Appivanhempien joululahjat

"Ettekö siis osta yhteisille lapsille yhteisistä rahoista lahjat? Käykää yhdessä vaikka ostamassa. Vai onko teillä jonkinlainen diili siitä, että nämä ovat minun, nämä sinun rahat? Miten tämä raha-asia on kaiken kaikkiaan järjestetty teidän perheessä?"

Ei ole yhteisiä rahoja (onneksi), molemmilla omat rahat. Itse ostan lasten lahjat koska mies ei pidä ostoksilla käymisestä, joten koska minä juoksen kaupoissa myös minä maksan. Harvoin jos esim. ruokaostosten yhteydessä osuu jotain kivaa silmään lapsille joululahjaksi niin siinä kohtaa mies voi sen kustantaa.

"JOS haluat lahjan ja tiedät että asia on näin, mikset taas selvästi toivo saavasi siitä ja siitä kaupasta sitä ja sitä lahjaksi? Mies voi olla sterotyyppisesti ajatteleva perusmies, ehkä hän kaipaa tönäisyä."

Ihanko nurin pitää tönästä ennenkuin miehet ymmärtää :D Olen joka joulunalusaika erittäin selkeästi ilmaissut mitä kotiin tarvittaisiin ja mitä haluaisin joululahjaksi, mutta miehelle on aina ehdottoman tärkeää tehdä diili, ettei osteta toisillemme mitään. Hän tietää mielipiteeni tästä diilistä, mutta pitkin hampain siihen olen "suostunut". Tosin joka vuosi olen tuon diilin rikkonut ja ostanut miehelle kuitenkin jotain (ja myös itselleni) koska mielestäni joulu ilman lahjoja on melko ankea, sitä paitsi antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ;) Joten ihan mielelläni annan hänelle lahjoja vaikka tiedän jääväni itse ilman. Hiukan alussa jurppi, että minun kanssa piti aina sopia ettei vaan osteta toisillemme mitään, mutta sitten omille vanhemmille piti ostaa useampia kalliita lahjoja. Nyt olen tähän jo tottunut, mutta toivoisin lapsillemme vähän enemmän panostusta omien vanhempien sijaan.


" Kauanko olette muuten olleet av(i)oliitossa? Miehellä on perusperheensä kanssa ehkä pitkä yhteinen lämmin historia.
Jospa miehesi entisessä kodissa marimekot ja villeroy&bochit ovat yleensäkin arkipäivää eli heidän elintasonsa on korkeahko ja omanlaisensa."

Avioliitossa 9 vuotta. Appivanhempani ovat työttömiä ja suunnattoman nuukia, joten siksi noita kalliita lahjoja ei ostella että heillä olisi korkea elintaso. Päinvastoin he kiertävät halpahallit ja tarjousmyynnit läpi, mutta jotenkin mieheni on ottanut asian niin että heille on pakko ostaa kallista ja merkkijuttuja, ehkä siksikin koska heillä ei itsellään ole niihin varaa.

" Ehkä miehesi odottaa, että SINÄ ehdotat omille vanhemmillesi joululahjaa."

Tottakai minä ehdotan vanhempieni lahjan, minähän sen maksankin ja tiedän mistä vanhempani pitävät. En todellakaan odota mieheni ratkaisevan tätä lahjapulmaani ja hänkin sen tietää :) Tuo "joulutähti-heitto" oli kai vaan epätoivoinen yritys heittää jotain, jotta pääsisi äkkiä ulos kaupasta. Mielestäni silti kenkkua ehdottaa jotain halpaa kukkaa vanhemmilleni kun omille vanhemmille pitää kaikki ostaa viimeisen päälle hienoa (ja omalle vaimolle ei tarvitse ostaa mitään...)

pätkis_ kirjoitti:

"Ettekö siis osta yhteisille lapsille yhteisistä rahoista lahjat? Käykää yhdessä vaikka ostamassa. Vai onko teillä jonkinlainen diili siitä, että nämä ovat minun, nämä sinun rahat? Miten tämä raha-asia on kaiken kaikkiaan järjestetty teidän perheessä?"

Ei ole yhteisiä rahoja (onneksi), molemmilla omat rahat. Itse ostan lasten lahjat koska mies ei pidä ostoksilla käymisestä, joten koska minä juoksen kaupoissa myös minä maksan. Harvoin jos esim. ruokaostosten yhteydessä osuu jotain kivaa silmään lapsille joululahjaksi niin siinä kohtaa mies voi sen kustantaa.

"JOS haluat lahjan ja tiedät että asia on näin, mikset taas selvästi toivo saavasi siitä ja siitä kaupasta sitä ja sitä lahjaksi? Mies voi olla sterotyyppisesti ajatteleva perusmies, ehkä hän kaipaa tönäisyä."

Ihanko nurin pitää tönästä ennenkuin miehet ymmärtää :D Olen joka joulunalusaika erittäin selkeästi ilmaissut mitä kotiin tarvittaisiin ja mitä haluaisin joululahjaksi, mutta miehelle on aina ehdottoman tärkeää tehdä diili, ettei osteta toisillemme mitään. Hän tietää mielipiteeni tästä diilistä, mutta pitkin hampain siihen olen "suostunut". Tosin joka vuosi olen tuon diilin rikkonut ja ostanut miehelle kuitenkin jotain (ja myös itselleni) koska mielestäni joulu ilman lahjoja on melko ankea, sitä paitsi antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ;) Joten ihan mielelläni annan hänelle lahjoja vaikka tiedän jääväni itse ilman. Hiukan alussa jurppi, että minun kanssa piti aina sopia ettei vaan osteta toisillemme mitään, mutta sitten omille vanhemmille piti ostaa useampia kalliita lahjoja. Nyt olen tähän jo tottunut, mutta toivoisin lapsillemme vähän enemmän panostusta omien vanhempien sijaan.


" Kauanko olette muuten olleet av(i)oliitossa? Miehellä on perusperheensä kanssa ehkä pitkä yhteinen lämmin historia.
Jospa miehesi entisessä kodissa marimekot ja villeroy&bochit ovat yleensäkin arkipäivää eli heidän elintasonsa on korkeahko ja omanlaisensa."

Avioliitossa 9 vuotta. Appivanhempani ovat työttömiä ja suunnattoman nuukia, joten siksi noita kalliita lahjoja ei ostella että heillä olisi korkea elintaso. Päinvastoin he kiertävät halpahallit ja tarjousmyynnit läpi, mutta jotenkin mieheni on ottanut asian niin että heille on pakko ostaa kallista ja merkkijuttuja, ehkä siksikin koska heillä ei itsellään ole niihin varaa.

" Ehkä miehesi odottaa, että SINÄ ehdotat omille vanhemmillesi joululahjaa."

Tottakai minä ehdotan vanhempieni lahjan, minähän sen maksankin ja tiedän mistä vanhempani pitävät. En todellakaan odota mieheni ratkaisevan tätä lahjapulmaani ja hänkin sen tietää :) Tuo "joulutähti-heitto" oli kai vaan epätoivoinen yritys heittää jotain, jotta pääsisi äkkiä ulos kaupasta. Mielestäni silti kenkkua ehdottaa jotain halpaa kukkaa vanhemmilleni kun omille vanhemmille pitää kaikki ostaa viimeisen päälle hienoa (ja omalle vaimolle ei tarvitse ostaa mitään...)

Lue lisää

Tässä neuvoja, kun teillä nyt on sitten sellainen sopimus, että eri rahat,

Älä osta miehellesi lahjaa, jos hän on sellaisen diilin tehnyt, vaikka olisi yksipuolinen sopimus. Niin hyvä ihminen, ÄLÄ OSTA.
Anna hänen tuntea, miltä tuntuu ettei tule lahjoja.
Älä ole moksiskaan kun sinulle ei tule lahjaa mieheltäsi. Kun näin on, niin on. Pakko hyväksyä, kun et sille mitään voi.

Niillä rahoilla, jotka olisit laittanut miehesi lahjaan, ostat sitten vanhemmillesi lahjat. Älä puhu asiasta miehellesi, koska mitäpä se hänelle kuuluu, jos hän on sellaisen asenteen ottanut.
Älä kommentoi miehesi ostamia lahjoja vanhemmilleen.

KUN teillä on eri rahat ja erimielisyydet lahjoista, niin paras on hoidella ne liikaa puhelematta ja itsenäisesti. Kokeile. Anna miehesi kokea tämä eri tavalla hoidettu hässäkkä, jossa toimitaan ikään kuin tiskin alta lahjat toimitettuina.

Itse tekisin näin ja varsinkin en ostaisi miehelle lahjaa, jos hän sitä toivoo niin. Saamansa pitäisi. Joululahjoista ei kannata tehdä elämää suurempaa draamaa. Ainoa, mikä tärkeintä, on että lapset saavat lahjat. Se on tärkeintä. Nämä aikuisten lahjat ei ole niin tärkeitä, kun jos ollaan aikuisia oikeasti.

pätkis_ kirjoitti:

"Ettekö siis osta yhteisille lapsille yhteisistä rahoista lahjat? Käykää yhdessä vaikka ostamassa. Vai onko teillä jonkinlainen diili siitä, että nämä ovat minun, nämä sinun rahat? Miten tämä raha-asia on kaiken kaikkiaan järjestetty teidän perheessä?"

Ei ole yhteisiä rahoja (onneksi), molemmilla omat rahat. Itse ostan lasten lahjat koska mies ei pidä ostoksilla käymisestä, joten koska minä juoksen kaupoissa myös minä maksan. Harvoin jos esim. ruokaostosten yhteydessä osuu jotain kivaa silmään lapsille joululahjaksi niin siinä kohtaa mies voi sen kustantaa.

"JOS haluat lahjan ja tiedät että asia on näin, mikset taas selvästi toivo saavasi siitä ja siitä kaupasta sitä ja sitä lahjaksi? Mies voi olla sterotyyppisesti ajatteleva perusmies, ehkä hän kaipaa tönäisyä."

Ihanko nurin pitää tönästä ennenkuin miehet ymmärtää :D Olen joka joulunalusaika erittäin selkeästi ilmaissut mitä kotiin tarvittaisiin ja mitä haluaisin joululahjaksi, mutta miehelle on aina ehdottoman tärkeää tehdä diili, ettei osteta toisillemme mitään. Hän tietää mielipiteeni tästä diilistä, mutta pitkin hampain siihen olen "suostunut". Tosin joka vuosi olen tuon diilin rikkonut ja ostanut miehelle kuitenkin jotain (ja myös itselleni) koska mielestäni joulu ilman lahjoja on melko ankea, sitä paitsi antamisen ilo on suurempi kuin saamisen ;) Joten ihan mielelläni annan hänelle lahjoja vaikka tiedän jääväni itse ilman. Hiukan alussa jurppi, että minun kanssa piti aina sopia ettei vaan osteta toisillemme mitään, mutta sitten omille vanhemmille piti ostaa useampia kalliita lahjoja. Nyt olen tähän jo tottunut, mutta toivoisin lapsillemme vähän enemmän panostusta omien vanhempien sijaan.


" Kauanko olette muuten olleet av(i)oliitossa? Miehellä on perusperheensä kanssa ehkä pitkä yhteinen lämmin historia.
Jospa miehesi entisessä kodissa marimekot ja villeroy&bochit ovat yleensäkin arkipäivää eli heidän elintasonsa on korkeahko ja omanlaisensa."

Avioliitossa 9 vuotta. Appivanhempani ovat työttömiä ja suunnattoman nuukia, joten siksi noita kalliita lahjoja ei ostella että heillä olisi korkea elintaso. Päinvastoin he kiertävät halpahallit ja tarjousmyynnit läpi, mutta jotenkin mieheni on ottanut asian niin että heille on pakko ostaa kallista ja merkkijuttuja, ehkä siksikin koska heillä ei itsellään ole niihin varaa.

" Ehkä miehesi odottaa, että SINÄ ehdotat omille vanhemmillesi joululahjaa."

Tottakai minä ehdotan vanhempieni lahjan, minähän sen maksankin ja tiedän mistä vanhempani pitävät. En todellakaan odota mieheni ratkaisevan tätä lahjapulmaani ja hänkin sen tietää :) Tuo "joulutähti-heitto" oli kai vaan epätoivoinen yritys heittää jotain, jotta pääsisi äkkiä ulos kaupasta. Mielestäni silti kenkkua ehdottaa jotain halpaa kukkaa vanhemmilleni kun omille vanhemmille pitää kaikki ostaa viimeisen päälle hienoa (ja omalle vaimolle ei tarvitse ostaa mitään...)

Lue lisää

Kiitos, että vastasit asiallisesti. Minä taisin olla kysymyksineni melko tiukka.
Teillä on jo niin pitkä liitto takana, että arjen käytännöt ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ovat. Miksi teillä on noin tiukka jako rahojenkäytön ja lahjojenoston suhteen?

Tuo diili on aika kiinnostava, että mies haluaa ostaa vanhemmilleen joululahjat, lapsilleenkaan ei kovin innostunut ole ostelemaan - niin ymmärsin - mutta sinulle ei mitään.
Tunteekohan miehesi olevansa vanhemmilleen velkaa jostakin? Ehkä vanhemmat ovat auttaneet miestäsi joskus tiukassa paikassa, avustaneet rahallisesti tai ... mahdollisuuksia voisi keksiä vaikka mitä. Jospa mies kokee lahjonnan pakolliseksi eikä halua sitä perinnettä omaan kotiinsa? Nämä asiat ovat joskus aika mutkikkaita.
Sen tiedän, että monessa perheessä tehdään sopimus, etteivät vanhemmat osta toisilleen mitään. Teillä nyt sitten sattuu olemaan niin, että toinen haluaa, toinen ei. Voisiko miehesi jollain "kieroudella" saada huomaamaan, että vaimo olisi lahjan arvoinen? Voisiko jotain miehen luottoystävää tönäistä?

Onkohan niin, että miehesi on saita eikä ole tajunnut, että "hänen rahansa" ovat myös perheen rahoja? En ole koskaan ymmärtänyt tätä tiukkaa jakoa minun rahat - sinun rahat. Meillä on yhteinen rahakasa, tienaamme jotakuinkin yhtä paljon mieheni kanssa. Mutta ei meilläkään osteta toisillemme joululahjoja - meille se sopii. On niin paljon muita lahjottavia ja ruoka maksaa. Alesta ostetaan sitten jotain, jos aina sitäkään.

Kaisu Keravalta kirjoitti:

Kiitos, että vastasit asiallisesti. Minä taisin olla kysymyksineni melko tiukka.
Teillä on jo niin pitkä liitto takana, että arjen käytännöt ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ovat. Miksi teillä on noin tiukka jako rahojenkäytön ja lahjojenoston suhteen?

Tuo diili on aika kiinnostava, että mies haluaa ostaa vanhemmilleen joululahjat, lapsilleenkaan ei kovin innostunut ole ostelemaan - niin ymmärsin - mutta sinulle ei mitään.
Tunteekohan miehesi olevansa vanhemmilleen velkaa jostakin? Ehkä vanhemmat ovat auttaneet miestäsi joskus tiukassa paikassa, avustaneet rahallisesti tai ... mahdollisuuksia voisi keksiä vaikka mitä. Jospa mies kokee lahjonnan pakolliseksi eikä halua sitä perinnettä omaan kotiinsa? Nämä asiat ovat joskus aika mutkikkaita.
Sen tiedän, että monessa perheessä tehdään sopimus, etteivät vanhemmat osta toisilleen mitään. Teillä nyt sitten sattuu olemaan niin, että toinen haluaa, toinen ei. Voisiko miehesi jollain "kieroudella" saada huomaamaan, että vaimo olisi lahjan arvoinen? Voisiko jotain miehen luottoystävää tönäistä?

Onkohan niin, että miehesi on saita eikä ole tajunnut, että "hänen rahansa" ovat myös perheen rahoja? En ole koskaan ymmärtänyt tätä tiukkaa jakoa minun rahat - sinun rahat. Meillä on yhteinen rahakasa, tienaamme jotakuinkin yhtä paljon mieheni kanssa. Mutta ei meilläkään osteta toisillemme joululahjoja - meille se sopii. On niin paljon muita lahjottavia ja ruoka maksaa. Alesta ostetaan sitten jotain, jos aina sitäkään.

Lue lisää

Ajattelinkin olla ostamatta miehelleni mitään (on tosi vaikeeta koska pidän lahjojen shoppailusta;) ja eihän niillä aikuisten lahjoilla oikeasti ole niin väliä, mutta lasten lahjoista olen tarkka ja taidan pitää puhuttelun siitä että maksettaisiin ne puoliksi (vaikka ei se ennenkään tuolosta ole tuottanut). En vaan keksi mitään muutakaan asian ratkaisuksi.

Kaisu Keravalta: Et ollut ollenkaan tiukka :)
Teoriassasi voi olla ongelman syy, appivanhemmat ovat vähävaraisuudestaan huolimatta aina tunkemassa kyläilyreissuilla jonkun kympin miehen taskuun (vastustelusta huolimatta), joten ehkä hän tuntee olevansa jotain velkaa.

"Onkohan niin, että miehesi on saita eikä ole tajunnut, että "hänen rahansa" ovat myös perheen rahoja? En ole koskaan ymmärtänyt tätä tiukkaa jakoa minun rahat - sinun rahat."

Meillä tämä jako on minun tahdostani, koska mies tienaa huomattavasti minua enemmän, en halua kenenkään koskaan kuvittelevan että elän miehen siivellä tmv. Appivanhempani ovat hyvin tarkkoja siitä mitä meille kotiin ostetaan ja kuka siitä on maksanut minkäkin verran, niin en haluaisi joutua tilanteeseen jossa päästään osoittamaan että minä olen ostanut jotain miehen rahoilla... Ja ihan tuo palkkaerokin on yksi syy miksi mielestäni miehen tulisi maksaa yhteisten lastemme lahjoista vähintään puolet, sen sijaan että hakkaisi ylimääräiset rahat kiinni vanhempiensa hemmottelulahjakortteihin.

pätkis_ kirjoitti:

Ajattelinkin olla ostamatta miehelleni mitään (on tosi vaikeeta koska pidän lahjojen shoppailusta;) ja eihän niillä aikuisten lahjoilla oikeasti ole niin väliä, mutta lasten lahjoista olen tarkka ja taidan pitää puhuttelun siitä että maksettaisiin ne puoliksi (vaikka ei se ennenkään tuolosta ole tuottanut). En vaan keksi mitään muutakaan asian ratkaisuksi.

Kaisu Keravalta: Et ollut ollenkaan tiukka :)
Teoriassasi voi olla ongelman syy, appivanhemmat ovat vähävaraisuudestaan huolimatta aina tunkemassa kyläilyreissuilla jonkun kympin miehen taskuun (vastustelusta huolimatta), joten ehkä hän tuntee olevansa jotain velkaa.

"Onkohan niin, että miehesi on saita eikä ole tajunnut, että "hänen rahansa" ovat myös perheen rahoja? En ole koskaan ymmärtänyt tätä tiukkaa jakoa minun rahat - sinun rahat."

Meillä tämä jako on minun tahdostani, koska mies tienaa huomattavasti minua enemmän, en halua kenenkään koskaan kuvittelevan että elän miehen siivellä tmv. Appivanhempani ovat hyvin tarkkoja siitä mitä meille kotiin ostetaan ja kuka siitä on maksanut minkäkin verran, niin en haluaisi joutua tilanteeseen jossa päästään osoittamaan että minä olen ostanut jotain miehen rahoilla... Ja ihan tuo palkkaerokin on yksi syy miksi mielestäni miehen tulisi maksaa yhteisten lastemme lahjoista vähintään puolet, sen sijaan että hakkaisi ylimääräiset rahat kiinni vanhempiensa hemmottelulahjakortteihin.

Lue lisää

"Meillä tämä jako on minun tahdostani, koska mies tienaa huomattavasti minua enemmän, en halua kenenkään koskaan kuvittelevan että elän miehen siivellä tmv"

En ymmärrä, miksi ajattelet näin. Tehän olette kiinteä perheyksikkö, kimppa, aviopari, jolla on lapsia.
Miten perheyhteisössä voi olla näin ehdottomat rajat juuri raha-asioissa? Yhtä hyvin voisi mennä ajatuksissa vaikka niin pitkälle, etten kehtaa tässä sanoa: se, jolla on isommat tulot, ... Okei ajattele itse loppu! Se, joka tekee parempaa ruokaa, tehköön perheen ateriat. Se, joka ajaa parhaiten autoa, pitäköön hallussaan auton. jne.

Minusta teillä on mieletön elämisen systeemi.

pätkis_ kirjoitti:

Ajattelinkin olla ostamatta miehelleni mitään (on tosi vaikeeta koska pidän lahjojen shoppailusta;) ja eihän niillä aikuisten lahjoilla oikeasti ole niin väliä, mutta lasten lahjoista olen tarkka ja taidan pitää puhuttelun siitä että maksettaisiin ne puoliksi (vaikka ei se ennenkään tuolosta ole tuottanut). En vaan keksi mitään muutakaan asian ratkaisuksi.

Kaisu Keravalta: Et ollut ollenkaan tiukka :)
Teoriassasi voi olla ongelman syy, appivanhemmat ovat vähävaraisuudestaan huolimatta aina tunkemassa kyläilyreissuilla jonkun kympin miehen taskuun (vastustelusta huolimatta), joten ehkä hän tuntee olevansa jotain velkaa.

"Onkohan niin, että miehesi on saita eikä ole tajunnut, että "hänen rahansa" ovat myös perheen rahoja? En ole koskaan ymmärtänyt tätä tiukkaa jakoa minun rahat - sinun rahat."

Meillä tämä jako on minun tahdostani, koska mies tienaa huomattavasti minua enemmän, en halua kenenkään koskaan kuvittelevan että elän miehen siivellä tmv. Appivanhempani ovat hyvin tarkkoja siitä mitä meille kotiin ostetaan ja kuka siitä on maksanut minkäkin verran, niin en haluaisi joutua tilanteeseen jossa päästään osoittamaan että minä olen ostanut jotain miehen rahoilla... Ja ihan tuo palkkaerokin on yksi syy miksi mielestäni miehen tulisi maksaa yhteisten lastemme lahjoista vähintään puolet, sen sijaan että hakkaisi ylimääräiset rahat kiinni vanhempiensa hemmottelulahjakortteihin.

Lue lisää

Todella ikävää, että raha näyttelee noin suurta osaa parisuhteessanne. Varsinkin kun teillä on yhteiset lapset, mutta eri rahat.

Olette jättänyt jotenkin liittonne kuin puolitiehen, jossa rahalla määritellään kullekin paikkansa "hierarkiassa"?
Appivanhempienko takia olet tehnyt tämän jaon?
En ymmärrä, mitä haittaa se, että miehen rahoilla on ostettu jotain kotiin. Minulle TÄYSIN käsittämätöntä. Kotinnehan pitäisi olla YHTEINEN.
So what, jos olet "miehen" rahoilla kotiin jotain ostanut, jos mies sen on hyväksynyt.
Miten appivanhemmat kuvittelevat, että heillä on oikeus tentata, kenen rahoilla on ostettu ja kuinka suurella osuudella.
Minusta se ei heille kuulu pätkän pätkääkään.

Kaikki tämä sinun, minun, sinun rahat, minun rahat, vaikuttaa parisuhteessanne sitoutumiseen ja rakkauteen. Eihän rakkaudessa näin aleta mittaamaan osuuksia, kun on yhteinen koti ja yhteiset lapset ja yhteiset päämäärät, syödään yhdessä, eletään yhdessä.
Mitä teille jää, kun näistä yhteisyyksistä aletaan laskea prosentteja, mikä on sinun, mikä kuuluu minulle, ja tämä ei kuulu sinulle, ja näin paljon minä laitoin tähän jne...

Herra Jumala, tähänhän teillä menee kaikki energia ja joulutkin pipariksi. Vai lasketteko kuka ansaitsi minkäkin piparin ja kuinka arvokkaan. Se joka tienaa eniten, saa kodissanne kalliimmat piparit, tosin ne saavatkin appivanhemmat, jotka eivät teillä edes elä, vaan antavat kympin silloin tällöin.

Jo on yhteinen koti, yhteiset lapset, niin eikö yhdessä korsi kanneta kekoon ja keossa eletään. Rakkaus ei ala mittaamaan korsien paksuutta, minkä paksuisen kukin sinne raahasi. Riittää kun yrittää parhaansa, tekee työtä yhteiseksi hyväksi, ja kodissa sitten jaetaan kaikki tasan.
Mitä sinne kuuluvat "vierasheimolaiset" arvostelemaan? Ja SEN vuoksi sinä alat jakaa näitä oikeuksia ja osuuksia!

En sano pahalla vaan hyvällä. Vastuu tilanteesta ei ole sinun, vaan sinun JA miehesi. Miten olette näin hupsusti alkaneet sinkuiksi molemmat.
Sinkkuna ollaan sinkkuja ja eletään yksin omine rahoineen. Parisuhteessa, jossa ollaan saatu aikaan yhteiset lapset, niin ei olla sinkkuja vaan parillisia ihmisiä joilla on koti ja lapset.

Liina Anniina kirjoitti:

Todella ikävää, että raha näyttelee noin suurta osaa parisuhteessanne. Varsinkin kun teillä on yhteiset lapset, mutta eri rahat.

Olette jättänyt jotenkin liittonne kuin puolitiehen, jossa rahalla määritellään kullekin paikkansa "hierarkiassa"?
Appivanhempienko takia olet tehnyt tämän jaon?
En ymmärrä, mitä haittaa se, että miehen rahoilla on ostettu jotain kotiin. Minulle TÄYSIN käsittämätöntä. Kotinnehan pitäisi olla YHTEINEN.
So what, jos olet "miehen" rahoilla kotiin jotain ostanut, jos mies sen on hyväksynyt.
Miten appivanhemmat kuvittelevat, että heillä on oikeus tentata, kenen rahoilla on ostettu ja kuinka suurella osuudella.
Minusta se ei heille kuulu pätkän pätkääkään.

Kaikki tämä sinun, minun, sinun rahat, minun rahat, vaikuttaa parisuhteessanne sitoutumiseen ja rakkauteen. Eihän rakkaudessa näin aleta mittaamaan osuuksia, kun on yhteinen koti ja yhteiset lapset ja yhteiset päämäärät, syödään yhdessä, eletään yhdessä.
Mitä teille jää, kun näistä yhteisyyksistä aletaan laskea prosentteja, mikä on sinun, mikä kuuluu minulle, ja tämä ei kuulu sinulle, ja näin paljon minä laitoin tähän jne...

Herra Jumala, tähänhän teillä menee kaikki energia ja joulutkin pipariksi. Vai lasketteko kuka ansaitsi minkäkin piparin ja kuinka arvokkaan. Se joka tienaa eniten, saa kodissanne kalliimmat piparit, tosin ne saavatkin appivanhemmat, jotka eivät teillä edes elä, vaan antavat kympin silloin tällöin.

Jo on yhteinen koti, yhteiset lapset, niin eikö yhdessä korsi kanneta kekoon ja keossa eletään. Rakkaus ei ala mittaamaan korsien paksuutta, minkä paksuisen kukin sinne raahasi. Riittää kun yrittää parhaansa, tekee työtä yhteiseksi hyväksi, ja kodissa sitten jaetaan kaikki tasan.
Mitä sinne kuuluvat "vierasheimolaiset" arvostelemaan? Ja SEN vuoksi sinä alat jakaa näitä oikeuksia ja osuuksia!

En sano pahalla vaan hyvällä. Vastuu tilanteesta ei ole sinun, vaan sinun JA miehesi. Miten olette näin hupsusti alkaneet sinkuiksi molemmat.
Sinkkuna ollaan sinkkuja ja eletään yksin omine rahoineen. Parisuhteessa, jossa ollaan saatu aikaan yhteiset lapset, niin ei olla sinkkuja vaan parillisia ihmisiä joilla on koti ja lapset.

Lue lisää

Ajattelin vähän samoja ratoja.

Meillä on aina rahat olleet yhteiset eikä niistä ole tullut riitaa. Raha-asiamme taas eivät kuulu kolmansille osapuolille.

Mieheni sanoi jo ennen kuin aloimme kunnolla seurustellakaan, että kaikki mikä on hänen on myös minun. Aika hienosti luotettu mielestäni.

Koti on yhteinen, päämäärämme yhteiset, juttelemme koko ajan ja ihan kaikesta - siis myös taloutemme on yksi yksikkö.

Liina Anniina kirjoitti:

Todella ikävää, että raha näyttelee noin suurta osaa parisuhteessanne. Varsinkin kun teillä on yhteiset lapset, mutta eri rahat.

Olette jättänyt jotenkin liittonne kuin puolitiehen, jossa rahalla määritellään kullekin paikkansa "hierarkiassa"?
Appivanhempienko takia olet tehnyt tämän jaon?
En ymmärrä, mitä haittaa se, että miehen rahoilla on ostettu jotain kotiin. Minulle TÄYSIN käsittämätöntä. Kotinnehan pitäisi olla YHTEINEN.
So what, jos olet "miehen" rahoilla kotiin jotain ostanut, jos mies sen on hyväksynyt.
Miten appivanhemmat kuvittelevat, että heillä on oikeus tentata, kenen rahoilla on ostettu ja kuinka suurella osuudella.
Minusta se ei heille kuulu pätkän pätkääkään.

Kaikki tämä sinun, minun, sinun rahat, minun rahat, vaikuttaa parisuhteessanne sitoutumiseen ja rakkauteen. Eihän rakkaudessa näin aleta mittaamaan osuuksia, kun on yhteinen koti ja yhteiset lapset ja yhteiset päämäärät, syödään yhdessä, eletään yhdessä.
Mitä teille jää, kun näistä yhteisyyksistä aletaan laskea prosentteja, mikä on sinun, mikä kuuluu minulle, ja tämä ei kuulu sinulle, ja näin paljon minä laitoin tähän jne...

Herra Jumala, tähänhän teillä menee kaikki energia ja joulutkin pipariksi. Vai lasketteko kuka ansaitsi minkäkin piparin ja kuinka arvokkaan. Se joka tienaa eniten, saa kodissanne kalliimmat piparit, tosin ne saavatkin appivanhemmat, jotka eivät teillä edes elä, vaan antavat kympin silloin tällöin.

Jo on yhteinen koti, yhteiset lapset, niin eikö yhdessä korsi kanneta kekoon ja keossa eletään. Rakkaus ei ala mittaamaan korsien paksuutta, minkä paksuisen kukin sinne raahasi. Riittää kun yrittää parhaansa, tekee työtä yhteiseksi hyväksi, ja kodissa sitten jaetaan kaikki tasan.
Mitä sinne kuuluvat "vierasheimolaiset" arvostelemaan? Ja SEN vuoksi sinä alat jakaa näitä oikeuksia ja osuuksia!

En sano pahalla vaan hyvällä. Vastuu tilanteesta ei ole sinun, vaan sinun JA miehesi. Miten olette näin hupsusti alkaneet sinkuiksi molemmat.
Sinkkuna ollaan sinkkuja ja eletään yksin omine rahoineen. Parisuhteessa, jossa ollaan saatu aikaan yhteiset lapset, niin ei olla sinkkuja vaan parillisia ihmisiä joilla on koti ja lapset.

Lue lisää

Olen myös samoilla linjoilla kanssasi!

Tuli ihan kylmä tunne, kun luin miten suuressa merkityksessä raha joillakin on. Ihan kuin rahalla tosiaan paikattaisiin jotain ja jaettaisiin arvojärjestystä. Kun ollaan yhdessä, parina ja perheenä, niin kukin kantaa osuutensa kekoon ja siitä keosta nautitaan myös yhdessä. Se on minun käsitykseni parisuhteen tasavertaisuudesta ja luottamuksesta, niin arkisten kotitöiden kuin rahankin suhteen.

Miksi ihmeessä appivanhemmat puuttuvat aikuisten ihmisten omiin hankintoihin?! Se jäi ihmetyttämään.

Enkä ole oikein koskaan käsittänyt sitä, että aikuisten kesken vaihdellaan kovin kalliitta lahjoja. Minkä takia? Miksi jotain "marimekkoja ja villeroyta"? Eikö jo ihminen näe kuinka kovin teeskennelty joululahja tuollainen on? Mikään raha tai tavara ei korvaa sitä, että jos lahjasta puuttuu aito tunne ja antamisen ilo, niin lahjalla ei ole mitään merkitystä!

Aloittajan mies vaikuttaa kovin kylmältä ja itsekkäältä, joten tulin surulliseksi aloittajan puolesta. Toivottavasti asia selviää joskus parhain päin... Hyvää ja lämmintä joulumieltä!

hämmästynyt. kirjoitti:

Ajattelin vähän samoja ratoja.

Meillä on aina rahat olleet yhteiset eikä niistä ole tullut riitaa. Raha-asiamme taas eivät kuulu kolmansille osapuolille.

Mieheni sanoi jo ennen kuin aloimme kunnolla seurustellakaan, että kaikki mikä on hänen on myös minun. Aika hienosti luotettu mielestäni.

Koti on yhteinen, päämäärämme yhteiset, juttelemme koko ajan ja ihan kaikesta - siis myös taloutemme on yksi yksikkö.

Lue lisää

Kun seuraa tätä ja parisuhde-palstaa, niin törmää usein tähän keskusteluun, että kuka mitäkin maksaa. Ihan kuin todellakin elettäisiin koko ajan sinkkuina siinä parisuhteessa, valmiina jakamaan tavarat ostajan mukaan. Onhan se ihan hullua ajattelua. Kun ollaan yhdessä, niin silloin eletään ja maksetaan yhdessä. Itse elin aikanaan suhteessa, jossa mies oli naurettavan tarkka kuka mitäkin osti ja käytti. En olisi saanut edes juoda hänen ostamaansa mehua, en käydä kaupassa autolla ilman, että maksoin hänelle aina bensan, ostamani ruoka kyllä kelpasi. Nykyisen miehen kanssa eläminen sitten tuotti aluksi tuskaa, kun yritin noudattaa oppimaani tapaa ja miehestä se oli naurettava. Hänen mielestään yhdessä maksetaan ja sen tililtä otetaan, millä sillä hetkellä sattuu olemaan rahaa ja ongelmia ei ole ollut.

Mutta se on aloittajan kohdalla selvää, että joku järki tuohon rahan käyttöön pitäisi saada. Myöskään heidän hankintansa ei appivanhemmille kuulu ja se pitäisi miehenkin älytä ja tehdä selväksi vanhemmilleen. Ymmärrän, että tietyt toimintamallit muotoutuvat vuosien saatossa kuin varkain, vaikka ne omastakin mielestä olisivat ihan naurettavia. Ne voi kyllä halutessaan muuttaa, mutta se vaatii omaa ja yhteistä tahtoa.

Liina Anniina kirjoitti:

Todella ikävää, että raha näyttelee noin suurta osaa parisuhteessanne. Varsinkin kun teillä on yhteiset lapset, mutta eri rahat.

Olette jättänyt jotenkin liittonne kuin puolitiehen, jossa rahalla määritellään kullekin paikkansa "hierarkiassa"?
Appivanhempienko takia olet tehnyt tämän jaon?
En ymmärrä, mitä haittaa se, että miehen rahoilla on ostettu jotain kotiin. Minulle TÄYSIN käsittämätöntä. Kotinnehan pitäisi olla YHTEINEN.
So what, jos olet "miehen" rahoilla kotiin jotain ostanut, jos mies sen on hyväksynyt.
Miten appivanhemmat kuvittelevat, että heillä on oikeus tentata, kenen rahoilla on ostettu ja kuinka suurella osuudella.
Minusta se ei heille kuulu pätkän pätkääkään.

Kaikki tämä sinun, minun, sinun rahat, minun rahat, vaikuttaa parisuhteessanne sitoutumiseen ja rakkauteen. Eihän rakkaudessa näin aleta mittaamaan osuuksia, kun on yhteinen koti ja yhteiset lapset ja yhteiset päämäärät, syödään yhdessä, eletään yhdessä.
Mitä teille jää, kun näistä yhteisyyksistä aletaan laskea prosentteja, mikä on sinun, mikä kuuluu minulle, ja tämä ei kuulu sinulle, ja näin paljon minä laitoin tähän jne...

Herra Jumala, tähänhän teillä menee kaikki energia ja joulutkin pipariksi. Vai lasketteko kuka ansaitsi minkäkin piparin ja kuinka arvokkaan. Se joka tienaa eniten, saa kodissanne kalliimmat piparit, tosin ne saavatkin appivanhemmat, jotka eivät teillä edes elä, vaan antavat kympin silloin tällöin.

Jo on yhteinen koti, yhteiset lapset, niin eikö yhdessä korsi kanneta kekoon ja keossa eletään. Rakkaus ei ala mittaamaan korsien paksuutta, minkä paksuisen kukin sinne raahasi. Riittää kun yrittää parhaansa, tekee työtä yhteiseksi hyväksi, ja kodissa sitten jaetaan kaikki tasan.
Mitä sinne kuuluvat "vierasheimolaiset" arvostelemaan? Ja SEN vuoksi sinä alat jakaa näitä oikeuksia ja osuuksia!

En sano pahalla vaan hyvällä. Vastuu tilanteesta ei ole sinun, vaan sinun JA miehesi. Miten olette näin hupsusti alkaneet sinkuiksi molemmat.
Sinkkuna ollaan sinkkuja ja eletään yksin omine rahoineen. Parisuhteessa, jossa ollaan saatu aikaan yhteiset lapset, niin ei olla sinkkuja vaan parillisia ihmisiä joilla on koti ja lapset.

Lue lisää

omat palkkatilit, ei tulisi mieleenkään laittaa yhteiselle tilille. Kun yhteiset menot on maksettu, kumpikin saa tehdä lopuilla rahoilla mitä haluaa.

Tämä sopii meille, koska en pidä siitä, että mies laittaa vieläkin rahaa täysi-ikäisille lapsilleen. En halua olla mukana rahoittamassa tätä, siltähän se tuntuisi jos meillä olisi yhteinen tili.

Mie vain kirjoitti:

omat palkkatilit, ei tulisi mieleenkään laittaa yhteiselle tilille. Kun yhteiset menot on maksettu, kumpikin saa tehdä lopuilla rahoilla mitä haluaa.

Tämä sopii meille, koska en pidä siitä, että mies laittaa vieläkin rahaa täysi-ikäisille lapsilleen. En halua olla mukana rahoittamassa tätä, siltähän se tuntuisi jos meillä olisi yhteinen tili.

Lue lisää

Ihan silkkaa uteliaisuuttani kysyn, että miten käytännössä toimii tämä yhteisten menojenne maksu?
Onhan meilläkin eri palkkatilit miehen kanssa, mutta silti rahamme koemme yhteisenä, vaikka eri tileillä ovat.

Miten toimii se, että tasapuolisesti kummallekin jää "omaa" rahaa... kun voi tulla yllättäviä menoja, oletteko heti jakamassa ne tasan kahtia.
Jos vaikka tulee pesukoneen hankinta, niin pistätte laskun puoliksi, pyydätte liikettä lähettämään puolitetun laskun molemmille.
Vai miten homma hoituu esim. asumiskulujen suhteen, ruokalaskujen, että ne tulevat tasan puoliksi. Anteeksi vaa, voi kuullostaa saivasretulta, mutta entä jos toinen SYÖ enemmän. Miehet syövät enemmän, miten olette tämän huomioineet. Oikeasti, jos todella haluaa, ettei jaeta mitään, vaan kumpikin elää sinkkuliitossa, niin miten toimii ruokailupuoli.

Ihan varmasti, jos puoliksi jaetaan ruoka, niin se joka syö vähemmän, häviää rahaa.
Joten ei se tasan totuudessa voi mennä, että kumpikin elää liitossa omillaan. Pakosti tulee yhteistä jaettavaa. Muuten elämä menisi pelkäksi mittaamiseksi.

Itse en jaksaisi, enkä kestäisi, jos pitäisi koko ajan mittailla, että on varmaan tasan. Entä se joka ansaitsee vähemmän? Pitääkö hänen katsoa sivusta, jos enemmän ansaitseva nautiskelee rahoillaan.
Minusta olisi silloin paras erota kokonaan, koska ei se ole avioliittoa siinä mielessä kuin minä käsitän.

Miksi et sitten nosta miehesi tililtä rahaa lasten lahjoihin?

Vaimoke* kirjoitti:

Miksi et sitten nosta miehesi tililtä rahaa lasten lahjoihin?

Periaatteessa mahdollista, mutta mielestäni törkeää.
Toki jos mies antaisi luvan niin sitten (enpä ole koskaan kysynyt), mutta mielestäni olisi mukava jos hän ihan itse hoksaisi ostaa lasten lahjat - niinkuin hoksaa ostaa vanhempiensa lahjat. Ilman että joudun mankumaan häneltä rahaa. Mulla se nyt kuitenkin menee vähän niin että lahjat kun on kertaalleen maksettu, niin en enää niistä jälkeenpäin ala mitään pyytämään. Ei se myöskään ole ihan yksin äidin tehtävä juosta jouluostoksilla :)

Mutta tää on nyt mennyt jo vähän ohi aiheen, pointti oli siis appivanhempien kohtuuttoman kalliissa joululahjoissa.

pätkis_ kirjoitti:

Periaatteessa mahdollista, mutta mielestäni törkeää.
Toki jos mies antaisi luvan niin sitten (enpä ole koskaan kysynyt), mutta mielestäni olisi mukava jos hän ihan itse hoksaisi ostaa lasten lahjat - niinkuin hoksaa ostaa vanhempiensa lahjat. Ilman että joudun mankumaan häneltä rahaa. Mulla se nyt kuitenkin menee vähän niin että lahjat kun on kertaalleen maksettu, niin en enää niistä jälkeenpäin ala mitään pyytämään. Ei se myöskään ole ihan yksin äidin tehtävä juosta jouluostoksilla :)

Mutta tää on nyt mennyt jo vähän ohi aiheen, pointti oli siis appivanhempien kohtuuttoman kalliissa joululahjoissa.

Lue lisää

Minusta pointti on siinä, että et saa miehesi kanssa sovituksi raha-asioista TASA-ARVOISESTI ja MODERNISTI.
Isä siitä lasten joululahjaostoksille, hus. Jos teillä on vuorotsydeemit, niin lasten joululahjojen ostovuoro on kai tänä vuonna isällä.

Tällä pelillä olet k....ssa muutaman vuoden kuluttua. Entä jos tulee avioero? Älä luulekaan, että mies silloin suostuu tasa-arvoiseen jakoon. Uskotko silloinkin, että kyllä mies nyt HOKSAA?

Hei, ryhtiä nyt YHTEISTEN asioiden hoitoon. Et sinä mikään valittava lattialuuttu ole.

pätkis_ kirjoitti:

Periaatteessa mahdollista, mutta mielestäni törkeää.
Toki jos mies antaisi luvan niin sitten (enpä ole koskaan kysynyt), mutta mielestäni olisi mukava jos hän ihan itse hoksaisi ostaa lasten lahjat - niinkuin hoksaa ostaa vanhempiensa lahjat. Ilman että joudun mankumaan häneltä rahaa. Mulla se nyt kuitenkin menee vähän niin että lahjat kun on kertaalleen maksettu, niin en enää niistä jälkeenpäin ala mitään pyytämään. Ei se myöskään ole ihan yksin äidin tehtävä juosta jouluostoksilla :)

Mutta tää on nyt mennyt jo vähän ohi aiheen, pointti oli siis appivanhempien kohtuuttoman kalliissa joululahjoissa.

Lue lisää

Mehän olemme vain huolissamme, ettet anna tavallaan jyrätä itseäsi. Sano kerrankin suoraa, että nyt mies riittää, tänään mennään ostamaan lapsille lahjoja ja vanhempasi saa odotella ensi jouluun. RÄVÄYTÄ! Pidä puolesi, kukaan muu ei sitä tee. Kaikesta huolimatta leppoisaa joulua! :)