Ahdistuksen hoitaminen ilman lääkkeitä...onnistuuko?

Kyllä tuossa varmasti perää on, ja terveellisillä elämäntavoilla on varmasti oma vaikutuksensa myös ahdistukseenkin.

jasman kirjoitti:

Kyllä tuossa varmasti perää on, ja terveellisillä elämäntavoilla on varmasti oma vaikutuksensa myös ahdistukseenkin.

nyt alat ymmärtää psykiatriaan kohdistettua kritiikkiä. Hyvin monet ongelmat ruumiissa aiheuttavat käytösongelmia. Psykiatrit haluavat peittää oikeat ruumiin ongelmat hyvin vakavia haittavaikutuksia aiheuttavilla lääkkeillä, joskus jopa väkisin.

MISSÄ HELVETIN USEIMMISSA?

Kärsin myös ahdistuksista. Lääkkeenä rauhoittava. Joskus ei auta sekään, vaan tulee eräänlainen kohtaus joka jatkuu ja jatkuu. Erilainen tila kuin paniikkikohtaus, joita myös saan. Sydän ym. on tutkittu eik mitään vikaa ollut. Päättelimme, että kärsin hyperventilaatio-oireyhtymästä, siis hermostuksissani hengitän väärin pinnallista rintahengitystä. Tämä saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen tai päinvastoin. Käyn terapiassa toista vuotta. Niinkin yksinkertainen asia joskus auttaa ahdistukseen kuin oikein hengittäminen pallealla tai paperipussiin. Ei välttämättä kaikilla samanlainen, mutta minä olen herkkä hyperventiloimaan.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...

Oho, ompa "pitkä" linkki, toivottavasti aukeaa sivu, jota yritin laittaa.

ahistaa kirjoitti:

Kärsin myös ahdistuksista. Lääkkeenä rauhoittava. Joskus ei auta sekään, vaan tulee eräänlainen kohtaus joka jatkuu ja jatkuu. Erilainen tila kuin paniikkikohtaus, joita myös saan. Sydän ym. on tutkittu eik mitään vikaa ollut. Päättelimme, että kärsin hyperventilaatio-oireyhtymästä, siis hermostuksissani hengitän väärin pinnallista rintahengitystä. Tämä saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen tai päinvastoin. Käyn terapiassa toista vuotta. Niinkin yksinkertainen asia joskus auttaa ahdistukseen kuin oikein hengittäminen pallealla tai paperipussiin. Ei välttämättä kaikilla samanlainen, mutta minä olen herkkä hyperventiloimaan.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...

Oho, ompa "pitkä" linkki, toivottavasti aukeaa sivu, jota yritin laittaa.

Lue lisää

Mulla ei auennut tuo linkki, laitan toisen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyperventilaatio

Hyperventilaatiosta on monelaista tietoa, googlettakaa.

Itse olen kuullut jopa väitettävän sellaista, että ahdistuksen kohdalla toipumisennuste, kun käytetään terapiaa, olisi jopa korkeampi verrattuna puhtaasti masennuksesta kärsiviin ihmisiin...?

ahistaa kirjoitti:

Kärsin myös ahdistuksista. Lääkkeenä rauhoittava. Joskus ei auta sekään, vaan tulee eräänlainen kohtaus joka jatkuu ja jatkuu. Erilainen tila kuin paniikkikohtaus, joita myös saan. Sydän ym. on tutkittu eik mitään vikaa ollut. Päättelimme, että kärsin hyperventilaatio-oireyhtymästä, siis hermostuksissani hengitän väärin pinnallista rintahengitystä. Tämä saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen tai päinvastoin. Käyn terapiassa toista vuotta. Niinkin yksinkertainen asia joskus auttaa ahdistukseen kuin oikein hengittäminen pallealla tai paperipussiin. Ei välttämättä kaikilla samanlainen, mutta minä olen herkkä hyperventiloimaan.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...

Oho, ompa "pitkä" linkki, toivottavasti aukeaa sivu, jota yritin laittaa.

Lue lisää

Muistan hyvin, kuinka itsellänikin oli joskus ahdistuneena pahoja hyperventilaatiokohtauksia.

jasman kirjoitti:

Itse olen kuullut jopa väitettävän sellaista, että ahdistuksen kohdalla toipumisennuste, kun käytetään terapiaa, olisi jopa korkeampi verrattuna puhtaasti masennuksesta kärsiviin ihmisiin...?

Lue lisää

Hyvän hengitystekniikan opiskelu ja omaksuminen voi olla avain monen ahdistuksen helpottumiseen. Olin nuorena aivan onneton sosiaalisten tilanteiden jännittäjä.
Muistan kun iho käsissä ja kasvoissa muuttui täplikkääksi, kun häiritsevä jännitys lamautti pahasti hengitysjärjestelmää.
Sitten luin jostain, että hengitykseen pitää kiinnittää jo huomiota ennen sos.tilannetta. Se auttoikin. Aloin vapaa-aikoinakin harjoitella parantavaa palleahengitystä.

Mm. leikkauksissa tästä on apua. Ilmankos ne hoiturit lasaretin heräämöissä muistuttavatkin; muista hengitys, se edistää toipumistasi. Niin se tekeekin - kipujakin vähemmän.

Joogit pääsevät tehohengityksellä 'nirvanaan' astikka.

Ihmisestä. jota ei koskaan ahdista, masenna, pelota, joka ei koskaan panikoi, tulee mieleeni lähinnä robotti tai jokin muu täyszombie, siis tunteeton. Viimeksi tänä aamuna AHDISTI tuleva ison talon joulusiivous ja joulun laittaminen melkein yksin kolmelle lapsukaiselle. Kaksi erilaista lähestymistapaa voisi ottaa:
1. Kaikki tunnetilat ovat oikeita, hyviä ja hyväksyttäviä. Tämän ajatuksen opin Keijo Tahkokallion kirjasta Peruna kerrallaan. Itse pari vuotta sitten ahdisti, sellaista ei ollut nuorempana, ja tyynen rauhallisesti pyrin menemään "ahdistuksen ytimeen". Sen sijaan, että pelkkä negatiivisen tunnetilan nouseminen saa ihmiset tarraamaan lääkepurkkiin tai muihin päänsekottajiin, suostu ahdistumaan, ja rauhallisesti analysoi elämääsi. Mikä minua nyt elämässäni ahdistaa, missä teen väärin? Ovatko tavoitteeni vanhentuneet ja itselleni epäaidot? Olenko juuttunut minulle vahingollisiin ihmissuhteisiin? Enkö ole uskaltanut jatkaa elämääni pidemmälle ja kohti unelmiani? Jonakin päivänä tyyneen mieleen tulee vastauksia, tie eteenpäin näkyy selvemmin. Usein se vaatii itsekriittisyyttä ja ehkä kipeitäkin irtiottoja jostakin riippakivestä (vaikkapa narsistinen vanhempi tai puoliso).
2. Olavi Norosen Jännittäjän kirjassa oli mielenkiintoinen katsaus tajunnan ja alitajunnassa piilevien, keskeneräisten tunnekokemusten suhteesta. Hän on valitettavasti jo edesmennyt, enkä tiedä kuka jatkaa jalanjäljissään terapeuttina. Rosenterapiassa ehkä voisi olla mahdollista vapautua varhaisemman elämän aiheuttamista tunnelukoista. Siis traumakokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa poikivat myöhemmin ahdistusta jos niitä ei saada "purettua" ja käsiteltyä luottamuksellisessa terapiassa. Pelkkä asiasta puhuminen ei riitä, keskeneräinen tunnekokemus tulisi saada läpikäytyä, itkuun ja raivoon asti päätyen.
Toivottavasti tästä oli jotakin apua jollekulle.

xym kirjoitti:

Ihmisestä. jota ei koskaan ahdista, masenna, pelota, joka ei koskaan panikoi, tulee mieleeni lähinnä robotti tai jokin muu täyszombie, siis tunteeton. Viimeksi tänä aamuna AHDISTI tuleva ison talon joulusiivous ja joulun laittaminen melkein yksin kolmelle lapsukaiselle. Kaksi erilaista lähestymistapaa voisi ottaa:
1. Kaikki tunnetilat ovat oikeita, hyviä ja hyväksyttäviä. Tämän ajatuksen opin Keijo Tahkokallion kirjasta Peruna kerrallaan. Itse pari vuotta sitten ahdisti, sellaista ei ollut nuorempana, ja tyynen rauhallisesti pyrin menemään "ahdistuksen ytimeen". Sen sijaan, että pelkkä negatiivisen tunnetilan nouseminen saa ihmiset tarraamaan lääkepurkkiin tai muihin päänsekottajiin, suostu ahdistumaan, ja rauhallisesti analysoi elämääsi. Mikä minua nyt elämässäni ahdistaa, missä teen väärin? Ovatko tavoitteeni vanhentuneet ja itselleni epäaidot? Olenko juuttunut minulle vahingollisiin ihmissuhteisiin? Enkö ole uskaltanut jatkaa elämääni pidemmälle ja kohti unelmiani? Jonakin päivänä tyyneen mieleen tulee vastauksia, tie eteenpäin näkyy selvemmin. Usein se vaatii itsekriittisyyttä ja ehkä kipeitäkin irtiottoja jostakin riippakivestä (vaikkapa narsistinen vanhempi tai puoliso).
2. Olavi Norosen Jännittäjän kirjassa oli mielenkiintoinen katsaus tajunnan ja alitajunnassa piilevien, keskeneräisten tunnekokemusten suhteesta. Hän on valitettavasti jo edesmennyt, enkä tiedä kuka jatkaa jalanjäljissään terapeuttina. Rosenterapiassa ehkä voisi olla mahdollista vapautua varhaisemman elämän aiheuttamista tunnelukoista. Siis traumakokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa poikivat myöhemmin ahdistusta jos niitä ei saada "purettua" ja käsiteltyä luottamuksellisessa terapiassa. Pelkkä asiasta puhuminen ei riitä, keskeneräinen tunnekokemus tulisi saada läpikäytyä, itkuun ja raivoon asti päätyen.
Toivottavasti tästä oli jotakin apua jollekulle.

Lue lisää

Mahdollistaa - suorastaan taltioi esivanhempiemme pelkoja ja ahdistuksia. Ne siirtyvät geeneissä jälkipolville, valitettavasti. Joidenkin ihmisten nimettömiin ahdistuksiin auttaa säännöllinen hiljentyminen.

Meditaatioksikin sanotussa menetelmässä on omia jippoja ja uhkatekijöitäkin; ne nostavat tietoisuuteen ongelmia ja pelkoja, jotka eivät ole olleet tiedostettuja aikaisemmin.
Siksi ryhmässä harrastettu terapia voi olla monille turvallisempi.