Tulevan juopon tarina

Lueskelin noita aiempia tarinoita kuinka on ajauduttu alkoholismiin ja ajattelin myöskin vähän purkaa mieltäni.

Ensimmäiset kännit vedin 12-vuotiaana vähän vanhemman kaverin kanssa. Seuraavan kerran juominen alkoi yläasteiässä jolloin piti olla (sosiaalisten paineiden takia) kavereiden kanssa dokailemassa, tosin vain juhlapyhinä kuten vappuna tai juhannuksena. Kun tulin täysi-ikäiseksi join noin kaksi kertaa kuukaudessa perskännit.

Pari vuotta sitten kihlattu jätti (ei alkoholin takia) ja siitä sain syyn alkaa ryypätä kavereiden kanssa joka viikonlppu. Pian menikin jo 2-3 päivää viikosta älyttömässä tuubassa. Maanantaista alkaen jo odotti että pääsee viikonloppuna juomaan, ja pian alettiin ottamaan pieniä höyryjä jo viikolla. Keskiverto viikko on silti vielä 2-3:t naamat per viikko.

Törmäsin tuossa kolmen vuoden takaiseen valokuvaani, enkä ollut uskoa silmiäni! Silloin join vielä suht kohtuullisesti ja harrastin liikuntaa aktiivisesti, joten olen silmin nähden muuttunut siitä kuvasta. Enkä parempaan suuntaan, sen voin vannoa. Painoakin on tullut 25kg lisää älyttömän kaljan lipittämisen seurauksena. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja vietin tipattoman lauantain mutta kyllä on ollut vaikeata. On jo niin tottunut että viikonloppuna "kuuluu" resetoida viikko kunnolla. Eikä tämä opiskelijaelämä tee vähentämisestä yhtään helpompaa, sillä tähänhän "kuuluu" ottaa viikollakin kun niitä bileitä tuntuu riittävän.

Ottakaa kantaa.
61430
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Noinhan se yleensä menee ja jatkuu..jatkuu. Vaikka uskoo ,"että kyllä vielä joskus lopetan" Mutta vuodet kuluu, ja mikään mitä ei voi "huuruissa" harrastaa jää pois kuvioista.

On vain yksi ratkaisu, vähentää tai lopettaa!
Aluksi selvät viikonloput tuntuu todella ONTOILTA,mutta muutaman viikonlopun jälkeen selvänäolo ei loppujenlopuksi ole hassumpaa.

Ensiksi täytyy...pitää VÄKISIN selväkausi,näin "järki"tulee kuvioihin mukaan
. Perjantai-iltapäivän viinanhimo on tietysti ylitsepääsemätön paikka. Vain itse voi psyykata itsensä pääsemään näiden vaikeiden hetkien yli...( Opettele nauttimaan vaikka itsekidutuksesta..hehhe)

Äänestä
  • Tälläisiin tapauksiin on olemassa reseptilääke!-REVIA .(on halvenpi korvauslääke olemassa)

    Sitä otetaaan ennen juomista, ja jos tarvii, niin juomisen aikana lisää.
    Jóskus se auttaa Perjantai-himoonkin.
    Sitä pitää oppia omalla tavallaan käyttämään.
    Se vie viinanjuonnista nousukännin-ilon, ja juominen ei jonkin ajan päästä enään tunnu mukavalta (järkevältä)Se on halpaa lääkettä juomiseen verrattuna.

    Äänestä

kun kerran tajuat, että elämäsi on menossa helvetin kuuseen?

Mikä on niin makea tekosyy, että pitää jatkaa ehdoin tahdoin?

Äänestä

Nim.joolle
Aivan aivan. Totta huastelet. Oli muuten eilen aamulla outoa herätä kun ei ollut krapulaa! Reseptilääke Revia? Hmm.. Olen tainnut joskus kuullakin. Mihinkäköhän sen teho perustuu? Vai onko se sama lääke joka alkoholin kanssa otettuna aiheuttaa todella pahan olon jolloin ei tee mieli ottaa kuppiakaan? Eli sitä itsensäkiduttamisen nautintoa täytyisi sitten kehittää... :)

Nim.lapselle
Mikä on niin hyvä tekosyy että täytyy ottaa? Siinäpä se ongelman ydin onkin! Aina ajattelee, että jos nyt otan niin ensi viikonlopun olen selvinpäin mutta paskanmarjat. Sitten on sunnuntaiaamuna älyttömät morkkikset kun on tullut vielä mentyä baarin "pohjien" (12-15 keppanaa) jälkeen.

Kiitoksia vastauksista.

Äänestä
  • Itselläni opiskelijaelämäjuopottelu oli aika kosteaa aikoinaan (jälkeenpäin on tajunnut, ettei ollut oikein tervettä, kun mukana oli jo tabukokeiluja jne.). Mutta kyllä siitä selvis, kun otti välillä itteä niskasta kiinni.Aina on kannattavampaa sätkiä pakolla selvinpäin kuin juoda, vain koska on tottunut juomaan.
    Sätkimistä auttaa se, että sallii ittelleen jotakin palkintoja juomattomuudesta (ostaa säästyneillä rahoilla jotakin, syö mitä huvittaa jne.)

    Sitten äärikeinona kannatta hakeutua paikkoihin, joissa juopottelu on vaikeaa (ittelläni oli vanhemmat ja kotipaikka, josta kaikki kaverit on jo muuttaneet veke). Näin säästyin monelta viikonloppujuopottelulta. Tosin joskus ratkesin sunnuntaina palatessa..

    Ei kannata moralisoida, juo vaan vähemmän jos huolettaa. Krapulakaljojen ja korjaussarjojen vetäminen karkasi minulla joskus käsistä, mutta nykyään en vedä krapulaan yhtään kaljaa (paitsi festareilla tai muutoin erikoistapauksissa). Sekin piti vain opetella,ettei juo vaikka mieli tekis. Krapulan nopeampi ohimeneminen palkitsee sinnikkyyden.

    että silleen.

    Äänestä

  • moi,
    itelläni alkoi nautiskelu juuri niinkuin sullakin. 19v huomasin eka kerran olevani riippuvainen. sain opiskeltua ammatin ja jopa urheilin n. 26-vuotiaaksi, kunnes a alkoi tosissaan vaikeuttaa elämää... nyt oon reilu 30v, erittäin hyvässä duunissa (n. 45000eur vuodessa), mutta ongelmat ovat paisuneet kohtuuttomiksi.
    viikko menee jotenkin näin: perjantaina euro kossu ja baariin(jotain 15 drinkkiä), lauantaiaamuna silmät auki ja six-pack heti naamariin. siitä sitten taas koomat vetämään...
    sunnuntaina sinnitellään twelve-packillä. Sitten taas työviikko... n.klo 13.00 alkaa jo päivällä mieli menemään alkomaholiiin eli viikolla iltaisin 1 0,5l leijona ja pari kaljaa!
    Tää oikeesti vaikuttaa jo työntekoon ja joka aaamu lupaa itelleen lopettaa. Eli neuvoksi, lopeta nyt, kun vielä voit!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mies22v kirjoitti:

Lueskelin noita aiempia tarinoita kuinka on ajauduttu alkoholismiin ja ajattelin myöskin vähän purkaa mieltäni.

Ensimmäiset kännit vedin 12-vuotiaana vähän vanhemman kaverin kanssa. Seuraavan kerran juominen alkoi yläasteiässä jolloin piti olla (sosiaalisten paineiden takia) kavereiden kanssa dokailemassa, tosin vain juhlapyhinä kuten vappuna tai juhannuksena. Kun tulin täysi-ikäiseksi join noin kaksi kertaa kuukaudessa perskännit.

Pari vuotta sitten kihlattu jätti (ei alkoholin takia) ja siitä sain syyn alkaa ryypätä kavereiden kanssa joka viikonlppu. Pian menikin jo 2-3 päivää viikosta älyttömässä tuubassa. Maanantaista alkaen jo odotti että pääsee viikonloppuna juomaan, ja pian alettiin ottamaan pieniä höyryjä jo viikolla. Keskiverto viikko on silti vielä 2-3:t naamat per viikko.

Törmäsin tuossa kolmen vuoden takaiseen valokuvaani, enkä ollut uskoa silmiäni! Silloin join vielä suht kohtuullisesti ja harrastin liikuntaa aktiivisesti, joten olen silmin nähden muuttunut siitä kuvasta. Enkä parempaan suuntaan, sen voin vannoa. Painoakin on tullut 25kg lisää älyttömän kaljan lipittämisen seurauksena. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja vietin tipattoman lauantain mutta kyllä on ollut vaikeata. On jo niin tottunut että viikonloppuna "kuuluu" resetoida viikko kunnolla. Eikä tämä opiskelijaelämä tee vähentämisestä yhtään helpompaa, sillä tähänhän "kuuluu" ottaa viikollakin kun niitä bileitä tuntuu riittävän.

Ottakaa kantaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu