sivustaseuraaja

Sunhan täytyy työllistää ihan koko ajan, koska lääketiede käyttää sua ihan koko ajan hyväksensä. Siksi se on niin tuomittavaa. Sellainen käsitys on kuin Minervä, joka tietää maailmasta ihan kaiken, ihan etukäteen. Joo-o, kyllä mä olen maailmankaikkeus. Ja sen pyörittäminen on sekunttipeliä, jos väität jotain muuta olet väärässä. Kyllä sun on myönnettävä sellainen pelihommeli itselläsi, että itsesääleissä pelailet täällä, jota teet vähän aikaa ja sitten tulet Minervän ruoaksi. Muut onkin ihan sekaisin.

korvaushoidossa on kova tungos ja on totta että siellä on suurin osa ihmisistä vain siksi ettei tarvitse kärsiä refloja, ja on helpompi elää. oheiskäyttö saattaa jatkua kuolemaan asti, mutta mitä se meitä muista enää haittaa, ainakaan niin paljoa kuin kyseisen tyypin aineiden hankita ennen, joka oli yleensä rikoksilla hankittu. enää ei siis tarvitse korviksen ryöstellä apteekkeja tai mummojen laukkuja, diilata jatkettua kamaa lapsille jotka aloittelevat käyttöä, joskus jopa niin tietämättömästi jatkettua että on hengenlähtö lapsosilla lähellä.

Eikö ole suuri edistysaskel, että nämä nistit jotka ennen teki mitä vaan huoraamisesta kiduttamiseen, saavat tärkeimmän annoksensa llaitoksesta, heidännimensä tiedetään, heidän toimintaansa seurataan, heitä hoidetaa, esim mielenterveysongelmat vähenevät, elämänlaatu paranee niin heilllä kuin teilläkin.

itse suhtauduin koko hoitoon liian epäilevästi, en suostunut koska ajattelin että tutustun vaan uusiin mukaviin kavereihin kenen kanssa narkata, yritin lopettaa ilman korvaushoitoa, ja heroiinista kun olen lähteny liikkeelle, ei lopettaminen käy helposti, 15 vuotta uraa kuitenkin takana, siitä tosin kovia huumeita suoneen "vain" 13vuotta mutta koko ura on pilannut elämäni tästäkin hetkestä eteenpäin, vaikka olen ollut jo puolitoista vuotta ilman mitään laitonta ainetta, alkoholiakaan en jaksa maistella, on sen verran paljon tullu sekoiltua, että korjailtavaa elämässä riittää.
hoidossa olen siis ollut melkein kaksi vuotta, todella lyhyt aika kun vertaa siihen miten kauan elämästäni narkkasin (puolet) luulin että se on vaikeaa, mutta ei, selkärankaa se vaatii, ja on helvbetillisiää päiviä, mutta niin on vvarmaa muillakin elämä joskus hankalaa. toisaalta on päiviä jolloin olen taivaissa, parempi fiilis kuin mistään kamasta ikinä mitä olen vetänyt, olen kuin uudesti syntynyt, koulun penkille palaaminen oli lääkärini idea, ja onnistumisen tunne on mahtava, saan elämyksiä joita enole kokenut ennen huumeuraani, enkä sen aikana. kiitos siitä mun lääkäille ja omahoitajalle, ja etenkin sille pikkuiselle pillerille, jonka aamuisin kileni allepistän, sekin pienenee ajan kmittaan, ja uskon, että muutamassa vuodessa olen jo pois koko hoidosta. tietenkin mitä vaan voi sattua, mutta en kaipaa mitään entisestä elämästäni, en huumeita, en "ystäviäni" en sitä ainaista pelkoa siitä että joku ystävistäni on kuolleena vessassa tai en nää (ex) rakastani enää koskaan koska keikan on keskeyttänet poliisit, ja tyyppi saatu viimein linnaan, jonne kauanjo kuulunut.

Meitä on niin moneen junaan, korvaushoidon tarkoitus ei koskaan ole ollutkaan täysin lopettaa huumeiden käyttöä, vaan parantaa kaikkien turvallisuutta, terveyttä, (olen ainoa jolla ei ole c-hepatiittia, niistä ketä tunnen ketkä piikittää,ja niitä on paljon eli ehkä jotain osasin varoa, ei hiviä, eikä ceetä:D), elämänlaatua jne.. ja kyllä se auttaa.

Itse toivon etten enää ikinä joudu niin syvälle suohon missä olin, ja kaikille ketkä tahtoolopettaa, niin se onnistuu kun tarpeeksi yrittää, mä yritin "omalla korvaushoidolla, eli lääkäriltä kunon rohdot, joilla pärjäsin, eikä mun tarvinnut osallistua mihinkään rikolliseen, mutta jostain syytä aina repsahdin, tai muuten vaan en päässyt eteenpäin elämässä kuten nyt...natin opinnoista eka kertaa ikinä, ja aionkin opiskella psykologiaa, ja hoitoalaa, jotta voin tulevaisuudessa auttaa muita, jotaka ovat joutuneet huumeiden otteeseen.

kaikki eivät pääse irti koska useimmat eivät edes halua, miksi haluaisi kun ei tiedä että normaali lämä omine hankaluuksine ja paineineen voi olla antoisaa ja lopettamisen arvoista..
toivon teille kaikille yrittäjille onnea, ja niille ketkä ei yritä, mutta on hoidossa, niin pliis, olkaahan ihmisiksi....:D