Tätä palstaa kun lukee, niin huomaa teinivanhempien keskuudessa erittäin ikävän piirteen. Se on minusta suuri itsekkyys ja vain omaan napaan tuijottelu. Monet perustelee teinivanhemmuuttaan sillä että "se oli/on MINULLE oikea ratkaisu" jne. Ehkä sinulle, mutta entä LAPSELLE?! Mitkä ovat lapsen oikeudet? Minusta lapsella on oikeus syntyä suunniteltuna, vakaaseen parisuhteeseen, hyvin toimeentuleville kypsille vanhemmille. Kuinka monet teinivanhemmat täyttävät nämä kriteerit? Tiedän että näitä kriteereitä ei täytä kaikki aikuisetkaan, mutta heillä on siihen kuitenkin huomattavasti paremmat edellytykset. Voi olla rankkaa kun nyt tulee muutakin kuin päähän taputtelua, mutta minusta lapset pitäisi ottaa pois lapsilta, eli alle 18-vuotiailta. Minusta lapset pitäisi ottaa pois muutenkin ihmisiltä, jotka eivät kykene tarjoamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee. Itseni puolesta voin sanoa, etten todellakaan ole mikään täydellinen ihminen, olen sairauden takia eläkkeellä (ikää 25 vuotta), eikä minulla olisi MITÄÄN edellytyksiä olla hyvä äiti. MUTTA minulla ja teinivanhemmilla/huonoilla vanhemmilla on se ero, että minä tajuan itse etten voisi tarjota lapselle henkisesti ja fyysisesti hyvää kotia ja vakaita oloja. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, ajattelin hankkia sterilisaation. Eli tajuan myös käyttää luotettavaa ehkäisyä (välillä tuntuu ettei teinit ole ehkäisystä kuulleetkaan), jotta vahinkoja ei tapahdu.
Tarkoitukseni ei ole haukkua/teilata ketään vaan tuoda ajatuksia. Kenelläkään joka tietää olevansa hyvä vanhempi, ei ole tarvetta alkaa puolustelemaan itseään tai vetää hernettä nenään.:) Tiedän että joku voi teininäkin olla hyvä äiti/isä mutta se on kyllä äärimmäisen harvinaista, jos nyt siis mietitään sitä ketä näissä tapauksissa pitäisi miettiä, eli lasta.
Kun nyt uuden aiheen aloitin, käytän sitä myös huomauttaakseni aika usein tällä palstalla huomaa että ihmisillä on todellisia ongelmia äidinkielen kanssa. Ei tarvitse kirjoittaa mitään kirjakieltä, mut niinku tämmöst ihq textii on niinku aika työläst lukkee. Ymmärrätte varmaan pointin.
Joten käyttäkää sitä ehkäisyä, kunnes voitte todella tarjota lapselle parhaan mahdollisen elämän ja opetelkaa kirjoittamaan ymmärrettävästi. Käykää siis edes se peruskoulu loppuun.;)
Tarkoitukseni ei ole haukkua/teilata ketään vaan tuoda ajatuksia. Kenelläkään joka tietää olevansa hyvä vanhempi, ei ole tarvetta alkaa puolustelemaan itseään tai vetää hernettä nenään.:) Tiedän että joku voi teininäkin olla hyvä äiti/isä mutta se on kyllä äärimmäisen harvinaista, jos nyt siis mietitään sitä ketä näissä tapauksissa pitäisi miettiä, eli lasta.
Kun nyt uuden aiheen aloitin, käytän sitä myös huomauttaakseni aika usein tällä palstalla huomaa että ihmisillä on todellisia ongelmia äidinkielen kanssa. Ei tarvitse kirjoittaa mitään kirjakieltä, mut niinku tämmöst ihq textii on niinku aika työläst lukkee. Ymmärrätte varmaan pointin.
Joten käyttäkää sitä ehkäisyä, kunnes voitte todella tarjota lapselle parhaan mahdollisen elämän ja opetelkaa kirjoittamaan ymmärrettävästi. Käykää siis edes se peruskoulu loppuun.;)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vieläkö näitä aloituksia sikiää :) Ei millään pahalla mutta alkaa olemaan jo aikaloppuun kulunut aihe :)
Eiköhän tuota ole jo huomattu että teitä kaikki tietäviä on olemassa :)
Olin itse 16-vuotias kun sain esikoiseni, lapsen isä ei jakanut vastuuta kanssani joten olin yksinhuoltaja. Lapseni on nyt yli 30-vuotias ja hän on onnellinen, tasapainoinen, lähimmäisiään rakastava ihminen. Hän on sanonut minulle että onneksi et ottanut aborttia vaikka sinua painostettiin, hän rakastaa elämäänsä. Lisäksi hän on sanonut että olen paras äiti maailmassa ja olen huolehtinut asioista hyvin, vaikka jouduin tekemään sen yksin. Ei ollut tukena lapsen isää eikä sukulaisia.
Joten sanon kypsyys vanhemmaksi ei ole kiinni iästä vaan ihan jostain muusta.
luin tuon kohdan, jossa sanoit ettei kenenkään itseään hyvänä vanhempana pitävän tarvitse kirjoittaa tänne mitään, mutta tosiasia on että tekstilläsi kerjäät ihmiset vastaamaan. Kuka ei haluaisi sanoa paria puolustuksen sanaa omalta kohdaltaan, jos joku oikeasti noin ajattelee.
On väärin väittää, että suurin osa teiniäideistä ovat vastuuttomia itsekkyytensä vuoksi. Kuka voi edes sanoa, että lapsen hankinta olisi jotenkin itsekästä? Vähän väärä sanavalinta tuohon kohtaan minun mielestäni.
Vastuu kasvaa sen myötä mitä sitä kannettavakseen saa, kukaan ei ole seppä syntyessään, ei vanhemmuudenkaan suhteen.
Mielestäni siinä ei ole mitään itsekästä, jos haluaa perustaa perheen ennen 30 ikävuotta.
Ja tuo kohta, jossa mainitset vakaalla pohjalla olevan parisuhteen. Juu, tottakai idyllinen perhe-elämä olisi lapselle se paras mahdollinen tapa kasvaa. Mutta aina asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Vaikka molemmat osapuolet haluaisivat lasta, voi asiat kääntyä päälaelleen milloin tahansa. Se ei ole iästä kiinni millään tavalla.
Ja jos niikseen tulee, että suhde kariutuu lapsen syntymän jälkeen (tai jo ennen sitä), mielestäni ketään ei tule tästä asiasta tuomita. Kukaan ei voi tulevaa ennustaa. Jopa vuosienkin suhde voi kaatua uuteen elämäntilanteeseen.
Jos joku haluaa yrittää elämäänsä rakentaa täydelliseksi juuri jotakin tiettyä asiaa varten, on se mielestäni typerää. Koskaan asioita ei voi suunnitella niin hyvin etukäteen, että voisi loppujen lopuksi sanoa että kaikki meni nappiin. Tai jos voi, niin ainakin hyvin harvoin.
Ja kuka haluaisi elää elämäänsä niin, että odottaa aina vaan hyväksyntää muilta.
"Ja kuka haluaisi elää elämäänsä niin, että odottaa aina vaan hyväksyntää muilta".
lue ap teksti, siinä on selvästi tällainen kohta:"Kenelläkään joka tietää olevansa hyvä vanhempi, ei ole tarvetta alkaa puolustelemaan itseään tai vetää hernettä nenään.:) "
lapsen hankinta lähtee aina sisimmästä haluamisesta,"minä haluan". tuo on itsekästä ajattelua.
aika usein ihminen ajattelee itsekkäästi, mutta jos kyse on lapsesta, niin voitaisi edes ajatella muutakin kuin sitä omaa haluamista esim. "kykenenkö kasvattamaan tämän lapsen?riittääkö aikani tälle lapselle?,riittääkö raha koko perheen elättämiselle?, mitä minä voin tarjota tälle lapselle?, miksi tämä lapsi haluaisi syntyä juuri minulle?.
monesti huomataan että lapsi on tehty vain pitämään parisuhdetta yllä, tai kun on niin suuret yhteisön paineet, tai kun tuli sekoiltua kännissä ja ei nyt haluta aborttiakaan tehdä.
oikeasti mikseivät ihmiset mieti?
jos oikeasti haluaisi sen lapsen, niin sitä tekee kaikkensa, jotta lapsella on hyvä olla. entäs sitten jos jotkut haluavat asua jossain muualla kuin spurgulähiöissä?se osoittaa vain sen että he ajattelevat lapsensa parasta.
ja mikä muu voi olla lapselle parempaa kuin perhe joka voi hyvin?
Kai sinä ymmärrät sen ettei lapselle voi taata muuta kuin että yrittää parhaansa tuli mitä tuli? Kai sinä ymmärrät että perhe joka voi hyvin tänään, voi olla hajonnut huomenna? Kai sinä ymmärrät että raha ei tuo onnea lapsiperheillekään, lähiössä voi asua ihan yhtä onnellisia lapsia kuin muuallakin?
Sinun tekstisi oli kovin kypsymätöntä, sinulla on vielä paljon oppimista elämästä. Kuten valtaosalla niistä jotka täällä kirjoittelevat kaikkitietävinä. "oikeasti, mikseivät ihmiset mieti?" Mistä sinä tiedät kuinka harkittuja ja mietittyjä muiden ihmisten päätökset ovat?
Ehkä sinäkin opit ymmärtämään, sitten kun kasvat vähäsen vielä.
"mä harrastin seksiä yhen jätkän kanssa joku aika sitten ja nyt oon ehkä raskaana kun menkat on myöhässä, mä en tiä mitä tekisin, mut kai mä sit pidän lapsen, kun en mä haluu aborttiakaan"
tosi harkittu päätös...
ja jos on valmis tekemään lapsen, on myös valmis ottamaan vastuun itsestään ja taloudestaan.
mutta näköjään kuka tahansa voi tehdä lapsen, huolimatta siitä voiko lapsi hyvin.
kuinka usein ihmiset ajattelevat noita kysymyksiä?vai onko mielessä vain tämä;"mä haluan lapsen, koska biologinen kello tikittää ja mun kavereillakin on jo lapsia, mä haluan lapsen koska muuten se Matti ottaa ja jättää, mä haluan lapsen jotta joku on täällä minun jälkeeni, mä haluan lapsen jotta on sitten joku rakas ihminen vanhuudenturvana" JNE.
mutta missään ei ajatella lapsen parasta..sehän olisi niin kamalaa..
ja se että lapsi kasvaa spurgulähiössä, ei ole lapselle itselleen hyväksi. sitä näkee aika usein että lapsen elintavat määräytyvät perheen ja kasvuympäristön kautta.
monesti perheet eroavat rahanpuutteen takia. joten raha auttaa selviämään ja pärjäämään huomattavasti paremmin, sen sijaan että joka päivä joutuu miettimään että riittääkö se raha ruokaan, ja keltä seuraavaksi lainaisi rahaa.
ihmiset tekevät epätoivoisia ratkaisuja rahan edessä, koska ikävä kyllä tämä maailma pyörii rahalla.
jos ihmiset uhraisivat enempi aikaa tutustumiseen ja puolison kanssa elämiseen, niin ehkä perheetkin voisivat paremmin, sen sijaan että kuukauden puolitutulle tehdään lapsi(niinkuin nykyään on tapana).
Jokaisella ihmisellä on ennen kaikkea oikeus syntyä, oli olot mitä tahansa. Ja rakkaushan on ilmaista eikö totta ;)
Vain kauniilla vanhemmilla tulisi olla oikeus lisääntyä, koska muutoin lapsista saattaisi tulla rumia ja vain terveillä ja kauniilla yksilöillä on oikeus lisääntyä, miten se olikaan "puhdas arjalainen rotu" sillä vain vaalea hiuksinen ja sinisilmäinen on oikeutettu elämään.
Eikö ihmisen perus oikeuksiin pitäisi lisätä lisääntyminen ja oikeus elämään !!
on toki totta että seksuaalisuudesta liiaksi vaietaan ja ehkäisy valistus on heikkoa
noinhan minä taas väitin.
mutta pistä vaan sanoja suuhuni.
lisääntyminen ei voi olla perusoikeus, koska on niitä ihmisiä, joilla sairaus estää sen, tai on syntynyt hedelmättömänä, tai lääkitys heikentää hedelmällisyyttä. on olemassa nimittäin sellainen tauti kuin syöpä.
mutta miksei kukaan lasta suunnitteleva koskaan ajatteleva tulevan lapsen parasta?on vain se "mä haluun".
haluaako lapsi syntyä alkoholisteille, alaikäisille lapsille, narkkareille, rahattoman kanssa elämään päivän kerrallaan, yksinhuoltajalle ns."riesaksi" jne.
ennenkuin joku älypää vastaa, niin voisi oikeasti miettiä, että mitä se lapsi voi haluta, ja minkälaisen elämän lapsi ansaitsee.
että lapsen etu on ensisijaisen tärkeä. Mutta minun mielestäni ketään ei pidä leimata huonoksi vanhemmaksi iän perusteella (en väitä että joku tietty henkilö näin olisi tehnyt, mutta..)
Siinä olen samaa mieltä, että alkoholistit/narkkarit.. Ei lapsia. Ei todellakaan.
Olen itse ihan pienenä tyttönä nähnyt isäni juomisen, ja sen myötä en koskaan omalle lapselleni sellaista lapsuutta haluaisi tieten tahtoen antaa. Tuskin kukaan järjellinen haluaisi.
Niin kauan kun korkki ei pysy kiinni tai muut päihteet antavat elämän suunnan, ei ole hyvä vanhempi lapselle. Ellei sitten halua, että lapsi joutuu tästä kärsimään mm. menemällä laitoksesta toiseen jo nuoresta iästä lähtien. Luojalle kuitenkin kiitos, että tätä toimintaa on olemassa, ettei viattomien lasten tarvitse kasvaa vastuuttomassa ympäristössä.
Eiköhän jokainen mieti noita asioita ennen lapsen saamista ja nuoria äitejä usein valvotaan alkuun niin tarkasti, että varmistuu, että kaikki on ok ja lapset lähteekin, jos kasvuympäristö ei ole oikeanlainen. JOKAINEN tuntemani teiniäiti on pystynyt lapselleen tarjoamaan parhaat mahdolliset lähtökohdat, on vain tietämättömien puhetta, että nämä lapset kasvaisivat hyvin köyhissä perheissä vailla molempia vanhempia ja kypsiä aikuisia jne. En ymmärrä mistä päättelet, että hyvä teiniäiti on harvinaisuus? Mielestäni huonot äidit ovat harvassa ikään katsomatta, valitettavasti harvassa ovat myös ne ihmiset, jotka oikeasti tietävät näistä asioista joista täällä valittavat.
itse en ole enää teini-ikähaarukassa, mutta tunnen / tiedän useita minua nuorempia äitejä. Hyvin heillä menee, he antavat lapsilleen juuri sen mitä jokainen muukin kykenee edes antamaan mm. hyvän kodin, vaatteita, leluja jne.. Ennenkaikkea rakastavan kodin. Lapselle ei tarvitse hakea kuuta taivaalta ollakseen tarpeeksi hyvä vanhempi, ei todellakaan. Lapsen tulee oppia elämän realiteetit myös itse, aina ei esim. saa mitä haluaa.
Raha on tietenkin tärkeä, tottakai. Kukaan, ei kukaan tule toimeen ilman rahaa! Se on karu tosiasia. Mutta hyvä vanhemmuus ei lähde siitä, mihin palkkaryhmään kuulut. Ja on niitä kouluttautumattomia ihmisiä muissakin ikäluokissa, ei vain teinien keskuudessa, vai onko ennen vanhaan todella siivoojatkin kouluttautuneita? Tuskinpa. En halua nyt mitään työyhteisöä sortaa tms, mutta totesinpa vain.
Ja edellisen kanssa olen samaa mieltä kyllä joka lauseesta. Huono-äiti leimaa ei pitäisi kenenkään jaella, kenellekään. Kyllähän niitä kasvatusoppi kirjoja voi lukea ja ladella missä kukin tekee väärin, mutta pääasia kai kuitenkin on, että lapsi tuntee itsensä ennenkaikkea rakastetuksi ja halutuksi.
Hei!
Kirjoitin tänne jo kerran tarinani, kirjoitan sen nyt uudestaan.
Eli olen 17-vuotias äiti. Tulis raskaaksi ex-poisystävälleni (ex, koska hän petti minua useamman kerran, hän oli täysikäinen ja tämä asia ei liity tähän mitenkään,joten "teinisuhteita" ei tarvitse täällä sitten kommentoida), käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosia. Hain jälkiehkäisyn 24tunnin kuluttua (en pystynyt aikaisemmin).
Minulle tuli outoja tuntemuksia (raskausoireita, rinnat aristivat, alavatsaa koski, pahaolo...) ja tein raskaustestin useamman viikon jälkeen. Testi oli negatiivinen.
Sain myöhemmin tietäää olevani KAIKESTA HUOLIMATTA raskaana. Kyllä näinkin voi käydä vaikka miten yrittäisi suojautua.
Olen siis tuleva äiti, koska olen päättänyt pitää lapseni. Asiaa olen pohtinut yksin ja muiden kanssa ja päättänyt, että olen kykyneväinen hoitamaan lapseni.
Abortti olisi mielestäni ollut ITSEKKÄÄMPI vaihtoehto. Minulla on monta kuukautta aikaa valmistautua äitinä olemiseen. Ei lapsi synny mihinkään täydelliseen kiiltokuva perheeseen, jossa on äiti isä koira hyvät tulot, mutta lapsi syntyy RAKASTAVAAN perheeseen. Aion myös ajatella itsekkäästi ja pitää itsestänikin huolen vaikka minulla onkin lapsi, mutta aion myös tehdän parhaani johon itse kykynen lapseni hyväksi.
Minun ei tarvitse puolustella itseäni tai muitakaan nuoria äitejä-tai isijä, mutta halusin vain kertoa sinulle ja muille täällä oman tarinani :) Tiedän olevani hyvä äiti, koska rakastan lastani.
eilen tapasin erään tuttavani, joka sai esikoistyttönsä nyt 19 vuotiaana. Heillä oli jollain tapaa sama tilanne kuin sinulla, hän tuli raskaaksi vahingossa, koska oli sanonut ettei edes ole kuvitellut tekevänsä lapsia koskaan.
No, hän oli yhden abortin ns. "aiemmassa elämässään" tehnyt, hän on muuttunut paljon siitä mikä ennen oli. Keskustelimme pitkään, ja hän totesi että yhden abortin jälkeen hän päätti, ettei koskaan halua käydä samaa läpi, ja jos hän ei olisi abortoinut aiempaa lasta, olisi hän luultavasti tehnyt sen tämän kohdalla. Mutta lisäsi kuitenkin, että on ikionnellinen, ettei näin tehnyt.
Hän sanoi aivan samaa kuin ed. kirjoittaja siitä, että äitiyteen ehtii ns. kasvaa odotusaikana, koska tuskin kukaan ensikertalainen voi pitää äitiyttä millään muotoa itsestäänselvyytenä.
Tuttavani sanoi siis aivan samoin, hän kasvoi ihmisenä odotusaikana sen verran, että kun vauva syntyi hän oli jollain tasolla valmis siihen. Ja kukapa voisi olla rakastamatta ihmistä, jota kantaa sisällään 9 kk? Ei kukaan, jolla on tippaakaan inhimillisyyttä.
Itse olen raskaana, ja parin päivän kuluttua täytän 20. Lapseni on määrä syntyä pari viikkoa syntymäpäivieni jälkeen, katsotaan meneekö edes sinne asti. Itse lapsen isän kanssa halusimme lasta, yritystä oli puolisen vuotta takana, ja olen rakastanut mahassani asuvaa ihmisenalkua jo ensi kuukausilta asti niin voimakkaasti, että en voisi kuvitellakaan ettenkö antaisi kaikkeni tämän hyvinvoinnun takaamiseksi. Ja tietysti kaikkeni aionkin antaa, haluan että hänellä on tunne siitä, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta ja asetetaan omien etujen edelle. Lapsihan ei voi vanhempiaan valita, syyttömiä ovat kaikki uudet elämänalut täällä. Mutta älkää kukaan, koskaan aliarvioiko ihmistä perusteettomasti.
Niin no... Se nyt on vähän miten sen ottaa...
Minä ja mieheni rupesimme miettimään omaa lasta noin puolisen vuotta sitten. Koko sen puoli vuotta me mietimme olisiko se hyvä ja järkevää nyt. Olisiko meillä resusseja lapsen kasvattamiseen. Ja, anteeksi kun rikon mailman kuvasi, mutta me myös mietimme mitä teemme sitten, kun mahdollinen tuleva lapsemme olisi täysiikäinen. Me mietimme paljonko kuluu rahaa. Me mietimme kaikki vaipoista harrastuksiin saakka. Ja totesimme että meillä on aivan täydellinen ympäristö. Vakaa parisuhde, tukiverkosto (johon tukeudutaan vain kun on pakko, sillä me emme kumpikaan pidä siivelläeläkä nimikkeestä), tarpeelliset tulot, hyvä tuleva ammatti. Myös oma pesä. Realisuus päässä. Lopetimme tupakoinninkin näiden asioiden miettimisen mukana. Sillä raskausajalla ei tule polttaa, ja syntymän jälkeen tarjoaisimme savuttoman ilmapiirin pienokaiselle. (huom, jonka tajuamme kasvavan.) Sekä olemme aikalailla alkoholittomia. Meitä kun ei hirveämmin kiinnosta tuo juominen. Tokihan sitä joinakin juhlina voi juhlistaa alkoholinkin kanssa. (Mutta ei, älä luulekkaan että lapsen vieressä tai raskaus aikana tekisimme tälläistä.. Toisin kuin ihan ÄLYTTÖMÄN hyvä isä joka oli ympäripäissään (noin nelikymppinen herrasmies) bussissa, jotakuinkin viisivuotias tyttö mukanaan. No, tokihan tyttö sai seistä tuettomana bussin käytävällä kun bussi liukasteli liukkaalla tiellä...)
Ikähän se kertoo onko hyvä vanhempi vai ei...
Ja sitähän voisi ehkä kuvitella että olisimme parikymppisia nuoria. Mutta kun ei. Minä olen 2010 vuonna 19, ja mieheni 18.
Ja olen raskaana. Olen kamala TEINIäiti. Ja mieheni on yhtäpaha TEINI isä. Aivan kamalasti mekin nyt järkytämme sinun elämääsi... Ja tokihan jokainen itsetuntoa omaava ihminen puolustaa itseään.
Hm... Olikohan vielä jotain...Eipä kai...
Niin ja anteeksi viestin epäymmärrettävyys. Olen hieman unenpöppörössä:DD
Niin että pitääkö abortti maksaa ite, ja soittavatko he sairaalasta vanhemmille jos menee abortin tekemään?
tyttö 16v