Kaveri pelkästä säälistä?

Kiitos mutta ei kiitos.

Niin kai sitä sanotaan että kavereita saa parhaiten kavereiden kautta, joten kyllä mulle kelpaisi kutsut kaveriporukan illanviettoihin, kunhan siellä saisi olla osa porukkaa...

että olisit illan ohjelma numero, tämän hyvätekijäsi keroisi selkäsi takana, kuinka raukka ja hölmö olet ja säälistä tuli kutsuneeksi.
Pian huomaisit tämän kaveriporukan tietävän asiasi paremmin kuin itse konsanaan. Ystävyys tarvitsee yhden sylkykupin

Aina se yksinäisyyden voittaisi, kun saisi jotain vaihtelua iltoihin ja olisi muutakin sisältöä elämässä kuin pelkkä netti. Samalla sosiaaliset taidot pysyisi yllä ja pysyisi muutenkin paremmin perillä niistä asioista joista muut juttelee yms. Vuosien erakoitumisen jälkeen on vaikea saada kavereita, kun on niin syrjäytynyt kaikista kuvioista...

Jonotan vapaaehtoista ystävää SPR:n kautta, sitä voi muutkin kokeilla: http://www.redcross.fi/apuajatukea/ystavapalvelut/fi_FI/

Kiitos ei.

Eräs tuttava muuten teki tätä. Hän raahasi mukanaan miespuolista sukulaistaan joka paikkaan, myös ns. tyttöjen iltoihin. Tilanne oli kiusallinen kaikkien kannalta. Varsinkin siksi, että tämä tuttava tiedotti (sukulaisensa selän takana), että pyysin nyt sukulaisenikin mukaan, kun hänellä ei ole ystäviä...

Eri asia olisi ollut, mikäli tuo mies olisi pyydetty mukaan tavallisena ystävänä, eikä häntä olisi leimattu joksikin "säälittäväksi sukulaisressukaksi".

Mulla löytyy ainakin yksi sellainen kaveri, joka taitaa nykyään olla kaveri vain pelkästä säälistä. Kouluaikoina tutustuttiin ja meistähän tuli siinä sitten parhaat kaverit (ainakin minun mielestäni siis..), nykyään ei tätä kaveria enää paljon näy. Avovaimon nyt vielä ymmärtää, että se menee helposti kavereiden edelle, mutta jos omat vanhemmat ja sukulaisten vierailut menee aina (siis AINA) kaiken minun ehdottamani edelle, niin ei se ole enää oikeata, aitoa eikä todellista ystävyyttä. Tuosta on tullut kaverin vakio tekosyy kieltäytyä kaikesta mitä hänelle ehdotan. "Pitäis käydä iskän luona...", "Isoveli soitti just että pitäs käydä siellä", "Siskon luona täytyy pyörähtää", "Avovaimon porukoille ollaan just sillon menossa..." "Mökille, kauppaan, pihatöihin, toiselle mökille.." ja niin edelleen ja niin edelleen, selitys löytyy aina. Tämän kaverin kanssa vietämme aikaa vain ja ainoastaan silloin, kun hän sitä ehdottaa. Minun ehdotukset eivät koskaan käy, koska ovat jotenkin mystisesti aina päällekkäin jonkun muun asian kanssa jota ei missään nimessä voi siirtää, ei perua eikä ennen sitä eikä sen jälkeenkään voi nähdä (syystä joka on tuntematon).

Hän on minun kaverini joko vain säälistä (koska olen aina asunut ja ollut yksin eikä ole kovin montaa kaveria), tai sitten hän silloin tällöin haluaa nähdä minua sen takia, että itse höytyy siitä jotenkin. Eli tarvitsee/käyttää minua jonkin oman tarkoituksensa ajamiseen. Tai sitten kolmas vaihtoehto on yksinkertaisesti se, että hieman itseään täynnä oleva, valittava ja komenteleva mukamas-niin-olevinaan-aikuinen-24v.-avovaimo ("en haluu baariin ku siellä on vaan jotain 18v-teinejä") pitää kaveripoloista talutushihnassa. Jos asia on noin niin siinä tapauksessa minun käy kaveria sääliksi, eikä toisinpäin!

ainakin mitenkä sellainen suhde toimisi.
Toisihan se myös jotakin vaihtelua arkeen ja mieluummin ilmainen sääliystävyys, kuin maksullinen sääliystävyys.

Miksi tällainen kysymys on saanut 9 miinusääntä? Sehän on pelkkä kysymys, tahdotteko te muut yksinäiset sitten mieluummin että teidän mielipiteitä ei kysytä vaan teitä kohdellaan pelkältä mutu-tuntumalta? Mun mielestä sellainen sääli-kaveruus voisi olla ihan hyväkin juttu, vaikka ymmärrän hyvin niitä jotka ei pidä ajatuksesta... Onhan se jotenkin loukkaavaa jos pääsee mukaan juttuihin pelkästä säälistä. Mutta mun mielestä se tuntuu silti vähintään yhtä pahalta, kun kukaan ei välitä senkään vertaa että edes joskus soittaisi ja kysyisi onko kaikki ok.

Olen kokenut tarpeeksi usein sitä "mukana roikkumista", kävelet parin metrin päässä perässä ja olet muka porukassa muttet oikeasti ole. Nöyryyttävää. Eli mieluummin yksin yksinään kuin yksin seurassa.

Sanan sääli käyttäminen ei ole kohdallaan ja ehdottaisinkin sen korjaamista sanalla houmaavaisuus, eli kun huomio toiset ihmiset ja pyytää heidät mukaan näi antaa yksinäiselle mahdollisuuden tutustua toisiin ihmisiin ja ehkäpä näin ystäviä löytyy.