Tätä palstaa kun lukee, niin mulla pitäis kai olla asiat ihan kohtalaisen hyvin.. Olen 25v mies ja mies puolisia kavereita mulla on riittävästi.. Voisin kuitenkin luopua niistä kaikista jos löytäisin sen yhden naisen jolle puhua, jota rakastaa. Mutta aika huonolta vaikuttaa. Epäilempä että lapsuudessa tapahtuneet paskat asiat on vaikuttanut niin että en osaa naisille yhtään puhua. Olen ihan lukossa ja paniikissa jos tulee vastaan tilanne jossa jotain pitäisi jutella. Ajattelen mielessäni pakokeinoa tilanteesta. On eräs nainen töissä josta pidän aivan uskomattoman paljon, pelkkä äänen kuuleminen saa mut hymyilemään.. Ja näkeminen hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa. Kuitenkin juuri tämä neito on sellainen jolle kaikista vähiten voin puhua, tervehtiminen taitaa olla ainoa asia joka onnistuu jotenkin änkyttämättä. Ja silti tiedän (tai epäilen) että ainakin joskus aikoinaan tuo nainen on musta tykännyt. Mutta olen ne hetket onnistunut aina perseilemään kun hän on koittanut ottaa kontaktia muhun, paennut aina jotenkin tilanteesta. Nykyään taitavatkin töissä pitää lähinnä homona, kun en koskaan ole seurustellut enkä ikinä osallistu työpaikan illanviettoihin. Kyllä se vaan niin on, että on ihanaa jos on kavereita.. Mutta ilman omaa rakasta elämä on täysin tyhjä ja merkityksetön, eikä nuo ystävät tai kaverit siinä paljon lohduta..
Niin yksin...
Masi..
1230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
takana että sillä tavalla. Kohta 27-vuotias. Se taitaa olla luonnonlaki että toisilleen sopivat "sielunkumppanit" harvoin toisiaan löytää ja paatuneinkin romantikko joutuu tän kai viimeistään 30-vuotiaana itelleen myöntämään.
Ne pinnallisemmat ja laumasieluisemmat, alkukantaisten viettiensä perässä menevät ihmiset joita enemmistö ihmiskunnasta on, pääsevät helpolla kun heille riittää että löytävät toisen samanlaisen panemisen perässä juoksevan laumasielun jonka kanssa otetaan talovelka ja pyöräytetään pari lasta. Sitten joskus 40-vuotispäivien häämöttäessä voidaan erota repiviin riitoihin jonka jälkeen käydään panessa uusia tuttavuuksia, palataan yhteen exän kanssa hetkeksi, riidellään vähän lisää ja erotaan lopullisesti.
Häviäjiä tässä lihamarkkinoiden sirkuksessa ovat taas kerran ne aidosti syvälliset, hyvät ja empaattiset ihmiset joilla on rikas henkinen maailma ja jotka ei oikein tunne olevansa kotonaan tässä materialistisessa ja "järjestelmän" sanelemassa suoritusyhteiskunnassa jossa luovuus tapetaan ja tasapäistämistä ja monotonista suorittamista arvostetaan.