Hei!
Olisi kivaa vaihtaa uulumisia ja keskustella jonkun kassa ketä olisi kokenut samaa.
minulla oli muutama vuosi sitten mies joka oli hyvin dominoiva ja menetin ystäväni hänen takiaan, tai itseni takia..hän vaati kaiken aikani ja olin jo ajan kuluessa niin loppu että lopulta en jaksanut enää tapella vastaan..
nyt olen uudessa suhteessa ja vähän sama on tapahtumassa jälleen. Miksi annan itseni tulla jyrätyksi ja lopetan vastuun ottamisen elämästäni. toinen haluaa olla koko ajan yhdessä ja loukkaantuu jos haluan elää omaa elämääni. hän ei ole ollut paljoa kavereidensa kanssa, eikä aina edes ymmärrä omaa vapaudenkaipuutani, halua olla välillä yksin tai ystävieni kanssa ja mennä silloin kun siltä tuntuu.
Olisi kivaa vaihtaa uulumisia ja keskustella jonkun kassa ketä olisi kokenut samaa.
minulla oli muutama vuosi sitten mies joka oli hyvin dominoiva ja menetin ystäväni hänen takiaan, tai itseni takia..hän vaati kaiken aikani ja olin jo ajan kuluessa niin loppu että lopulta en jaksanut enää tapella vastaan..
nyt olen uudessa suhteessa ja vähän sama on tapahtumassa jälleen. Miksi annan itseni tulla jyrätyksi ja lopetan vastuun ottamisen elämästäni. toinen haluaa olla koko ajan yhdessä ja loukkaantuu jos haluan elää omaa elämääni. hän ei ole ollut paljoa kavereidensa kanssa, eikä aina edes ymmärrä omaa vapaudenkaipuutani, halua olla välillä yksin tai ystävieni kanssa ja mennä silloin kun siltä tuntuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kerran tiedät, niin lopeta. taistele tilasi tai painukoot sitten ukko helvettiin. Ärsyttää sellaiset orjat ja niin niitä miehiäkin: ihminen sisimmässään halveksuu toista jos se ei taistele. Ota vuoteesi ja kävele!!!!!! Hyvyydellä!
Minulla on vähän jotain samansuuntaista menneisyydessä. Se oli onneksi vain lyhyt suhde, alle kaksi vuotta. Jokatapauksessa mies oli kovin omistushaluinen ja mustasukkainen. Halusi tutkia sähköposteista lähtien kaiken. Suhteen viimeisen puoli vuotta olin siinä vain, koska hän uhkasi tappaa itsensä jos jättäisin.
No, eihän siinä auttanut kuin ero. Mieskin selvisi hengissä. Sen jälkeen olen kiinnittänyt hyvin paljon huomiota siihen, ettei minua parisuhteessa ajeta nurkkaan.
Kyllähän parisuhteessa pitää olla kompromissejakin. Ei kumpikaan osapuoli voi huidella ihan miten lystää, mutta jos oma elämä täytyy pyöriä täysin toisen ympärillä niin ei se kovin kauas kanna. Olet varmasti avoimesti jo miehesi kanssa keskustellut. Jos se ei onnistu niin ehkä asumusero voisi olla ensimmäinen askel. Ehkä ongelma johtuu siitä, että tuntee olevansa liian heikko yksikseen ja arvelee ettei pärjää ilman toista. Mitä pidempään sellaiseen suhteeseen jää, sitä voimakkaammaksi tämä tunnetila muuttuu.
Suurien muutosten tekeminen on elämässä varsin vaikeaa, mutta suhteella, jossa toinen on jatkuvasti sylkykuppina, ei ole mitään toivoa. Aikamoisia itsestäänselvyyksiä nyt lauon, mutta enpä keksi mitään parempaakaan.