hiukan monella saralla...enkä tiedä uskonko huomiseen; mutta ainakin yritän koska ei ole mitään hävittävää. Yritän sen verran kuin jaksan. Ulospäin minusta ei näe, että kovilla olen. Yritän, Yritän, Yritän... ja tuntuu ettei mikään oikein onnistu. No osittain puhun p*skaa koska osa asioista onnistuu, mutta...tuntuu kuin olisin koko ajan "löysässä hirressä", että jos hetkeksikin luvoutan...putoan, kaikki sortuu. Suoraan sanotuna olen hieman yksin ja peloissani. En tosin tiedä miten voisin enää olla itsenäisempi...onhan minulla läheisiä, mutta se ei tarkoita sitä etten voisi olla itsenäinen---tai yksinäinen.
Sinusta yhdestä minä saan hiukan virtaa; haluan näyttää...todistaa...etten ole sitä minä minua pidit ...haluan olla - osaksi samanlainen (vaikka samalla haluan olla erilainen) - tietäen että samanlainen en koskaan tule olemaan... Haluan, että sinä tai sinunlaisesi (joita ei kai ole muita samanlaista -en voi hankkia kopiota kaupasta) kelpuuttaisi minut..En enää halua pidettävän itseäni pilkkana, enkä hyväksy sitä että sellainen hyväksytään sivustakaan katsottuna ja ohitetaan. Sinun tekemänä se hyväksyttiin.
Jos kysyisit annanko anteeksi, annan jos pyytäisit. Jos kysyisit rakastanko...kaiketi joka tapauksessa. Mutta et sinä kysy. Yritän mennä eteenpäin pääsemättä juuri minnekään (ihmissuhdesaralla, vaikkei tässä muutenkaan pikajunan kyydissä olla)
Ja kuinka monta kertaa olen päättänyt olla kirjoittamatta tänne...ja kuinka monta kertaa sen päätöksen olen rikkonut, vaikka muuten pyrin olemaan sanani mittainen enkä niitä kierrä -väärässä oleminen täytyy silti osata myöntää, pystyn kyllä myöntämään virheeni, ja pahoittelemaan. Aika paljonkin teen sitä. Tämä vaan...on välillä pakko.
Sinusta yhdestä minä saan hiukan virtaa; haluan näyttää...todistaa...etten ole sitä minä minua pidit ...haluan olla - osaksi samanlainen (vaikka samalla haluan olla erilainen) - tietäen että samanlainen en koskaan tule olemaan... Haluan, että sinä tai sinunlaisesi (joita ei kai ole muita samanlaista -en voi hankkia kopiota kaupasta) kelpuuttaisi minut..En enää halua pidettävän itseäni pilkkana, enkä hyväksy sitä että sellainen hyväksytään sivustakaan katsottuna ja ohitetaan. Sinun tekemänä se hyväksyttiin.
Jos kysyisit annanko anteeksi, annan jos pyytäisit. Jos kysyisit rakastanko...kaiketi joka tapauksessa. Mutta et sinä kysy. Yritän mennä eteenpäin pääsemättä juuri minnekään (ihmissuhdesaralla, vaikkei tässä muutenkaan pikajunan kyydissä olla)
Ja kuinka monta kertaa olen päättänyt olla kirjoittamatta tänne...ja kuinka monta kertaa sen päätöksen olen rikkonut, vaikka muuten pyrin olemaan sanani mittainen enkä niitä kierrä -väärässä oleminen täytyy silti osata myöntää, pystyn kyllä myöntämään virheeni, ja pahoittelemaan. Aika paljonkin teen sitä. Tämä vaan...on välillä pakko.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onko mahdollista ottaa yhteyttä ystävään, joka kerran tarjoutui..mutta rima oli kai liian korkealla..en pystynyt sitä ylittämään, omilla vajavaisilla taidoillani..
Ehkä nöyryyttävimpiä kokemuksia ihmisiltä, jotka avoimesti kertovat kuinka tärkeitä ystävät ovat heille -ovat ns.sosiaalisia, mutta eivät suostu kohtelemaan edes kaverina kun joku rohkenee sitä pyytää/yrittää olla..Ja sitten nämä (yleensä naiset) ovat ihmettelemässä, mikä suomalaista (miestä tai yksinäistä naista) vaivaa...kun ei oikein avaudu ja pitää kaikki sisällään. Kenenkään ei tietenkään ole pakko kuunnella; muttei sitten kannattaisi itsestään kertoa mitään hölyn pölyä. Se näyttää nykyään olevan muotia.
Mutta...vaikka kirjoitan kärkkäästi, en olisi vihainen jos joku sitten ottaisikin yhteyttä -joku joka on mut torjunut, mutta itse en enää ala sitä pyytämään. Ei kestä ylpeys (se pieni). Mutta vihainen en olisi, eihän silloin voisi :). Ja kaikki sellainsn p*ska että ihmisestä joka kaipaa ystävää jolle puhua -että niistä saa jonkun maanvaivan...sama asenne kuin että kaikki ulkomaalaiset ovat "joko raiskaajia tai varastelijoita", vaikka suurin osa sellaisista on kyllä Suomessa suomalaisia...joten kävisikö sama sääntö edelliseenkin.
minä ottaisin sinut avosylin vastaan, mutta sinun ylpeytesi ei tuo sinua luokseni.