Odotan esikoistani ja kovana unennäkijänä (muistajana) on yöt menneet aivan mahdottomiksi. Nään jatkuvasti painajaisia raskauteen liittyen, ja nukkuminen sitten on mitä on...viime yönä kätilönä oli 16 v. tyttö, joka seurasi samalla elokuvaa kun synnytin, edellisenä rakenneultrassa selvisi, ettei lapsella ole toista jalkaa (itkeä vai nauraa näitä?). Valveilla on olotilani aivan levollinen ja voin mainiosti. Alitajunnastahan nuo pukkaavat, mutta käsittelisin tunteitani mielummin ihan päiväsaikaan mieheni tai ystävien etc. kanssa.
Löytyykö muita uneksijoita ? Muuttuvatko unet raskauden (ja varmuuden) edetessä, olen vasta rv 7 6 ?
Löytyykö muita uneksijoita ? Muuttuvatko unet raskauden (ja varmuuden) edetessä, olen vasta rv 7 6 ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin muuttui. Aluksi näin painajaista keskenmenosta ja kaikesta muusta ikävästä. Siinä vaiheessa kun raskaus eteni toiselle kolmannekselle, nämä unet jäivät kokonaan pois. Tsemppiä raskauteen!
kaikennäköisiä unia, ei pelkästään vauvaan liittyen. Mainitaan vielä, etten "normaalisti" näe unia (tai siis muista niitä). Nykyään tosin näen yleensä / hyvin usein painajaisia. Joskus on levollisiakin öitä, mutta ei se mukavaa ole jos ja kun näitä unia tulee!
Tuo sinun unesi oli jokseenkin "huvittava", josta mainitsit että ultrassa vauvalla oli vain yksi jalka :D Eihän tuolle nauraa saisi, mutta...
Kai se tästä, toivottavasti painajaiset rauhottuu lapsen syntymän jälkeen, heh.
itse olen myös ollut aina näiden kummallisten unien katsoja ja muistaja. Unet eivät ole niinkään painajaisia vaan todella outoja ja nyt raskauden myötä ovat muuttuneet entistä kummallisemmiksi. Noin viikoilla 25-30 aloinkin sitten näkemään painajaisia liittyen raskauteen: lapsi syntyi ilman käsiä tai toista silmää yms. Netissä olleella laskurilla laskin lapsemme pituusarvion aikuisiässä ja tulos oli 178 senttiä ja seuraavana yönä näin unta että lapsi oli jo syntyessään tämmöinen lähes 180 senttinen eikä sitä kukaan ihmetellyt :D (näppärän kokoinen sylivauva). Mulla raskauteen liittyvät unet eivät loppuneet mutta niihin painajaisiin liittyvät ahdistuksen tunteet loppuivat kun sain puhuttua unista neuvolassa ja mieheni kanssa että ehkä sunkin kannattaisi käsitellä asiat hereillä ollessa :). Mulle kyllä neuvolasta tarjottiin myös juttelumahdollisuutta neuvolapsykologin kanssa jos unet olisivat jääneet pahasti vaivaamaan.. Mulla tällä hetkellä rv 40 1 eli voin sanoa että unien laatu ei välttämättä muutu raskauden ja varmuuden edetessä mutta niitä ei välttämättä ota enää lopulta niin vakavasti ja niihin oppii suhtautumaan kyllä tietyllä realistisuudella, onhan se ihan normaalia tuntea huolta raskauden aikana ja unet ehkä ovat vain yksi ilmenemistapa :)
näin loppuun asti ihan hulluja unia. Aina vauvalle sattui jotakin. Alussa oli niitä keskenmenounia ja unia sairaasta lapsesta, loppua kohden unet muuttuivat sellaisiksi, että vauva oli jo isompi lapsi ja hänelle sattui jotakin. Kai tämä on vain äidin vaiston heräämistä :)