moi!
Olen nuori, tuore äiti.22v. lapsi vasta 6kk ja olen täysin uupunut, loppu. Elämäni on kaoottista.
Tulin raskaaksi ja pidin lapsen miesystävän mielipiteestä huolimatta. Ajattelin että olen vahva ja kestän kaiken..
Minulla oli vakituinen työpaikka ja ajattelin että kaikki asiat järjestyy.
En enään jaksa..
Syytän miestäni kaikesta, syytän, syytän ja syytän, kiukuttelen, tunnen pelkkää vihaa ja väsymystä.. ja puran tätä kaikkea ympärillä oleviin ihmisiin paitsi lapseeni.
ensiviikolla psykologi.. tarvitsen apua. mitä sitten ikinä onkin, toivoisin että minut saataisiin kuntoon..
onko muilla ollut samankaltaisia tuntemuksia, mistä johtuu ja mikä auttaa/auttoi?
en halua menettää kaikkia rakkaitani =(
mies sanoi ettei koskaan ole rakastanut mua ja se otti koville
Olen nuori, tuore äiti.22v. lapsi vasta 6kk ja olen täysin uupunut, loppu. Elämäni on kaoottista.
Tulin raskaaksi ja pidin lapsen miesystävän mielipiteestä huolimatta. Ajattelin että olen vahva ja kestän kaiken..
Minulla oli vakituinen työpaikka ja ajattelin että kaikki asiat järjestyy.
En enään jaksa..
Syytän miestäni kaikesta, syytän, syytän ja syytän, kiukuttelen, tunnen pelkkää vihaa ja väsymystä.. ja puran tätä kaikkea ympärillä oleviin ihmisiin paitsi lapseeni.
ensiviikolla psykologi.. tarvitsen apua. mitä sitten ikinä onkin, toivoisin että minut saataisiin kuntoon..
onko muilla ollut samankaltaisia tuntemuksia, mistä johtuu ja mikä auttaa/auttoi?
en halua menettää kaikkia rakkaitani =(
mies sanoi ettei koskaan ole rakastanut mua ja se otti koville
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet äiti ja olet aikuinen. Olet nainen. Olet vahva. Halusit pitää lapsen- olet rohkea.
Nyt olet myös väsynyt ja kaaoksessa. Elämäsi on muuttunut lapsesi myötä. Myös pettymys lapsen isään on varmasti raskas.
Sinusta saattaa tuntua että elämäsi on ihan muuta kuin odotit, oletit tai elit. Olet hämmentynyt.
Psykologilta saat apua- opit tunnistamaan omia tunteitasi ja niiden alkuperiä. Saat puhua luottamuksellisesti asioista jotka saattavat yllättää jopa sinut itsesi. Anna tulla silti kaikki mitä mieleen tulee. Huomaat jonkun ajan päästä että kannatti. Saatat käydä läpi isomman helvetin mitä nyt elät mutta loppujen loppujeksi se kannattaa.
Olet vielä nuori mutta sinulla on jotain sellaista mitä kaikilla ei olekaan. Sinulla on lapsi joka rakastaa sinua pyyteettömästi, on sinusta ja rakkaudestasi riippuvainen monta vuotta , oikeastaan siihen asti kun sinä elät. Lapsesi tarvitsee sinua ja kun sinä olet onnellinen, tulee lapsestasi onnellinen. Tiedäthän että lapsesi peilaa sinun tuntemukset ja tunnetilat itseensä.
Älä silti huoli, lapset ovat myös sopeutuvaisia sekä anteeksiantavaisia... kun katkeruutesi sekä väsymyksesi helpottaa, se heijastuu lapseen ja te yhdessä voitte jatkaa elämää paljon tyytyväisempänä.
En oikein osaa kertoa sinulle suoraa vastausta mikä oloosi auttaisi, mutta kehoitan kertomaan läheisillesi että olet väsynyt ja tuuliajolla. Kerro että vaikka kiukuttelet, et oikeasti tarkoita sitä, kerro että tiedät läheisesi olevan syyttömiä pahaan oloosi ja pyydä anteeksi. Anna kuitenkin itse anteeksi itsellesi, hyväksy ja ymmärrä itseäsi - sinulle on paha olla ja purat sen luottamiisi ihmisiin. Ihan niinkuin lapsi purkaa pahan olonsa vanhemilleen tai sellaisille joihin luottaa.
Kyllä sinä pääset yli tämän karikon ja elämä tarjoaa vielä monta uutta onnen hetkeä... anna sinä itsellesi mahdollisuus löytää elämästäsi hyvää , onnellisuutta sekä uusia mahdollisuuksia.
Rakasta lastasi, pientä aarrettasi sydämelläsi niin vuosien päästä huomaat että kannatti jaksaa
En muista koska olisin lukenut jotain näin tärkeää ja tunteita herättävää.. Kiitos sinulle "4 lapsen äiti" sanasi saivat paljon ajattelemaan ja paremman mielen.. KIITOS!
:) mukava kuulla että tuli parempi mieli. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!! Ja mukavaa joulunodotusta.
itselläni ei ole lasta mutta kokemusta masennuksesta. ei siihen oikein auta kuin aika tai tietty masennus lääke jos on hyvä sellainen joka pitää serotiini tasoa ja mielialaa tasaisempana. vaikka nyt on varmasti vaikeaa, yritä ajatella että tilanne muuttuu.. ei ehkä heti mutta joskus. ihmiset on välillä turhankin "kärkkäitä" loukkaamaan toista mutta sinuna panostaisin nyt kaiken energian (jos vaan mahdollista) lapseesi. kannattaa myös hiukan varoa mitä asioita kerrot psykologille, ettei asiat vaan käänny sinua vastaan. en halua pelotella, mutta tiedän surullisia tarinoita joissa ollaankin alettu puhumaan väsynyttä äitiä "ympäri" ehdottelemalla lapsen huostaanottoa. koska lapsi on vielä niin pieni kiintyy herkästi häntä hoitaviin sijaisvanhempiin ja se on yleensä menoa sitten:( voi tulla yhteydenpito rajoituksia joissa vedotaan "lapsen etuun" vaikka olisitkin saanut asiasi kuntoon tai perustellaan asiaa "lapsen kiintymisellä uuteen sijoitus paikkaan" vaikka näin ei todellisuusessa edes olisi!
eräs ystäväni oli masentunut, pienen lapsen äiti ja pyysi apua tilanteeseen.. kuinka ollakkaan, kohta oli tehty jo lastensuojelu ilmoitus. no, tässä tapauksessa vauvaa ei onneksi viety, mutta vaikka heidän perheen tilanne oli parantunut kävi heillä pitkään joku perhetyöntekijä kylässä "kyttäämässä" heidän arjen kulkua.
toisen tuttavani lapsi taas huostasssa eikä vieläkään saa lasta koska sosiaalityöntekijät vetoavat vanhoihin asioihin esim. "kun olit niin masentunut silloin jne" eivät nykyhetkeä kunnioita kuulemma ollenkaan.
omalla kohdallani on auttanut aika ja ystävien tapaaminen. heille olen avoimesti kertonut tilaanteestani ja olen saanut ainakin jossainmäärin tukea. myös itseäni kohtaan olen tullut tavallaan "armollisemmaksi" eli hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja sen hetkisen tilanteen. kaikkea ei tarvitse jaksaa ja jos en jaksa jotain tänään, niin huomenna sitten tai kun voimia on enemmän.
jokaisella joskus huonompia hetkiä elämässä mutta onneksi on myös hyviäkin asioita vaikka sitten edes niitä ihan pieniä joista voi nauttia aina välillä. ei näihin aina syytä edes välttämättä ole.
onko sinulla sukulaisia tai ystäviä lähellä jotka voi auttaa esim.lasten hoidossa välillä että saat levätä? sitten käyt vaikka hyvän leffan ja suklaata.. hemmottelet itseäsi :)
VOIMIA!
Perhetyön tekijä ei käy kylässä eikä kyttäämssä. Hänen työnsä on auttaa vanhempia lapsen hoitamisessa ja huoltamisessa, kun vanheemat tai vanhempi ei jostain syystä siihen pysty. Syy voi olla selkeä väsymys, uupumus, masennus. Toki se syy voi olla myös mielntervyshäiriö tai esim. äidin päihteiden käyttö.
onneksi meillä on näitä työntekijöitä (entisiä kodinhoitajia), jotka auttavat perhetiä kotona eikä lasta tarvi ottaa huostaan ja sijoittaa kodin ulkopuolelle.
Kyllähän lapsen kohdalla lapsen etu menee aina etusijalle, ei vanhemman halu pitää lapsi vaikkei siihen kykenisi
Aloittajalle: tietenkään omaa oloasi ei helpota tieto ettet suinkaan ole ainut äiti, jolla on samanlaisia tuntemuksia. Mutta tieto voi vähentää eyyllisyyden tunteita. Onko sinulla ketään, joka voisi hoitaa vauvaa pari kertaa viikossa edes pari tuntia, että voisit vaikka nukkua tai tehdä jotain ihan itseksesi - käydä vaikka kävelyllä tai kahvilassa tai elokuvissa ...
"mies sanoi ettei koskaan ole rakastanut mua ja se otti koville"
Olen kuullut saman ja otti koville, mutta onneksi eksyin kerran tällaisille sivustoille ja ymmärsin, että vika ei olekaan minussa..
http://www.narsistienuhrientuki.info/
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=157&valikko=3
Puolivuotiaan lapsen kanssa on rankkaa jos ei saa käytännön- eikä fyysistä tukea puolisoltaan.
Sinulla on LUPA olla väsynyt ja uupunut, sinussa EI ole vikaa uupumuksen takia. Vaikka raivoat ja huudat turhautumistasi ja väsymystäsi, sinussa EI ole MITÄÄN vikaa. Väsynyt ja uupunut on räjähdysherkkä luonnostaan.
Hyvä kun kirjoitat tänne. Itselläni auttoi uupumukseeni suuresti, kun sain eri näköaloja eri ihmisten kanssa keskustellessa.
Muistathan ettei sinussa ole mitään vikaa mikä pitäisi korjata. Elämäntilanteesi on vain niin uuvuttava, että sille voisi etsiä helpotusta, ja juuri vaikka psykologin avulla. Peliä ei ole menetetty, ja onneksi on asioita, jotka hoituvat myös itsestään. Lapsi kasvaa ja tilanteet vaihtuvat. Ihanaa, että jaksat kuitenkin lapsesi kanssa vaikeuksista huolimatta!
Lämmin halaus ja voimia! :)
luultavasti synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, eikä miehesi toteamus ole asiaa auttanut. Ensimmäisen lapsen hoitaminen yksin on rankkaa. Onneksi olet nyt psykologin hoidossa.
Synnytyksenjälkeinen masennus on hyvin yleistä ja menee kyllä aikanaan ohi. Koeta ottaa elämä rauhallisesti. Nuku niin paljon kuin voit, syö terveellisesti ja ulkoile vauvasi kanssa. Yritä luoda huushollin ja lapsen hoitoon rutiineja. Ne helpottavat elämää. Ensi joulu on jo paljon mukavampi, usko tai älä. Onko sinun mahdollista viettää tämä joulu vauvasi kanssa vaikka lapsuudenkodissasi? Jos ihan mahdottomaksi menee, niin voinet pyrkiä joskikin aikaa vaikka ensi- ja turvakotiin.
Toivottavasti lapsen isä ottaa myös jonkinlaista vastuuta pienokaisesta, edes taloudellista. Onhan isyys selvitetty?
..oli synn.jälk.masennus. ja silloin tuntui niin vaikealta kaikki..tuntui ettei mikään mene hyvin ja ettei se ikinä lopu.Sain kyllä tukea mieheltäni, mutta jotenkin se vain iski.
Sitä kesti n.9kk ennen kuin meni täysin ohi.Tädilläni (kertoi minulle silloin kun minulla oli s.j.m) on ollut vielä pidempi..kesti n.1½vuotta ennen kuin meni täysin ohi.Se riippuu ihan ihmisestä, siis kuinka herkkä on normaalisti.
Minä henk.koht. olen aika herkkä, mutta tätini on vielä herkempi..ei tarvi paljonkaan kun tulee itku.
Mutta siis, kyllä kaikki kääntyy vielä parempaan! Jaksamisia sinulle! Et ole yksin asian kanssa! Ja onneksi täällä saa keskustella ilman että tarvii henkilöllisyyttä paljastaa, joskus niin on vain helpompaa..Ja todella hyvä juttu tuo psykologi! =) Itselläni auttoi se aika pitkälle, ja sitten juuri nämä keskustelu palstat.
Tuntui kun olisin ollut jossain vuoristoradassa.. Väsymys mikä ei todellakaan mene ohi vaikka saisinkin nukkua.. kylläkään 1/2 vuoteen olen kaikki yöt yksin pikkuisen kanssa valvonut.
Minulla on ihanat vanhemmat mutta kylläkin useamman sadan kilometrin päässä =(
Ja oma asunto, hieno sellainen, oikein saunalla =)
se tässä onkin että elämä on taloudellisesti ja asunnollisesti kunnossa, pää on ainut mikä ei ole.
Mies jättänyt 150krt ja aina saanut takaisin..
tajusin että kuvittelen kaikkien inhoavan mua ja puhuvan pahaa minusta. Jos joku nauraa ajattelen heidän nauravan minulle.. saan kovia ahdistus kohtauksia mistä milloinkin ja missä vaan..
aamulla psykologi, toivoisin saavani apua näihin asioihin.
Jos on kiinnostuneita ihisiä ketkä haluavat jakaa kokemuksia ja juttelu seuraa näissä merkeissä niin osoite on: [email protected]
Ihan selkeää uupumusta, jos ei lataudu vaikka saisikin nukkua. Mutta eipä hätää, olet jo toipumisen tiellä, kun olet ottanut asiat käsittelyysi ja psykologikin on apuna.
Tiedän kokemuksesta, että lapsen saaminen on yksi "kriisi" naisen elämässä, vaikka ihana asia tuo lapsi onkin. Siinä menee elämä uusiksi ja mieskin näyttää todellisen luontonsa. Ikäväkseni sain itse huomata, että elän narsistin kanssa, joka ei millään sietänyt, että annoin minkäänlaista huomiota lapsellemme. Silloin alkuun en narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tiennyt, vaan piti käydä pohjamutien kautta (10v. masennus ja lopulta itsetuhoisuus, itseinho, paniikkikohtaukset, totaalinen voimattomuus ja uupumus), että löysin oman paikkani elämässsä ja pääsin irti sairaan ihmisen vallasta. Apuna alkusysäykseen olikin psykologin jutustelut, josta koko vyyhti lähti rullautumaan auki.
Kyllä sun pääkin on kunnossa, ajatukset ovat vain ristiriidassa. Narsistit ovat kovia syyllistämän uhriaan, jotka alkavat lopulta uskoa, että vika on heidän päässään, ei suinkaan narsistissa itsessään. Miehestäsi tiedän vähän, eikä diagnoosia narsismista voi näin tehdä, mutta 38 vuotta olen narsisteista saanut kärsiä, joten pienestäkin vinkistä voin hyvin aistia, mikä ihmistyyppi on kyseessä. Väärässä tai oikeassa, kuitenkin se lopulta ratkaisee, kenen kanssa on hyvä olla ja elää..
Olet arvokas ja täydellinen omana itsenäsi! Et ole ketään huonompi tai ketään alempana vaan samalla viivalla ollaan kaikki! Ne jotka pilkkaavat tai nauravat toiselle, on itsellä epätasapainoa elämässä.
Olin aamulla psykologilla, en tiedä oliko hän sopiva minulle. Ensimmäisenä kun tulin huoneeseen alkoi ahdistaa, todenteolla. Tuntui ettei hänkään oikeastaan välittänyt.
Kun lapsen isä tuli hakemaan ja otti pikkuisen siinä samalla kysyn joulusta. Kun ajatuksena oli että oltaisiin sillon kaikki vanhempieni luona ja poika saisi olla kummankin kanssa. Sanoi että: Pojan kanssa haluan olla mutta se tarkoittaisi että joutuisin olemaan sun kanssa (eikä halua).
Loukkaanuin.. en saannut sanaa suustani laitoin auton oven kiinni sanaakaan sanomatta.
Sydän hajosi taas miljooniin palasiin.
ansaitsin kyllä sen lauseen..
nyt odotan poikaa kotiin kuudeksi. Ja ITKEN! Paha olla eikä tää mies huomaa että mikä on vialla.
Kumpa joskus tajuaisi..
Älä sinä ole masentunut, tuo mies oikeasti on sairas ja pahantahtoinen. Miksi hän tyhmä haluaa loukata oman lapsensa äitiä noin. Sinun jaksamisesihan suoraan vaikuttaa hänen oman lapsensa hyvinvointiin. Oikeasti hän on tosi ajattelematon ja tuskin edes välittää lapsestaan. Halaisin sinua jos voisin, älä ajattele tuota miestä, rakasta vain lastasi:)
ei ole lasta halunnut ja nainen ei kiinnosta, miksi hänen pitää roikkua mammelin kanssa.
Mammeli teki lapsen vain sitoakseen ukon lapsella. Nyt vain nauttii mammeli tekosestaan. Toivottavasti saa apua henkiseen tuskaansa kuitenkin. Kyllä joku mies huolii yh:nkin.
paljon pahempia ja kusipäisempiäkin miehiä olemassa sori nyt vaan mut en usko et se lohduttaa yhtään et sanon noin mut totta se on.Ja kaikki tää sen käyttäytyminen johtuu siitä et se todennäköisesti kokee et sä oot tehnyt vääriin sille ja lässyn lässy...Lapsellinen mies joka ei osaa olla aikuinen.Sun pitäis saada lapsi hoitoon yhdeksi yöksi tai vklopksi ja lähtee ulos viettämään iltaa ja tavata joku mukava mies vaikka siellä se jo pelkästään vois piristää sun oloa kummasti ku huomaisit että on muitakin ihmisiä jotka on mukavia ja jaksaisit paljon paremmin olla lapsesi kanssakin kun tuulettuisit vähän :)
Yritä nyt pysyä koossa siihen asti, että pääset psykologille tällä viikolla. Siihen ei ole enää kovin pitkä aika. Kun alat saada säännöllisesti apua, asiat selviävät varmasti aikanaan. Olet fiksu, kun olet osannut hankkia keskusteluapua! Onnea siitä!