäisimme ryhtyä lakkoon siksi ettei meidän työtämme arvosteta. Kaupat sulkeutuisivat koska hyllyt ovat tyhjät eikä ole kassatätejä. Se katu jolla hieno omakotitalonne sijaitsee olisi talviaamuisin lumen peitossa ja ajokelvoton kun ei ole ketään ajamassa auroja. Firman pikkujoulut saattaisivat jäädä pitämättä kun ei ole baarityöntekijöitä tarjoilemassa teidän rahoillenne vastinetta tai taksi- ja bussikuskeja ajamassa teitä yöllä kotiin. Kuka toisi teille vasta ostetun 58 tuumaisen HD-laajakuva TVn kotiin? Mihin laittaisitte lapsenne työpäivän ajaksi jos päiväkodeissa olisi peruskoulutuksen ja huonon palkan omaavia lähihoitajia? Kuka toisi teille aamulehden kotiin jos ei olisi ehkä maailman paskinta palkkaa saavia lehdenjakajia? Entäs jos omakotitalossanne ei ole kunnallistekniikkaa? Ei varmaan oo kiva kun koko piha on peittynyt likaveteen kun likakaivo on tullut täyteen eikä ole ketään sitä tyhjentämään?
Ihan oikeasti, jokainen tehty työtunti on arvokasta työnkuvasta huolimatta. Joidenkin on PAKKO tehdä se paskatyö jota kukaan muu ei tee. Jos kaikilla olisi korkeat paperit, niin sitten ne hommat olisi tehtävä ammattia paremmista papereista huolimatta ja se voisit olla juuri sinä!
Mulle ison auton ajaminen on kutsumus ammatti ja pidän siitä kovasti. Palkka ei ole hurja mutta kyllä sillä perheen elättää ja on jopa varaa pieniin kokoperheen "ylellisyyksiin". Ja HUOM! Olen opiskellut ammattini vasta ensimmäisen lapseni jälkeen jonka sain 18-vuotiaana. Kaikki eivät tahdo lääkäriksi ja pankkilainojen orjaksi vain sitä varten että saisi hienon talon, auton ja statuksen. Kyllä mulla kunnianhimoa on, mutta haen sitä kunniaa ihan eri asioista. Se että avioliittomme
Mulle riittää pieni ja ihana kerrostalo kotimme. Lapsemme eivät taatusti ole sen onnettomampia kuin jossain puolet isommassa talossa. Lapsiltani ei puutu mitään vaikka olenkin nuori. Tahdon että lapseni isompana muistavat sen että äiti ja isi ovat olleet läsnä. Rajat ovat rakkautta ja uskokaa pois, myös nuoret osaavat nitä asettaa. Multa ei puutu mitään. Esikoiseni on iloinen, tasapainoinen ja normaalisti kehittyvä 1,5-vuotias. Hänellä on myös rakastavat kummit ja isovanhemmat. Toisinaan poika pääsee mummolaan yökylään hemmoteltavaksi. Jota tätäkin pidetään toisinaan kovin suvaitsemattomana joidenkin ihmisten mielestä. Silloin, uskokaa tai älkää, EMME lähde mieheni kanssa baariin kittamaan, vaan esimerkiksi kylpylään, elokuviin tai ravintolaan syömään. Silloin meillä on aikaa olla helliä toisillemme, keskustella ja nauttia toisistamme. Parisuhde tarvitsee hoitamista ja tällaisten kahdenkeskisten iltojen ansiosta myös arkemme pyörii ilman riitoja kotitöistä tai lasten hoidosta.
Te jotka ette tiedä yhtään tapausta nuorista/teiniäideistä joilla on asiat hyvin, toivottavasti tässä on teille yksi :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse täytän pian 20, olen kouluttautumaton. Mutta kuka se on sanomaan, etteikö koulutusta voisi hankkia perheen jälkeen? Kyllähän sitä työelämäänkin jossain vaiheessa palataan äitiysloman jne jälkeen.
Ja kukaan ei todellakaan ole kykeneväinen tuomitsemaan toista tämän valinnoista. Jokainen ei ehkä, juuri kuten sinäkin mainitsit, halua tulla insinööriksi / firman johtajaksi. Harvalla edes riittää siihen rahkeet vaikka olisi koulutuskin pohjalla.
Itse olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan työelämässä tähän astisesti. Olin ennen raskauttani hyväpalkkaisessa työssä, jonka ansiosta saan tietysti sen mukaista äitiyspäivärahaakin. Tosin tänne en voi palata, koska minulla todetiin hiljattain atooppinen ekseema jaloissa & käsissä, joten en sovellu elintarviketyöhön.
Minua ei ole tuomittu nuoresta iästäni huolimatta koskaan, missään. Onneksi on järki-ihmisiä edes netin ulkopuolella, tosin kuten on jo todettu, helppo se on anonyymina kuka tahansa haukkua. Ties vaikka monella edes olisi omaa perhettä saatika tätä paljon kohuttua vakityöpaikkaa.
Tosiasia on, ettei jokainen voi saada samoja lähtökohtia elämään, ja ne mitkä kukin saa, on niiden kanssa tultava toimeen. Siinä ei auta se, että vanhemmat ihmiset haukkuvat saamattomaksi luuseriksi, ei kovin hyvää esimerkkiä mielestäni anna, jos puhutaan kasvatuksesta.
Mutta kyllä meitä nuoria äitejä löytyy, ja todellakaan kaikki eivät ole näitä baareissa ravaavia, epäkysiä yksilöitä. Mutta on toki niitä, ketkä syntyvät kultalusikka suussa ja naiivisti ajattelevat, ettei elämässä tarvitse mitään tehdä kun isi on aina ostanut kaiken valmiiksi.
Mutta jotkut oppivat elämästä paljon nuorempana, jotkut oppivat vasta 30 vuotiaana.
siis kun puhutaan koulutuksesta ja sen tärkeydestä, niin ei siinä vaadita että pitää opiskella suurinpiirtein insinööriksi.
pointti on se että on edes JOKU AMMATTI!jokin sellainen mistä saat rahaa elämiseen ja olemiseen.
osa teiniäideistä on jotain 16v nimittäin, ja sen ikäisenä ei kellään ole MITÄÄN koulutusta.
ja aivan varmasti jonain päivänä kouluttamaton katuu sitä ettei hankkinut sitä ammattia.
koulutus kun on aika hyvä apuväline työmarkkinoilla.
itse olen koko elämäni ajan asunut kerrostalossa, ja haaveenani on omakotitalo ja järvenranta sekä omaa lääniä jonkin verran. ehkei koskaan toteudu, mutta on hyvä olla edes jotain jota elämässä tavoittelee.
olen 24-vuotias, suhteessa oleva nuori nainen. emme mieheni kanssa ole suunnitelleet lapsia vielä pitkään aikaan, sillä kumpikin haluamme nauttia omasta rauhasta ja elämästä. olemme molemmat eläneet vähävaraisen lapsuuden, ja se on yksi syy,miksi emme vielä halua lapsia. emme halua että lapsemme joutuisi elämään samaa elämää mitä me joskus olemme eläneet. eihän lasta rahalla kasvateta juu, mutta raha on hyvä apuväline sekin.
ja suhteen tulee olla varmalla pohjalla ennen lasta. olemme kyllä seurustelleet muutaman vuoden, mutta kun se lapsi tulee, niin molempien pitää pystyä elämään siinä suhteessa, ja kyetä luottamaan kumppaniinsa.jonkun mielestä olisimme valmiit lapseen, mutta me tiedämme asian paremmin.
se mitä tahdon sanoa tekstilläni on se, että koulutuksella ei tarkoiteta automaattisesti mitään "superhyper" juttuja, vaan ihan sitä oman elämän vakauttamista.
ja iän myötä alan tuntemaan ja tietämään paremmin, mitä haluat elämältä.
eihän se minulle kuulu, milloin kukakin lapsensa tekee/saa, mutta olen kuitenkin siinä asiassa lapsen puolella, kun sanon että kannattaa hankkia se koulutus ja työpaikka ensin ja antaa itsensä kasvaa noiden asioiden myötä. se työpaikka ja koulutus ja oma itsenäistyminen luo oman perspektiivinsä ihmiselle asioista. ja kun itse on kokenut nuo asiat, niin niistä asioista voi opettaa ne tärkeimmät myös lapselleen, kun hänellä koittaa se itsenäistymisen aika.
olet kyllä oikeassa tuon suhteen, että se miten on itse elänyt vaikuttaa hyvin vahvasti siihen, mitä lapselleen opettaa. Mutta minä olen edelleen sillä kannalla, että menen aikuiskoulutukseen lapsen saatuani. Ja myöhäistähän sitä nyt on edes enää miettiä olenko kouluja käynyt vaiko en, kun olen jo 8 kk raskaana.
Joten tulevaisuus tuo tullessaan mitä on tuodakseen, asiaa ei muuta se miten ihmiset sitä spekuloivat =)
Aloituksessani tarkoitinkin nimenomaan niitä jotka tuolla joissain ketjuissa ylistää sitä koulutuksen KORKEUDEN tärkeyttä..Olen ehdottomasti myös sitä mieltä että ammattikoulu ym kannattaa ensin, mutta se onnistuu myös lapsen jälkeen..Omasta puolestani voin sanoa että oli oikea lahja lähteä opiskelemaan kun mieheni jäi vanhempainvapaalle. Isällä ja pojalla on tänä päivänä harvinaisen läheinen ja lämmin suhde eikä lapsi varmasti ole ainakaan kärsinyt opiskelustani. Mutta näin siis vain minun kohdallani, yleisesti kehottaisin kyllä opiskelemaan ensin.
Kaikilla varmasti on elämässään tavoitteita ja niin pitääkin olla, että jaksaa pakertaa saadakseen paremman huomisen. Ne tavoitteet on vain kaikilla erilaisia.
Ja kuulutan myös itsekkin sen perään että olisi suotavaa olla vakaa ja luotettava suhde ennekuin alkaa lapsia tekemään. En minä ainakaan halua ketään tänne ehdoin tahdoin kärsimään vaan aloimme lapsia suunnitella vasta sitten kun tiesimme että meillä on tarjota heille hyvä, turvallinen ja tasapainoinen elämä.
On toki monia nuoria jotka eivät tähän kykene ja he näkyvät tilastoissa ja lehtien lööpeissä. Kukaan ei vaan tunnu muistavan sitä että on niitäkin joilla on järki päässä ja elämän arvot kohdallaan.
Ja täällä ihan tosissaan on pyörimässä myös sen kastin väkeä jonka mielestä omakotitalo, citymaasturi, maisterinpaperit ja kolmen tonnin kuukausi palkka ovat edellytyksiä ennekuin voi alkaa lapsia tekemään. Ja se, että joku ei niitä halua, pistetään sitten nuoren iän, saamattomuuden ja laiskuuden piikkiin. Toki pitää olla vakaa parisuhde, mielellään koulutus, koti ja toimeentulo, mutta ne saa pienemmässäkin mittakaavassa. Minulla olisi päätä opiskella. Se että en opiskele, ri johdu siitä että olisin laiska, vaan siitä etten monista syistä edes tahdo kuulua siihen "ylempään" luokkaan. Minä oon duunari perheeseen syntynyt ja jatkan itse duunarina ollen joka päivä ylpeä siitä. Se lämpö ja rakkaus mitä olen lapsuuden kodissani tuntenut, ei ole rahalla ostettua ja sen saman tahdon tarjota myös omille lapsilleni. Ketään en tässä syytä tai arvostele. Jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.
Eipä se elämä raskauteen ja lapsien saantiin lopu, myös sen jälkeen ehtii opiskella. Jos 16-vuotias saa lapsen, hän voi hyvin olla alkuun lapsen kanssa kotona ja kun lapsi menee tarhaan, menee äiti töihin ja/tai opiskelemaan. Itselläni ei ole ammattia, koska olen käynyt lukion ja saanut sen jälkeen kaksi lasta. Mieheni on töissä ja hänellä on ammatti, itsellänikin tulevaisuuden suunnitelmat selvillä (parin vuoden päästä haen lähihoitajakoulutukseen, mutta siihen saakka lapset saavat kasvaa kotona). Entä oletko kuullut kotiäiteistä? Mm.oma äitini (jolla oli ammatti ja työ ennen syntymääni, muttei ennen isosiskoni syntymistä äitini ollessa teini-ikäinen) oli kotona minun ja veljeni kanssa, kunnes menimme kouluun. Mieheni äiti, joka sai mieheni teininä ilman koulutusta ja mieheni jälkeen vielä kuusi lasta, hommasi monta ammattia, kun oli aikaa etä- ja iltaopiskelulle lapsia kasvattaessa. Nuorimmaisen mennessä tarhaan sai mieheni äiti hyvän työn koulutuksensa vuoksi, vaikkei ollut päivääkään palkkatöissä ennen sitä, vaan monenmonta vuotta (lähestulkoon koko nuoruutensa ja varhaisaikuisuusajan) kotiäitinä :)
Kyllä olen kuullut kotiäideistä. Olen itsekkin sellainen. Olen tällä hetkellä kotona esikoiseni kanssa ja edessä on vielä pari vuotta nuorimmaisen kanssa kunhan hän ensin syntyy. Mutta tosiasia on se ettei kotihoidon tukea saa kuin siihen asti kun lapsi täyttää kolme ja sen jälkeen on töihin mentävä. Toki voisin sysätä perheen elättämisen mieheni niskoille mutta en todellakaan tahdo että hän painaa niin pitkää päivää että avioliittomme kärsii, saatikka sitä että lapset miehen töistä kotiin tullessa kysyvät "äiti kuka toi on?".
ei se ole oikein, että mies on ainut kuka perheessä töitä tekee. Minun mielestäni se on vanhainnollinen käsitys perhe-elämästä. Nykyään nainenkin voi tienata perheeseen elantoa.
Itse en tosin meinannut kotiäidiksi ryhtyä, kyllä minä koulutuksen itselleni hoidan kunhan lapsi tosiaan on sitten tarha-ikäinen =) Minulla kuitenkin tulee rahaa vielä liitolta äitiys- ja vanhempainpäivärahojen jälkeen. Sitähän tulee se 500 pv, liitolta siis.
Pätkähommia olen myös joskus tehnyt, koluttautumattomana tietysti on otettava vastaan sellaisiakin töitä, jotka eivät niin kiinnosta. Mutta jos raha kiinnostaa, järkeväkin tajuaa näin tehdä.
Mutta kyllä ne koulut siis voi käydä myöhemminkin.. Miksi muuten olisi edes aikuiskoulutus mahdollisuutta? Siihen tuskin on kriteerinä se, oletko tehnyt lapsen ennen kouluttautumistasi vaiko et.. Jokaisella on siihen oikeus.
Minulla meni aikoinaan myös kymmenisen vuotta kotiäitinä. Ihan pienet pätkät olin lasten välillä töissä, mutta viimeisimmän työpätkän keskeytin,koskat totesin että paikkani on kotona. Lapsia on siis neljä, syntyneet kaikki 7 vuoden sisällä.
Kun nuorin täytti kolme, oli "pakko" mennä töihin. Oli todella raskasta, varsinkin kun työni oli paljon iltoihin sijoittuvaa.
Kuuden vuoden "työputken" jälkeen minulle tuli mahdollisuus aikuiskoulutukseen ja jatkan sitä vielä jos vain pääsen haluaamaani paikkaan. Saas nähdä miten käy.
Minulla on ammatti mihin tähtään ja haluan. Työpaikkoja ei tällä hetkellä ole ja sijaisiakin riittävästi, siksi kouluttaudun lisää etten olisi työttömänä ja että myöhemmin saisin kenties paikan.
siis pointtini oli se että pidän tärkeänä lasten kanssa kotona oloa jos siihen on mahdollisuus. Opiskeluunkin voi keskittyä aikuisena, kuten minä nyt. Tehokasta työuraa on vielä n. 25 vuotta jäljellä. Se tietenkin harmittaa että työhistoriassani on 10 vuoden aukko, jota saa selitellä.
monta vastaavanlaista keskustelua olen lukenut läpi, ja missään ketjussa ei mainita että nuoren tulisi hankkia itselleen KORKEA tutkinto, sinä puhutkin sen vuoksi läpiä päähäsi.
ennemmin on näitä jotka omalla jutullaan yrittävät puhuttaa nuoria sillä mitä se vanhemmuus tuo tullessaan, ja elämä on helpompaa kun se on vakaammalla pohjalla, ja kannattaa olla EDES JONKIN SORTIN TUTKINTO, että saa sitten töitä ja rahaa sitä kautta(24v saat tukea työkkäristä).
sen sijaan jos tutkintoa ei ole, niin ei tukiakaan noin vaan myönnetä..
mielestäni olisi nykyajan systeemissä järkevämpää se, että alettaisiin panostaa nuorten oppivelvollisuuteen.
että jos ei ole edes ammattikoulua käyty, niin ei anneta tukiakaan, se on joko tai.
opiskelua ja opiskeluhalukkuutta tulisi tukea paljon paremmin, sen sijaan että kannustetaan työttömäksi kaiken maailman tukirahoilla. tottakai se on silloin "mukavampi" jäädä kotiin norkoilemaan, sen sijaan että tekisi sillä elämällään ja nuoruudellaan jotain järkevää...
olen tavannut niin teiniäitejä kuin vanhemman ikäpolven äitejä, ja voin sanoa että teineillä ei ole mitään hajuakaan todellisesta perhe-elämästä, kun tuntuu että välillä he haluaisivat elää omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan lapsensa kautta.
minusta on hyvä että joillain nuorilla on muitakin tavoitteita elämässään kuin perhe.
ja jos jotkut tahtovat elää omakotitalossa ja tavoitella parempaa elämää mitä itsellä lapsuudessa oli, niin se on vain ihailtavaa, sen sijaan että jatketaan samaa kaavaa..
en nyt meinaa että pihassa pitäisi olla hummeri ja mersu ja omakotitalon joku palatsi, mutta jos on edellytyksiä saavuttaa elämässään jotain, niin aina kannattaa yrittää.
äidiksi kun voi melkein jokainen ryhtyä, ellei ole terveydellisiä esteitä, mutta harvassa on ihmiset jotka toteuttavat unelmansa, vain kun ei uskalleta tai sitten perheen takia unohdetaan unelmat ja omat mielipiteet..on vain perhe ja perheen yhteinen haluaminen ja "me-henki".
eli kyllä sitä kerkeää hiukan aikuisempanakin lapset tekemään, mutta nuoruuttasi et saa koskaan takaisin, ellet sitä silloin elä kun se kuuluu elää.
Ei kyllä sen kummemmin saa mitään muutakaan aikaa elämässään. Joten mitähän ihmeen väliä sillä on milloin toiset ihmiset lapsensa saavat. Meitä on täällä niin monta ja jokainen on erilainen. Ei todellakaan kaiken tarvi mennä aina saman muotin mukaan. Mitäs järkeä siinä olisi? Hyvä kirjotus sulla oli, enkä yritä haastaa riitaa yms. mutta outoa kun aina vedotaan tohon "nuoruutta et saa takaisin". Mitä siihen nuoruuteen kuuluu? Siihen kuuluu vaikka ja mitä. Mutta jokaisella erilaiset jutut.
Esimerkkinä vaikka:
Joku 18-vuotias tyttö viettää villiä nuoruutta, käy baareissa, juhlii ja rellestää. Opiskelee sen mitä "ehtii". Ei huolta mistään, asuu äitinsä luona. Itse ei tarvitse mitään maksaa, kun on tottunut saamaan kaiken valmiina nenän eteen. Tuskin kasvaa koskaan "aikuiseksi". Elämässä siis ei ole mitään muuta sisältöä kun baarit, hyvännäköset miehet, kännääminen, yhdenillanjutut. Ja tässä on tälle henkilölle ihan tarpeeksi sisältöä. On onnellinen.
Toinen 18-vuotias tyttö asuu miesystävän kanssa yhdessä, maksaa vuokraa ja laskuja. Ei opiskele, mutta saa etunsa mukaisia tukirahoja. Sille ettei hän opiskele on omat hyväksyttävät syynsä. Ei pidä baarielämästä, viihtyy kotona. Odottaa ensimmäistä lastaan. Etsii jo isompaa asuntoa ja suunnittelee elämää sen mukaan mikä on hänelle hyvä. Tässä on tälle henkilölle ihan tarpeeksi ja hän on onnellinen näin.
Nuoruutta voi elää monella tavalla. Se että sen elää jollain muulla tavalla kuin ehkä itse olet elänyt, ei todellakaan tarkoita sitä että nuoruuden menettää saman tien ja että se olisi jotenkin "tylsää".
Esimerkkinä käyttämäni henkilöt ovat ihan "todellisia" ja tällä hetkellä elävät noin..
Joku 18-vuotias tyttö viettää villiä nuoruutta, käy baareissa, juhlii ja rellestää. Opiskelee sen mitä "ehtii". Ei huolta mistään, asuu äitinsä luona. Itse ei tarvitse mitään maksaa, kun on tottunut saamaan kaiken valmiina nenän eteen. Tuskin kasvaa koskaan "aikuiseksi". Elämässä siis ei ole mitään muuta sisältöä kun baarit, hyvännäköset miehet, kännääminen, yhdenillanjutut. Ja tässä on tälle henkilölle ihan tarpeeksi sisältöä. On onnellinen.
Toinen 18-vuotias tyttö asuu miesystävän kanssa yhdessä, maksaa vuokraa ja laskuja. Ei opiskele, mutta saa etunsa mukaisia tukirahoja. Sille ettei hän opiskele on omat hyväksyttävät syynsä. Ei pidä baarielämästä, viihtyy kotona. Odottaa ensimmäistä lastaan. Etsii jo isompaa asuntoa ja suunnittelee elämää sen mukaan mikä on hänelle hyvä. Tässä on tälle henkilölle ihan tarpeeksi ja hän on onnellinen näin.
eli tuolta väliltä ei mielestäsi löydy nuoria, joilla olisi oikeasti muutakin elämää kuin joko sinkkuelämä ja baarit tai parisuhde ja lapsi?
aika kapeakatseinen olet, jos yleistät että sinkku 18v nuori nainen on automaattisesti juoppo, baareissa juokseva heitukka joka ei välitä mistään mitään ja asuu kotona..ei voi kuin nauraa.
mikä on muuten hyväksyttävä syy sille ettei terve nuori nainen opiskele tai käy töissä, mutta nostaa toisten verorahoilla hänelle ansaitsemia tukia?mikä tuossa on hyväksyttävää?sillä on monta jopa 16v tyttöä jotka harrastavat tuota, mutta sehän on hyväksyttävää, mutta mielestäsi ei ole hyväksyttävää se että nuori nainen opiskelee ja elää elämäänsä ja on riippumaton perheestään..ja aika usea 18v "juoppo" opiskelija käy töissä ihan sen takia että tuet eivät riitä kattamaan heidän vuokraansa, ja samoista palkkarahoista hekin maksavat teiniäitien "tukirahastoon" tietyn summan vähäisestä palkastaan...
moni tuon ikäinen nuori jolla ei ole lapsia, asuu omassa vuokra/opiskelijakämpässä koska ei päässyt oman paikkakuntansa amikseen, eli eivät edes välttämättä asu "mamman ja papan kukkarolla".
milläköhän ne teinivanhemmat kustantavat "uuden suuremman kämppänsä"..ettei vaan sossu ja vanhemmat maksaisi sun muut virastot..
mutta mikäs siinä jos tykkää siivellä elämisestä samalla kun nämä "juopot" kustantavat ITSE omat menonsa..
se miten itse määrittelet nuoruuden kahden ihmisen perusteella, ei päde varmaankaan 2 miljoonaan muuhun..
minä tunnen 5 teinivanhempaa: 1 sai lapsensa muka vahingossa mutta piti lapsen silti toisaalta lapsi huostaanotettiin tältä äidiltä koska tämä nuori 17v "äiti" piti bileitä samalla kun lapsi nukkui ja mukana oli alkoholi ja lapsi usein jäi yksin kotiin kun äiti halusi baariin.
2 teiniäiti teki lapsen koska halusi enemmän tukia ja tämän oli tarkistanut jopa kelan sivuilta kuinka paljon hän saisi tukia, sanoi ettei ikinä aio mennä kouluun tai töihin koska "ei vaan huvita"ja haluaa nukkua.. tänä päivänäkin likka nostaa tukia, lapsi huutaa yöllä samalla kun vanhemmat tappelevat lähes joka yö(kaverini asuu heidän seinänaapurina).
3 teiniäiti lähti omille teilleen ja jätti lapsen tämän isälle(tunnen lapsen isän)koska se äitiys ei kiinnostanutkaan.
4 teiniäiti halusikin käydä koulun loppuun, opiskella, hankkia työpaikan ja parisuhteen. lapsi jäi hänen äidilleen. lapsi saa kortteja(joulu ja synttäri) äidiltään 300km päästä, mutta koskaan ei äiti käy katsomassa lastaan, sen vuoksikin mummi sai adoptoida lapsen, kun lapsen isää ei kiinnostanut sen enempää kuin ei äitiäkään.
5 teiniäiti tappoi itsensä raskaudenjälkeisen masennuksen aikana.kun ei kestänyt enää, ja ei uskonut että äitiys olisi "niin hankalaa"..
siinä sinulle esimerkkejä "hyvistä teiniäideistä"..kaikki nuo olivat lapsen saadessaan 15-17v.
kun valmiiksi tiedetään;"äiti kyllä auttaa mua, mun äiti lupas auttaa laskuissa, mun vanhemmat on jo ostaneet sitä ja tätä valmiiksi meille, mun vanhemmat lupasi vahtia aina tarvittaessa" jne...
tuotahan täällä kuulee..mutta silti ollaan olevinaan "ah niin hyvää vanhempaa" vaikkei edes itse koko lasta hoidettaisikaan...
mutta he jotka kehtaavat tehdä lapsensa vanhempana ja hankkia ammatin ja työn ja omakotitalon ihan itse ja maksavat lähes kaiken itse, ovat "pahoja ja ilkeitä vanhuksia jotka ei tiedä mistään mitään, kehtaavatkin olla lapsettomia ja omillaan pärjääviä" =D
tuttu juttu ja kuultu sen sata kertaa...
Enpä tainnut juopoksi tai sen huonommaksi nimitellä tota ensimmäistä esimerkkiäni. Taisin myös mainita että sitä nuoruutta voi elää monella tavalla. En mielestäni sanonut että vain noilla kahdella tavalla. Minulla nyt sattui olemaan 2 esimerkkiä jotka ovat aivan ääripäissä toisistaan mutta esimerkkejä silti. Monen moista mahtuu niiden välille, en tainnut sitä missään vaiheessa kieltää, enhän vaan?
Sinulla oli 5 esimerkkiä teiniäideistä, ne varmaan kattaa kaikki maailman nuoret äidit? Minun kuuluisi nyt varmaankin ruveta etsimään tähän uutislinkkejä niistä kaikista maailman huonoista aikuisista vanhemmista. Mutta taidanpa jättää väliin, koska minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta muiden elämä ja vielä sitäkin vähemmän kiinnostaa se missä iäissä toiset ihmset saavat lapsensa. Tähän maailmaan mahtuu varmasti aivan samanlailla hyviä nuoria äiteja kuin hyviä aikuisia äitejä. Ja toisinpäin, myös samanlailla huonoja nuoria äitejä ja huonoja aikuisia äitejä. Ei se kinaamalla muutu.
Naura vaan naurusi, se ei tätä persettä paljoa liikuta. Itse en tullut tänne tappelemaan muiden ihmisten asioista, vaan ainoistaan laittaamaan pienen mielipiteeni johonkin väliin. Joten ihan turhaan vauhkoat. Minua ei kiinnosta teiniäidit eikä heidän lapsensa eikä heidän elämänsä. Sinua kun se sattuu niin paljon kiinnostamaan, niin en vaivaudu kanssasi tappelemaan mistään koska meitä ei yhdistä edes erilaiset mielipiteet tästä asiasta. Tarkotan vaan sitä, että kun minä en ole mitään mieltä teiniäideistä.
Jooh... On tosi kiva juttu että monella nuorella menee hyvin (asuu yksin ja maksaa omat menonsa). Opiskelijana saa tietysti tukirahoja joilla maksaa ne omat menonsa. Se on sitten tietysti aivan samanlailla verorahoista pois kuin jonkun toisen nuoren äitiyspäivärahat. Tukinimike vaan on eri, samoista rahoista kuitenkin maksetaan. Jos se ei sinua miellytä niin siitä vaan muuttamaan tätä tämän maan lakia. Siinähän on sulle projekti. Tai sitten voit mielummin antaa asian olla ja keskittyä omaan elämiseesi =)
Esimerkkini nro. 2 on sitten eräskin juttu josta nostit metelin. Kyseisellä ihmisellä tukirahojen laita on se, että hän saa asumistukea, jonka siis saa opiskeli tai ei. Mitään muuta verorahoista maksettua ei tule. Hassu juttu eikö vain. Missään vaiheessa en pitänyt kumpaakaan esimerkeistäni huonompana toista, kuten ilmeisesti halusit ymmärtää. Kaksi toisistaan todella paljon eroavaa ihmistä elämineen vain. Heille kummallekin tämänhetkinen elämäntyyli on hyvä ja hyvä niin. Itse kuitenkin pidän esimerkissä 2. käyttämääni henkilöä esimerkki 1:htä fiksumpana mieleltään, joka ei kuitenkaan liity millään tavalla elämäntyyliin tai muuhun sellaiseen. Ihan vaan hänen luonteeseen ja muihin seikkoihin.
Tästä lähtien voit lukea tekstit hieman tarkemmin, koska ilmeisesti sait aivan väärän kuvan minusta mielipiteineni. En ole tullut tänne taistelemaan teiniäitiydestä, koska kuten jo aiemmin pariinkin otteeseen totesin, se ei minua kiinnosta. Minulla riittää omassa elämässä ihan tarpeeksi miettimistä, eli ei tarvitse aikaani kuluttaa toisten ihmisen elämäntyylien arvostelemiseen.
"milläköhän ne teinivanhemmat kustantavat "uuden suuremman kämppänsä"..ettei vaan sossu ja vanhemmat maksaisi sun muut virastot.."
Viittasit ilmeisesti toiseen esimerkkiini, ja kerronpa siitä vielä sen verran että hänen miesystävä on työssäkäyvä veronmaksaja joka mm. maksaa osansa vuokrasta ja elämisestä. Joten suurempi asunto ei tässä tapauksessa tule sossun tai muiden virastojen maksettavaksi =) Ei tietenkään kaikilla näin ole, mutta sepäs ei ole minun asiani lainkaan.
Kaiken päättelyn jälkeen voisin jopa todeta, että meistä se kapeakatseinen taitaa olla vain neiti/herra itse. Neidiksi kyllä veikkaisin suun soiton perusteella :)
saati elää opiskelijaelämää.
tuo kärjistyksesi opiskelijoita kohtaan otti päähän näin suoraan sanoen, koska satun itse tietämään monia opiskelijoita jotka käyvät opiskelun ohella töissä.se ei heille suinkaan ole helppoa elämää kuten niin mielelläsi kuvailit.
silloin kun opiskelet ja olet töissä, jotkut päiväsi ovat parhaimmillaan ensin koulussa 8-15 sen jälkeen töihin klo 22 tai 23 asti!on se niin helppoa. osalle näistä tuntemistani opiskelijoista maksetaan opintotukea VAIN 50e/kk (joillekin ei ollenkaan)vaikka he ovat hyviä ja tunnollisia opiskelijoita.
mutta tuntuu että äitejä pitäisi hyysätä, vaikka sitten toisten rahojen kustannuksella!
mites ne äidit ennen pärjäsivät ilman minkäänlaisia tukirahoja, ja mites ihmeessä lapsetkin osasivat käyttäytyä 10x paremmin?silloin oli varmaan vielä vähemmän rahaa käytössä, mutta lapset oppivat jo nuorena että mitään ei tässä maailmassa saa ilmaiseksi. mutta nykyään ei tarvitse edes persettä nostaa penkistä kun rahaa kilisee jouten olosta.
opiskelu kun kuitenkin on välttämättömyys työmarkkinoilla, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
mutta itse voit päättää nykyään pidätkö lapsen vai teetkö abortin, se on ihan jokaisen oma valinta.
mutta silloin tulisi myös korostaa sitä OMAVASTUUTA JA VANHEMMANVASTUUTA lapsesta, ei niin että kyllä joku auttaa.
mutta varmaan senkin vuoksi teiniraskauksia on niin paljon kun lapsen kanssa tuet ovat paljon paremmat kuin yksin asuessa..
sinä kerroit omat esimerkkisi, minä annoin omat 5 henk.koht tuntemaani esimerkkiä.
ja mitä tuosta kaveristasi kerroit, voin vain kysyä, että mitäs sitten kun hänen pitäisi pärjätä omillaan?
pitäisikin ansaita elanto perheelle jos mies jää työttömäksi?vai jääkö hän kotiin ihmettelemään että mitäs nyt.jos on aina tottunut saamaan apua jostain, niin ei ihminen kyllä koskaan aikuistu, oli lapsia tai ei.
mitäs jos kaikki vaan lopetettaisiin opiskelut ja ruvettaisiin äideiksi sekä sosiaalipummeiksi, sehän on ihan ok?
Voi kyllä olen opiskellut ja elänyt sitä opiskelija elämää. Sehän ei kuitekaan tähän keskusteluun sinänsä kuulu. Olen tainnut toistaa monta kertaa, ettei minua kiinnosta kuinka toiset elävät, ja se miten ikinä elävätkään on hyvä niin. Ei ole ollut tarkoitus kärjistää ketään suuntaan eikä toiseen. Opiskelu on hyvä juttu ja eiköhän sen nyt kaikki tiedä. Mitä muuta siitä olisi kuin hyötyä, joten miksi ihmeessä minä kärjistäisin opiskelijoita? Nyt olet tainnut ymmärtää jotain todella väärin...
Kyllä se on rankkaa opiskella ja tehdä töitä samanaikasesti, tai tehdä 2 työtä samaan aikaan. Tiedän kyllä.
Ei tietenkään pidä vedota siihen että "kyllä joku auttaa" jos lapsi tulee. Missähän olen niin sanonut. Kyllä olisi hyvä jos oma elämä olisi mallillaan ennen lasta. Itsestäänselvyys. Aina ei kuitenkaan mene onnen lahjat tasan ja kaikilla niin ei ole ja sehän on vain henkilökohtainen voi voi. Aivan samanlailla se on jokaisen oma asia, kuin esimerkiksi opiskelu tai abortin tekeminen. Jälkimmäinen myös suurimmilta osin maksetaan verorahoista, jos kunnan palvelujen kauttaa teettää.
Se on harmi jos jotkut eivät osaa lapsiaan kasvattaa. Ja on kyllä aivan totta, että ennen lapset osasivat käyttäytyä paremmin ja tiesivät ettei mikään tule ilmaiseksi ja tiesivät että kaiken eteen täytyy tehdä jotain. Nykyään monesti asia on erilailla ja siitä ei voi kun syyttää vanhempia. Kannattaa kuitenkin muistaa (tässä ketään puolustamatta) että tämä ei päde vain nuoriin äiteihin, kuten annoit teksistäsi ymmärtää.
Esimerkissäni käyttämäni henkilö ei ole kaverini vaan tuttu. Luulen että hän jatkaa opiskelujaan myöhemmin ja hankkii ammatin ja työn. Sillälailla sitten pärjää omillaan. Eipä se kyllä minulle kuulu. Tehköön kuten lystää. Sen kyllä tiedän, että hän ei todellakaan ole tottunut saamaan apua ja rahaa joka tuutista. Kaikki täytyy ansaita tavalla tai toisella. Aikuistumisen ja aikuisena olemisen voi myöskin määritellä monella tavalla. Se kannattaisi kaikkien ymmärtää että ei elämälle ole vain sitä yhtä ja ainoaa "oikeaa" kaavaa olemassa. Kannttaa ymmärtää ja kunnioittaa niitä muitakin jotka elävät vähän erilailla kuin itse elät. No mutta, kaikenmaailman nirppanokkia ja ahdansmielisiä ihmisiä löytyy liikaakin, joten tälläistä emme tule varmaan koskaan näkemään.
"mitäs jos kaikki vaan lopetettaisiin opiskelut ja ruvettaisiin äideiksi sekä sosiaalipummeiksi, sehän on ihan ok?"
Tuskinpa on ok. Vai mitä mieltä itse olet?