Enkelten kaupunki

enkelten kaupunki,
missä on se pehmeä ja lempeä maa ?

Jo runosi otsikko kaappaa lukijan mukaansa,
sisältö imaisee ja ottaa. Ei voi, kuin ihmetellä
sanojesi sulautuvaa virtaa. Aikalailla olet taas
löytänyt uusia ja tuoreita ilmaisuja rakkauden
kielestä, kuten nyt ' pisaroita sydänverestään '
vain esimerkkinä.

Kaipa sitä ihminen aina toivoisi, että se rakkaus
tarrautuisi kiinni, eikä vain hipaisisi. Sehän se on
ihmislapselle se autuain olotila. Hienosti kuljetat
runossasi lukijaa, pidät otteessaan. Olet Sinä aikamoinen
Runoilija, ihmetys ja kummetus taidoillasi.

Kiitos lukuhetkestä, laatuaikaa.

Lienee niin että
jollekin meistä
lahja suuri annettu on

Sinulle runo64 on anettu selvääkin selvemmin
taito asetella sanat järjestykseen
niin oikeaan

Silloin syntyy lukijalle nautinto
suuri kun saa lukea
intensiivista niin kaunista tekstiä

Muuta ku ihmetellä taitoasi kirjoittaa !
Kirjoitat aidosti johon kaikki eivät pysty!
Luulen tietäväni ja tuntevani Sinua jo
sen verran :)
että Sinun on pakko uskoa minua :/
Niin. En tiedä teflonista suojaako se tässä
tapauksessa miltään,
mutta sydän on haavoittuvainen..

suruki kuitenkin kasvattaa.
Huumorisi on tallella, ja oon iloinen siittä :)))
..:)))
Ei sitte hössötetä näin joulun alla
joohan :)
Du kommer med sedan??

Olimme niin nuoria ja kuitenkin
kaikki toiveet särkyneenä kadulla.
Haaveet ja unelmat raiskattuina
ja kuitenkin siinä kaikessa elimme.

Elimme, vaikka toiveet eivät
täyttyneet. Rakkaudet vain eivät
syttyneet. Eroottinen manifestimme
kiersi meidät ja olimme tyhjiä.

Kuvitellut fiktiot vain ja haaveet.
Lehdestä reväistyjä naisenkuvia,
joita nyt häpeän. Kehojen alistamista,
mikä nyt ohittaa tajunnan virrat.

Sinne särkyneiden toiveiden
kadulle ja sateeseen pehmenivät,
hajosivat kuvat. Paperimassaksi
ja muistoksi joita nyt kadun.

Vaikka jollekkin hymyilen ja
itselleni nauran, käytökseeni on
asettunut myös etäisyys siihen. Ja
naisen arvostaminen kokonaisuutena.

Oli hyvä kokea se katu ja oppia
Rakastaan kokonaan..särkyneenäkin.

http://www.youtube.com/watch?v=mXNaxGj6A5A&feature=related

Joskus se on vain kosketus, toisinaan
lämmin syli, sitten ihminen kokonaan..

Ja sitten kuun silta, jymisevä koski,
vaahtoava villi virta..

Viimein rikkinäisiä ihmisiä, särjettyjä
katuja...kaupunki!

Ja toivon Enkeleitä.

Hienoa ja ilmaisevaa
Rakkausrunoasi.

Fiktiivinen kokonaisuus, joka on
helppo sijoittaa todelliseksi..

Rikasta ja nautittavaa tekstiä,
säkeitä, lukuelämyksenä.

KJovasti hyvä Runosi alusta
loppuun.

Iloa ja voimia koko tähän päivään hyvä Ystävä.