olen ihan loppu. olen sairaalloisen mustasukkainen, aina ollut. suhteeni menevät päin persettä tämän takia. yritän muuttaa itseäni mutta en vain osaa...tämä on painajaista, myös itselleni. petän koko ajan, vaikka inhoan sitä mitä teen..se ei ole vielä ollut fyysisellä tasolla. inhoan itseäni. joka päivä tutkin mieheni puhelimen, taskut yms. etsin todisteita johonkin johon minulla (kuulemma) ei ole syytä. hän sanoo rakastavansa ja haluavansa vain minut. epäilen silti, etsin koko ajan "todisteita"..rajoitan, manipuloin. hänellä ei saa olla sitä tai tätä. itselleni sallin mitä vain haluan ilman syyllisyyttä. en jaksa tätä enää, haluan itselleni apua heti!! tämä on mennyt kohdallani jo väkivaltaiseksikin. tuntuu ettei mikään riitä, enemmän ja enemmän..ei seksiä vaan aitoa rakkautta minua kohtaan (?). mikä helvetti minua vaivaa? osaisiko joku kertoa onko tähän jotain lääkitystä, auttavia puhelimia, lääkäriä.. tai jotain. en halua olla tälläinen vaan haluan muuttua.
mistä helv... apua tähän??
hullu akka
4836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en ole ikinä itse apua etsinyt kun sen verran vielä lievää kaiketi että jotenkin sietää... mutta on niitä psykiatreja tms. joiden kanssa voi puhua ja kirjastoissa on kuulemma hyviä kirjoja itseopiskeluun... tiedä häntä sitten, kun ei sitä kokemusta minulla ole niiden hyvyydestä :/ jospa keskittäisit sen miehesi vahtimiseen tiuskimiseen ja rankaisemiseen kohdistuvan voiman siihen että hemmottelisit ja hellisit miestäsi niin että hän varmasti on sinun pauloissasi niin ettei voisi muita ajatellakaan ikinä :p kun näkee kuinka mies yllättyy iloisesti ja nauttii seurastasi niin itsetuntokin nouseen sen sijaan että mies pettyy sinuun ja alkaa sisäänpäinsuuntautuneeksi, alkaa pelätä sinua tosissaan eikä kotiin ole enää kiva tulla.
Hei
Olen itse ollut samallainen, tai noh, en yhtä paha mutta kuitenkin.En voinut luottaa sanaan, tekoon tai mihinkään.Olin vaan sitä mieltä että entinen kun petti niin mikä muuttaa tämän ettei uusi pettäisi.Kunnes yksi päivä juttelin kaverini kanssa asiasta ja hän pyysi laittamaan faktat pöytään ja vertaamaan eksää ja uutta.
Eroavaisuuksia alkoi löytyä ja paljon.Eksä ei koskaan halunnut hankkia mitään yhteistä, ei taloa, ei yhteisiä rahoja ,ei lasta(pakotti tekemään abortin) ei eläimiä,(omasta aloitteestaan), ei kihloija. Ei mitään yhteistä.Hän ei koskaan asettunut minun puolelle.Koitti pysytellä niin että kaveri ei pahastu,mutta minäkään en vittuunnu ja lopuksi paljastui että hän oli koko suhteen ajan pettänyt eli hänen ajatus maailmassa oli että ei voi rakentaa mitään koska jos pettäminen tulee esille niin kaikki romuttuu.(Kertoi itse kun kysyin eron jälkeen)
Uuden kanssa on asiat toisin:
Hän haluaa olla minun kanssa, yllättää minut millon mitenkin.
Huolehtii kodista ja siitä että kaikilla on hyvä olla.Puolustaa minua jos joku ei osaa käyttäytyä minua kohtaan arvostavasti. Halusi yhteisen tili ja yhteiset rahat.
Halusi muuttaa yhteen, Katselee uusia asuntoja netistä kun haluaa joskus perheen lisäystä jota toivon mukaan on tulossa kohta ja on surullinen kun raskaustesti on negatiivinen ja viimeisin veto oli sitten että jouluaattona polvistui koko perheen edessä ja kysyi että tulenko yhteisten lapsiemme äidiksi.
Hän oikeasti panostaa suhteeseen.Hänellä on välillä tiukkaa koska minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joten välillä olen masentunut ja välillä yli vilkas.Kysyin että miten hän jaksaa aina välillä minua niin hän sanoi että hän rakastaa.Näitä asioita kun vertaa niin pakosti tulee mieleen että miksi hän riskeeraisi kaiken minkä on luonut yhdessä niin jonkun yhden illan jutun kanssa.
Tuolla omalla käytöksellä ajat miehesi pois-
Yksi varteen otettava asia olisi varmaan terapia, uskon että tuollainen käytös on lapsuudesta lähtöinen asia,turvallisuuden tunteen puuttuminen---> läheisriippuvuus.
suosittelen myös parisuhdeterapian aloittamista ja siitä lähtökohdasta että sinä kannat sen vastuun omasta mustasukkaisuudesta.
Muuta neuvoa en osaa antaa muuta kuin toivottavasti asia selkenee ja onnea!
Olen aivan samanlainen. Käytökseni oksettaa minua. Mieheni ei voi millään miellyttää minua, vaikka hän on täydellinen. Tiedän, ettei hän pettäisi, mutta ystäväpiirissä tapahtuva kokoaikainen pettäminen on saanut epäluuloiseksi. Mieheni on jopa sanonut, että jos hän ei rakastaisi minua niin paljon, niin olisi helpompaa vain pettää minua - sillon en sentään syyttäisi häntä mistään turhasta. Annan hänelle luvan (niinkuin aikuinen ihminen sitä tarvitsisi) mennä baariin ja olen hyvillä mielin, mutta sitten, kun hän OIKEASTI on baarissa, alan miettiä kaikkea oksettavaa: kuinka hän voisi silläkin hetkellä nussia sitä ja sitä muijaa vessassa jne, vaikka hän ei ole yhtään sellainen. Asun suht.pienellä paikkakunnalla ja baarit, joissa mieheni esimerkiksi käy, on aina täynnä ystäviäni - saisin varmasti tietää jos hän minua pettäisi. Samalla tavalla, kun ystäväni ovat saaneet kuulla jos heidän kumppaninsa ovat heitä pettäneet.
Kerran miesystäväni oli esimerkiksi baarissa ja törmäsi erääseen vanhaan ystäväänsä (naiseen). Nainen oli pari vuotta aikaisemmin ollut kiinnostunut miehestäni, juuri ennen kuin me tapasimme ja mies oli torjunut tämän lähestymisyritykset. Joten minulla ei olisi ollut mitään syytä olla mustasukkainen - olen myös omasta mielestäni viehättävämpi kuin tämä ko. nainen, vaikka se kuulostaakin leuhkalta. He olivat jutelleet kuulemma paljon ja he olivat tapaamisen jälkeen laitelleet viestiä erääseen baarissa tapahtuneeseen asiaan liittyen. Kun mies tuli baarista (jo kahdelta taksilla melko selvänä), hän ei kertonut että oli edes jutellut naisen kanssa. Tutkin hänen kännykkänsä ja miehen viesteissä ei ollut mitään uutta. Viimeksi lähetettyjen viesteissä oli kuitenkin naisen puhelinnumero. En uskonut miestä, vaikka hän kertoi, mihin asia liittyi (se oli täysin viaton - liittyi heidän yhteiseen ystäväänsä). Pakotin miehen laittamaan vielä viestiä naiselle asiaan liittyen - jos nainen siis olisi vastannut jotain "mitä sä höpiset" niin olisin tiennyt hänen valehdelleen. No nainenpa vastasi jotain ihan fiksua ja kertoi vielä olevansa tapahtuma-aikaan baarissa, ei tullut mitään flirttailevaa... Myös baarissa ollut ystäväni vahvisti, että he olivat jutelleet ihan asiallisesti keskenään. Tunsin oloni aivan kaameaksi!! Kuka ihminen tekee rakkaalleen tälläistä?? Kysyin sitten ihmeissäni mieheltäni, että "miksi et voinut kertoa näin yksinkertaista asiaa?" - "Juuri tämän takia, juuri tätä pelkäsin. vaikka olisin kertonut rehellisesti niin et olisi uskonut, helpointa oli vain poistaa viestit", kuului vastaus.
Käytökseni on saanut aikaan sen, että mieheni ei enää uskalla puhua minulle totta. Kun hän menee kavereidensa luokse ja siellä on muita naisia, hän ei uskalla kertoa minulle. Kun saan sitten kuulla asiasta, saan uskomattomia raivokohtauksia. Miksei hän voi puhua totta? no miksiköhän? Hän ei myöskään halua lähteä baariin yhdessä, koska olen mustasukkainen jos joku hänen vanha naispuoleinen tuttunsa tulee häntä moikkaamaan ja vahdin hänen juomistansa.
Mieheni on sanonut, että rakastaa minua ja haluaisi yhteisen tulevaisuuden, mistä minäkin unelmoin. Hän on kuitenkin sanonut, ettei uskalla tilanteessamme muuttaa yhteen, koska häntä (kuulemma) pelottaa, että hän silloin menettää viimeisetkin rippeet itsenäisyydestään ja joutuu koko loppuelämänsä olevansa talutushihnassani. Haluan päästä tästä irti ja teen kaikkeni, että pääsemme eroon tästä sietämättömästä tilanteesta! Parisuhteen a ja o vain on LUOTTAMUS.
Kyllä vain, tuttua kauraa tuo ensimmäiset neljä riviä.Itse silloin entisessä suhteessa tein ihan samalla tavalla.Olen edelleen sitä mieltä että sinun pitäisi jutella asiasta miehesi kanssa,pistää asioita paperille, sopia miten käyttäydytään ja miehesi pitäisi sanoa sinulle myös suoraan se miten häntä kohtaan saa käyttäytyä ja ei saa.
Se että miestäsi pelottaa se yhteen muuttaminen niin kyllä hän on nyt jo ahdistunut tilanteesta, joten ei hän todennäköisesti tule muuttamaan saman katon alle ennen kun asiat on muuttuneet...Niin minäkin tekisin.
Oikeasti hyvä nainen mene ja tee asialle jotain ennen kun on liian myöhäistä.Kaikki raivokohtaukset, kyttäämiset, naputukset jne. syö teidän suhdetta kokoajan ja pahimmassa tapauksessa miehesi joko pettää tai jättää,koska siinä tilanteessa kun ei ole enää toivoa kumpikin vaihtoehto on houkuttelevampi kuin ahdistavaan suhteeseen jäänti.Eli ihan eka kannattaa jutella kavereille sekä miehellesi ja nostaa se kissa pöydälle ja jos ei asiat omin voimin selviä niin mene juttelemaan ihan ammatti ihmiselle.
Niin ja jos miettii ihan näin maalaisjärjellä niin et sinä loputtomiin häntä voi epäillä ja kytätä koska jos hän pettää, niin sinä et voi sitä estää ja loppujen lopuksi me voimme muuttaa vain itseämme!