En tahtoisi uskoa.
En todeksi toivoa.
Että kaikki olikin valhetta.
Vuosia .
Kuukausia.
Päiviä.
Uskoin eläväni onnessa.
Uskollisen Ystävän turvassa.
Harhaa.
Sekoituneena haavaan.
Sieluni tikkeihin.
Ja taas aukaisin.
Revin ne irti tietenkin.
Vertavuotavin unelmin.
Kuljin silmät kiinni.
Kuin unessa.
Tuossa unelmani harhassa.
Ei se ollut rakkautta,,,,,,,,,
En todeksi toivoa.
Että kaikki olikin valhetta.
Vuosia .
Kuukausia.
Päiviä.
Uskoin eläväni onnessa.
Uskollisen Ystävän turvassa.
Harhaa.
Sekoituneena haavaan.
Sieluni tikkeihin.
Ja taas aukaisin.
Revin ne irti tietenkin.
Vertavuotavin unelmin.
Kuljin silmät kiinni.
Kuin unessa.
Tuossa unelmani harhassa.
Ei se ollut rakkautta,,,,,,,,,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Surullinen runo :( Tsemppiä!
haluamatta kuulla sitä,
että kaikki kaunis
oli vain aistien harhaa ?
Luultu ystävyys ?
Sekoittui sanojen mielettömyyteen,
avaten kaikki vanhat haavat
saaden arven vierelle verekkään piston.
Onko ikuista rakkautta ?
Voiko siihen luottaa ?
Voiko repiä tunteensa toisen eteen ?
Sanoen tässä on ikuisuus tunteet ?
Ei se ollut rakkautta?????????
Sanojen helinää
petollisessa tunteiden tuulessa.
Surullista Margitta !
Silti niin oikein kirjoitettua.
Valoa päiviisi ystävä. T: J
Niin se usein on.
Rakkaus on kuin perhonen.
Elää hetken sen ja kuolee.
Onko sitä silloin olemassakaan.
Ihanaa viikonloppua sinulle
kyllä tässä on itsekin tullut kuljettua monasti
silmät kiinni, uskonut ja luottanut - pettynyt.
Unelmien harhoissa kulkenut olen siis minäkin,
siksiKIN runoosi on helppo astua ja elää sen
tunnelmissa.
Toivon kuitenkin, että valo löytää tiellesi ja kuulet
ja näet minun täältä heilauttavan ))
Sielusi haavoihin lohtua myös lähetän.