Perisynnin kadottavuus on vapaiden suuntien mielestä hoidettu sillä, että yleinen vanhurskauttaminen sovittaa lasten syyllisyyden: “Kun Jeesus kuoli ristillä, maksettiin perisynti siellä. -- Koska Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, hän ei lue lapsille heidän perisyntiään -- Niin kuin Aadamin lankeemus koitui luonnostaan lapsille kadotukseksi, samoin koituu “yhden ihmisen vanhurskauden teko” heille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18).
Tämä on esimerkiksi hellujen teologiaa, jota lestadiolaiset seuraavat.
Näin sekä p a k a n akodin että kristityn perheen lapsi pelastuu Jeesuksen sovitustyön tähden luonnostaan…”.
Tämän tueksi otetaan sitten Joh. 1:29 ja 2. Kor. 5:19,
jotka puhuvat yleisestä sovituksesta ja koko maailman objektiivisesta vanhurskauttamisesta.
Tämän ajatuksen mukaan Kristuksen kollektiivinen työ (eli yleinen vanhurskauttaminen) hyödyttää ihmistä ja pelastaa hänet ilman niitä välineitä, joiden välityksellä Jumala omalta puoleltaan lahjoittaa sen ihmisen omaksi (sana ja sakramentit).
Tämä harha alkoi jo uskonpuhdistuksen aikana.
L u t h e r kirjoitti Zwingliä vastaan, joka pyrki kieltämään syntien anteeksisaamisen Herran ehtoollisessa sen varjolla, että vain Kristuksen kuolemassa on ansaittu anteeksiantamus.
Luther kirjoitti Zwinglistä: “Tuo sokea, typerä henki ei tiedä, että Kristuksen ansio ja tämän ansion jakaminen ovat k a k s i eri asiaa. Hän sotkee ne yhteen niin kuin siivoton sika.”
Uskonkastajilla sekaantuvat myös Kristuksen ansio ja Kristuksen ansion jakaminen.
On totta, että pelastus on ansaittu Golgatalla. Sitä ei ansaita ehtoollisessa tai kasteessa – mutta se j a e t a a n niiden kautta.
A n s i o ja a n s i o n j a k a m i n e n ovat kaksi eri asiaa. Golgatan ansio pitää tarjota ihmiselle, jotta hän hyötyisi siitä. Armo pitää välittää ihmiselle. Siihen
tarkoitukseen armonväline on annettu, ja siinä usko ottaa sen vastaan.
Armo ja armonväline ovat kaksi eri asiaa. Reformoitu teologia ei ole koskaan osannut tehdä tätä raamatullista eroa. Kristus on ansainnut pelastuksen koko maailmalle yksin ristillä.
Pelastuksen ansaitsemisessa sakramenteilla ei ole osaa eikä arpaa. Mutta tuo Golgatalla ansaittu anteeksianto pitää tarjota ihmiselle, jotta se hyödyttäisi häntä.
TÄSSÄ sakramenttien osuus tulee. Kristuksen ansion jakaminen tapahtuu muun muassa ehtoollisen sakramentissa, kuten asetussanat osoittavat (Matt. 26:28). Myös kaste tapahtuu “Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi” (Ap. t. 2:38; Mark. 1:4; Luuk. 3:3; Ap. t. 22:16).
SEKIN on anteeksiannon ja pelastuksen välittäjä ihmiselle, sen pelastuksen joka on ainoastaan Golgatalla ansaittu.
Yleinen vanhurskaus ei siis pelasta pakanamaan lapsia, koska heillä ei ole sanaa ja sakramentteja, EIKÄ Kristusta.
Vaikka Kristus ristiinnaulittaisiin sata kertaa, ei minulle olisi siitä mitään hyötyä, ellei SANA sitä minulle ilmoittaisi…………..
Tämä on esimerkiksi hellujen teologiaa, jota lestadiolaiset seuraavat.
Näin sekä p a k a n akodin että kristityn perheen lapsi pelastuu Jeesuksen sovitustyön tähden luonnostaan…”.
Tämän tueksi otetaan sitten Joh. 1:29 ja 2. Kor. 5:19,
jotka puhuvat yleisestä sovituksesta ja koko maailman objektiivisesta vanhurskauttamisesta.
Tämän ajatuksen mukaan Kristuksen kollektiivinen työ (eli yleinen vanhurskauttaminen) hyödyttää ihmistä ja pelastaa hänet ilman niitä välineitä, joiden välityksellä Jumala omalta puoleltaan lahjoittaa sen ihmisen omaksi (sana ja sakramentit).
Tämä harha alkoi jo uskonpuhdistuksen aikana.
L u t h e r kirjoitti Zwingliä vastaan, joka pyrki kieltämään syntien anteeksisaamisen Herran ehtoollisessa sen varjolla, että vain Kristuksen kuolemassa on ansaittu anteeksiantamus.
Luther kirjoitti Zwinglistä: “Tuo sokea, typerä henki ei tiedä, että Kristuksen ansio ja tämän ansion jakaminen ovat k a k s i eri asiaa. Hän sotkee ne yhteen niin kuin siivoton sika.”
Uskonkastajilla sekaantuvat myös Kristuksen ansio ja Kristuksen ansion jakaminen.
On totta, että pelastus on ansaittu Golgatalla. Sitä ei ansaita ehtoollisessa tai kasteessa – mutta se j a e t a a n niiden kautta.
A n s i o ja a n s i o n j a k a m i n e n ovat kaksi eri asiaa. Golgatan ansio pitää tarjota ihmiselle, jotta hän hyötyisi siitä. Armo pitää välittää ihmiselle. Siihen
tarkoitukseen armonväline on annettu, ja siinä usko ottaa sen vastaan.
Armo ja armonväline ovat kaksi eri asiaa. Reformoitu teologia ei ole koskaan osannut tehdä tätä raamatullista eroa. Kristus on ansainnut pelastuksen koko maailmalle yksin ristillä.
Pelastuksen ansaitsemisessa sakramenteilla ei ole osaa eikä arpaa. Mutta tuo Golgatalla ansaittu anteeksianto pitää tarjota ihmiselle, jotta se hyödyttäisi häntä.
TÄSSÄ sakramenttien osuus tulee. Kristuksen ansion jakaminen tapahtuu muun muassa ehtoollisen sakramentissa, kuten asetussanat osoittavat (Matt. 26:28). Myös kaste tapahtuu “Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi” (Ap. t. 2:38; Mark. 1:4; Luuk. 3:3; Ap. t. 22:16).
SEKIN on anteeksiannon ja pelastuksen välittäjä ihmiselle, sen pelastuksen joka on ainoastaan Golgatalla ansaittu.
Yleinen vanhurskaus ei siis pelasta pakanamaan lapsia, koska heillä ei ole sanaa ja sakramentteja, EIKÄ Kristusta.
Vaikka Kristus ristiinnaulittaisiin sata kertaa, ei minulle olisi siitä mitään hyötyä, ellei SANA sitä minulle ilmoittaisi…………..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Me emme ryhdy tuomareiksi, emmekä väittelijöiksi toimivaltamme ulkopuolella olevissa asioissa, ainoastaan tuomme esiin sen mitä Jumala sanassaan sanoo. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tämä on Jumalan sana.
Uskomuksia ja uskoja löytyy tuhansittain, sille emme voi mitään, jumala kerran kaikki oikein tuomitsee.
Mikä avauksessa on sellaista, mikä pitäisi jättää Jumalalle? Sanan julistaminenkin?
Kristillisen uskon mukaan uskon varmuus ja selvyys tulee saavuttaa jo tässä elämässä.
Mitään ei sen vuoksi kannata jättää tulevaisuuteen pelastuksen asiassa.
-------------
Raamattu ei opeta mitään erottamisesta.
Sellaisestakaan Raamattu ei opeta mitään, että joku pyhittyy isänsä ja äitinsä kautta.
On vain yksi pyhittäjä, Jeesus Kristus - apostolisen uskomme mukaan.
Jospa lukisit nimimerkki "kirjoitukset" aloituksen ensin ja kommentoisit vasta sitten!!
Ihmisellä ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta päättää yhdenkään ihmisen Jumala-suhteesta eikä tuonpuoleisesta elämästä. On vain Jumalan tiedossa ketkä pelastuvat. Luterilainen raamatuntulkinta
kadotettavista ihmistaimista on vain yksi monista. Usko Kristukseen vanhurskauttaa ja pelastaa, ei kasteen puuttuminen silloin, kun sen puuttuminen ei ole asianomaisesta itsestään johtuva.
Tälläista kirjoitusta luen mielläni , vaikka enemmankin. Siinä on asia asiana
sekä hiuksen hieno ojennus , ja rehellisyys kuitenkin paistaa koko aika .
Kuukuin aikoinaan helluntailaisiin.Pois lähdöstäni on jo 26-vuotta.He eivät kyllä näin opettaneet.Ehkä sekin on paikkakuntakohtainen.Mitä tuohon lsten "perisyntiin"niinniin kauan kun lapsi ei pysty eroittamaan hyvää pahasta-hänellä ei ei ole syntiä.Paavali mm. opetti Korinttolaisia näin.Ovat pyhitetyt isänsä ja äitinsä kautta.Mutta kun hän kasvaa,tämä väistyy taka-alalle.Näin siis yksinkertaisesti.Kuten muitakin Paavalin opetuksia esim.yksinäisille.Molempien pitäisi olla Kristuksessa,kun liitto sovitaan.Mutta se joka halua erotkoon-veli ja sisar ei ole tällä tavoin vastuussa.Mutta nykyään kun halutaan mennä avioon,vaikka uskon asiatkaan ole selvillä-niin mielestäni,tällainen ihminen on tarttunut härkää sarvista.Hm
Huimaa vauhtia ja ei, ja siten honkki parit lisääntyneet , joista nykyisin käytetään hienompaa nimeä
kuin avopari minusta se on susipari ei siunausta, pyydetty ei saatu . En puolusta heitä .
Myös niitä jotka tällä hetkellä elävät avoliitossa. Mutta Jeesus ei puolusta syntiä, siis parin avoliittoa. Jeesus tahtoo että pari tekee parannuksen menemällä Jumalan siunaamaan avioliittoon. Tekevät kumpikin julkisen "tahdon" lupauksen puolisolleen Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa.
vaikka enenpikin titaa olla kysymys jostain muusta , ei saisi aloittaa sellaista kun avo liitto
koska se menee varsinkin nuorten kaaliin enemmän kuin avioliitto.
Room. 5:18= 5:12-19. Kaikki ihmiset ovat "LUONNOSTAAN ", SYNNYNNÄISESTI SUNTISIÄ . syyllisisä tuomion
ja kadotuksen alaisia kahdesta syystä: 1. Ensimmäisten ihmisten lankeemuksen johdosta, josta syntisyys on
periytynyt kaikkiin heidän jälkeläisiinsä ja 2. Koska kaikki ovat omasta halustaan tehneet syntiä ja ovat
lihanmielessään Jumalan vihollisia , osoittaen sen ajatuksissaan , puheissaan ja töissään JEESUS ON SOVITTANUT KUMMATKIN PERI - JA TEKOSYNNIT , synnynnäisen lihanmielen ja siitä johtuvat pahat ajatukset
puheet ja teot. Joka näin vavistetun pelastuksen ottaa parannuksessa ja evankeliuminuskomalla vastaan,
pääsee osalliseksi LAHJAVANHURSKAUDESTA JA PYHÄN HENGEN LAHJASTA , ARMON HALLINTAAN JA IANKAIKKISEN ELÄMÄN PERILLISEKSI .
Joh . 1:29 Johanneksen evankeliumissa ja ilmestys kirjassa käytetty Jeesuksen nimitys "KARITSA" perustuu
Jesajan kirjan 53:7. olevaan Häntä koskevaan profetiaan : " Häntä piinattiin , ja alistui siihen ...:KUIN
KARITSA, joka teuraaksi viedään ", Paavali puhuu Jeesuksesta "meidän pääsiäislampaamme , joka on teurastettu" ,1 Kor. 5;7. Vanhan liiton pääsiäislampaat , niiden teurastaminen ja syöminen olivat
"tyyppejä " eli "tulevat varjoja" jotka viittasivat Kristuksessa ja uudessa liitossa toteutuviin asioihin .
2 Kor. 5:19 =5:18-6:2. Jumalan Kristuksessa (vert. Joh. 14:10-11.)toimittama maailman syntien sovitus ja
sen kautta valmistetun pelastuksen henkilökohtainen omistaminen ovat evankeliumin sanoman perussisältö .
Tämän "sovituksen sanan " julistaminen on kristillisten sananpalvelijain (ja kaikkien uskovain) päätehtävä eli
"SOVITUKSEN PALVELUTEHTÄVÄ .(DIAKONIA)".he ovat " Kristuksen puolesta lähettiläitä ". Heidän
välityksellään JUMALA KEHOTTAAihmisiä antamaan sovittaa itsensä Hänen kanssaan nöyrtymällä parannukseen
ja antamalla uskossa vastaan anteeksiantamus ja Pyhä Hengen lahja Jeesuksen veriuhrin tähden . Jumalan
armo JÄÄ TURHAKSI , jos sitä ei näin parannuksessa ja uskossa oteta vastaan henkilökohtaiseksi "Otollinen
aika ja pelastuksen päivä " on kunkin kohdalla hänen "etsikkoaikansa " ks. Jes. 55.
Toisin sanoen, sinä lainasit kirjasta jonkun henkilön käsityksiä kyseisistä Raamatun paikoista.
Seuraava kysymys kuuluukin seuraavasti, mitä OMIA käsityksiä sinulla on, kun kaikki näyttää olevan lainaa toisilta ihmisiltä?
Ihmisellä pitäisi olla kyky muodostaa OMAT mielipiteensä, käyttämällä erilaisia tiedonlähteitä hyväkseen.
On siinä ihmispoloinen hukassa jos tulee liian riippuvaiseksi toisten mielipiteistä, yrittää toisten "eväitä" napostelemalla selvitä.
Kuinkahan sitten on OMAKOHTAISEN uskon laita? Toisten ihmisten uskolla ei voi pelastua, pitää olla jeesuksenusko sydämessä henkilökohtaisena.
vaikka tuossa joku jo alkoi arostelemaan mitä ja miksi .
Juuri näin