Olenko luopio?

Teotwawki

Älkää siirtäkö kolumnia kirjallisuuspalstalle ennen kuin olette lukeneet sen loppuun, sillä täällä käsitellään myös musiikkia useissa ketjuissa, eikä kirjallisuus ole sen kummempi taiteen laji.

Esitän kysymyksen siksi, että kun palstalla on silloin tällöin sivuttu kirjallisuutta joissain ketjuissa, olen jäänyt vähemmistöön sen suhteen, että en ole kotimaisen kirjallisuuden suhteen tehnyt monien mielestä tarpeeksi työtä. Minulta ovat jääneet tuntematta Kalle Päätalon, Eeva Joenpellon, Laila Hirvisaaren ja Pentti Haanpään kovasti kehuttu tuotanto. Viimeksi mainittua häpeän erityisesti, sillä Haanpäätä pidetään edelleen eräänä maamme parhaista kirjailijoista.

Kotimaiset kirjailijat, joita sen sijaan olen jonkun verran lukenut ovat pakollisten Aleksis Kiven, Väinö Linnan ja Pentti Saarikosken lisäksi mm. muutama teos Arto Paasilinnan jättimäisestä tuotannosta, useita Hannu Mäkelän teoksia juuri siksi, että hänen tutkimustyönsä Eino Leinon ja L. Onervan parissa on tuottanut jopa Finlandia palkinnon arvoisen teoksen Mestari. Kari Hotakaisen mainiot Klassikon ja Juoksuhaudan tien, mutta esimerkiksi Jari Tervolta olen lukenut vain yhden teoksen ja senkin nimen olen unohtanut. Se oli hänen varhaista Rovaniemi-sarjaansa. Kristina Carlsonin uusimman teoksen Herra Darwinin puutarhuri aion lukea erityisen henkilökohtaisesta syystä.

Vaikka tiedän, että Reijo Mäki on hyvä dekkarikirjailija ja kovinkin tuottelias, hänen teoksiaan en ole lukenut lainkaan, vaikka uskon hänen huumorinsa purevan siihen kohtaan, joka minuakin voisi naurattaa. Dekkareita en ole koskaan halunnut lukea muutamaa Jerry Cottonia lukuun ottamatta. Sekin on kotimaista kirjallisuutta, sillä se on kirjoitettu Suomessa. Mutta dekkarikirjallisuus ei ole koskaan puhutellut minua.

Kun sitten kerran aloitimme kirjallisuuspiirin paikallisessa kirjastossa yllä mainitun Kristina Carlsonin johdolla, meitä kokoontui sinne muistini mukaan kymmenen ihmistä keskustelemaan kirjallisuudesta. Jokaisen oli määrä tuoda mukanaan yksi lähiaikoina lukemansa kirja. Itselläni oli mukana Jaan Krossin tetralokia Uppiniskaisuuden kronikka, josta tulle pommin varmasti klassikko.

Kun sitten olimme käyneet jokainen vuorollamme läpi oman suosikkimme ja kertoneet kirjasta lyhyesti jotain, huomasimme, että meillä kellään ei ollut mitään yhteistä kirjallisuusmakua, josta olisimme voineet aidosti keskustella. Saman asian olen huomannut lukemattomia kertoja yrittäessäni virittää keskustelua kirjallisuudesta. Suunnilleen saman ikäiset ihmiset, jotka ovat harrastaneet kirjallisuutta vuosikymmeniä lukevat aivan erilaisia kirjoja. Itse luen enimmäkseen klassikoita, koska katson, että niidenkään läpikahlaamiseen ei yksi elämä riitä.

Samahan se on musiikin suhteen, ei synny rakentavaa keskustelua sinfoniamusiikin- ja jatsinystävän kesken, kun heillä ei ole mitään sanottavaa toisilleen. Vanha klisee, että makuasioista ei voi kiistellä, pitää tässä tapauksessa erityisen hyvin paikkansa.

125

1183

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jassumarketta

      On tullut luettua niin sekalaista kirjallisutta, ette ne tule ytäkkiä mieleen. Kotimaisista kuitenkin kaikki Päätalot Henrik ja Märta tikkaset. Hirvisaari on jäänyt jostain syystä hyllyyn. Yhden luin veneessä, en muista nimeä, mutta kertoi näistä punaisten ja valkoisten kahinoista ja torppariajasta. Kannattaisi varmaankin jatkaa mutta on aina löytynyt jotain mielenkiintoisempaa.

      Torey Haydenin kaikki suomennetut (Tekee työtä vaikeiden olosuhteiden perheiden lasten kanssa). Elämäntarinat ovat aina kiinnostavia ja jopa innostaneet matkustamiseen ko. paikkaan, kuten Äitini Eleni. Se taas kertoo Kreikan sisällissodasta. Jukka Virtasen elämäntarina oli hauska, laittoi nauramaan.

      Se on totta etei elämänsä aikana kaikkea ehdi, pitäisi istua nenä kiinni kirjassa ja ei vielä sittenkään. Nuo dekkarit ja satumaiset rakkaustarinat ei jaksa enää kiinnostaa. Joskus löytyy helmiä, kuten Andre Brink.

      Lapsuudesta muistan kapeat Tex Willerit joita panin äitini lukemaan kun en itse vielä osannut, myöhemmin Jerry Cottonit (em. voin syyttää vain veljeäni).

      Punatakkinen tyttö jäi erikoisesti mieleeni koska olen katsonut Schindlerin listan. Jerusalemissa kävin etsimässä hänen hautaansa, mutten löytänyt (myös työssä).

      Kirjat siis voivat johdattaa mitä erilaisimpiin maailmoihin, ainakin minulle on käynyt niin.

      • Teotwawki

        vahvistuu vain se, mitä viestilläni tarkoitin. Olemme varmasti molemmat lukeneet paljon, mutta aika vähän on sellaista, jonka voisimme jakaa. No, Schindlerin listan tunne, mutta vain elokuvana. Minulla taas oli tässä pari kymmentä vuotta siiten Gabriel Carcia Marques vaiheena ja luin siihen mennessä koko tuotannon. Isabel Allende on toinen Etelä-Amerikkalaisista. Sitten siirryin venäläisten klassikoiden kautta Tsekkiläisiin Kafkaan ja Kunderaan. Ja amerikkaiset Steinbeckit ja Hemingweit on luettu. Lista olisi loputon, mutta tässä poimintoja.

    • Adria

      Kun nyt kirjoitit novellin aiheena suhtautumiseni suomalaiseen kirjallisuuteen, niin missä kohtaa pitäisi ottaa kantaa tuohon luopio-kysymykseesi.

      • Teotwawki

        kuului, että kun olen aina jäänyt vähemmistöön suomalaisen kirjallisuuden lukijana ja minua on siitä moitittu, niin olenko luopio? Täällä on joissakin ketjuissa käyty keskustelua esim. Kalle Päätalon puolesta ja sanottu jotenkin, että on suorastaan häpeällistä, että en sitä tunne. Ehkä ei näillä sanoilla, mutta sitä tarkoittaen.

    • Meriläinen

      No mun suosikkeja on tietty Hirvisaari. Tällä hetkellä menee pikkuhiljaa Imatra sarjaa.
      Paulo coelho on sellainen kirjailija josta tykkään.
      Waynw W Dayerin melkein kaikki suomennetut kirjat.
      Tietty Tommy Helsten ja Jari Sarasvuo on tullut tutkittua :)))

      • Teotwawki

        tunnistettavaa nimeä, tai oikeastaan kolme. Hirvisaaren nimen totta kai tiedän, mutta en ole lukenut. Hellstenin teokset olen lukenut melkein kaikki, mutta niitä en pidä samassa mielessä kirjallisuutena kuin proosaa. Paolo Coelhon teoksia minulla odottaa useampi kirjahyllyssä ja niihin aion palata, jahka aika siihen on oikea. Sisäistä sankariani en ole löytänyt.

    • meirikki

      mikäli ei ole saman musiikin/kirjallisuuden harrastaja.
      Noi mitä aluksi luettelit, on minulle parhautta, ja monen monta muutakin senajan kirjailijaa.
      Dekkarit, eikä mitkään sifijutut kiinnosta.

      Sotakirjilijoista esim. Lehväslaiho on ylitse muiden, siis minun mielestäni :))
      Elämänkerrat ovat suosikkejani, hurraan jos löydän divarista jonkun todella vanhan kertomakirjallisuus teoksen.
      Elän tässä ja nyt, ei siis tätäpäivää kirjoja, vaan kaikki jo kauan sitten eletty on minulle kuin hartautta:))

      • Teotwawki

        elää pieni hiomaton runoilijan planttu:-) "Elän tässä ja nyt, ei siis tätäpäivää kirjoja, vaan kaikki jo kauan sitten eletty on minulle kuin hartautta"

        Pieni anekdootti: Lehväslaihon veljenpoika oli inttikaverini ja varsin ylpeä sedästään.:-) Mies oli kuuluisa sotakirjailija jo 35 vuotta sitten.

    • Kommunisti.

      Nimität tätä peruskoululaisen tasolla ja tyylillä kirjoitettua "ainetta" kolumniksi.
      Minäkin pystyisin vastaavaan, mutta vaatimattomuudessani en nimittäisi sitä kolumniksi.

      • Teotwawki

        sitten se kolumni tälle palstalle vaikka heti. Olemme odottavalla kannalla.

      • =18
        Teotwawki kirjoitti:

        sitten se kolumni tälle palstalle vaikka heti. Olemme odottavalla kannalla.

        Et edusta koko laumaa.
        Puhu vain omasta puolestasi.

      • Teotwawki
        =18 kirjoitti:

        Et edusta koko laumaa.
        Puhu vain omasta puolestasi.

        kantaa ottavat ja analyyttiset kirjoituksesi muuten ovat? En yhtään löytänyt niiden parin kuukauden aikana kun olen palstalla ollut.

      • Anjaniina
        Teotwawki kirjoitti:

        kantaa ottavat ja analyyttiset kirjoituksesi muuten ovat? En yhtään löytänyt niiden parin kuukauden aikana kun olen palstalla ollut.

        jollakin on taas känkkäränkkä.
        24/7
        Sitä keljuttaa kun ei ole itsellä sanottavaa.

      • Teotwawki

        itseään kutsuva ei ole vaatimaton, nöyräksi itseään kutsuva ei koskaan ole nöyrä ja hurskaaksi itseään kutsuva ei koskaan hurskas, Stan Saanilaa lainaten. En ole käyttänyt itsestäni mitään adjektiiveja, joten voit laittaa kaikki vittuilusi ihan omaan piikkiisi. Mutta nyt olisi aika näyttää, mihin itse pystyt.

      • Teotwawki
        Anjaniina kirjoitti:

        jollakin on taas känkkäränkkä.
        24/7
        Sitä keljuttaa kun ei ole itsellä sanottavaa.

        mutta kun samat mitättömyydet ilmestyvät jokaiseen ketjuun nälvimään. vaikka kuinka yrittäisi olla asiallinen.

    • Anjaniina

      No juu, kai se harrastuksesta käy, mut...
      Luen mielelläni ja paljon.En silti välttämättä muista kuka kirjan kirjoitti tai oliko hän jotenkin nimekäs kirjoittaja.

      Minun kirjoilleni on yhteistä se että ne ovat paksuja, niiden johdannossa tai esittelyssä on asia joka saa minut kiinnostumaan ja tietysti aihepiiri.
      Esim kaunokirjallisuus kiinnostaa aikas harvoin.

      Nautin kirjan sisällöstö, se kenties antaa sisältöä ta uuden näkökannan, tai jopa yleistietoa.
      Dekkaritkin sisältävät paljon yleistietoa jos sen osaa sieltä poimia.
      Kirjailijan kun on ollut pakko tehdä paljon taustatyötä.
      Haanpää?
      Noup.Mäki ok.
      Tolkien, yes.
      luin kyllä Tolkienit silloin kun ne ilmestyvät...taisi olla 30 vuotta sitten, ennenkuin hän oli kuuluisa ;)

      Juu, en usko minäkään että viihtyisin piirissä keskustelemassa toisten ihmisten havainnoista.
      Kun luen kirjan, elän sen sisälläni, enkä usko että siihen on kellään muulla kovinkaan paljon annettavaa.

      Enkä ihannoi ketään sen vuoksi, että joku kustantamo/ihmiset on nostanut hänet jalustalle.
      Kirja on hyvä jos se on ja se voi olla sitä monin tavoin.Sen kirjoittaja ei minua juurikaan kiinnosta ;)

      • Teotwawki

        kirjallisuutta ja rikastuttaa elämää.:-)

      • Anjaniina
        Teotwawki kirjoitti:

        kirjallisuutta ja rikastuttaa elämää.:-)

        harrasta ;)
        Minä luen.
        Se on osa elämää, harrastan vallan muita juttuja

      • Teotwawki
        Anjaniina kirjoitti:

        harrasta ;)
        Minä luen.
        Se on osa elämää, harrastan vallan muita juttuja

        asian ilmaista, niin kai se sitten niin on. Se on osa elämääsi ja harrastukset ovat muita.

      • jassumarketta
        Teotwawki kirjoitti:

        asian ilmaista, niin kai se sitten niin on. Se on osa elämääsi ja harrastukset ovat muita.

        Kyllä minusta lukeminen on harrastus, samaa voisi sanoa musiikin kuuntelusta. Isäni joka oli 56 kun satuin syntymään, ei pitänyt kumpaakaan minään. Jostakin syystä minuun ne kolahti niin paljon, että keksin omat keinoni harrastukseni toteuttamiseen
        Luin yömyöhään jo murrosiässä ja kannoin radion omaan huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. En halunnut kärkeviä kommentteja ajan käyttämisestä turhuuteen vaikka tuskin olisin tehnyt mitään muutakaan.

      • Anjaniina
        Teotwawki kirjoitti:

        asian ilmaista, niin kai se sitten niin on. Se on osa elämääsi ja harrastukset ovat muita.

        itsetehostuksesta missään muodossa.
        Kirjat on vain yksi tapa rikastuttaa elämää.
        Eikä se aina tee hyvää, lukea niitä liikaa.
        Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)
        Ne voivat tehdä monellekkin kepposen, joka on himolukija pienestä pitäen...

      • Teotwawki
        jassumarketta kirjoitti:

        Kyllä minusta lukeminen on harrastus, samaa voisi sanoa musiikin kuuntelusta. Isäni joka oli 56 kun satuin syntymään, ei pitänyt kumpaakaan minään. Jostakin syystä minuun ne kolahti niin paljon, että keksin omat keinoni harrastukseni toteuttamiseen
        Luin yömyöhään jo murrosiässä ja kannoin radion omaan huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. En halunnut kärkeviä kommentteja ajan käyttämisestä turhuuteen vaikka tuskin olisin tehnyt mitään muutakaan.

        omaa itseään tekemisen kautta, eikä siten arvostanut mokomaa harrastusta. Tätä olen tavannut monissa muissakin ihmisissä. Henkiset harrastukset eivät ole toisten mielestä mitään ja kaikki häsääminen on sitten oikeaa asiaa.

      • Teotwawki
        Anjaniina kirjoitti:

        itsetehostuksesta missään muodossa.
        Kirjat on vain yksi tapa rikastuttaa elämää.
        Eikä se aina tee hyvää, lukea niitä liikaa.
        Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)
        Ne voivat tehdä monellekkin kepposen, joka on himolukija pienestä pitäen...

        tosi, että epätosi: "Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)"

        Jokaisen on kirjoitetta oman elämänsä kirja itse, mutta kyllä niistä voi oppia yhtä ja toista.

      • Anjaniina
        Teotwawki kirjoitti:

        tosi, että epätosi: "Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)"

        Jokaisen on kirjoitetta oman elämänsä kirja itse, mutta kyllä niistä voi oppia yhtä ja toista.

        parhaimmillaankin antaa sinulle kuvan, mitä ihmissuhteet voi olla.
        Entäpä jollei se olekaan viisas tapa hoitaa elämäänsä ;)
        There, you see.
        Voi oppia hyvää, mutta myös huonoa.

        Elämä on silti kuitenkin jossain muualla kuin kansien välissä.
        Kuinka sinä kokeilet rajojasi kirjojen kanssa ;) Kuinka saat tietää mihin kykenet ja mihin et ;)

        Osaan minäkin liikennemerlkit ja säännöt, muttei se minulle vielä kerro mitä on ajaminen...

      • Teotwawki
        Anjaniina kirjoitti:

        parhaimmillaankin antaa sinulle kuvan, mitä ihmissuhteet voi olla.
        Entäpä jollei se olekaan viisas tapa hoitaa elämäänsä ;)
        There, you see.
        Voi oppia hyvää, mutta myös huonoa.

        Elämä on silti kuitenkin jossain muualla kuin kansien välissä.
        Kuinka sinä kokeilet rajojasi kirjojen kanssa ;) Kuinka saat tietää mihin kykenet ja mihin et ;)

        Osaan minäkin liikennemerlkit ja säännöt, muttei se minulle vielä kerro mitä on ajaminen...

        kun muistan erään psykologin sanoneen, että kirjoja lukemalla et masennustasi paranna, vaan se kirja sinun on kirjoitettava itse. Samoin ihmissuhteiden laita.

      • Adria
        Teotwawki kirjoitti:

        kirjallisuutta ja rikastuttaa elämää.:-)

        Jaa, ja sekö on elämän rikastuttamisen edellytys? Dostojevskiä kumppaneineen mitenkään väheksymättä minulla on aivan toiset tavat rikastuttaa elämääni. Matkustan niin paljon kuin mahdollista. Olen kiinnostunut luonnontieteistä tavallisen ihmisen näkökulmasta ja saan sieltä rikastusta elämääni vaikka kuinka.

      • Anjaniina
        Teotwawki kirjoitti:

        kun muistan erään psykologin sanoneen, että kirjoja lukemalla et masennustasi paranna, vaan se kirja sinun on kirjoitettava itse. Samoin ihmissuhteiden laita.

        aivan.
        No jokainen kokemus rikastuttaa elämää.
        Muttei sitä kannata kirjan varaan jättää ;)))

      • Teotwawki
        Adria kirjoitti:

        Jaa, ja sekö on elämän rikastuttamisen edellytys? Dostojevskiä kumppaneineen mitenkään väheksymättä minulla on aivan toiset tavat rikastuttaa elämääni. Matkustan niin paljon kuin mahdollista. Olen kiinnostunut luonnontieteistä tavallisen ihmisen näkökulmasta ja saan sieltä rikastusta elämääni vaikka kuinka.

        muiden harrastusten elämää rikastuttavaa vaikutusta pois millään lailla. Olen itsekin matkustanut paljon, joka tuli muistaakseni esille eräässä sinun aloituksessasi. Lisäksi minulle tulee kaksikin populaarista tiedejulkaisua, jotka luen tarkasti. Elämään mahtuu kaikenlaista rikastuttavaa toimintaa.

      • Teotwawki
        Anjaniina kirjoitti:

        aivan.
        No jokainen kokemus rikastuttaa elämää.
        Muttei sitä kannata kirjan varaan jättää ;)))

        olevaan vastaukseeni Adrian viestiin:-)

      • Adria
        Teotwawki kirjoitti:

        muiden harrastusten elämää rikastuttavaa vaikutusta pois millään lailla. Olen itsekin matkustanut paljon, joka tuli muistaakseni esille eräässä sinun aloituksessasi. Lisäksi minulle tulee kaksikin populaarista tiedejulkaisua, jotka luen tarkasti. Elämään mahtuu kaikenlaista rikastuttavaa toimintaa.

        Pienet vivahteet erilaisissa asioissa ja yhteyksissä myös voivat rikastuttaa elämää, varsinkin kun ne oivaltaa.

      • Teotwawki
        Adria kirjoitti:

        Pienet vivahteet erilaisissa asioissa ja yhteyksissä myös voivat rikastuttaa elämää, varsinkin kun ne oivaltaa.

        miten ne oivaltaa.

      • Adria
        Teotwawki kirjoitti:

        miten ne oivaltaa.

        Ja millä ne oivaltaa.

      • jassumarketta
        Anjaniina kirjoitti:

        itsetehostuksesta missään muodossa.
        Kirjat on vain yksi tapa rikastuttaa elämää.
        Eikä se aina tee hyvää, lukea niitä liikaa.
        Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)
        Ne voivat tehdä monellekkin kepposen, joka on himolukija pienestä pitäen...

        Tottakai ne rikastuttavat elämää kuten moni muukin asia, mutta ei niitä voi lukea liikaa ja jos on normaali, terve ihminen pitää olla sen verran arvostelukykyä, että tajuaa miten se elämä oikeasti menee. On myös faktakirjoja, eli niissä elämä menee kuten se on kirjoitettu.

        Samoin voisi arvostella televisiota, lehtiä tk:ta. Ainakin minä haen niistä elämyksiä ja tietoa.

      • Anjaniina
        jassumarketta kirjoitti:

        Tottakai ne rikastuttavat elämää kuten moni muukin asia, mutta ei niitä voi lukea liikaa ja jos on normaali, terve ihminen pitää olla sen verran arvostelukykyä, että tajuaa miten se elämä oikeasti menee. On myös faktakirjoja, eli niissä elämä menee kuten se on kirjoitettu.

        Samoin voisi arvostella televisiota, lehtiä tk:ta. Ainakin minä haen niistä elämyksiä ja tietoa.

        että kirjojen lukeminen on itsetehostusta.Mutta kaikenlainen brassailu on sitä ,)

      • Meriläinen
        Adria kirjoitti:

        Ja millä ne oivaltaa.

        Hmm oivalluksien aarrearkku aukeni eilen ja sen tutkimene jatkuu ;))))

      • Meriläinen
        Anjaniina kirjoitti:

        itsetehostuksesta missään muodossa.
        Kirjat on vain yksi tapa rikastuttaa elämää.
        Eikä se aina tee hyvää, lukea niitä liikaa.
        Kirjoista ei opi ihmissuhteista. sillä elämä ei kulje niinkuin kirjoissa se kulkee ;)
        Ne voivat tehdä monellekkin kepposen, joka on himolukija pienestä pitäen...

        Koska olin himolukija nimenomaan lapsena ja minulle luettiin ja kerrottiin satuja niin sanoisin mielikuvitukseni saaneen siitä erittäin paljon.
        Erittäin laaja oli pentuna lukemieni kirjojen kerronta. Ja useammin kun kerran sain kuulla kaveripiirissäkin että "On sulla mielikuvitusta", usein se sanottiin ivaavaan sävyyn, jota saan vieläkin osakseni.
        Mutta sanojat puolestaan onkin niitä jotka ei löydä hyvää mistään asiasta vaan kulkevat naama pitkällään kun kaikki on pa..aa.
        Ja minä vai hymyilen, sisäänpäin.

      • Anjaniina
        Meriläinen kirjoitti:

        Koska olin himolukija nimenomaan lapsena ja minulle luettiin ja kerrottiin satuja niin sanoisin mielikuvitukseni saaneen siitä erittäin paljon.
        Erittäin laaja oli pentuna lukemieni kirjojen kerronta. Ja useammin kun kerran sain kuulla kaveripiirissäkin että "On sulla mielikuvitusta", usein se sanottiin ivaavaan sävyyn, jota saan vieläkin osakseni.
        Mutta sanojat puolestaan onkin niitä jotka ei löydä hyvää mistään asiasta vaan kulkevat naama pitkällään kun kaikki on pa..aa.
        Ja minä vai hymyilen, sisäänpäin.

        käynyt sama kuin minulle.
        Aina on utelias, aina pitää kurkistaa kulman taakse.
        Muut ihmiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä pysähtyneeseen elämään, mutta itse pitkästyy.
        Aina pitää oppia uutta, omaksua jotain mikä ei ehkä mummelille ole ihan luontaista.
        Matkustaa, tunkea paikkoihin joihin ei ole mitään asiaa ;))
        Juu, minut se on vienyt vaikeuksiin kerta toisensa jälkeen...
        Hande tuolla narisi ettei kanssani jaksa...niinpä niin, mitähän minä tällä kaikella turhalla tiedolla oikein teen...?
        AJ silti pitää lisää kerätä ;)

      • Adria
        Meriläinen kirjoitti:

        Hmm oivalluksien aarrearkku aukeni eilen ja sen tutkimene jatkuu ;))))

        Kuinka oivallusta voi tutkia. Mun mielestä oivallus läjähtää tietoisuuteen ja se on siinä. No okei, hyvistä oivalluksista tulee ehkä prosessoitua uusia keksintöjä, mikä ettei.

      • Meriläinen
        Anjaniina kirjoitti:

        käynyt sama kuin minulle.
        Aina on utelias, aina pitää kurkistaa kulman taakse.
        Muut ihmiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä pysähtyneeseen elämään, mutta itse pitkästyy.
        Aina pitää oppia uutta, omaksua jotain mikä ei ehkä mummelille ole ihan luontaista.
        Matkustaa, tunkea paikkoihin joihin ei ole mitään asiaa ;))
        Juu, minut se on vienyt vaikeuksiin kerta toisensa jälkeen...
        Hande tuolla narisi ettei kanssani jaksa...niinpä niin, mitähän minä tällä kaikella turhalla tiedolla oikein teen...?
        AJ silti pitää lisää kerätä ;)

        Jatkuva maailman ihmettely ja opiskelu kyllä. Tosin se opiskelu on itsenäistä.
        Kun asia tulee eteen joka kiinnostaa on siitä otettava selvää.
        Luulen että minun elämääni pitää moni pysähtyneenä mutta koko ajan tapahtuu. Päässäni on ääretön maailma joka on nyt viemässä uloskin luulisin.
        Olen asunut keskellä korpea ja sielläkin oli maailma avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
        Vaikeuksilta en ole minäkään välttynyt mutta ilman riskejä ei myöskään saa mitään hyvää elämäänsä.
        Nyt tunnen taas elämän suonissani ja se on hyvä tunne pitkästä aikaa.

      • Meriläinen
        Adria kirjoitti:

        Kuinka oivallusta voi tutkia. Mun mielestä oivallus läjähtää tietoisuuteen ja se on siinä. No okei, hyvistä oivalluksista tulee ehkä prosessoitua uusia keksintöjä, mikä ettei.

        Aarrearkkua tutkinkin. Yksi oivallus eilen johti kokonaisen aarrearkun löytöön.
        Ja jos oivallus on oikea oivallus ei se välttämättä vain ole siinä, se on alku johonkin.
        Pelle Pelotonkin kun sen heurekansa aina koki niin siitä alkoi työ :))

      • Adria
        Meriläinen kirjoitti:

        Aarrearkkua tutkinkin. Yksi oivallus eilen johti kokonaisen aarrearkun löytöön.
        Ja jos oivallus on oikea oivallus ei se välttämättä vain ole siinä, se on alku johonkin.
        Pelle Pelotonkin kun sen heurekansa aina koki niin siitä alkoi työ :))

        Aivan oikein. Oivaltaminen on kiva tunne, eikö olekin?

      • Anjaniina
        Meriläinen kirjoitti:

        Jatkuva maailman ihmettely ja opiskelu kyllä. Tosin se opiskelu on itsenäistä.
        Kun asia tulee eteen joka kiinnostaa on siitä otettava selvää.
        Luulen että minun elämääni pitää moni pysähtyneenä mutta koko ajan tapahtuu. Päässäni on ääretön maailma joka on nyt viemässä uloskin luulisin.
        Olen asunut keskellä korpea ja sielläkin oli maailma avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
        Vaikeuksilta en ole minäkään välttynyt mutta ilman riskejä ei myöskään saa mitään hyvää elämäänsä.
        Nyt tunnen taas elämän suonissani ja se on hyvä tunne pitkästä aikaa.

        jos korvien välissä asuu uteliaisuus, se vie moneen paikkaan ja pitää mielen virkeänä'.
        Vierivä kivi ei sammaloidu, se ei kerkee...

    • caora

      En harrasta kirjallisuutta. Vapaaehtoisesti olen lukenut vähintään 2500 teosta. Aihealueet ovat kattaneet lähes kaiken mahdollisen. Kirjailijan ja kirjan nimellä ei ole sen suurempaa väliä. Pääasia on, että kirja on hyvin kirjoitettu, tai se on mielenkiintoinen. Useimmat luettavani löydän kirjaston juuri palautettujen kohdalta. Otan kirjan käteen, luen esittelytekstin ja selailen hiukan. Sitten joko hyväksyn tai hylkään. Kotona on myös ostokirjoja.

      • Teotwawki

        kutsuuko sitä harrastukseksi vai elämäntavaksi, pääasia on, että siitä saa jotain. Tuo määrä vastaa pienen kirjaston esillä olevaa kirjamäärää.

      • caora
        Teotwawki kirjoitti:

        kutsuuko sitä harrastukseksi vai elämäntavaksi, pääasia on, että siitä saa jotain. Tuo määrä vastaa pienen kirjaston esillä olevaa kirjamäärää.

        Olen lainaillut lukemiani teoksia maaseutukirjastoista aina yliopistokirjastojen harvinaisuuksiin. :-) asti. Osa kirjoista on ollut pakko lukea paikanpäällä.

      • handek
        Teotwawki kirjoitti:

        kutsuuko sitä harrastukseksi vai elämäntavaksi, pääasia on, että siitä saa jotain. Tuo määrä vastaa pienen kirjaston esillä olevaa kirjamäärää.

        Monikos teistä on Raamatun lukenut? Vastaus ei kukaan, tai joku tosiuskovainen.
        Viisi kirjaa viikossa tahti, parempaan ei pysty, kun pitää täällä netissäkin roikkua...

        Runoutta osaan huonosti, Kalevalan tosin tunnen hienoisesti, mutta sehän onkin mytologiaa...
        Haanpäätä luin Tekussakin pitkät ikävät tunnit, sainkin äidinkielestä kympin, mitä ei moni usko kirjoitusjäljestäni.

      • Anjaniina
        handek kirjoitti:

        Monikos teistä on Raamatun lukenut? Vastaus ei kukaan, tai joku tosiuskovainen.
        Viisi kirjaa viikossa tahti, parempaan ei pysty, kun pitää täällä netissäkin roikkua...

        Runoutta osaan huonosti, Kalevalan tosin tunnen hienoisesti, mutta sehän onkin mytologiaa...
        Haanpäätä luin Tekussakin pitkät ikävät tunnit, sainkin äidinkielestä kympin, mitä ei moni usko kirjoitusjäljestäni.

        Hande lukenut Koraania, Gilgamesin, Aasojen tarinat?
        Luomiskertomuksia on monia ja sinun ei ehkä kannata vastailla muiden puolesta?

      • handek
        Anjaniina kirjoitti:

        Hande lukenut Koraania, Gilgamesin, Aasojen tarinat?
        Luomiskertomuksia on monia ja sinun ei ehkä kannata vastailla muiden puolesta?

        Kas kun Feijaa, joka puukolla hippasee.
        Gilmaesta olen selannut, väärinuskovien toinen luomiskertomus.
        Yhtälailla tunnen nämä kuten Harry Potterin.
        Eli huonosti.

      • Arvaa mitä
        handek kirjoitti:

        Monikos teistä on Raamatun lukenut? Vastaus ei kukaan, tai joku tosiuskovainen.
        Viisi kirjaa viikossa tahti, parempaan ei pysty, kun pitää täällä netissäkin roikkua...

        Runoutta osaan huonosti, Kalevalan tosin tunnen hienoisesti, mutta sehän onkin mytologiaa...
        Haanpäätä luin Tekussakin pitkät ikävät tunnit, sainkin äidinkielestä kympin, mitä ei moni usko kirjoitusjäljestäni.

        sinulle aikaisemmin joskus, sanonutkin tuon että, olet itse todella myös lahjakas. Näkyy hyvin näissä kirjoituksissasi ja tarinoissasi missä kirjoitat lapsuusmuistoistasi. Ensimmäisen kerran, siis ihan ensimmäisen kerran kun teksteisi täällä törmäsin. Ajattelin sinun olevan joku toimittaja tai jopa käsikirjoittaja. Syy koska, tuo tekstisi oli mielestäni ammattilaisen käsialaa. Vaikka nämä pimppi-ja pippelhuumorijutut eivät nyt minuun purekaan;)) Olen itse hyvin tosikko ja melankolinen ja surumielinen pohjimmiltani. Elämä on minullekin totisinta totta..Vaikka leikkiä itsestäni laskenkin..ja laitan itseäni likoon. Välittämättä...aina mitä sitten oikein muut ajattelevat.

        Tuohon Raamattuun. Yrittänyt olen lukea. Mutta, se on niin vaikeaselkoista. Pitäisi ehkä tuntea myös Raamatun historia paremmin. Mitä taas en tunne. Kreikkalaiset mytologiset tarut. Odysseija ovat ihania..verrattavissa Kalevalaan...ei mitään syytä suomalaisena hävetä Kalevalaa päin paistoin...Kiinalaisessa vuosituhansia vanhassa filosofiassa aivan samanlaisia oppeja...Ja erona siinä että, toinen on myös ihan oikeaa historiaa..yksi maailman vanhemmista...mihin koko Länsimainen sivistys pohjautuu....samoja asoita kuin Raamatussakin...

    • elenahelena

      Rakentavan keskustelun edellytys on se, että hyväksyy myös eriävän mielipiteen.

      Miksi pitää luokitella kirjoittaja "mitättömäksi", jos hän ei pidä jostakin kolumnista?

      • Teotwawki

        tuolla lauseella?

    • Meriläinen

      Mie alotin just selailemaan yhtä kirjaa joka on seuraavana listalla, sain lahjaksi tämän. Eikä ole romaani.

      Osho:
      Luovuus; kohtaa sisäinen voimasi.


      Joojoo naura pois, minä luen sisäisiä sankareita ja nyt taas sisäistä voimaa:)))))))) siis kaiken muun lisäksi .


      Mutta nyt yksi ote kirjasta, kaiken uhallakin kirjoitan sen tähän, voihan sen poistoa pyytää jos häiritsee.:

      Elämällä itsessään ei ole tarkoitusta. Elämä on tilaisuus luoda tarkoitus. Tarkoitusta ei ole tarkoitus löytää; se on itse luotava.Elämän tarkoituksen löytää vain, jos luo sen itse. Se ei lymyile missään nurkan takana, niin että voisi mennä vähän etsiskelemään ja löytää sen. Se ei ole mitään kiveen kirjoitettua, minkä voisi löytää. Se on kuon runo, joka on luotava, laulu joka on laulettava, tanssi, joka on tanssittava.

      Eilisen oivalluksen, (joka ei tullut kirjasta vaan omasta elämästä) jälkeen törmäsin näihin sanoihin.
      Meinaan nyt alkaa vaihteeksi elämään elämääni.
      Hauskaa jatkoa palstalsille.

      • Teotwawki

        jokainen lukee mistä nauttii.:-)

      • handek
        Teotwawki kirjoitti:

        jokainen lukee mistä nauttii.:-)

        Etenkin naiset ikääntyessään, etsivät runoudesta lohtua?

      • Heikunkeikku
        handek kirjoitti:

        Etenkin naiset ikääntyessään, etsivät runoudesta lohtua?

        Lohtua? Miksi sinulle on tullut käsitys, että naiset ikääntyessään etsivät runoudesta lohtua?

      • Anjaniina
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Lohtua? Miksi sinulle on tullut käsitys, että naiset ikääntyessään etsivät runoudesta lohtua?

        ;))) vanhenevat naiset ovat surkeita ja lohduttomia luontokappaleita...se vertaa niitä samaikäisiin miehiin
        *kikattaa tukehtuakseen*

      • handek
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Lohtua? Miksi sinulle on tullut käsitys, että naiset ikääntyessään etsivät runoudesta lohtua?

        Mielikuvasta se vaan syntyi. Tulee niin vähän seurattua noiden nuorempien runoilua.

        Toisaalta runous =harmonia, tai ainakin sitä tavoitteleva.
        Miusta runoilijan pitää olla todella vahva, jos pystyy vaikuttamaan.
        Itekin pujautan hetkessä tuohon runon, joka saa mummolle kyyneleet silmiin.
        Niin helppoa se on.
        Aaro Hellaakoskea joskus lapsena luin, sittemmin Saarikoskea.
        Mutta hän edustikin jo muuta kulttuuria...

      • caora
        handek kirjoitti:

        Etenkin naiset ikääntyessään, etsivät runoudesta lohtua?

        Rakkausrunot ovat hymistelyä, rakkaus on villiä melskettä. Ihminen löytää rakkauden ytimeen lukemalla kreikkalaisia jumaltarustoja. Siellä se on kuvattuna kaikessa raadollisuudessaan: rakkaus, vieteistä suurin ja ylevin.

      • Adria
        handek kirjoitti:

        Mielikuvasta se vaan syntyi. Tulee niin vähän seurattua noiden nuorempien runoilua.

        Toisaalta runous =harmonia, tai ainakin sitä tavoitteleva.
        Miusta runoilijan pitää olla todella vahva, jos pystyy vaikuttamaan.
        Itekin pujautan hetkessä tuohon runon, joka saa mummolle kyyneleet silmiin.
        Niin helppoa se on.
        Aaro Hellaakoskea joskus lapsena luin, sittemmin Saarikoskea.
        Mutta hän edustikin jo muuta kulttuuria...

        Minun mielestäni miehenkuvatus on heittolaukaus. Tarkoittanee jotain sinnepäin kuin, kohan hänessä on.

      • Anjaniina
        handek kirjoitti:

        Mielikuvasta se vaan syntyi. Tulee niin vähän seurattua noiden nuorempien runoilua.

        Toisaalta runous =harmonia, tai ainakin sitä tavoitteleva.
        Miusta runoilijan pitää olla todella vahva, jos pystyy vaikuttamaan.
        Itekin pujautan hetkessä tuohon runon, joka saa mummolle kyyneleet silmiin.
        Niin helppoa se on.
        Aaro Hellaakoskea joskus lapsena luin, sittemmin Saarikoskea.
        Mutta hän edustikin jo muuta kulttuuria...

        miehenä jo tietävän että ne heittolaukaukset on suorin tie ongelmiin ;)))
        *wirn*

      • handek
        Anjaniina kirjoitti:

        miehenä jo tietävän että ne heittolaukaukset on suorin tie ongelmiin ;)))
        *wirn*

        Mutta suurin tie ongelmiin, on vastata Suomi24 palstalla.
        Joka minuutti siut haluaa ampua 1000 henkilöä alas.
        Eiks oo jännää...

      • Heikunkeikku
        handek kirjoitti:

        Mielikuvasta se vaan syntyi. Tulee niin vähän seurattua noiden nuorempien runoilua.

        Toisaalta runous =harmonia, tai ainakin sitä tavoitteleva.
        Miusta runoilijan pitää olla todella vahva, jos pystyy vaikuttamaan.
        Itekin pujautan hetkessä tuohon runon, joka saa mummolle kyyneleet silmiin.
        Niin helppoa se on.
        Aaro Hellaakoskea joskus lapsena luin, sittemmin Saarikoskea.
        Mutta hän edustikin jo muuta kulttuuria...

        Hyvä on. Olipa hyvä, kun vastasit.

        Mulle nuo runot ovat tulleet kaukaisuudesta. Lapsuudesta.
        Muistan, miten innokkaana aina kuuntelin mummuni runoilemista. Hän osasi ulkoa satoja ja satoja runoja.
        Ei, en liioittele. Hän kävi lausumassa runoja eri tilaisuuksissa. Hän rakasti runoja ja runon lausuntaa.

        Katselin harmaapäistä, pientä vanhusta, joka istui ja lausui mitä ihmeellisimpiä runoja.
        Sain häneltä joka joulu joululahjaksi runokirjan.

        Saatoin sanoa mummulle, että "lausu mummu se runo, jossa se se lapsi kysyy äitiltä, että kuka metsässä haastaa ja puhuu?" Ja niin mummu sen lausui, yhä uudelleen ja uudelleen ja lopuksi osasin sen itsekin ulkoa.
        Jouluna vuonna -68 sain lahjaksi Einari Vuorelan runokirjan, jossa tämä samainen runo oli. Nukuin monta yötä se kirja kainalossa.

        Tällaisista tapahtumista on lähtöisin kiinnostukseni runoihin.

        Kirjotan, jos suotte, tämän lapsuuden runon tähän. En ymmärrä, miten kyseinen runo oli minun mielestäni niin mukamas hyvä.

        KAIVOTIELLÄ

        -Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?
        Siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu!

        -Poju, kuuntele hiljaa, kun kuulet!
        Sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

        -Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota?
        On kuin juoksisi tuhannen lammasta
        kulkuset kaulassa suota!

        -Poju, kuulin ennen; enää en kuulla oo voinut,
        liiaks on kohtalon kello mun sieluuni soinut.

        -Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet?
        Eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet?

        -Poju, soittaa, soittaa! Rauhoitu!
        Ilosta vain minä itkin,
        kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin.

        -Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello,
        kun suureksi vartun,
        sitten kun nukutaan monta yötä
        ja minä jo työhönkin tartun?

        -Poju, soittaa kyllä, laulavat lapsoselle
        kaihojen kyyhkyt;
        silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.

        -Ihana äiti, ethän itke, kun annan
        kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?


        Voin vieläkin oikein kuulla, miten ja millä tavalla mummuni tämän runon lausui.
        Olin jotain 8-9 vuotias, kun ihastuin tähän runoon.
        :)

      • Teotwawki
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Hyvä on. Olipa hyvä, kun vastasit.

        Mulle nuo runot ovat tulleet kaukaisuudesta. Lapsuudesta.
        Muistan, miten innokkaana aina kuuntelin mummuni runoilemista. Hän osasi ulkoa satoja ja satoja runoja.
        Ei, en liioittele. Hän kävi lausumassa runoja eri tilaisuuksissa. Hän rakasti runoja ja runon lausuntaa.

        Katselin harmaapäistä, pientä vanhusta, joka istui ja lausui mitä ihmeellisimpiä runoja.
        Sain häneltä joka joulu joululahjaksi runokirjan.

        Saatoin sanoa mummulle, että "lausu mummu se runo, jossa se se lapsi kysyy äitiltä, että kuka metsässä haastaa ja puhuu?" Ja niin mummu sen lausui, yhä uudelleen ja uudelleen ja lopuksi osasin sen itsekin ulkoa.
        Jouluna vuonna -68 sain lahjaksi Einari Vuorelan runokirjan, jossa tämä samainen runo oli. Nukuin monta yötä se kirja kainalossa.

        Tällaisista tapahtumista on lähtöisin kiinnostukseni runoihin.

        Kirjotan, jos suotte, tämän lapsuuden runon tähän. En ymmärrä, miten kyseinen runo oli minun mielestäni niin mukamas hyvä.

        KAIVOTIELLÄ

        -Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?
        Siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu!

        -Poju, kuuntele hiljaa, kun kuulet!
        Sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

        -Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota?
        On kuin juoksisi tuhannen lammasta
        kulkuset kaulassa suota!

        -Poju, kuulin ennen; enää en kuulla oo voinut,
        liiaks on kohtalon kello mun sieluuni soinut.

        -Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet?
        Eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet?

        -Poju, soittaa, soittaa! Rauhoitu!
        Ilosta vain minä itkin,
        kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin.

        -Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello,
        kun suureksi vartun,
        sitten kun nukutaan monta yötä
        ja minä jo työhönkin tartun?

        -Poju, soittaa kyllä, laulavat lapsoselle
        kaihojen kyyhkyt;
        silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.

        -Ihana äiti, ethän itke, kun annan
        kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?


        Voin vieläkin oikein kuulla, miten ja millä tavalla mummuni tämän runon lausui.
        Olin jotain 8-9 vuotias, kun ihastuin tähän runoon.
        :)

        erikoinen tapa tahdittaa riimi. En ole moiseen törmännyt.

      • Anjaniina
        handek kirjoitti:

        Mutta suurin tie ongelmiin, on vastata Suomi24 palstalla.
        Joka minuutti siut haluaa ampua 1000 henkilöä alas.
        Eiks oo jännää...

        poikaseni, elmä on taistelua ja se minkä saat vaivan jälkeen on parempi kuin se minkä sulle tuupataan ilmatteeks.
        Eiks se sun raamattuskin puhu jotain kilvoittelusta....?

      • Teotwawki
        caora kirjoitti:

        Rakkausrunot ovat hymistelyä, rakkaus on villiä melskettä. Ihminen löytää rakkauden ytimeen lukemalla kreikkalaisia jumaltarustoja. Siellä se on kuvattuna kaikessa raadollisuudessaan: rakkaus, vieteistä suurin ja ylevin.

        tässä asiassa mikään asiantuntija, mutta minusta runossa pitää olla jokin juju. Pelkkä tunnelmointi on kuulijan aliarviointia. En voi asettua rakastuneen runoilijan tunnelmaan, jos siitä puuttuu tarina. Olen kirjoittajaryhmässä kuullut näitä aika paljon.

      • jassumarketta
        caora kirjoitti:

        Rakkausrunot ovat hymistelyä, rakkaus on villiä melskettä. Ihminen löytää rakkauden ytimeen lukemalla kreikkalaisia jumaltarustoja. Siellä se on kuvattuna kaikessa raadollisuudessaan: rakkaus, vieteistä suurin ja ylevin.

        Kuka sitä villiä melskettä aina jaksaisi:)

        Sokrates on sanonut:

        Mene kaikin mokomin naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee erittäin onnellinen. Jos sensijaan saat ilkeän vaimon, niin sinusta tulee filosofi - eikä sekään ole yhtään hassumpaa.

      • Heikunkeikku
        Teotwawki kirjoitti:

        erikoinen tapa tahdittaa riimi. En ole moiseen törmännyt.

        Runossa joka rivi ei lähde samasta kohdasta. Kirjoitin sen, kuten se kuuluu, mutta kun sen lähetin, niin hupsista sentään, ulkomuoto olikin muuttunut.

        Kokeilen tehdä testin, että jos jättää yhden ylimääräisen rivinvälin, niin onnistuuko "muokkaamaan" tekstin "muotoa." Elikkä eipä tartte tähän mitään vastailla.

        Lallal laa, testiä pukkaa tästä vaan

        (tää lause lähtöö keskeltä kuljeksimaan)

        Taas tulin alkuun lallattamaan.



        Ans kattoo.
        Ja anteeksi, että aloin testailemaan ketjussasi.

      • Teotwawki
        jassumarketta kirjoitti:

        Kuka sitä villiä melskettä aina jaksaisi:)

        Sokrates on sanonut:

        Mene kaikin mokomin naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee erittäin onnellinen. Jos sensijaan saat ilkeän vaimon, niin sinusta tulee filosofi - eikä sekään ole yhtään hassumpaa.

        kolmen avioliiton kokemuksella, että jos saat hyvän vaimon hän jättää sinut, koska et ole hänelle kelvollinen, jos saat huonon vaimon jätät hänet.:-D)))))))))))))))

      • jassumarketta
        Teotwawki kirjoitti:

        kolmen avioliiton kokemuksella, että jos saat hyvän vaimon hän jättää sinut, koska et ole hänelle kelvollinen, jos saat huonon vaimon jätät hänet.:-D)))))))))))))))

        Olikohan se Sokrates juonut miestä väkevämpää? Mutta olet tehnyt tuollaisen päätelmän kokemukseen perustuen niin kai se on pakko uskoa:)) Tai sitten laitoitko ne hyvät nyrkin ja hellan väliin:))

      • Teotwawki
        jassumarketta kirjoitti:

        Olikohan se Sokrates juonut miestä väkevämpää? Mutta olet tehnyt tuollaisen päätelmän kokemukseen perustuen niin kai se on pakko uskoa:)) Tai sitten laitoitko ne hyvät nyrkin ja hellan väliin:))

        mut;-)

      • Teotwawki
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Runossa joka rivi ei lähde samasta kohdasta. Kirjoitin sen, kuten se kuuluu, mutta kun sen lähetin, niin hupsista sentään, ulkomuoto olikin muuttunut.

        Kokeilen tehdä testin, että jos jättää yhden ylimääräisen rivinvälin, niin onnistuuko "muokkaamaan" tekstin "muotoa." Elikkä eipä tartte tähän mitään vastailla.

        Lallal laa, testiä pukkaa tästä vaan

        (tää lause lähtöö keskeltä kuljeksimaan)

        Taas tulin alkuun lallattamaan.



        Ans kattoo.
        Ja anteeksi, että aloin testailemaan ketjussasi.

        koska luin sen uudelleen ja huomasin lukijan huolimattomuuden. Olin ensin sitä mieltä, että mitta ei mennyt oikein, mutta menihän se.:-)

      • Meriläinen
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Hyvä on. Olipa hyvä, kun vastasit.

        Mulle nuo runot ovat tulleet kaukaisuudesta. Lapsuudesta.
        Muistan, miten innokkaana aina kuuntelin mummuni runoilemista. Hän osasi ulkoa satoja ja satoja runoja.
        Ei, en liioittele. Hän kävi lausumassa runoja eri tilaisuuksissa. Hän rakasti runoja ja runon lausuntaa.

        Katselin harmaapäistä, pientä vanhusta, joka istui ja lausui mitä ihmeellisimpiä runoja.
        Sain häneltä joka joulu joululahjaksi runokirjan.

        Saatoin sanoa mummulle, että "lausu mummu se runo, jossa se se lapsi kysyy äitiltä, että kuka metsässä haastaa ja puhuu?" Ja niin mummu sen lausui, yhä uudelleen ja uudelleen ja lopuksi osasin sen itsekin ulkoa.
        Jouluna vuonna -68 sain lahjaksi Einari Vuorelan runokirjan, jossa tämä samainen runo oli. Nukuin monta yötä se kirja kainalossa.

        Tällaisista tapahtumista on lähtöisin kiinnostukseni runoihin.

        Kirjotan, jos suotte, tämän lapsuuden runon tähän. En ymmärrä, miten kyseinen runo oli minun mielestäni niin mukamas hyvä.

        KAIVOTIELLÄ

        -Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?
        Siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu!

        -Poju, kuuntele hiljaa, kun kuulet!
        Sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

        -Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota?
        On kuin juoksisi tuhannen lammasta
        kulkuset kaulassa suota!

        -Poju, kuulin ennen; enää en kuulla oo voinut,
        liiaks on kohtalon kello mun sieluuni soinut.

        -Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet?
        Eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet?

        -Poju, soittaa, soittaa! Rauhoitu!
        Ilosta vain minä itkin,
        kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin.

        -Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello,
        kun suureksi vartun,
        sitten kun nukutaan monta yötä
        ja minä jo työhönkin tartun?

        -Poju, soittaa kyllä, laulavat lapsoselle
        kaihojen kyyhkyt;
        silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt.

        -Ihana äiti, ethän itke, kun annan
        kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?


        Voin vieläkin oikein kuulla, miten ja millä tavalla mummuni tämän runon lausui.
        Olin jotain 8-9 vuotias, kun ihastuin tähän runoon.
        :)

        Kaunis runo jonka tallensin ettei lentele maailman tuuliin.
        Kiitos Heikku.

      • tuikkui
      • Meriläinen
      • Arvaa mitä
        handek kirjoitti:

        Mielikuvasta se vaan syntyi. Tulee niin vähän seurattua noiden nuorempien runoilua.

        Toisaalta runous =harmonia, tai ainakin sitä tavoitteleva.
        Miusta runoilijan pitää olla todella vahva, jos pystyy vaikuttamaan.
        Itekin pujautan hetkessä tuohon runon, joka saa mummolle kyyneleet silmiin.
        Niin helppoa se on.
        Aaro Hellaakoskea joskus lapsena luin, sittemmin Saarikoskea.
        Mutta hän edustikin jo muuta kulttuuria...

        minulle liian mahtipontista luettavaa..mutta Pentti Saarikosken vertaista runoilijaa ei Suomessa liene sitten ole syntynyt vielä. Hän oli yksinkertaisesti nero. Näihin nykyrunoilijoihin en tosin paneutunut. Joistakin Arto Mellerin runoista pidän. Tommy Tabermankin menettelee...vähän liian imelää tosin. Mutta, muutamia kauniita rakkausrunoja hänelläkin...enpä tiedä..kun en niin hänen tuotantoosa ole perehtynyt..vaikea sanoa tarkemmin. Toinen suomalainen jonka tuotanto jäi kovin ohueksi oli tuo Lassi Sinkkonen. Matti Rossi oli myös yksi 70-luvun suomalaisista kirjalijoista jotka puhuttivat aikanaan. Ja Hannu Salama tietysti. Hänen tuotansa olen lukenut kokonaan. Aina innolla odotan uutta kirjaa...Joitakin J.Donnerin kirjoja myös on tullut luettua;)) Aukko yleissivistyksessä minullakin todella paha yhtäkään Haavikkoa en ole lukenut. Mutta, Mika Waltaria kyllä...vähän liian raskassoutuinen kerronta vaan hänellä...En ole SUURI M.Waltarin ystävä...kuitenkaan..

        Sitten yksi sellainen hieno suomenruotsalainen jo vanhempi runoilija ja kirjailija joka koskettaa aina...kertoo näistä ajoista joka koskee lähinnä 20-30 lukua ja lapsuutta täällä Helsingissä...Vitsi..pitäsi tuo kirja kaivaa tuolta kaapista....niin nimi myös tulisi mieleen. Hän on myös yksi näistä Valtion kirjallisuuspalkinnon saaneista kirjailijoista ja runoilijoista...Nooh. toiste sitte...

        tsau: Friidu

      • yohuuhkaja
        jassumarketta kirjoitti:

        Olikohan se Sokrates juonut miestä väkevämpää? Mutta olet tehnyt tuollaisen päätelmän kokemukseen perustuen niin kai se on pakko uskoa:)) Tai sitten laitoitko ne hyvät nyrkin ja hellan väliin:))

        Eihän se Sokrates tainnut olla paikallisen raittiusseuran kantavia voimia eikä mikään työhullukaan ja vaimonsa Ksantipan kanssa muodosti parin jonka suomalainen vastine olisi kai Pekka ja Justiina Puupää. Mutta kai ilmastollakin jotakin tekemistä sitten oli tämän parinvalinnan lisäksi, koska Pekka Puupäätä ei tunneta filosofina. Tosin hän on yhtä hyvä kirjallisesti kuin Sokrateskin, kumpikaan ei kirjoittanut itse mitään ja muut ovat laittaneet jutut sankarien suihin lisäten mukaan omiaan.

        Kumpi lie sitten viisaampi ollut, Sokrates kun meni avioon toisenkin kerran.

    • yohuuhkaja

      Luulen että vaikka minäkin pidän itseäni oikein kirjallisuuden harrastajana ja olen lukenut paljon, ei tuota yhteistä pohjaa kovin paljon löytyisi kai monenkaan palstalaisen kanssa. Romaaneja meni nuorempana paljon, niistä lähinnä ulkomaisia klassikkoja ja historiallisia käännöksinä, kotimaisista jääneet kokonaan katsomatta mm Päätalot, Hirvisaaret yms. menestyjät, tästä sarjasta oikeastaan vain Waltarit olen pääpiirteittäin kaikki lukenut. Toiminta- ja jännityspuolelta tietysti nuoruusajan klassikot Ian Flemingin Bondit ja MacLeanit on luettu hyvin, nykyisiä en ole avannutkaan, niin hienoja kun sieltäkin varmasti löytyisi. Vanhempana on alkanut miellyttää lyhyt muoto, mitä lyhempää, sen parempaa ja hyllyssä on aika hyvä valikoima aforistiikkaa ja sen sukuista, niin koti- kuin ulkomaistakin. Paasilinnoista siten on hyllyssä vain Ernoa, novelleina, pakinoina ja aforismeina. Ja Reijo Mäeltäkin vain yksi, hänen siihenastisista Vares-teoksistaan pari vuotta sitten koottu 'aforismi'-kokoelma. Dekkareista en ole muutamaa Agatha Christietä (jotka löytyvät hyllystänikin) paitsi juuri mitään lukenut.

      Kynäilen itsekin ja kirjallisia keskusteluja käyn jatkuvasti netissä, missä on mahdollista löytää samanhenkistä porukkaa, ja tietysti myös ihan nokakkain kun yhdistyksiäkin samanmielisille on. Tänä vuonna ilmestyneitäkin suomenkielisiä aforismikokoelmia hyllyssä on jo kohta kymmenkunta, monellako muulla on yhtäkään? Tuskin monella, niitä kun ei juuri kaupasta löydä jotakin Paavilaista lukuunottamatta (ja sitähän mulla ei sitten tietenkään ole yhtään ;-) ).

      • Teotwawki

        toisaalla joskus, sillä......olen sitä asian harrastajien foorumia etsinyt. Minulla on sitä kyllä itseni lisäksi lähipiirissäkin, mutta joskus kaipaisi vähän isompaa porukkaa ja monipuolisempaa keskustelua asiassa.

      • yohuuhkaja
        Teotwawki kirjoitti:

        toisaalla joskus, sillä......olen sitä asian harrastajien foorumia etsinyt. Minulla on sitä kyllä itseni lisäksi lähipiirissäkin, mutta joskus kaipaisi vähän isompaa porukkaa ja monipuolisempaa keskustelua asiassa.

        Yksi tapa löytää saman alan väkeä ja luoda kontakteja on ollut käydä (luovan) kirjoittamisen kursseilla. Niitä järjestetään vähän joka genrelle käypiä vuosittain ympäri maata. Itse pääsin sitä kautta tutuksi monen oman alani harrastajan kanssa. Ja jos hengissä joskus eläkkeelle pääsen, sellaiselle jää aikaa nykyistä enemmänkin.

      • Adria
        Teotwawki kirjoitti:

        toisaalla joskus, sillä......olen sitä asian harrastajien foorumia etsinyt. Minulla on sitä kyllä itseni lisäksi lähipiirissäkin, mutta joskus kaipaisi vähän isompaa porukkaa ja monipuolisempaa keskustelua asiassa.

        Ihan uteliaisuudesta kysäsen, että mistä kirjallisuuspiiri noin niinkun ihan oikeasti puhelee. En mä sillä, ettei Dostojevskin diggaajat saisi kokoontua, kaikin mokomin. Muistelevatko he mitä Igor sanoi Ludmilalle kerran erään kylän kylätiellä ja oliko Ludmila lopulta liian suostuvainen Igorille.

        Harley Davidsonin harrastepiirin kokoontumisessa voisi olla esimerkiksi teemana kaasuttimen hapensaannin parantaminen. Siinä on jotain konkreettista mihin tarttua ja siitä voi ilmaista ihan oikeita kokemusperäisiä mielipiteitä.

      • Teotwawki
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Yksi tapa löytää saman alan väkeä ja luoda kontakteja on ollut käydä (luovan) kirjoittamisen kursseilla. Niitä järjestetään vähän joka genrelle käypiä vuosittain ympäri maata. Itse pääsin sitä kautta tutuksi monen oman alani harrastajan kanssa. Ja jos hengissä joskus eläkkeelle pääsen, sellaiselle jää aikaa nykyistä enemmänkin.

        ei ole pitkä matka Pekkas Akatemiaan:-)

      • Teotwawki
        Adria kirjoitti:

        Ihan uteliaisuudesta kysäsen, että mistä kirjallisuuspiiri noin niinkun ihan oikeasti puhelee. En mä sillä, ettei Dostojevskin diggaajat saisi kokoontua, kaikin mokomin. Muistelevatko he mitä Igor sanoi Ludmilalle kerran erään kylän kylätiellä ja oliko Ludmila lopulta liian suostuvainen Igorille.

        Harley Davidsonin harrastepiirin kokoontumisessa voisi olla esimerkiksi teemana kaasuttimen hapensaannin parantaminen. Siinä on jotain konkreettista mihin tarttua ja siitä voi ilmaista ihan oikeita kokemusperäisiä mielipiteitä.

        sanoa, että nämä ja nämä kappaleet olisin jättänyt esim. Anna Kareninasta pois, siis jos on kanttia:-D)))))))))) Tai miksi Eino Leino minusta sittenkään ole maailman kaikkien aikojen paras runoilija ja jälleen jos on kanttia:-D))))))))))

      • Meriläinen

        Pitipä mennä tutkimaan.
        Eriaiheisiin liittyen ja sitten parin kirjailijan omia aforismikirjoja, no elle kymmenen jää mutta yli viisi niitä on.
        Plus kirjoja missä on sekä runoja että aforismeja.

      • Teotwawki
        Meriläinen kirjoitti:

        Pitipä mennä tutkimaan.
        Eriaiheisiin liittyen ja sitten parin kirjailijan omia aforismikirjoja, no elle kymmenen jää mutta yli viisi niitä on.
        Plus kirjoja missä on sekä runoja että aforismeja.

        sinne ovat naisetkin tervetulleet miehiin viittaavasta nimestä huolimatta. http://herrasmiestenkirjallisuuspiiri.fi/

      • yohuuhkaja
        Meriläinen kirjoitti:

        Pitipä mennä tutkimaan.
        Eriaiheisiin liittyen ja sitten parin kirjailijan omia aforismikirjoja, no elle kymmenen jää mutta yli viisi niitä on.
        Plus kirjoja missä on sekä runoja että aforismeja.

        Monet laittavat nykyisin runoteoksiin mukaan aforismeja joko omana osastonaan tai irrallaan. Paavo Haavikon ja Mirkka Rekolan tuotantoa lukiessaan genrenmäärittelijä saa olla tarkkana, ja muitakin vastaavia löytyy, vaikkapa Toivo Laakso ja Anne Hänninen. Joskus aforismeja löytyy ihan tietokirjallisuuteenkin liitettynä kuten esimerkiksi Johannes Ojansuun kirjassa Pyhyys, joka on filosofinen tutkielma, mutta tekstiin on lomitettu mukaan myös kirjailijan aihetta käsitteleviä aforismeja.

        Aforismeja löytyy monesta muustakin paikasta, jotkut ovat varmasti huomanneet niitä teepusseissa ja parina aiempana talvena Helsingin metrossa ja ratikoissakin.

    • verditti

      Kyllä klassikot olisi pitänyt lukea jo vuosikymmeniä sitten. Nämä joita arvaan
      sinun tarkoittavan. Dostojevski, Tolstoi, Pushkin, Gogol, Mann, Greene, Joyce,
      Hesse, Dumas, Bronte, vain muutamia mainitakseni. Kiire tulee jos aiot saada
      kaiken luetuksi. Jaa,a ehkä Väyrysen tekniikalla.
      Suosittelenkin sinun jättävän heidän opuksensa kirjastojen varastoihin pölyttymään,
      ei niillä ole mitään annettavaa tämän päivän ihmiselle, aika on ajnut niistä
      kylmästi ohi. Vain tutkijoille niillä on merkitystä ja ehkä kirjallisuuden parissa
      muuten työskentevälle. Rupea lukemaan uudempaa! Huomisen pomminvarmoja
      klassikoita ovat Sieppari ruispellossa, Tervetuloa ikävä, Juoppohullun päiväkirja.
      Nämä riittäköön viitoiksi paremman kirjallisuuden pariin.

      Luin tuosta muutamia vastauksia, eikä niistä yhdessäkään vastattu asettamaasi
      kysymykseen. Ehkäpä kysymyksesi ei ollutkaan oleellinen, vaan oleellisempaa oli
      tuoda esiin jotakin muuta tärkeää. Arvailla toki voi, mutta en lähde sitä tässä tekemään.

      terv. verditti

      • Teotwawki

        kirjailijat ovat kuuluneet lukemistooni vuosikymmeniä muutamaa nimeä lukuun ottamatta. Niistä voin tunnustaa sivistymättömyyteni Bornten ja Dumasin kohdalla. Muut kirjailijat ovat minulle tuttuja, mutta en väyrymäiseen tapaan kuitenkaan tunnusta lukeneeni jokaisen kirjailijan koko tuotantoa. Marquezin tuotannon sen sijaan olen lukenut muutamaa viimeistä opusta lukuun ottamatta kokonaan. En kuitenkaan tarkoita hänen lehtimiesuraansa, vaan ainoastaan kirjallista tuotantoa.

        Kiitos hyvistä neuvoista, mutta näissä aion pysyä vastakin.

        T: Teo

      • handek
        Teotwawki kirjoitti:

        kirjailijat ovat kuuluneet lukemistooni vuosikymmeniä muutamaa nimeä lukuun ottamatta. Niistä voin tunnustaa sivistymättömyyteni Bornten ja Dumasin kohdalla. Muut kirjailijat ovat minulle tuttuja, mutta en väyrymäiseen tapaan kuitenkaan tunnusta lukeneeni jokaisen kirjailijan koko tuotantoa. Marquezin tuotannon sen sijaan olen lukenut muutamaa viimeistä opusta lukuun ottamatta kokonaan. En kuitenkaan tarkoita hänen lehtimiesuraansa, vaan ainoastaan kirjallista tuotantoa.

        Kiitos hyvistä neuvoista, mutta näissä aion pysyä vastakin.

        T: Teo

        Onkohan Teillä pojat ihan hommat ohjaksissa?
        Kilvoittelua nimien perään.
        Aika turhaa. Kaikki Hugonsa lukee...

      • verditti
        handek kirjoitti:

        Onkohan Teillä pojat ihan hommat ohjaksissa?
        Kilvoittelua nimien perään.
        Aika turhaa. Kaikki Hugonsa lukee...

        Sinä sen sijaan et ole monia nimiä tuonut esiin.
        Kahta ainoaa sitäkin useammin.
        Haanpää haanpää haanpää...
        Päätalo päätalo päätalo...

      • Teotwawki
        handek kirjoitti:

        Onkohan Teillä pojat ihan hommat ohjaksissa?
        Kilvoittelua nimien perään.
        Aika turhaa. Kaikki Hugonsa lukee...

        maailmassa on satoja klassikoita, joita ei kaikkia ehdi millään lukea. Kannattaa ottaa valikoiden vain parhaat, joihin Päätalo ei kuulu.

      • 11
        Teotwawki kirjoitti:

        maailmassa on satoja klassikoita, joita ei kaikkia ehdi millään lukea. Kannattaa ottaa valikoiden vain parhaat, joihin Päätalo ei kuulu.

        Kuka on maailman paras kirjailija? Kuka taitaa vastata tuohon, tuskin kukaan, oikein. Kovin on objektiivinen näkökulma, jos kuvittelee oikein vastaavansa. :))
        Gustave Flaubert'in Madame Bovary on yksi upea teos, mutta totta kai, sinä senkin olet lukenut. :))

      • Teotwawki
        11 kirjoitti:

        Kuka on maailman paras kirjailija? Kuka taitaa vastata tuohon, tuskin kukaan, oikein. Kovin on objektiivinen näkökulma, jos kuvittelee oikein vastaavansa. :))
        Gustave Flaubert'in Madame Bovary on yksi upea teos, mutta totta kai, sinä senkin olet lukenut. :))

        mutta jos minusta kysytään maailman parasta kirjaa, niin subjektiivinen näkemykseni on Fjodor Dostojevskin Idiootti. Ruhtinas Myskinin ja hänen ympärillään häärivän "hovin" suhteen ei jää todellakaan epäselväksi, että kuka siinä porukassa oikeasti oli idiootti.

      • Teotwawki
        11 kirjoitti:

        Kuka on maailman paras kirjailija? Kuka taitaa vastata tuohon, tuskin kukaan, oikein. Kovin on objektiivinen näkökulma, jos kuvittelee oikein vastaavansa. :))
        Gustave Flaubert'in Madame Bovary on yksi upea teos, mutta totta kai, sinä senkin olet lukenut. :))

        Bovary pitäisi lukea, mutta se on tullut televisiosta sarjana ja se ei saanut minua innostumaan. Mutta kuten sanoin maailman kirjallisuuden keskeisiinkään klassikoihin ei ihmis-ikä riitä. Jos lähdetään antiikin tärkeimpien filosofien kirjoituksista ja päädytään nykyisiin, niin kasassa tuhansien kirjojen kirjasto. Siksi luen harkiten ja valikoiden.

      • Teotwawki

        mutta kiitos vinkistä. Nopea vilkaisu sivulle tuotti miellyttävän yllätyksen. Ehkä tästä tulee paikka, jossa ei tarvitse tulla piestyksi.....:-D)))

      • ###
        Teotwawki kirjoitti:

        mutta kiitos vinkistä. Nopea vilkaisu sivulle tuotti miellyttävän yllätyksen. Ehkä tästä tulee paikka, jossa ei tarvitse tulla piestyksi.....:-D)))

        Hyvä ettet ottanut loukkauksena, kun en laittanut mitään saatetta mukaan :-).

      • Teotwawki
        ### kirjoitti:

        Hyvä ettet ottanut loukkauksena, kun en laittanut mitään saatetta mukaan :-).

        ei ole syytä loukkaantua:-) Saatat olla tuttukin.

    • tintti.kotivintti

      Tiedä vastaanko laisinkaan sun kysymykseen, mutta jotain tuli mieleen.
      Rakkaus musiikkiin ja kirjoihin alkoi jo lapsena, kirjasto tuli tutuksi vuosikausiksi ja hyllyjen välissä hiihtelin ja noukin jo ilmeisesti ikäiselleni liiankin paksua kirjallisuutta reppuun. Nyt aikuisena olen saanut kuulla niiden kirjojen olevan aikuisten makuun. Nimetä en halua mitään josko edes muistaisin niitä kaikkia.
      Musiikissa ei mielestäni ole helppoa löytää sitä mielitiettyä suuntausta. Kaikissa tyylisuunnissa on jokin kiehtova esitys aivan varmasti jokaisessa. Jos löydän niin kirjoista tai musiikista ne omimmat itselle kolahtavat niin heitän ajatukseni lähinnä sinne tekijöihin päin ja sympatiseeraan heidän ajatusmaailmaa.

      Mielstäni tunneperäisiä seikkoja ei voi vatvoa missään piireissä tekijää analysoimalla.

      • Teotwawki

        utelias (lue tirkistelyn haluinen), että haluan tietää kirjailijasta enemmän kuin pelkän nimen. Samoin on säveltäjien kohdalla, ja miksei myös esittäjien. Se asia tulee jotenkin tutummaksi kun on lukenut jonkun kirjailijan teoksia ja sitten perehtyy tämän ajatus maailmaan henkilönä. Olinhan se totta kai minulle suurikin järkytys, kun sain tietää, että erittäin paljon kunnioittamani Gabriel Carcia Marquez oli Kuuban diktaattorin Fidel Castron ystävä. Olin juuri lukenut Castron verisen elämänkerran.

      • tintti.kotivintti
        Teotwawki kirjoitti:

        utelias (lue tirkistelyn haluinen), että haluan tietää kirjailijasta enemmän kuin pelkän nimen. Samoin on säveltäjien kohdalla, ja miksei myös esittäjien. Se asia tulee jotenkin tutummaksi kun on lukenut jonkun kirjailijan teoksia ja sitten perehtyy tämän ajatus maailmaan henkilönä. Olinhan se totta kai minulle suurikin järkytys, kun sain tietää, että erittäin paljon kunnioittamani Gabriel Carcia Marquez oli Kuuban diktaattorin Fidel Castron ystävä. Olin juuri lukenut Castron verisen elämänkerran.

        mutta kuten huomaat omassa vastauksessasi olit järkyttynyt Marguezin suhteesta Castroon, eli mahdotonta kerhon pitämiselle. Nyt jäi sulta nautinnosta pala pois, tai sitten sun täytynee lukea Margeeta ihan toisesta näkökulmasta. Hitto.
        Aloitetaans taas alusta ;D

      • Teotwawki
        tintti.kotivintti kirjoitti:

        mutta kuten huomaat omassa vastauksessasi olit järkyttynyt Marguezin suhteesta Castroon, eli mahdotonta kerhon pitämiselle. Nyt jäi sulta nautinnosta pala pois, tai sitten sun täytynee lukea Margeeta ihan toisesta näkökulmasta. Hitto.
        Aloitetaans taas alusta ;D

        kertoja, että en Isabel Allenden lisäksi tiedä Etelä-Amerikasta kolmatta. Joten tiesin hänen vasemmistolaisen taustansa, eikä se minua häiritse, sillä siihen suuntaan olen hieman itsekin kallistunut, mutta Castron hirmuhallinnon avoin kannattaminen ei saa minulta sympatiaa.

    • Arvaa mitä

      niin Aleksis Kivi ehdoton suosikki. Pentti Haanpään teokset ovat aivan yhtä koskettavia. Väinö Linnaan verrattavissa. Lue ihmeessä. Kannattaa. Laila Hirvisaarta en ole vielä ehtinyt lukea yhtäkään...Mutta, Hannu Salaman kirjat kaikki. Myös tämän alkuperäisen Juhannustanssit. Siinä näkijä missä tekijä...on todella hyvä romaani joka kuvaa hyvin eräästä näkökulmasta myös senaikaista suomalaista yhteiskuntaa..hyvin koskettava romaani.

      Runoilijoista pidän: Eino Leinosta. Monista muistakin suomalaisista runoilijoista. Täytyisi kivuta tuonne pojan huoneeseen ja katsoa mitä Aarteita sieltä löytyy yläkomerosta, Kirjat kun nyt siellä..Nyt eivät nimet tule mieleen..Arto Paasilinna tietysti yksi suosikeista myös.

      E.Hemingway minunkin ehdoton suosikki samoin J.Steinbäck...Vihan hedelmät häneltä. Ja Hemingway tietysti Ja aurinko nousee sekä Kenelle kellot soivat. Venäläisistä kirjailijoista ehdottomasti Tolstoi ja Tsehov ne kahlasin nuorena läpi. Myös Aitamow (nyt en tiedä tuliko nimi oikein) kuvaa Erittäin hyvin Venäläistä luontoa..ja siellä muitakin todella taidokkaita ihmisluonteen ja luonnon kuvaajia...nimet eivät nyt tule kaikki mieleen.. Täytyisi joskus tehdä tuo jonkinlainen lista itselleen. Maailmassa on paljon hyviä kirjailijoita joista pidän...ja myös runoilijoita. Pablo Neruda niistä yksi koskettavimmista...puhuttaa vieläkin.. Ehkä vähän enemmän tälläinen vakavanpuoleinen, ja melankolinenkin kirjallisuus kuitenkin enemmän minun juttuni.. Sellainen hauska kirjailija tosin nyt vielä tuli mieleeni kun John Irving...ja toinen Philp Roth;)) komedian ja tragedian taju elämästä heillä kun mahtava...sitten vähän kolmas saman tapainen..nimeä nyt en muista...taidan muutaman omistaa....

      tsau: Friidu

      • Arvaa mitä

        myös mainitsi. Hekin ovat minunkin suosikkeja. Siitä aikaa vain kun Puskinia olen lukenut. Täytyisi lainata uudestaan. Niin kaunista tekstiä. Ja hyvät ovat suomennoksetkin. On ehdoton runoilija...Yksi Puskinin verrattavista uudemman sukupolven edustaja venäläisistä runoilijoista oli myös...Jevetsengo tai sentapainen nimi...joku;)) Sitten älkäämme unohtako tätä kirjailijaa joka loikkasi länteen..oli 70-luvulla todella kaikkien tiedossa tämä venäläinen suuri kirjailija. Joka kertoi näistä NL:n sisäisistä leireistä ja vankila-oloista? Muistaako kukaan? Minulla tuo nimimuisti ei niitä parhaimpia...


        tsau: Friidu

      • Teotwawki

        paljon samojen kirjailijoiden teoksia. :-)

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        myös mainitsi. Hekin ovat minunkin suosikkeja. Siitä aikaa vain kun Puskinia olen lukenut. Täytyisi lainata uudestaan. Niin kaunista tekstiä. Ja hyvät ovat suomennoksetkin. On ehdoton runoilija...Yksi Puskinin verrattavista uudemman sukupolven edustaja venäläisistä runoilijoista oli myös...Jevetsengo tai sentapainen nimi...joku;)) Sitten älkäämme unohtako tätä kirjailijaa joka loikkasi länteen..oli 70-luvulla todella kaikkien tiedossa tämä venäläinen suuri kirjailija. Joka kertoi näistä NL:n sisäisistä leireistä ja vankila-oloista? Muistaako kukaan? Minulla tuo nimimuisti ei niitä parhaimpia...


        tsau: Friidu

        Saharov:-)

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        myös mainitsi. Hekin ovat minunkin suosikkeja. Siitä aikaa vain kun Puskinia olen lukenut. Täytyisi lainata uudestaan. Niin kaunista tekstiä. Ja hyvät ovat suomennoksetkin. On ehdoton runoilija...Yksi Puskinin verrattavista uudemman sukupolven edustaja venäläisistä runoilijoista oli myös...Jevetsengo tai sentapainen nimi...joku;)) Sitten älkäämme unohtako tätä kirjailijaa joka loikkasi länteen..oli 70-luvulla todella kaikkien tiedossa tämä venäläinen suuri kirjailija. Joka kertoi näistä NL:n sisäisistä leireistä ja vankila-oloista? Muistaako kukaan? Minulla tuo nimimuisti ei niitä parhaimpia...


        tsau: Friidu

        sittenkin Solzenitsin.... oikeinkirjoitus saattaa mättää, mutta Aleksander Soltsenitzyn taitaa olla oikein. Olen kyllä lukenut sen Lokakuu 16 kirjan, mutta vankileirien saaristoa en.

      • Arvaa mitä
        Teotwawki kirjoitti:

        paljon samojen kirjailijoiden teoksia. :-)

        Kiitos Teo. Minusta nämä klassikot ovat siitä ihania...että, niihin voi aina palata. Eri ikäkautena ovat jälleen uusia tuttavuuksia tavallaan. Omaa kypsymistä kun ihmisenä myös aika tuonut. On ehkä vähän viisaampi. Oppinut jotain elämästä myös omien kokemusten kautta...tai sitten ei mitään;)) Teokset aukenevat uudella tavalla....


        tsau: Friidu

      • Arvaa mitä
        Arvaa mitä kirjoitti:

        Kiitos Teo. Minusta nämä klassikot ovat siitä ihania...että, niihin voi aina palata. Eri ikäkautena ovat jälleen uusia tuttavuuksia tavallaan. Omaa kypsymistä kun ihmisenä myös aika tuonut. On ehkä vähän viisaampi. Oppinut jotain elämästä myös omien kokemusten kautta...tai sitten ei mitään;)) Teokset aukenevat uudella tavalla....


        tsau: Friidu

        itse joutunut Stalinin puhdistuksiin aikaisemmin kuin Solzenitz..vähän vanhempi kirjailija kuitenkin kuitenkin... Sama kohtalo kuitenkin. Toinen vain pääsi pakenemaan Länteen.

        Kiitoksia Teo, mukavasta ketjusta. Kirjallisuudesta riittäisi aina keskusteltavaa..


        tsau: Friidu

        Hyvää Yötä. Täältä Stadista. Lähden minäkin jo nukkumaan....

      • partikkeli
        Arvaa mitä kirjoitti:

        itse joutunut Stalinin puhdistuksiin aikaisemmin kuin Solzenitz..vähän vanhempi kirjailija kuitenkin kuitenkin... Sama kohtalo kuitenkin. Toinen vain pääsi pakenemaan Länteen.

        Kiitoksia Teo, mukavasta ketjusta. Kirjallisuudesta riittäisi aina keskusteltavaa..


        tsau: Friidu

        Hyvää Yötä. Täältä Stadista. Lähden minäkin jo nukkumaan....

        Laitanpahan luttelona jonkusen tuolta...

        Agatha Chistietä; Paddingtonista 16.50, Kymmenen Pientä Neekeripoikaa...
        Betty Friedan; Naisellisuuuden Harhat
        Solzenitsyn; Ensimmäinen piiri
        Camus; Rutto
        Lorenzo Camusso; Eurooppalainen matkakirja v.1492
        Von Wright-Veljesten Linnut
        Jonathan Davis; Madridin enkelit

        Saattaapi löytyä enempikin, mutta alkaa olla niin filosohvista-, historiallista, poliittista yms. ettei nyt jaksa...hyllyt notkuu ja vinttikamarin lattiakin on maalla(onneksi:)

        Kerroin, mutta ihan aikuisten oikeesti pitäis vissiin muuttaa sänky keittiöön...paljon luetaan, paljon on vielä lukematta. Ja Suomessa on ainakin toistaiseksi vielä hyvät ja monipuoliset yleiset kirjastot.

      • kotimaa+++

        Nyt olen pettynyt Friidu, kun et maininnut kirjailijaa nimeltä Alpo Ruuth.

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        itse joutunut Stalinin puhdistuksiin aikaisemmin kuin Solzenitz..vähän vanhempi kirjailija kuitenkin kuitenkin... Sama kohtalo kuitenkin. Toinen vain pääsi pakenemaan Länteen.

        Kiitoksia Teo, mukavasta ketjusta. Kirjallisuudesta riittäisi aina keskusteltavaa..


        tsau: Friidu

        Hyvää Yötä. Täältä Stadista. Lähden minäkin jo nukkumaan....

        ylempänä hätäpäissäni puhumaan Saharovista, kun piti mainita Solstsenitsyn. Andrei Saharov oli venäläinen ydinfyysikko, joka oli itseasiassa venäläisen ydinaseen isä. Hän kääntyi kuitenkin ihmisoikeusaktivistiksi hyvin varhaisessa vaiheessa ja ydinasetta vastustavaksi kiveksi Neuvostoliiton kengässä. Joutui epäsuosioon Bresnevin aikana ja muistaakseni karkotettiin karkotettiin maasta, jonne hän palasi vasta Neuvostoliiton romahdettua. Sai Nobelin rauhanpalkinnonkin jossain vaiheessa. Nämä muistin varasta, en viitsinyt mennä Wikipediaa selaamaan.

      • Arvaa mitä
        partikkeli kirjoitti:

        Laitanpahan luttelona jonkusen tuolta...

        Agatha Chistietä; Paddingtonista 16.50, Kymmenen Pientä Neekeripoikaa...
        Betty Friedan; Naisellisuuuden Harhat
        Solzenitsyn; Ensimmäinen piiri
        Camus; Rutto
        Lorenzo Camusso; Eurooppalainen matkakirja v.1492
        Von Wright-Veljesten Linnut
        Jonathan Davis; Madridin enkelit

        Saattaapi löytyä enempikin, mutta alkaa olla niin filosohvista-, historiallista, poliittista yms. ettei nyt jaksa...hyllyt notkuu ja vinttikamarin lattiakin on maalla(onneksi:)

        Kerroin, mutta ihan aikuisten oikeesti pitäis vissiin muuttaa sänky keittiöön...paljon luetaan, paljon on vielä lukematta. Ja Suomessa on ainakin toistaiseksi vielä hyvät ja monipuoliset yleiset kirjastot.

        historia vaan aina kiehtonut enemmän. Näistä henkilö elämänkerroista kun myöskin pidän. Ja runoista. Sellaiset suomalaiset runoilijat jotka, nyt tulivat mieleeni naisista: Ovat Tytti Parras, Aulikki Oksanen, hänen rakkausrunonsa ovat tosi kauniita, Kirsi Kunnas, Olavi Paavolainen myös kirjailijana sekä Elvi Sinervo. Kyllä minullakin tuo lukeminen aina ollut lähellä sydäntä. Nyt vähän menee oman jaksamisen kanssa. Että, ei niin paljon kuin nuorempana. Tässä kun tämä perhe vaatii myös aikaa...

        Samaa mieltä minäkin että, Suomessa on todella hyvät ja monipuoliset yleiset kirjastot. Ei tarvitse kaikkia kirjoja ostaa itselleen. Aikanaan kun jouduin kundille paljon lukemaan satukirjoja, siis näitä klassikko satuja. Niin upeeta oli saada lainata kirjastosta. Ei tarvinut ostaa itselleen. Ovat kuitenkin arvokkaita nämäkin kirjat. Niissä kirjoissa kun oli upeat kuvat...jotka kiinnostivat kundia..Siinä samalla kun näitä satuja luettiin uudestaan ja uudestaan tuo hänen sanavarastonsa sitten pikkuhiljaa karttui...Nyt hänellä on mahdollisuus käydä erityiskirjastossa täällä Stadissa. Missä tuo ns. Selkokirjallisuus on vartavastan hankittu näille joilla puhekeskuksessa on pysyvä vamma. Itse toivon että, näitä palveluita ei täällä Stadissa lopettaisi. Vaan jatkorahoitusta ja ymmärrystä jatkossakin riittäisi Stadin puolesta. Kaikki emme samanarvoisia tiedon saannin kanssa. Tämä koskee myös kuuroja ja näkövammaisia ihmisiä.

        Huolestuneena vähän...näitä uutisia minäkin luen. Kuntapuolella kun täälläkin tällähetkellä priorisoidaan näissä menoissa.

        Hyvää Joulun Odotusta sinulle;)) Rauhallista sellaista...Meilläkin jo jouluvalmistelut hyvässä mallissa...;))

        t.Friidu

      • Arvaa mitä
        kotimaa+++ kirjoitti:

        Nyt olen pettynyt Friidu, kun et maininnut kirjailijaa nimeltä Alpo Ruuth.

        anteeksi, etten maininut. Alpo Ruuthan hyvin kuvasi tätä 50-60 luvun Stadia. Ja sitä murros-aikaa. Mielikirjailija hänkin. Kyllä minäkin hänen nämä IHANAT kirjansa luin. Julkaiseeko tai kirjoittaako Alpo Ruuth muuten enää? Tiedätkö? Olivat niin elävästi ja hyvin kirjoitettu tämä hänen teoksensa. Niissä eli mukana. Vaikka nuorempaa ikäpolvea olenkin... Taisi meilläkin vanhempani silloin heti hankkia nämä kirjat kun tulivat markkinoille omakseen. Tuli luettua minunkin nuorena... Yhtä toista Helsinkiläistä iäkkäämpää runoilijaa joka kuvaa hyvin Helsinkiläistä elämänmenoa Pirkko Saisiota unohtamatta...mutta, nyt tuo nimi ei vain ei tule mieleen nimimuisti minulla on huono..;)) Lauri Viita myös sellainen joka aina sydäntä koskettaa...


        tsau:Friidu

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        historia vaan aina kiehtonut enemmän. Näistä henkilö elämänkerroista kun myöskin pidän. Ja runoista. Sellaiset suomalaiset runoilijat jotka, nyt tulivat mieleeni naisista: Ovat Tytti Parras, Aulikki Oksanen, hänen rakkausrunonsa ovat tosi kauniita, Kirsi Kunnas, Olavi Paavolainen myös kirjailijana sekä Elvi Sinervo. Kyllä minullakin tuo lukeminen aina ollut lähellä sydäntä. Nyt vähän menee oman jaksamisen kanssa. Että, ei niin paljon kuin nuorempana. Tässä kun tämä perhe vaatii myös aikaa...

        Samaa mieltä minäkin että, Suomessa on todella hyvät ja monipuoliset yleiset kirjastot. Ei tarvitse kaikkia kirjoja ostaa itselleen. Aikanaan kun jouduin kundille paljon lukemaan satukirjoja, siis näitä klassikko satuja. Niin upeeta oli saada lainata kirjastosta. Ei tarvinut ostaa itselleen. Ovat kuitenkin arvokkaita nämäkin kirjat. Niissä kirjoissa kun oli upeat kuvat...jotka kiinnostivat kundia..Siinä samalla kun näitä satuja luettiin uudestaan ja uudestaan tuo hänen sanavarastonsa sitten pikkuhiljaa karttui...Nyt hänellä on mahdollisuus käydä erityiskirjastossa täällä Stadissa. Missä tuo ns. Selkokirjallisuus on vartavastan hankittu näille joilla puhekeskuksessa on pysyvä vamma. Itse toivon että, näitä palveluita ei täällä Stadissa lopettaisi. Vaan jatkorahoitusta ja ymmärrystä jatkossakin riittäisi Stadin puolesta. Kaikki emme samanarvoisia tiedon saannin kanssa. Tämä koskee myös kuuroja ja näkövammaisia ihmisiä.

        Huolestuneena vähän...näitä uutisia minäkin luen. Kuntapuolella kun täälläkin tällähetkellä priorisoidaan näissä menoissa.

        Hyvää Joulun Odotusta sinulle;)) Rauhallista sellaista...Meilläkin jo jouluvalmistelut hyvässä mallissa...;))

        t.Friidu

        samoin sinulle.:-) Me emme ole aloittaneet vielä valmisteluja ollenkaan, mutta me teemmekin aina niin, että kun alkaa olla kiire, panemme hösseliksi ja sitten tapahtuu. Rakastan muuten Aulikki Oksasen runoja ja Kaj Chydeniuksen sävellyksiä.:-)

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        anteeksi, etten maininut. Alpo Ruuthan hyvin kuvasi tätä 50-60 luvun Stadia. Ja sitä murros-aikaa. Mielikirjailija hänkin. Kyllä minäkin hänen nämä IHANAT kirjansa luin. Julkaiseeko tai kirjoittaako Alpo Ruuth muuten enää? Tiedätkö? Olivat niin elävästi ja hyvin kirjoitettu tämä hänen teoksensa. Niissä eli mukana. Vaikka nuorempaa ikäpolvea olenkin... Taisi meilläkin vanhempani silloin heti hankkia nämä kirjat kun tulivat markkinoille omakseen. Tuli luettua minunkin nuorena... Yhtä toista Helsinkiläistä iäkkäämpää runoilijaa joka kuvaa hyvin Helsinkiläistä elämänmenoa Pirkko Saisiota unohtamatta...mutta, nyt tuo nimi ei vain ei tule mieleen nimimuisti minulla on huono..;)) Lauri Viita myös sellainen joka aina sydäntä koskettaa...


        tsau:Friidu

        runoilija, jota haet ollut Lassi Nummi?

      • Arvaa Mitä
        Arvaa mitä kirjoitti:

        anteeksi, etten maininut. Alpo Ruuthan hyvin kuvasi tätä 50-60 luvun Stadia. Ja sitä murros-aikaa. Mielikirjailija hänkin. Kyllä minäkin hänen nämä IHANAT kirjansa luin. Julkaiseeko tai kirjoittaako Alpo Ruuth muuten enää? Tiedätkö? Olivat niin elävästi ja hyvin kirjoitettu tämä hänen teoksensa. Niissä eli mukana. Vaikka nuorempaa ikäpolvea olenkin... Taisi meilläkin vanhempani silloin heti hankkia nämä kirjat kun tulivat markkinoille omakseen. Tuli luettua minunkin nuorena... Yhtä toista Helsinkiläistä iäkkäämpää runoilijaa joka kuvaa hyvin Helsinkiläistä elämänmenoa Pirkko Saisiota unohtamatta...mutta, nyt tuo nimi ei vain ei tule mieleen nimimuisti minulla on huono..;)) Lauri Viita myös sellainen joka aina sydäntä koskettaa...


        tsau:Friidu

        oletko muuten lukenut tai onko nimi tuttu...Tutustuminen arvoin kirjailija. Hyvin koskettava. Ja suomenkieli todella kaunista.

        tsau: Friidu

      • Arvaa mitä
        Teotwawki kirjoitti:

        runoilija, jota haet ollut Lassi Nummi?

        arvostan minäkin. Ja pidän kovasti. Tuota Viljo Kajavaa etsin;))


        tsau:Friidu

      • Arvaa mitä
        Teotwawki kirjoitti:

        samoin sinulle.:-) Me emme ole aloittaneet vielä valmisteluja ollenkaan, mutta me teemmekin aina niin, että kun alkaa olla kiire, panemme hösseliksi ja sitten tapahtuu. Rakastan muuten Aulikki Oksasen runoja ja Kaj Chydeniuksen sävellyksiä.:-)

        näihin upeisiin taitelijoihin...Koskettavat aina;))

        Minulla tässä eilen apuna oli toinen kundi ripusti kaikki verhot kun ikkunoita putsailin.....ja valotkin jo paikoillaan...Suuret siivoukset tehty...uunia lukuunottamatta. Enää ei tarvitse kuin pintasiivosta sitten vaan. Meillä tämä näistä voimmakkaista kundeista Joulun alla todella apua...jaksavat kantaa ne painavat ruokaruokarit ja juomat ovat jo mukana Joulun valmistelussa....Meillä kun miehen kanssa jo voimat jo vähän huvenneet....minulla nämä kädet eivät jaksa painavia ostoksia raahata....räppänät mitkä räppänät:))...ja miehellä helposti ottaa sydämestä...nyt kun vähän pakastaa...Onneksi kundit ovat jo aikuisia;))

        Olen luonteeltani sellainen aika hyvä organisaattori....mutta, silti aina viimetipassa vähän tulee kiire;)) Liekö tuo tyypillistä meille kaikille...tässä iässä..jo...Otetaan väliin turhankin rauhallisesti..;))

        tsau: Friidu

      • kotimaa+++
        Arvaa mitä kirjoitti:

        anteeksi, etten maininut. Alpo Ruuthan hyvin kuvasi tätä 50-60 luvun Stadia. Ja sitä murros-aikaa. Mielikirjailija hänkin. Kyllä minäkin hänen nämä IHANAT kirjansa luin. Julkaiseeko tai kirjoittaako Alpo Ruuth muuten enää? Tiedätkö? Olivat niin elävästi ja hyvin kirjoitettu tämä hänen teoksensa. Niissä eli mukana. Vaikka nuorempaa ikäpolvea olenkin... Taisi meilläkin vanhempani silloin heti hankkia nämä kirjat kun tulivat markkinoille omakseen. Tuli luettua minunkin nuorena... Yhtä toista Helsinkiläistä iäkkäämpää runoilijaa joka kuvaa hyvin Helsinkiläistä elämänmenoa Pirkko Saisiota unohtamatta...mutta, nyt tuo nimi ei vain ei tule mieleen nimimuisti minulla on huono..;)) Lauri Viita myös sellainen joka aina sydäntä koskettaa...


        tsau:Friidu

        Alpo Ruuth kuoli v. 2002

      • Teotwawki
        Arvaa mitä kirjoitti:

        arvostan minäkin. Ja pidän kovasti. Tuota Viljo Kajavaa etsin;))


        tsau:Friidu

        huomasin:-)

      • Arvaa mitä
        kotimaa+++ kirjoitti:

        Alpo Ruuth kuoli v. 2002

        Upea ja taitava kirjailija oli. Pidin kokovasti minäkin hän kirjoistaan..jotenkin vaan kolahtivat.Silloisen nuoren naisen sieluun.


        tsau:Friidu

      • verditti
        Arvaa mitä kirjoitti:

        Upea ja taitava kirjailija oli. Pidin kokovasti minäkin hän kirjoistaan..jotenkin vaan kolahtivat.Silloisen nuoren naisen sieluun.


        tsau:Friidu

        Luin kaikki viestisi tästä ylipitkästä ketjusta. Niissä vilahtelee nimiä
        joiden taiteelliset ansiot eivät ole heppoisia, mutta silloinen poliittinen
        ilmapiiri toi nämä lakeijat esiin.
        Siis, olen kanssasi erimieltä, mutta
        pyydän ettet hermostuisi. On mukava, että olet tullut takaisin, muistakaamme
        ettei tämä Suomi24 ole elämää suurempi, ei edes elämänkokoinen.
        Muutaman nimeä listassasi haluan kommentoida.

        Luulen että tarkoitat suomenruotsalaista Bo Carpelania tuolla kirjailijalla
        ylimmässä viestissäsi.Kirjoittaa kaunista, runollista tekstiä, pienin elein, lämpimästi.
        Me suomenkieliset luemme aivan liian vähän näitä vähemmistön edustajia.

        Saarikoski ei ollut nero, lahjakas kylläkin, kenties kielinero, hallitsi täydellisesti
        mm.vanhaa kreikkaa. Nousi maineeseen huonolla käytöksellä ja vedättämällä
        vasemmistopoliitikkoja. Kääntäjänä suorastaan loistava.

        Matti Rossi "hyödyllinen idiootti" käyttäytyi täysin moraalittomasti unkarilaista
        kolleegaansa kohtaan. Nilviäinen! Joutaisi Lenin-museoon "teoksineen."

        Alpo Ruuth istuskeli Juttutuvassa koko 90-luvun ja oli eri mieltä kanssasi slangista ja stadilaisuudesta.

      • Arvaa mitä
        verditti kirjoitti:

        Luin kaikki viestisi tästä ylipitkästä ketjusta. Niissä vilahtelee nimiä
        joiden taiteelliset ansiot eivät ole heppoisia, mutta silloinen poliittinen
        ilmapiiri toi nämä lakeijat esiin.
        Siis, olen kanssasi erimieltä, mutta
        pyydän ettet hermostuisi. On mukava, että olet tullut takaisin, muistakaamme
        ettei tämä Suomi24 ole elämää suurempi, ei edes elämänkokoinen.
        Muutaman nimeä listassasi haluan kommentoida.

        Luulen että tarkoitat suomenruotsalaista Bo Carpelania tuolla kirjailijalla
        ylimmässä viestissäsi.Kirjoittaa kaunista, runollista tekstiä, pienin elein, lämpimästi.
        Me suomenkieliset luemme aivan liian vähän näitä vähemmistön edustajia.

        Saarikoski ei ollut nero, lahjakas kylläkin, kenties kielinero, hallitsi täydellisesti
        mm.vanhaa kreikkaa. Nousi maineeseen huonolla käytöksellä ja vedättämällä
        vasemmistopoliitikkoja. Kääntäjänä suorastaan loistava.

        Matti Rossi "hyödyllinen idiootti" käyttäytyi täysin moraalittomasti unkarilaista
        kolleegaansa kohtaan. Nilviäinen! Joutaisi Lenin-museoon "teoksineen."

        Alpo Ruuth istuskeli Juttutuvassa koko 90-luvun ja oli eri mieltä kanssasi slangista ja stadilaisuudesta.

        Minä olen vain valitettavasti minä:) ja oma henk.koht. historia minullakin ja taustani. Minun käsitykseni Stadilaisuudesta kumpuaa vahvasti tietysti oman faijani suvun historian kautta.En vertaa koskaan itseäni muihin:) Mutta, muut kyllä minua muihin;) Miten voisin.....Tuota Bo Carpelania tarkoitin. Kiitos, lämmin sinulle. Muutaman runokirjan olen joskus lahjaksi saanut. Ja todella ihastunut minäkin. Todella pidän minäkin hänen teksteistään. Siihen tunnelmaan mistä kirjoittaa voi mennä mukaan. Sellaista hiljaista kerrontaa jonka aistii vaikka sitä aikaa ei ole itse elänyt.... Toinen suomenruotsainen kirjailija jonka tekstistä myös pidän mutta, kunhan tuon kirjan löydän...niin kerron sinulle. Samaa mieltä aika pitkälle olen tuosta...mitä analysoit 70-luvun kirjallisuudesta...mutta, kuitenkin olen 70-luvun kasvatti ja nuoruus enemmän 70-luvulla kuin 60-luvulla ja omassa kodissani oli paljon ns. vasemmistolaista kirjallisuutta..Yhtä venäläistä 20-luvun kirjailjaa (venäläistä) nyt mietin. Hän kirjoitti 20-luvulla. Oli tosin näitä Stalinin suosikkeja mutta, hänen luontokuvaksensa ja ihmiskuvansensa olivat todella hienosti kerrottu...Onko sinulle tuttu sellainen sarja: Aron raivaajat., se teki minuun nuorena syvän vaikutuksen..Ylipäätänsä nämä venäläiset kirjoittajat jotka kuvaavat tuota mahtavaa luontoa ja myös ihmisesten kamppailua niiden keskellä.....Matti Rossi silloin kuvasi sitä aikaa ja niitä arvoja. Jotka olivat silloin poliittisesti tärkeitä. En niin muuhun hänen tuotantoonsa perehtynyt mutta, kyllä hänentäkin tuli jonkun verran luettua.. Tuota en en edes tiennyt mistä kerroit. Saarikoskesta olen erimieltä...minusta hän oli yksi aikamme parhaita kirjailijoita...siinä kanssasi samaa mieltä että, todella loistava kääntäjä. Lienee toista samantasoista kääntäjää sitten tullut. Toinen hieno kirjailija tulee myös mieleeni nyt on Katri Vala ja Eeva Joenpelto ja myös Anja Kaurasen nyk. Snellman kirjoista pidän kovasti...mitäkös vielä tulisi mieleeni juu, sellainen kuin Bellow..ja Kurt Vonnegut joitakin puolailaisia runolijoita myös mietin mutta, ne nimet;))..Minulla tuo nimimuisti ei ole hyvä;) tulevat nimet vähän viiveellä... Tuohon Stadilaisuuten minulle henk.koht. kuuluu myös vahvasti hyväksyminen erilaisuudesta..ja ajattelutavasta ylipäätänsä;) Ei voi niputtaa ihmisiä..samaan muottiin,) Nooh..tästä voisin kanssasi joskus keskustella syvällisemminkin, jos, tutumpi olisit kahdestaan paljonkin keskustella avoimin mielin...Tälläpalstalla en viitsi kaikkea omaa henk.koht. historiaani ja näkökantoja korostaa syystäkään..ymmärrät varmaan miksi...

        Siitä sitten minusta jokaisella voi vahvatkin mielipiteet mikä hyvää ja mikä huonoa kirjallisuustta..Kirjallisuus kun aina myös kuvaa sen hetkistä yhteiskunnallista henkeä ja elämää..Reaaliajassa. Elämänkerralliset historiankirjoitukset nyt erikseen.. Makuja on monia. Eipä niistä kannata kiistelemään ruveta.


        Oikein mukavaa Joulun odotus aikaa sinne sinulle Verdiitti.

        (Tässä vähän meikäläistä taas valvottaa, täällä kun pakkanen ja kosteus pistää valvomaan...mikä tylsää..säryiltä ei saa nukutuksi..)

        tsau:Friidu

      • Arvaa mitä
        Arvaa mitä kirjoitti:

        Minä olen vain valitettavasti minä:) ja oma henk.koht. historia minullakin ja taustani. Minun käsitykseni Stadilaisuudesta kumpuaa vahvasti tietysti oman faijani suvun historian kautta.En vertaa koskaan itseäni muihin:) Mutta, muut kyllä minua muihin;) Miten voisin.....Tuota Bo Carpelania tarkoitin. Kiitos, lämmin sinulle. Muutaman runokirjan olen joskus lahjaksi saanut. Ja todella ihastunut minäkin. Todella pidän minäkin hänen teksteistään. Siihen tunnelmaan mistä kirjoittaa voi mennä mukaan. Sellaista hiljaista kerrontaa jonka aistii vaikka sitä aikaa ei ole itse elänyt.... Toinen suomenruotsainen kirjailija jonka tekstistä myös pidän mutta, kunhan tuon kirjan löydän...niin kerron sinulle. Samaa mieltä aika pitkälle olen tuosta...mitä analysoit 70-luvun kirjallisuudesta...mutta, kuitenkin olen 70-luvun kasvatti ja nuoruus enemmän 70-luvulla kuin 60-luvulla ja omassa kodissani oli paljon ns. vasemmistolaista kirjallisuutta..Yhtä venäläistä 20-luvun kirjailjaa (venäläistä) nyt mietin. Hän kirjoitti 20-luvulla. Oli tosin näitä Stalinin suosikkeja mutta, hänen luontokuvaksensa ja ihmiskuvansensa olivat todella hienosti kerrottu...Onko sinulle tuttu sellainen sarja: Aron raivaajat., se teki minuun nuorena syvän vaikutuksen..Ylipäätänsä nämä venäläiset kirjoittajat jotka kuvaavat tuota mahtavaa luontoa ja myös ihmisesten kamppailua niiden keskellä.....Matti Rossi silloin kuvasi sitä aikaa ja niitä arvoja. Jotka olivat silloin poliittisesti tärkeitä. En niin muuhun hänen tuotantoonsa perehtynyt mutta, kyllä hänentäkin tuli jonkun verran luettua.. Tuota en en edes tiennyt mistä kerroit. Saarikoskesta olen erimieltä...minusta hän oli yksi aikamme parhaita kirjailijoita...siinä kanssasi samaa mieltä että, todella loistava kääntäjä. Lienee toista samantasoista kääntäjää sitten tullut. Toinen hieno kirjailija tulee myös mieleeni nyt on Katri Vala ja Eeva Joenpelto ja myös Anja Kaurasen nyk. Snellman kirjoista pidän kovasti...mitäkös vielä tulisi mieleeni juu, sellainen kuin Bellow..ja Kurt Vonnegut joitakin puolailaisia runolijoita myös mietin mutta, ne nimet;))..Minulla tuo nimimuisti ei ole hyvä;) tulevat nimet vähän viiveellä... Tuohon Stadilaisuuten minulle henk.koht. kuuluu myös vahvasti hyväksyminen erilaisuudesta..ja ajattelutavasta ylipäätänsä;) Ei voi niputtaa ihmisiä..samaan muottiin,) Nooh..tästä voisin kanssasi joskus keskustella syvällisemminkin, jos, tutumpi olisit kahdestaan paljonkin keskustella avoimin mielin...Tälläpalstalla en viitsi kaikkea omaa henk.koht. historiaani ja näkökantoja korostaa syystäkään..ymmärrät varmaan miksi...

        Siitä sitten minusta jokaisella voi vahvatkin mielipiteet mikä hyvää ja mikä huonoa kirjallisuustta..Kirjallisuus kun aina myös kuvaa sen hetkistä yhteiskunnallista henkeä ja elämää..Reaaliajassa. Elämänkerralliset historiankirjoitukset nyt erikseen.. Makuja on monia. Eipä niistä kannata kiistelemään ruveta.


        Oikein mukavaa Joulun odotus aikaa sinne sinulle Verdiitti.

        (Tässä vähän meikäläistä taas valvottaa, täällä kun pakkanen ja kosteus pistää valvomaan...mikä tylsää..säryiltä ei saa nukutuksi..)

        tsau:Friidu

        kundin huoneessa yläkaapeissa..ja niitä on jonkin verran sinne kertynyt elämän varrella;)) Täytyisi kivuta keittiönjakkarallalle ja ottaa yksitellen alas...Joten en näitä nimiä nyt kaikkia muista...tästä käytännön syystä...Kipeällä jalalla ei oikein uskalla lähteä keikkumaan;))

    • Meriläinen

      Suuresti minua harmittaa kun " Ulrich Scaefferin" sarjaa "Sykähdyksiä" ei enää paineta.
      Sain ensimmäisen joskus lahjaksi ja sen jälkeen ostin pari joista toisen annoin lahjaksi itse.
      Kävin parikin kirjakauppaa ja sama tulos. Olisin hommannut koko sarjan :((
      Siinä sarjassa on joka kirjassa oma aihe, ensin on ajatelmia ihmiselle itselleen ja sitten parisuhteeseen, siihen toiseen liittyviä lyhyitä ja pitempiä ja viereisellä sivulla on kaunis kuva. Laitan kirjasta "Etsin" tähän yhden.

      Minä etsin hetkiä,
      jotka koskettavat minua niin syvältä,
      että haluaisin pysäyttää ajan.
      Hetkiä,
      jotka vapauttavat minut ajatusteni vankilasta.
      Hetkiä,
      jotka tempaavat minut mukaansa sellaisella voimalla,
      että saatan unohtaa itseni
      ja tunnen sisälläni
      elämän sykkeen.
      Hetkiä,
      joissa jokainen ruumiini solu
      tuntee elävänsä.
      Hetkiä,
      jolloin kaikki kysymykset lakkaavat
      ja minä vain olen.
      Elämän koskettama ja onnellinen.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      268
      9653

    2. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      307
      6836

    3. Verinen koira

      Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?
      Imatra
      74
      1705

    4. Mira Luoti, Vain Elämää

      kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?
      Maailman menoa
      6
      1421

    5. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      94
      1297

    6. Faktat kehiin!

      kauanko aiot odottaa kaivattuasi? ja miks?
      Ikävä
      109
      1161

    7. Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?

      Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut
      Kotimaiset julkkisjuorut
      75
      1079

    8. Mopokeulija

      Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin
      Haapavesi
      41
      882

    9. Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !

      Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus
      Ähtäri
      23
      756

    10. MUISTATTEKO SEN?

      Karhean tummansövyisen raastavsn huudon : RYKIKÄÄ! NIITÄ RAATOJA@ RÄKIKÄÄ NIITÄ EAATOJA!btämän paeoni aina toivotti rakk
      Joukkoliikenne
      313
      748
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt