Järki vai tunteet, milloin pitää huolestua salasuhteesta? Jonkin aikaa puolitutun kanssa suhteessa olleena alan huolestua omista tunteistani jotka vain syvenevät. Suhteemme alkoi pelkästä kuulumisien vaihdosta. Aluksi ajattelin että onhan tämä jännää ja mukavaa. Alun hauskuus ja vaihtelu on muuttunut osaltani todella tunnepitoiseksi. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja lapsiakin on. Viisaintahan olisi tietysti lopettaa hölmöily vielä kun siihen pystyy, mutta mitä jos se onkin Se Oikea? Mitään lupauksia ei olla annettu eikä niitä uskalla edes kysellä. En edes tiedä mitä vastapuoli loppujen lopuksi ajattelee. Miten tällaiset keskimäärin menee, Järjellä vai Tunteella
Parisuhde vai pari suhdetta?
Mieskö?
8825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kait se menee yleensä niin, että miehet laittaa sen naimisissaolon sivusuhteen edelle, varsinkin jos kyse on kolmiodraamasta. Ehkä hyvä niin, sillä tuleepahan lasten etu hoidettua säällisesti.
Eikö näissä neliödraamoissa voi käydä periaatteessa 50/50? Eli jotkut "onnistuu" ja jotkut eivät. Monimutkaista. Ehkä sun kannattaa jutella sen salasuhteesi kanssa asioita läpi, niin teillä on yhteinen näkemys asiasta. Ja sitten etenette sen mukaan. Jos sen naisen kanssa ei voi jutella, niin palaa välittömästi aviopuolisosi luokse ja unohda tunnehömppä. Itse en kertoisi suhteesta puolisolle yhtikäs mitään, koska se ei auttaisi ketään.
Tuollaisessa asetelmassa on se ongelma, että ihminen ei oikein pysty keskittymään moneen (ristiriitaiseen ja tunnepitoiseen) asiaan kerrallaan. Se alkaa syödä ihmistä, ja sitten tulee noi kelat, mitä kerroit. Joku valinta on siis tehtävä, jossain vaiheessa kuitenkin. Pidemmän päälle sinulta menee energiat aika mahdottoman yhtälön ylläpitämiseen.
Yllätti ihan kun palautteet oli asiapitoisia. Kiitos niistä. Jonkinsortin mies olen ja oikeassa olet tuosta syömisestä. Todellaa rankkaa välillä. Sitten vielä että missä vaiheessa katsoo tarpeelliseksi nostaa "kissan pöydälle" antaa tulla kaikki. Vai odottaako että tunteet laantuu ja hiipuu koko juttu unholaan tai homma etenee johonkin. Kissan nostoon saattaa myös juttu kuivua.
Suhteemme alussa ei kumpikaan vienyt ketään, se vain eteni huomaamatta ja fyysiset puolet on sattuneista syistä minimissä.
Tottakai omassa suhteessa on asioita pielessä jos hommat näin menee, ainakin itsellä. Toisestahan ei aina tiedä. Itse olisin jo aiemmin, muista syistä, eronkin saattanut ottaa, mutta lapset?
Tilannehan taitaisi muuttua oleellisesti, jos toinen olisikin yhtäkkiä vapaa? Saattaisi alkaa pelottaa että toinen rupee tosissaan vaatimaan.
Monia vaihtoehtoisia toimintamalleja on enkä täältä oikeasti odota ihmeitä tekeviä ohjeita. Ne olen suosiolla jättänyt yläkerran haltuun :)
Jos olet nainen, niin se tuttusi on katellut sinua sillä slmällä enemmän kuin sinä häntä :)
Jos olet mies, niin, hmm... heh heh, sinulta ei varmaankaan kysytä vaan viedään, jos niin halutaan :D
Kaipa olet mies. Hauskaa seuraa eroottisella sävytyksellä. (En minä oikeasti ihmissuhteista tiedä paskaakaan kun niitä ei minulla ole.) Se nautiskelee siitä, että saa hurmata sinut... ja hyvinhän tuo on onnistunut :D Odottaneeko vielä huipennusta... Jos ei odota, niin vähintään ajattelee :P
siinä käy...kakkosena olo ei onnistukkaan niin vain.mulla sama tilanne nyt.aloite miehen puolelta,mä onneton ihastuin ja tunnustin rakastuneeni,miehelle olisi riittänyt ilmeisesti kakkosena oleminen.varattuja viel molemmat.kannattaa pitää järki päässä ja onnekseni salasuhde ei ehtinyt sänkyyn asti, housut pysyi jalassa.nyt sitten kärsin nahoissani kun annoi varatun miehen vietellä...
suhde ei pysy salassa kauan. Aina joku tietää. Se siitä salasuhteesta.
Itelläni on tällä hetkellä parisuhde, mutta samalla myös suhde eli voisi kai sanoa, että pari suhdetta siis. Järjen olen heittänyt romukoppaan. Tutustuin tähän mieheen työmatkalla. Olin tiennyt hänet jo aiemminkin, mutta en tutustunut, en edes jutellut hänen kanssaan. Kunnes homma karkasi käsistä. Eka kerralla en suostunut kuitenkaan seksiin, silloin oli vielä järki päässä ja ärsytti suoraan sanoen, kun hän oli niin varma, että suostuisin. Periaatteestakin siis annoin pakit. Kas kummaa, hän otti yhteyttä heti tämän reissumme jälkeen. Yhteydenpito jatkui ja vilkastui. Sovimme tapaamisesta ja suhdesoppa oli valmis.
Emme ole keskustelleet suhteen tilasta ja olen itsekin yrittänyt olla määrittelemättä, mikä tämä suhde on - muuta kuin salasuhde. Tapailemme silloin tällöin ja seksi hänen kanssaan on mielettömän upeaa. Kaipaan häntä aivan älyttömän paljon jatkuvasti.
Varsinaisessa parisuhteessani on paljon hyvää, mutta ymmärrän kyllä, ettei se tyydytä minua enää 100 %:sesti. Miksi sitten roikun tässä suhteessa, no kuka kertoisi sen. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, yhteistä omaisuutta kylläkin, joten siinä kai se kiinnipitävä tekijä. Omatunto kiljuu joskus, kun olen tämän toisen kanssa tai kun kotona on poikkeuksellisen ihania hetkiä. Sitten vaan vaiennan sen ja ajattelen, että kerran täällä eletään, joten miksi ei eläisi täysillä ja nauttisi.
Tuskin tulit tästä vuodatuksestani hullua hurskaammaksi, mutta eikö aina ole kiva tietää, että kohtalotovereita löytyy myös vastakkaisesta sukupuolesta.
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/mista-uskottomuus-johtuu/
tunteella, sitten kun tulee järkiinsä niin järjellä, been there done that. Kun elämässä ei ole merkitystä tekee kaikenlaista hölmöä, sitten tulee järkiinsä ja sitten onkin jo polvia myöten suossa. Tsemppiii!!!