kihloihin?

Miehesi kanssa? Sano vaan suoraan että poikaystävän, kun miestä sinulla ei ole. Naurettavaa tuollainen huomion haku, ja itsensä ylentäminen noin ohimennen aviokastiin. Kakarahan sinä olet vielä. Itsekäs sellainen.

Kihlaus ON lupaus avioliitosta.

Varattu voit olla ilman kihlaustakin. Nykyisin tunnetaan tosin myöskin tuo ehdottamasi "pissis-kihlaus" jolla ei ole mitään tekemistä oikean kihlautumisen kanssa.

Kysyppä äidiltäsi, onko sinulla syytä vielä moneen vuoteen seurustella muka vakavasti. Koulusikin on surkealla tolalla, et omaa mitään ammattia vielä. Tuhlaat aikasi vain seurusteluun, ah, onhan se mukavaa, ja siitä jää sinulle vain huonot muistot muutaman vuoden kuluttua kun poikaystäväsi haluaa nähdä maailmaa...
Kosintaakin puristat sinä, ei poika saa itse kosia omasta aloitteestaan. Ja halustaan.

Ymmärrän, että mikään mitä nyt sanon, ei saa ruusunpunaistesi silmälasiesi hehkua himmenemään. Mutta Elämä on. Sinullekin.

Suomen laissa lukee, että kun mies ja nainen ovat sopineet solmivansa avioliiton, he ovat kihlautuneet. Peruna ei muutu porkkanaksi vaikka kuinka väittäisit. Vakavalle yhdessäololle ja jopa ikuisesti yhdessä pysymiselle pitäisi olla jokin muu symbolinen rituaali ja "merkki" jota voisi kuljettaa mukanaan, mutta kihlaus se ei ole.

Vuosi on lyhyt aika seurustella. Ja kuten itse sanotkin, olette niin rakastuneita. "Rakastuminen" on aivokemiallinen häiriötila joka kestää yleensä 6kk-2v., ensimmäisessä pitkässä suhteessa pidempään kuin kokeneemmilla. Sinä aikana ei pidä, toistan EI PIDÄ, tehdä suuria lupauksia tai päätöksiä, koska se on sama kuin tekisit ne kännissä tai pöllyssä - aivosi tulkitsevat tilannetta kemiallisen poikkeustilan läpi. Sitten kun kyseinen tila on haihtunut, ja alkaa tutustua todelliseen ihmiseen, voi alkaa rakastaa... ja sitten on jo vähän pohjaa antaa niitä lupauksia :) Toki joskus kännissäkin tehdyt arviot pitää, mutta...

Terve suhde edellyttää hyvin paljon muutakin kuin väkivallan puuttumista.

Olkaa tosissanne. Mutta älkää väittäkö olevanne kihloissa ennen kuin olette sopineet solmivanne avioliiton. Se on typerää.

Kihlaus on vain ja ainoastaan lupaus avioliitosta, pelkkä sormus vasemmassa nimettömässä ei ole kihlaus ja kihloissa voi olla myös ilman sormusta. Teinikihlat ("kihlaus" ilman avioliittolupausta, ehkä maailman vähäjärkisin asia!) EIVÄT ole kihlat ja silloin on erittäin noloa väittää olevansa kihloissa. Voithan sinä sanoa sinistä punaiseksi jos haluat, mutta silloin vain annat idiootin kuvan itsestäsi.

Jos olette "tosissaan rakastuneita", odottakaahan vielä vähintään se vuosi kuten edellinen ehdotti. Vihkikaavassa peräänkuulutetaan tahtoa rakastaa ja rakastuneena ei vielä tiedä, onko sitä tahtoa esimerkiksi tehdä kompromisseja ja katsoa pikku virheitä läpi sormien ja pitää sitä rakkautta yllä eikä vain luottaa siihen että kyllä se pitämättäkin säilyy.

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kihlaus tarkoittaa sitä, että on jollakin tapaa sovittu naimisiin menosta. Esim. toinen kosinut ja toinen suostunut myöntävästi. Ja kun on sovittu naimisiin menosta niin onhan se lupaus avioliitosta. Jos ei ole sovittu, ei kihloissa voi edes olla kun ei ole muuta tapaa kihlautua.
Ja olen aina ajatellut, että menen kihloihin (=sovin naimisiin menosta/lupaudun naimisiin) vasta sitten, kun olen valmis menemään naimisiin. Avioituisin vaikka siltä istumalta, jos se olisi mahdollista. Ja toivon mukaan menen vain kerran kihloihin ja naimisiin.

Itse voin hyvin olla toisen kanssa tosissani vaikka ei ole sormusta sormessa. Mitä se pelkkä sormus muuttaa? Ja jos sormuksen haluaisinkin sormeeni, en voisi sitä ainakaan kihloiksi kutsua, kun en pidä sitä sellaisena. Ja vuoden seurustelu alle parikymppisenä on niin lyhyt, että en menisi avioliittoa lupaamaan/sopimaan. Muut voi mun puolesta tehdä mitä tykkää. Onneksi kulta on samoilla linjoilla mun kanssa (vaikkakin on joskus ollut teinikihloissa). Olisihan se ikävä, jos toinen haluaa sormuksen ja hommattais sellaset ja hänelle se merkitsisi kihlausta ja mun mielestä me ei oltas kihloissa! En mä ala kutsuun avoliittoakaan avioliitoksi, vaan kun toinen haluaa.

Mun kaveri on ollut 3 krt kihloissa. Joka kerta se on ollut jonkinmoinen lupaus avioliitosta. Että sitten "joskus" mennään. Itselleni kihlaus on sen verta speliaali juttu, että... tai en mä tiedä onko se edes varsinaisesti. Mä haluan naimisiin, en niinkään kihloihin. Mutta tietysti naimisiin menosta pitää sopia joten sillä tavalla kihlauskin on tärkeä.

Mäkin sanoisin sulle että odota vielä..Joskin että en oo itekkään mikää malli esimerkki neuvomaan..Mä olin 17 kun mun poikaystävä (24v) kosi mua..Vastasin myöntävästi ja siitä 1,5 vuoden kuluttua mentiin naimisiin..Ollaan edelleen onnellisesti yhdessä ja vietettiin just 2-vuotis hääpäivää.Meillä on kohta kaks lasta..Mutta rankkaakin on ollut..Sinuna odottaisin vielä..

Kuten täällä on jo moni sanonut, niin minäkin sinuna vielä odottaisin ennen kuin tekee hätiköityä päätöstä. Itsekin näen asian myös näin että kihlaus on lupaus avioliittoon.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joskus on hyvä katsoa useampi vuosi ennen kuin menee naimisiin. Itse olin 20v ja exäni 18v, kun aloimme seurustella; olimme niin rakastuneita että olimme "muka" valmiita menemään naimisiin jo vuoden tuntemisen jälkeen. Jälkeenpäin täytyy sanoa, että onneksi otin järjen mukaan, emmekä koskaan menneet naimisiin. Asuimme avoliitossa lähes 8 vuotta, kunnes tuli ero ja exä muutti toisen naisen luo yhden kuukauden päästä siitä kun minä olin löytäny uuden asunnon itselle. Joten jos olisimme olleet naimisissa, niin ero ei ois ollutkaan noin helppo kuin mitä se oli tuolla hetkellä. Jos näkee asian niin niinkuin minä näen, että vain kerran elämässä mennää naimisiin, niin silloin on oltava varma siitä, että se kenen kanssa avioituu on se oikea.

Harkitse siis tarkkaan ja mieti mitä sulle todellakin kihlaus merkitsee ja oletko valmis lupautumaan loppu elämäksi toisen rinnalle, kuten avioliitossa luvataan. Kihloihin ei kannata mennä vain siksi, että se kuulostaa niin hienolta. Toisen ihmisen rinnalla voi olla myös ilman kihlausta ja rakastaa häntä koko sydämestä. Ei sitä tarvi kihlauksella osoittaa, että on varattu ihminen.