Olen ollut reilut 5 vuotta bulimikko. Alkuun oksensin, käytin laksatiiveja ja väärinkäytin lääkkeitä. Sittemmin, melkein kuoltuani yliannostukseen ym, kompensoin ahmimiskohtaukset järkyttävän suurella määrällä liikuntaa. Nyt olen ollut puoli vuotta niin heikkoa, sairasteleva ja omannut rajuja vatsakipuja, etten kaikkina päivinä pääse edes ylös sängystä ja jo kävelylenkeistä meinaa lähteä taju. Liikunnasta en voi siis edes haaveilla.
Olen aina ahmimiskohtausten välillä pyrkinyt syömään rajoitetusti ja hyvin terveellisesti lakien kaloreita, rasvoja ja proteiineja urheilutulosten tehostamiseksi. Nyt kun en enää voi harrastaa rakastamaani lajia, terveellisen syömisen tarve on alkanut korvautua syömättömyyden tarpeella. Syön usein ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä tai illalla ja normaali lautasellinen terveellistäkin ruokaa pelottaa. "Sopivan täysi" vatsa pelottaa. Usein kiinteä ruoka ylipäätään pelottaa. Yritän selvitä iltaan asti master cleanse -detoxkuuriin tarkoitetulla juomalla jossa annos on 300ml vettä, 30 ml tuoretta sitruunamehua ja 30 ml b-tyypin vaahterasiirappia sekä cayennepippuria. Jos syön, saatan esim syödä kevyitä pieniä annoksia pussikeittoja joissa on 60-75 kcal per 2 desilitraa. Jopa hedelmien syöminen tuntuu väliltä vaikealta vaikka saatankin joskus saada alas pari mandariinia ja laitan ateriankorvikepirtelöiden sekaan reilut 100g vadelmia silloin kun niitä syön. Tajuttoman suuret ahmimiskohtaukset ovat jonkinverran pienentyneet keskimäärin ja silloin kun ahmin paljon, syön enemmän jätskiä ja karkkia ja suklaata sekä esim mysli-jogurtti seosta enkä enää yleensä montaa McDonalds-ateriaa niinden karkkien/suklaiden ja jätskin päälle. Joskus voi mennä koko päivä pelkällä master cleanse -juomalla vaikka olo on heikko, puolitajuton, tärisevä ja palelen kuin horkassa. Yliopistolle en voi mennä koska en jaksa/pysty syömättä paremmin luennoilla istumaan ja kuuntelemaan. Ja lisää kaloreita en halua elimistööni. Näitä olemattoman syömisen jaksoja on jatkunut muutamia viikkoja.. Kun en syö, tunnen olevani kontrollissa vaikka ajattelenkin AINA ruokaa.
Olen normaalipainoinen, bmi 22,9 vaikkakin laskussa. Minulla on vielä lihasmassaa jäljellä koska olen vuosia tehnyt salilla kovaa voimaharjoittelua 5 kertaa viikossa lajitreenit päälle. Muiden mielestä olen hoikka ja vatsani on litteä, omasta mielestäni olen aivan liian lihava. Tarve liikkua on yhä kova mutta en vain pysty kun olen niin heikko. Tänään olen juonut 2 isoa lasia master cleanse juomaa ja syönyt yhden leivoksen kun yliopistolla tarjottiin (jos jotain tarjotaan, syön sen nopeasti ja ahdistun sen jälkeen. jos pitää itse valita, ahdistun jo ennen syömistä ja saatan jättää ottamatta.) Ajattelin syödä viela kerran jotain kevyttä mutta kun ruoan laittaminen sisääni ahdistaa niin en tiedä mitä tehdä.
Haluaisin kuulla teiltä anorektikoilta että miten sairautenne alkoi? Myös niiltä, joiden bulimia on muuttunut anoreksiaksi! Onko minulla anoreksian alkuoireita? Mitä tunsitte ruoan suhteen ja lopetitteko normaalin syömisen kuin seinään vai vähensittekö pikkuhiljaa?
Tiedän etten ole vielä anorektikko kun painoa on noin paljon mutta jotenkin mietin että onko syömishäiriöni muuttumassa bulimareksiaksi eli bulimian ja anoreksian yhdistelmäksi? Mikä minulla on???
Kiltit, kertokaa kokemuksia!!
Olen aina ahmimiskohtausten välillä pyrkinyt syömään rajoitetusti ja hyvin terveellisesti lakien kaloreita, rasvoja ja proteiineja urheilutulosten tehostamiseksi. Nyt kun en enää voi harrastaa rakastamaani lajia, terveellisen syömisen tarve on alkanut korvautua syömättömyyden tarpeella. Syön usein ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä tai illalla ja normaali lautasellinen terveellistäkin ruokaa pelottaa. "Sopivan täysi" vatsa pelottaa. Usein kiinteä ruoka ylipäätään pelottaa. Yritän selvitä iltaan asti master cleanse -detoxkuuriin tarkoitetulla juomalla jossa annos on 300ml vettä, 30 ml tuoretta sitruunamehua ja 30 ml b-tyypin vaahterasiirappia sekä cayennepippuria. Jos syön, saatan esim syödä kevyitä pieniä annoksia pussikeittoja joissa on 60-75 kcal per 2 desilitraa. Jopa hedelmien syöminen tuntuu väliltä vaikealta vaikka saatankin joskus saada alas pari mandariinia ja laitan ateriankorvikepirtelöiden sekaan reilut 100g vadelmia silloin kun niitä syön. Tajuttoman suuret ahmimiskohtaukset ovat jonkinverran pienentyneet keskimäärin ja silloin kun ahmin paljon, syön enemmän jätskiä ja karkkia ja suklaata sekä esim mysli-jogurtti seosta enkä enää yleensä montaa McDonalds-ateriaa niinden karkkien/suklaiden ja jätskin päälle. Joskus voi mennä koko päivä pelkällä master cleanse -juomalla vaikka olo on heikko, puolitajuton, tärisevä ja palelen kuin horkassa. Yliopistolle en voi mennä koska en jaksa/pysty syömättä paremmin luennoilla istumaan ja kuuntelemaan. Ja lisää kaloreita en halua elimistööni. Näitä olemattoman syömisen jaksoja on jatkunut muutamia viikkoja.. Kun en syö, tunnen olevani kontrollissa vaikka ajattelenkin AINA ruokaa.
Olen normaalipainoinen, bmi 22,9 vaikkakin laskussa. Minulla on vielä lihasmassaa jäljellä koska olen vuosia tehnyt salilla kovaa voimaharjoittelua 5 kertaa viikossa lajitreenit päälle. Muiden mielestä olen hoikka ja vatsani on litteä, omasta mielestäni olen aivan liian lihava. Tarve liikkua on yhä kova mutta en vain pysty kun olen niin heikko. Tänään olen juonut 2 isoa lasia master cleanse juomaa ja syönyt yhden leivoksen kun yliopistolla tarjottiin (jos jotain tarjotaan, syön sen nopeasti ja ahdistun sen jälkeen. jos pitää itse valita, ahdistun jo ennen syömistä ja saatan jättää ottamatta.) Ajattelin syödä viela kerran jotain kevyttä mutta kun ruoan laittaminen sisääni ahdistaa niin en tiedä mitä tehdä.
Haluaisin kuulla teiltä anorektikoilta että miten sairautenne alkoi? Myös niiltä, joiden bulimia on muuttunut anoreksiaksi! Onko minulla anoreksian alkuoireita? Mitä tunsitte ruoan suhteen ja lopetitteko normaalin syömisen kuin seinään vai vähensittekö pikkuhiljaa?
Tiedän etten ole vielä anorektikko kun painoa on noin paljon mutta jotenkin mietin että onko syömishäiriöni muuttumassa bulimareksiaksi eli bulimian ja anoreksian yhdistelmäksi? Mikä minulla on???
Kiltit, kertokaa kokemuksia!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hanki ammattiapua syömishäiriöihisi. Voit omistaa ajatuksesi oman napasi ja sairautesi sijaan paljon tärkeämpiin ja pitkäkestoisiin asioihin. Pliis.... :(
Miksi vastasin mitään tähän viestiin (itse kun olen lähinnä EDNOSlainen) johtuu siitä, että tahdoin tiedustella sinulta tuosta vaahterasiirapista. En löydä mistään tietoa, että vaahterasiirappia olisi eri tyyppeinä, että mitäköhän tarkoitat tuolla b-tyypin vaahterasiirapilla?
Ei ole alkuoireita vaan oireita siitä pahimmasta päästä. Yritä nyt hyvä ihminen mennä lääkäriin ja saada elämällesi muutakin sisältöä kuin syöminen tai ei- syöminen. Voimia!
Vaahterasiirappi jaetaan kolmeen eri tyyppiin: a-, b- ja c-luokka tai ''grade'' englanniksi. A on se makea jota käytetään esim pannarin päälle tms. ja myydään normaaleissa kaupoissa. B on esim. paastoihin sopiva jota ostan luontaistuotekaupasta. C:tä en tarkemmin tunne, mutta muistaakseni sekin sopii paastoon. Mutta B:tä siis tuolle detox-kuurille suositellaan, A ei missään nimessä sovi. Juon tuota "mehua" ihan siksi että pelkälla vedellä on vaikea elää mutta en pysty normaalistikaan syömään joten tuo on paras kompromissi johon pystyn. 2-3 annosta koko päivän mittaan onnistuu joten elelen sitten sillä ja yritän illalla jotain syödä.
Asun maassa jossa oman lääkärin pitää lähettää hoitoon että vakuutus jotain korvaisi. Yksityiseen ei ole varaa kun olen työkyvytön (ja opinnotkin alkavat tökkiä kun en saa kirjoja auki) ja isäni on kuollut ja äiti eläkkeellä... Oma lääkärini on lähettänyt minut ensin psykiatrille 15 min / 3 vko ja jollekin psykiatriselle hoitajalle. He eivät edes tienneet kaikkien eri syömishäiriöiden kriteereitä, halusivat vain jakaa lääkkeitä. Sivuoireet olivat kamalat ja lopulta en enää nukkunut ja vain tärisin ja sitten otin lisää kunnes lopulta tuli krampit ja kouristukset ja meni kropasta tunto ja päädyin ensiapuun ja sydänfilmeihin pikapikaa (en tiennyt jäänkö eloon kun kukaan ei suostunut asiaa kommentuimaan) mutta olin tosi ihastunut kun sairaalasta kotiin päästessä piti pitää housuista kaksin käsin kiinni kun olivat niin löystyneet. Sitten naapurini alkoi ruokkia minua ja lopulta pääsin irti lääkekoukusta. Sain lähetteen toiselle psykiatrille joka vaikutti enemmän tutkintonsa ansainneelta mutta ei mikään pari kertaa kuussa siunattelu saa tätä enää käännettyä. Olin psykiatrin kanssa kaikista teorioista samaa mieltä (vitsien vitsi, koska opiskelen psykologian maisteriksi) mutten silti pysty parantumaan.
Lopulta jouduin viime tammikuussa kriisipisteeseen josta sanottiin että olen valmista kamaa kokopäiväiseen klinikkahoitoon mutta kun jonkun pitäisi koko homma kustantaa. Sitä paitsi kyseessä ei ollut sÿömishäiriökliniikka vaan joku perus psykiatrinen klinikka. Nyt olen ihan solmussa kun terveys pettää ja vaikka kuinka tiedän paljon ravinto-opista jne. ja ymmärrän että pitäisi syödä usein pieniä määriä terveellistä ruokaa ja haluan parantua ja taas auttaa eläimiä ja ihmisiä ja lopettaa tämän paskan mutta kun normaalin ruoan useammin kuin kerran paivässä syöminen vain aiheuttaa sellaisen kuolemanpelkoon verrattavissa olevan ahdistuksen ja pelon. Aargh, en halua kuolla tähän (olen vasta 24) mutta kun sydän on oireillut ja jatkuvasti pulssi heittää miten sattuu vaikka sängyssä makaisi, hiukset irtoavat tuppoina ja kroppa pettää ja olen sisätautilääkärin hoidossa ja tärisen jatkuvasti ja jne. niin on tosi vaikea "ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkiutua apuun".
En vain enää tiedä mitä tehdä. Paitsi että ajattelin pyytää josko poikaystäväni ajaisi minut muutaman klinikan ovelle, raahaisi sisään ja kieltäytyisi poistumasta ennen kuin joku kertoo mitä tehdä. Minulla on ollut ruoan kanssa ongelmia alle 10-vuotiaasta lähtien (söin kaapista vaikka sokerit loppuun) ja viimeiset 5,5 vuotta päivittäinen sota. Kroppa on loppu ja psyyke ei jaksa, vaikka kuinka haluan elää ja parantua en vain osaa lopettaa tätä. Ruoan pelko vain pahenee koko ajan ja pelkään että jos saan yhtä pahan anoreksian kuin mitä bulimiani on ollut niin loppuunrääkätty elimistöni sanoo itsensä irti ja tulee hautajaiset...
P.s. ironisinta on että kun poikaystäväni seurassa syön enemmän ja normaalimmin niin hänkin kommentoi asiasta tyyliin "taasko sinä syöt?" Yrittää tosin vain auttaa kun näkee syömisen rajoittamiseni positiivisena kun en ahmi. Kysyi mikä on salaisuuteni kun en liho (vaan laihdun) vaikka syön ja syön. En usko että hän on ymmärtänyt selityksistäni huolimatta kuinka vähan minä yksin ollessani oikeasti syön - tai välillä en syö ollenkaan... Jotenkin vain nuo "yritä olla syömättä noin paljon" kommentit vain lisäävät tarvetta lopettaa syöminen kokonaan. Äsken söin ensimmäisen kiinteän aterian puoleen viikkoon ja nyt ahdistaa mutta kieltäydyn oksentamasta, muuten ei ehkä sydän kestä...