Taas sama homma. Pää sekaisin kun seinäkello kun marraskuu alkoi. No ensin mania putki ja saatanasti viinaa naamaan. Toissa päivänä vedin kolmen päivän ryyppyputken päälle (ja silläkin hetkellä mäyräkoira nassussa) diapameja yli 10kpl. Olin niin sekaisin että vaahto tuli suusta ja oksentelin. Liikaa kai siis otin tosiaan juu. Onneksi ei henki lähtenyt.
Ja sitten on tullu vittuiltua kavereille ja aviomiehelle. Nyt en jaksa muuta kuin maata sängyn pohjalla häpeissäni ja masentuneena. äsken sentään sain joulukortit lähetettyä.
Unelma opiskelupaikastanikin olen ollut monta päivää pois. Toivottavasti en saa potkuja koulusta.. Tosin opettajat tietää että olen päästäni sairas.
TUntuu ettei tässä elämässä oo mitään järkeä mutta en jaksa lähteä edes läheiselle junaradalle toikkaroimaan.. Tai no kävinhän mä siinä radan varressa yks päivä istumassa ja tuijottamassa ohi kiitäviä junia. Vaan alle en uskaltanut hypätä.
Uudet lääkkeet alko tossa pari viikkoo sitten ja vointi oli romahtamassa jo sitä ennen. Nyt oon lähes pohjalla masennuksessa.
Yks yö en saanut untakaan kun äänet häiritsi koko yön. Yleensä ne äänet puhuu mun miehen sulla.. Muuntaa siis äänensä niin että luulen mieheni puhuvan vaikka se nukkuis. Ja koirat haukkuu ja murisee olohuoneessa vaikka en edes koiraa omista.
Mut mä yritän olla hissukseen et en joudu jouluksi sairaalaan. Itseasiassa viime vuonna olin just tähän aikaan suljetulla.
Pelottaa vaan miten pärjään anoppilassa joulun. Täytyy ottaa maalaustarvikkeet mukaan ja maalata vaikka taulua ja olla vaan turpa kiinni niin eivät saa tietää että niiden pojalla on sairas siis mielisairas vaimo.
Ja sitten on tullu vittuiltua kavereille ja aviomiehelle. Nyt en jaksa muuta kuin maata sängyn pohjalla häpeissäni ja masentuneena. äsken sentään sain joulukortit lähetettyä.
Unelma opiskelupaikastanikin olen ollut monta päivää pois. Toivottavasti en saa potkuja koulusta.. Tosin opettajat tietää että olen päästäni sairas.
TUntuu ettei tässä elämässä oo mitään järkeä mutta en jaksa lähteä edes läheiselle junaradalle toikkaroimaan.. Tai no kävinhän mä siinä radan varressa yks päivä istumassa ja tuijottamassa ohi kiitäviä junia. Vaan alle en uskaltanut hypätä.
Uudet lääkkeet alko tossa pari viikkoo sitten ja vointi oli romahtamassa jo sitä ennen. Nyt oon lähes pohjalla masennuksessa.
Yks yö en saanut untakaan kun äänet häiritsi koko yön. Yleensä ne äänet puhuu mun miehen sulla.. Muuntaa siis äänensä niin että luulen mieheni puhuvan vaikka se nukkuis. Ja koirat haukkuu ja murisee olohuoneessa vaikka en edes koiraa omista.
Mut mä yritän olla hissukseen et en joudu jouluksi sairaalaan. Itseasiassa viime vuonna olin just tähän aikaan suljetulla.
Pelottaa vaan miten pärjään anoppilassa joulun. Täytyy ottaa maalaustarvikkeet mukaan ja maalata vaikka taulua ja olla vaan turpa kiinni niin eivät saa tietää että niiden pojalla on sairas siis mielisairas vaimo.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mä sain diagnoosin vasta yli kuukausi takaperin, mulla oli alla vauhtikausi, masennus ja itsari yritys lääkkeillä ja viinalla :( päätin jättää alkon käytön ja pari viikonloppua menikin kuivilla! mutta sitten talo tyhjeni ja mulla pullo kanssa! vedin pirtua ja pameja kanssa ja olin aika huonossa kunnossa, sitten kanssa makoilin häpeässä ja masennuksessa :( et oo yksin, meitä on monta rassukkaa joille tää kamala marraskuu/ joulukuu on vaikea, just nyt olo on tasainen,,no ehkä vähän ylävirettä, mutta otan heti ketipinorin kun vauhti nousee liiaksi!! onneksi sairaslomaa vielä vuoden vaihteeseen niin voi vähän säätää..kyllä mäkin olen kuolemaa ajatellut, mutta en oikeasti halua kuolla, mulla on aviomies ja kolme lasta, se olisi väärin niitä kohtaan :( etkö voi ajatella kertovasi anopille, että teillä on vaikka vaikeaa tällä hetkellä, jos et halua sairauteesi liittyvistä asioista puhua? ehkäpä hän ymmärtäisi paremmin sinua? minulla hyvä tilanne sen puoleen että anopilla on myös vaikea depressio takana, joten ymmärrystä riittää! viina ei meille ainakaan sovi, olen anonut antabuksen ja saan sen parin viikon päästä! hitto, mullakin on nyt ollut noita ääni juttuja, itseasiassa luulin viime yönäkin miehen puhuvan ja nauravan mulle, vaikka olin omasta mielestäni täysin hereillä,,ainakin kokemus oli pelottava, mutta en varmaksi sano, vaikka olisin kuitenkin ollut jonkinlaisesa unessa. toivotaan että uudet lääkkeet alkaisi sulla vaikuttamaan ja saisit itsesi kuntoon :( ikävää on tietysti, jos joutuu sairaalaan jouluksi, mutta eihän siinä muu auta jos ei kotona pärjää, siellä voitaisiin saada sun lääkityskin kuntoon, anoppilaan ei kannata lähteä, jos ei jaksa! tiedän kuitenkin sen että masennus päällä tsemppaaminen on vaikeaa, viimeksi makasin yläkerrassa koko vierailun ajan!!
voimahali ja jaksamisia sulle
HUh "ihanaa" tai siis helpottavaa kuulla et muutkin kaks suuntaset saattaa kulla ääniä. Välillä pelkään ihan oikeasti että mulla on joku jatkuva psykoosi tai skitsofrenia :D
Eilen taas meni viinaa naamaan ja tää päivä maattu sängyssä pystymättä tekemään mitään.. Niin ja tietenkin facebookin olin täyttänyt vittuilulla ja itsemurhauhkauksilla..
Mutta kaippa tää tästä. Aion koko ensiviikon käydä koulussa vaikka mikä olis!
Kiitos vastauksesta.
Oho, nyt palstalle tupsahdin ja jotenkin niin tutun kuuloista, voiko siihen olla joku syykin että sekoilen, muisti katoo, epätodellinen olo, teen luonnottomia, mieletön morkkis vaikka mitään ei olis tehnykään jne.
Efexor lääkkeenä, en muista että ennen sitä olisin ollu aivan yhtä sekasi
Mä oon nyt loppuvuotta kohden tuntenut olon paranevan, johtunee siitä että kaksuuntanen diag tuli aiemmin syksyllä ja lääkkeet auttaa jo. Kyllähän noi äänten kuulemiset on psykoottisuutta, psykoosia tai psykoottisia oireita kummin vaan. Muistin pätkiminen, aiheeton morkkis jne vetäisin masennuksen piikkiin - noi se oli itselläni syyllisyyttä, muistamattomuutta, ulkopuoliseksi tuntemista ja siihen sitten vielä psykoottisia oireita, vot. Juu jos tuntuu epävarmalta ei kannata lähteä mihinkään väkisin, homma vaan pahenee vieraissa paikoissa - sairaalaan korkeintaa voi hilppasta ei mummolaan
Harvoin tosin, yleensä manian aikana =) ette ole yksin kumpikaan. Olen myös aisti herkkä kun mania-kausi alkaa. Hajut , äänet ja kosketus, kaikki ikäänkuin aktivoi liikaa .
Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö jo 20 v sitten. Lääkityksellä koko ajan. Muutama vuosi sitten todettiin keuhkoissa vikaa ja lääkärit pitivät minua täysin saamattomana tupakoinnin lopettamisen suhteen. Siis heidän mielestään oon hullu ja mitäänsanomaton ääliö. Olen alkanut oireileen aika vahvasti ja masennus, ennakkoluulot, tuntemukset ja ennen kaikkea maku- ja hajuhäiriöt ovat tulleet esiin hyvin voimakkaina. En tiedä mikä on totta, eli haistanko olemattomia. Ystäviä ei ole, koska ei kukaan tälläisen ihmisen juttuja halua kuulla. Tässä muutama ajatus meikäläisen psyykemaailmasta.
Toivon, että joskus nää ahdistusoireet ja pelkotilat häviäisivät muuten kuin kuoleman kautta.
Hyvää jatkoa teille kaikille ja parempaa uutta vuottaa 2010.
Tulipa mieleen. Minulle aiheutti Seroquel harhoja annoksella 150-200mg. Heräsin useana yönä kuulemaan puhetta ja naurua ja näin huoneessa leijailevan sinisiä valopalloja. Se on kovin vahva mömmö. Isommilla annoksilla tuli sitten enää kuuloharhoja. Esimerkiksi kello kuulosti siirtyvän seinältä ihan korvan viereen. Pitkän ryyppyputken ja vähäisen unimäärän jälkeen olen myös nähnyt ja tuntenut ihossani pieniä matoja. Harhat eivät aina liity itse sairauteen vaan vallitseviin olosuhteisiin.
Etsi avuksesi jumala. oma mielikuvitus ei riitä auttamaan
just joo, vasta bipoon sairastuneena kannattakin hurahtaa jokin ismiin, sitähän niin suljetulla osastolla sen jälkeen että ei vähä mitään. Harkita voi sitten kun on paremmassa kunnossa
Itsestäni voin kertoa vähän väliraporttia;
Olen ite ollu koko syys-marraskuun ja vielä tässäkin kuussa hirviö. Mulla on kämppis ja se raukka on joutunu mun hulluuden todistajaksi ja kohteeksi monia kertoja viimeaikoina. Saan ihan tolkuttomia kilareita ihan mitättömistä asioista en muista itse usein edes syytä 15 min sisään siihen miksi aloinkaan raivoamaan alunperin. En kestä häpeää mikä lähtee siihen perään heti kun järki palaa päähän kilarin jälkeen. Mä olen myös hautonut itsaria jo muutama viikkoa koska on niin helvetin vaikeaa ja hävettävää. Mulla on lamotriginista vaihdettu Keptinor lääkkeeseen ja otin apteekissa halvemman version siitä. Epäilen nyt tuon halvan version tehoa koska kilarit ovat entistä rajumpia jatkuvasti. Pelkään tuhonneeni kämppikseni parisuhteen raivoamisellani ja muutenkin pelkään menettäväni kämppikseni ystävyyden sen jälkeen kun me tästä muutetaan pois. Mulla on todella vaikea traumaattinen väkivalta-lapsuus takana ja todella pieni ja heiveröinen tukiverkko ihmisiä. Tuntuu että tämä kaikki mun ongelma kaatuu minun kämppiksen niskaan. Kämppis soitti että sen kissa on kuulemma siellä hänen kotonaan rauhallisempi ja rennompi kuin täällä ollessaan. Jopa sen kissa pelkää mua. Mua lähinnä nolottaa ja hävettää kaikki ja ei siinä anteeksi pyytelyt auta kun kilarit tulee taas huomenna tai tunnin päästä. Jos oisin tienny millainen hirviö olen kun asun jonkun muun kanssa en olisi tähän muuttanut. Olen pilannu kaiken.
Voisit hillitä itsesi, jos vaan tahtoisit, mutta kun olet päättänyt kätkeytyä jonkin diagnoosin taa, niin mikäpä sieltä on huudellessa ja hilluessa.
Vastuuntunnottomuutta ja itsekeskeisyyttä kaikki touhut taholtasi. Kummako tuo, vaikka kissakin pelkää.
Samperi jos kaltaisesi joutuisi tosipaikan eteen, niin alkaisi järkeäkin löytyä.
realisti: mahtaako sulla olla mitään diagnoosia!!?? varmaan kannattaa tulla tänne tuomitsemaan muita jos ei ole hajuakaan muiden sairauksista tai elämästä!! varmaan sanoisit masentuneellekin että ota itseäsi niskasta kiinni! hyi häpeä!!!
Hyvä uuttavuotta sinulle.
No kuulehan sinä "realisti". Käyppäs kattomassa suljetulla ihmisiä. Tai tutustu mielisairaisiin. Kukaan tuskin sairastuneista (ellei ole täysin vailla sairaudentuntoa) haluaa olla sellainen kuin on.
Maniaan ja varsinkin jos on sekamuotoinen vaihe kuuluu oireina hyvin usein aggressiivisuus ja kestämättömyys. Näitä oireita voidaan hillitä lääkityksellä jos sopiva lääkitys vain löytyy. Joillekkin ei löydy välttämättä hyvää lääkitystä ollenkaan ja muutkaan hoitomuodot eivät välttämättä auta kuten terapia tai esim. sähköshokkihoito jota myöskin joissain tapauksissa voidaan antaa. Tiesitkö muuten että maanis-depressiivisyys johtuu "aivovammasta". Välittäjäineiden puutteista tai liiallisuudesta ja uusimpien tutkimusten mukaan sillä on samoja syntymekanismeja kuin skitsofrenialla. Googletahan lisää tietoa. Ja oletkohan elämässäsi kovin realistisella pohjalla kun jaksat tulla tuollaista paskaa tälle palstalle sylkemään.
No niin.. Mulla ketjun aloittajalla mennöö paremmin nyt. Onneksi. Vaikka vieläkin vähän hassu olo. Lääkkeet tasaantunu vaikutuksiltaan.. Joskin mieliala vaihtelee tiuhaan.
Kumminkin toivonkipinä sydämessä toivotan hyvää uuttavuotta kaikille!
Hyvä kommentti Johanna :D Kiva kuulla että asiat on paremmin!! Eipähän me ole haluttu tähän sairastua.. Hyvää uutta vuotta sinullekin :)))
Sairastan ja bipoa ja alusta lähtien 3 v kuullut manian aikana ääniä.Olo ollut yhtä helvettiä muutaman viikon joulun aika laukaisi.Juonut muutaman kerran,että muisti mennyt ja riehunut.Meinasin jäätyä luimihankeen onneksi puhelin mukana ja herättyäni osannut soittaa miehelleni.Toisen kerran meinasi poliisit viedä kaatuillut ja paikat kipeenä yskiäkkään ei voi sattuu kylkeen.yöt valvon päivät valvon ja vime yönä ihan selvinpäin istuin keittiössä haistoin savunhajua sekä ruat jääkaapissa haisee pahalle,Pattereista ovien välistä kuulin ääniä.Hoiton kai syytä mennä elämäntilanne sellainen,että en nyt haluaisi.Tää on yhtä tuskaa koko elämä välillä.Pitää pysyä viinasta erossa,jos se olisi mahdollista.
Moi.
Ikävä kuulla että on noin pahaa maniaa päällä.
Jos yhtään lohduttaa niin mun viiminen vuosi on ollut aika... "Mielenkiintoinen..."
Viime vuoden elokuussa lähdin duunista menee mikä oli mun "juttu" (eikä mitenkään hienosti)
Uudet duunit saman tien hätäsesti käyntiin ja matka jatkuu.
"Ei tässä mitään sairaslomia tarvita!"
Marraskuussa kaksi koiraa muutti mun luokse.
Joulukuun 22.12.2010 äiti lähti taivaaseen
Seuraus: masennusta maniaa, surua, ahdistusta, stressiä adhd kohtauksia, helvetin viturallaan oleva parisuhde, ei tietoa mitä tekis elämällä
Sitten alan pikkuhiljaa kahden kolmen työpaikan jälkeen pääsemään takaisin jaloilleni ja selviteltyä taas itelleni et mikä se mun juttu on.
Juhannuksena isä kuoli.
Seuraus: Mania adhd, egon 100x kasvu, totaalinen kyrpiintyminen kaikkeen huutamiseen, tappelemiseen, vittuiluun, vihjailuun, vähättelyihin, kaikkeen.
Lopputulos:
Sairaslomaa lihaskramppien takia, potkut koeajalla ex-pomon kanssa sukset ristissä, pää ihan sökö ja sekasin kun niin paljon on taas tapahtunu niin lyhyessä ajassa.
Sairaalaan juttelemaan lekurin kanssa ja purkamaan sydäntä
lauantaina ahdistumista yms.
Sitten menin käymään kaverin luona ja purettiin pakkaa ja sitten sen jälkeen olinkin saanut taas tulpan pois kehostani ja ahdistukset yms käsiteltyä.
Nyt alkaa taas olemaan nuppi oikeessa asennossa ja oikee ihminen lasien takana.
Yksi persoona siis vaan mutta liian monimutkainen vaihdelaatikko.
6 eteen 2-4 taakse x puolittajat ja kertojat
2-3 turboa ja v16 20 000l kone mikä ottaa kierroksia semmonen 16 000 rpm
Yritä nyt sit tommosta pakettia jotenki hallita..
Joku tulee pätee mulle liikaa ni tekis mieli sanoo et painu vittuun mun naamalta, tuun kyselee sulta sit ku on jotain kysyttävää.
Jos sen jälkeen kun joku on tullu mulle ruikuttaa jotain edes kiinnostaa enää.
Ei muuta kun vaa purkamaan puhumalla niitä asioita, ei niitä kannata paeta.
Vaikeudet voi kääntä voitoks ja paskoissakin asioissa on aina positiivinenkin puoli.
Joulut ja juhlapyhät on kaikille muillekkin vaikeaa aikaa, mut ei siitä tarvii tehdä itselleen yhtään normaalia elämää hankalampaa.
Rentoudu!
Peace.
T. Adhd / maanis depr. / personallisuushäiriö / paniikkihäiriö / sosiaalisten tilanteiden pelko / yms yms
Alkoholiriippuvaisen diagnoosi usein tehdään bibon kriteereillä. Itselleni sanottiin psykiatrin vastaanotolla, että on todella vaikeaa diagnosoida, koska asuinpaikat ovat vaihtuneet ja on muutenkin mutkikasta päätellä, kumpi on syy ja kumpi seuraus.
Minä olen noita molempia. Olen alkoholisti, mutta myös bibo. Apua menin hakemaan aikoinani, koska tiesin, että en todellakaan käyttäydy normaalin naisen tavoin. Elettiin niitä aikoija, jolloin lapsille/nuorille ei tehty mitään mielenterveysdiagnooseja. Nykyisinhän on jo epänormaalia, jos ei ole mitään mielenterveyshäiriötä.
Mikäli nykyinen käytäntö olisi ollut silloin, olisi diagnoosina ollut ainakin ADHD. Kansakoulussa olin jatkuvasti nurkassa ja oppikoulussa lensin luokasta ulos. Oli pari opettajaa, jotka eivät suostuneet aloittaamaan oppituntia, ennen minun poistamistani luokasta.