neljän lapsen jälkeen kun olisi viides ollut tulossa niin elämän ensimmäinen keskenmeno, suru ja viha suurta tällä hetkellä kun oli jo valmistautunut kaikkeen eikä sittenkäään, mistä löytää voimaa jatkaa kun ajatukset pyöri jo tulevan odotuksen asioissa...rv 6 5
Nyt se on koettu
määäää82
2565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pahoittelut keskenmenosta. Siltikin, ei millään pahalla, mutta keskenmenoja tapahtuu harva se päivä, lähes joka toiselle naiselle, niin yleisiä ne ovat. Ehkä nyt oli sinun vuorosi kokea tämä kohtalo. Sinulla on kuitenkin noinkin monta onnistunutta raskautta takana, läheskään kaikki eivät saa edes sitä. Itselläni on ollut keskenmenoa puolen vuoden aikana eikä vielä yhtään lasta syliin asti olla saatu. Ja kohta luultavasti neljäs keskenmeno edessä. Siksi on kovin vaikea tuntea sympatiaa tällaisissa tapauksissa. Ehkä olen kylmä ihminen, mutta kun ne keskenmenot ovat niin arkipäivää, niin minusta on tavallaan "hyvä" että osuvat välillä myös sellaisten kohdalle, jotka eivät tiedä koko helvetistä mitään. Oppiipahan arvostamaan niitä aiempia lapsia ja muutenkin elämää... Rankkaa se on silti, toivottavasti toivut pian. Sinulla on sentään mahdollisuus saada lohtua lapsistasi.
Tuskan määrähän ei välttämättä ole maailmassa vakio. Eikä sen muille jakaminen helpota omaa oloasi. Olen pahoillani puolestasi, että et ole lasta vielä saanut. Toivon sydämestäni, että kuulut niihin, joille tämä onni suodaan. Mutta samalla olen todella pahoillani myös neljän lapsen äidin keskenmenosta. Hän kyllä oikeasti tietää mitä menetti, ei ole tarvetta "oppia arvostamaan". Toivottavasti jaksetaan kaikki eteenpäin ja päästään vielä katkeruudestakin. Vaikeaahan se on.