reumataudit ja henkinen jaksaminen

Puolitoista vuotta sitten alkoi selkäkipu ja perään kammottava lonkkien kipu. Työterveyslääkäriltä sain pari kipulääkekuuria, joista hetkellinen apu. Seuraavaksi "pääsin" verikokeisiin ja röntgeniin, jotka ok. Vaiva paheni ja sain lähetteen fysiatrille, joka suositteli vesijuoksua. Aamuisin selkä aivan kankea ja liikkuminen sattuu lonkkiin. Fysioterapeutti totesi selkärangan olevan aivan jäykän.

Nyt yrittänyt parhaani mukaan tehdä fysiot. ohjaamia jumppakuvioita kotona (vaihtelevalla menestyksellä) ja tänä aamuna lääkäri totesi, että kaikki on nyt hyväkseni tehty, eikä hän ymmärrä, mikä minua vaivaa. Sain lihasrelaksanttireseptin. Totesi ties kuinka monennen kerran, että vaivan jatkuessa hän laittaa lähetetteen magneettikuvaukseen.

Että tähän on tultu. Olen 40-v, liikunnallinen nainen. Liikunta tosin aika vähäistä ja yksipuolista tätä nykyä. Työterveyteen ei juuri huvita enää mennä eikä yksityisiin magneetteihin ole varaa. Kiva "tietää" kaiken kivun ja jäykkyyden olevan korvien välissä:)

Jaksamista aloittajalle! Itse taidan viheltää pelin poikki ja könkätä kipeillä lonkillani parhaani mukaan ja sietää selkäkipua ja aamujäykkyyttä. Johan tähän alkaa tottua:( Täytyy todeta, että varsin mainiosti on terveydenhuoltohenkilökunnan työterveys järjestetty.

Jos oireita on ollut vasta syksyn, toivotan taistelutahtoa. Nimittäin voi kulua vuosia ennen kuin sairautesi saa nimen. Vaikuttaa siltä, että sairautesi ei ole nivelreumaa, mutta hyvinkin jotain muuta seronegatiivista reumasairautta.

Jep, tutulta kuulostaa! Elokuussa reumatologille. Tsemppiä kaikille muillekin! Kivut on tuskaiset välillä, mutta kun ei niitä oikein voi muille todistaa, niin helposti sitä leimautuu luulotautiseksi.. Itsellä kivut sormissa, ranteissa, päkiöissä ja kaularangassa. Aamulla pää ei käänny juuri mitenkään ja käy niin kipeää nostaa päätä tyynystä. Samoin aamulla ei tahdo kahvikuppi pysyä käsissä ja hammastahnatuubin puristaminen käy niin hitsin kipeää... Toiv. näille kivuille löytyy oikea syy.

Joo,tuttuja juttuja! Odotan pääsyä reumapolille jossa toivon vastausta näihin nivel jänne päkiäkipuihin.Liikkuminen jäykkää ja välillä aivan hirveä väsy.Mri kuvaan pääsin vuosisitten fyspolin kautta,kun sitä rukoilin.Kuvannettiin sakroliitti,mutta lääkärinmielestä ei aihetta huoleen,koska tulehdus ei ollut aktiivinen, en päässyt reumalääkärin konsultaatioon.Nyt sitten yksityinen reumalääkäri totesi reumasairautta ja työterveydenkautta rukoilemalla sain lähetteen reumalääkärille.Työterveyslääkäri lähinnä naureskeli diagnoosille...Onko nämä reumasairaudet sellaista ydinfysiikkaa,ettei sitä ymmärrä kukaan tavanlääkäri????? Olisiko tässä kouluttautumispaikka,koska kyllähän nämä sairaudet pitää diagnosoida ja hoitaa kunnollakyse on niin monesta asiata.Työkyvystä ja koko elämänhallinnasta.Pitääkö tästä ottaa nyt jonkinlainen missio, että saataisiin tämä asia selväksi työterveyslääkärille!!!!!!!Heidän tehtävä on nimenomaan ennakoida asioita,jotta työkyky säilyisi eläkeikään asti.Onko vika siinä,että työterveysasemat ovat monesti yksityisen ylläpitämiä ja rahaa tulee sitä enemmän kun käyntejä on...ja reumakivuissahan niitä riittää....

>Onko nämä reumasairaudet sellaista ydinfysiikkaa,ettei sitä ymmärrä
> kukaan tavanlääkäri???

Tiedä häntä, taitaa tarvita Nobel-tason tutkijan joka totee et bakteereista se tulehdus alkunsa saa vaikka piilossa oliskin, kuten hiljan...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mahakatarri

Homman diagnosointi on lievissä tapauksissa haasteellista (ohje: lievä=ei selvää ulospäinnäkyvää vaivaa kuten pää kainalossa/selkee labratulos:)
Vaivaan saavat M-koodinsa vasta 2-10 vuoden kuluttua kun tulehdus tehnyt pahojaan. Itse käynnistävä tulehdus voi olla oireeton, ja jopa steriili, vain jotain solutason jämiä .
Toi viive voi olla jopa isompi (50V?) ns. yliliikkuvilla nivelillä.

Diagnosointia vaikeuttaa myös se että reumaa taitaa olla yli sataa erilaista tai enemmänkin. Syynä voi olla monenlaista pöpöö eikä yhtä yleisintä aiheuttajaa.
On liian vaikee asia jos enemmän liikkuvia asioita ku rautakangessa, tässä ehkä 20.000kpl liikkuvaa palasta.

Toisaalta ennuste on yleensä melko hyvä. Niissäkin tapauksissa, joissa sairaus uusiutuu tai kroonistuu niin toiminnallinen haitta on siedettävissä (verrattuna moneen muuhun pahempaan tautiin). Pakko vaan tottuu/sopeutuu ett vanhaks tulee joskus ja paikkoja kolottaa ja särkee ym.
Reumatismii se vaan on.

Pöydän toiseltapuolelta:
Näin Iltalehti.fi:n kyselyyn vastanneet, lääkäreiksi itsensä esitelleet kertoivat:
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011112114797810_tr.shtml

Ehdottomasti rankin puoli ovat moniongelmaiset potilaat, joilla on joko omasta mielestään tai lääketieteellisesti kaikki pielessä. Osa valittaa systeemin toimimattomuutta lääkärille, jonka vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat ja siitäkin huolimatta, että heille on vuosien aikana tehty lukuisia, kalliita tutkimuksia erittäin pienillä oireilla, joiden todellinen syypää saattaa olla psyykkinen tai moderninkin lääketieteen tutkimusmenetelmin mahdoton selvittää.

Nämä potilaat aiheuttavat henkistä kuormitusta, koska heidän valitusvirtensä on loputon ja monet ovat täysin fiksoituneita oireisiinsa, vaikka ulkopuolisen silmin toimintakyky vaikuttaa olevan kunnossa, eikä tutkimuksissakaan mitään löydy.

Kovista kivuista kärsivät potilaat ovat oma lukunsa, kipua pitäisi hoitaa, mutta jos potilas alkaa käyttää suuria määriä vahvoja kipulääkkeitä ja tulee niistä riippuvaiseksi, on lääkäri vastuussa. Mikäli et määrää vahvoja lääkkeitä säännölliseen käyttöön tai vain tyynesti seuraa vieressä kun käyttömäärät nousevat, olet julma, tunteeton ihmishirviö.

Lääkärillä on aina vastuu potilaiden käyttämistä lääkkeistä, ja sitten kun kieltäydyt uusimasta rauhottavia/unilääkkeitä tms. kun käyttö alkaa karata käsistä, tullaan uhkailemaan, vaatimaan lisää ja riehumaan. Mitään vastuuta ei tunnu olevan enää potilaalla itsellään. Elämäntapasairauksien tutkiminen ja hoito on usein turhauttavaa, kun potilaat eivät ole valmiita tekemään itse mitään oman vointinsa eteen, tätä on usein vaikea käsittää.

Joillekin ihmisille tuntuu olevan mahdoton käsittää, että jollakuilla meistä vaan on esim. kipuoireita, joita ei aina pystytä selvittämään, ja joiden suhteen pärjätään erittäin kohtuullisilla lääkityksillä. Lääketiede ei ole eksaktia tiedettä, jossa aina löytyy ehdottoman varma, selkeä ja hoidettavissa oleva syy ja hoito kaikkeen.

Turhauttavaa on myös sellaisten potilaiden hoito, jotka tulevat vastaanotolle jonkin kivun vuoksi ja kieltäytyvät käyttämästä kipulääkettä, edes lyhyen aikaa. He tuntuvat olettavan, että lääkäri voi kaivaa taskusta taikasauvan, jolla kipu häviää. Heidän on mahdoton hyväksyä sitä, että joskus kipua vain on ja sitten se saattaa pikku hiljaa hävitä eikä ehkä koskaan palaa ja kivun aiheuttaja ei koskaan selviä.

Potilaiden puolesta harmittaa silloin, kun heillä on todellisia oireita ja pääsy tutkimuksiin tai avun saaminen kestää tolkuttomasti. Tästä kärsivät erityisesti ne potilaat, jotka eivät osaa vaatia.

Kaikesta tästäkin huolimatta lääkärin työ on usein erittäin palkitsevaa ja mielenkiintoista. Silloin kun todella tuntee auttaneensa potilasta ja vaikuttaneensa hänen elämäänsä positiivisella tavalla tämä työ on hienoa. Moni nuori lääkäri kuitenkin palaa loppuun kuormittavissa paikoissa yrittäessään hoitaa asioita liian vähillä resursseilla uhraten oman terveytensä ja jaksamisensa.