Olen kuullut että Jyväskylän keskussairaalassa oli synnytyspuolella remonttia jokin aika sitten. Onko remontti jo loppunut? Siellä ei ilmeisesti saa ilokaasua? Onko joku kokeillut siellä tarjottavaa ilokaasun vastiketta (en nyt muista mikä se oli)? Entä minkälaista muuten oli synnyttää siellä?
Odotan itse ensimmäistä ja laskettu aika on huhtikuun lopulla.
Odotan itse ensimmäistä ja laskettu aika on huhtikuun lopulla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaasuista en osaa sanoa, mutta ei siellä ainakaan mitään remonttia näkynyt jokunen viikko sitten. Saamasi palvelu riippuu tietysti juuri siitä, millainen kätilö/kätilöt omalle kohdallesi sattuu, mutta kokemukseni perusteella suosittelen, että ilmaiset itse toiveesi ja pidät niistä kiinni (jos se ei ketään tai mitään vaaranna). Kamalan tympeästi suhtautuivat erilaisten ponnistusasentojen kokeilemiseen, yksityisyyttäni ei huomioitu mitenkään (porukkaa lappoi sisään ja ulos ja ovea leviteltiin selälleen, ja sänky oli niin päin että kaikki iloni sieltä kaikille käytävällä kulkeville omaisille yms. oli näytillä!), kivunlievityksistä ja minuun pumpatuista lääkkeistä piti oikein tivaamalla tivata että sai jonkinlaisen vastauksen. Ensi-imetys keskeytettiin kun oli kiire, puhtauta vaatteita en saanut suihkun jälkeen päälle...
Mutta toisaalta osastolla huonetoveri kertoi hyvin erilaisesta kokemuksesta. On vain pidettävä puolensa, jos se naama norsun**tulla työtään tekevä kätilö sattuu omalle kohdalle.
Ei ole perhehuoneita vaan 2-3 hengen huoneita missä porukkaa lappaa jatkuvasti sisään. Siivoojat, hoitajat sun muut tulevat tuosta noin vaikka olisit haarat levällään siellä. Mulle laitettiin katetria, niin huonetoverin mies vaihtoi samalla peilin edessä vaippaa vauvalle. Mahtoi olla peilistä melkoiset näkymät! Osa huoneista on entistä lastenosastoa eli siivouskomeron kokoisia. Osa kätilöistä ihan kivoja, osa on myrkyn nielleitä. Ainoat asiat mitkä piti järjissä oli se oma vauva ja haave kotiinpääsystä. Sektion vuoksi jouduin olemaan 4 päivää.
Olisi enemmänkin sanottavaa mutta enpä viitsi julkisesti parjata.
Ei ole tosiaan perhehuoneita, mutta me saimme onneksi ihan oman huoneen kun emännällä oli vuosia sitten ollut sairaalabakteeri. Meille sattui sillä kertaa mukavat kätilöt ja oli harjoittelijoitakin mukana, niin heillä riitti aikaa hoitaa ja passata meitä. Muutamat vanhemmat kätilöt siellä on aika naama mutrussa ja kyyti voi silloin olla kovaa, jos kohdalle sattuu... näin kuullut ja ohi mennen sen kuvan itsekin sain.
Eli en pääse ensisynnyttäjänä edes perhehuoneeseen mieheni kanssa :( Aika karulta kuullostaa..
Ei ole pitkään aikaan päässyt perhehuoneisiin. Yksi asia mikä mua ahdisti oli se, että lääkkeet pieretti niin järkyttävästi (sain ummetuslääkkeitäkin) ja piere siinä sitten huonetoverin ja sen miehen kuullen :(
Kun synnytyssairaaloiden tila on tuo mikä on, niin toivoisin ensisynnyttäjällekin mahdollisuutta polikliiniseen synnytykseen, jos kaikki menee hyvin. Eihän sinne sairaalaan kukaan voi tietysti synnytyksen jälkeen äitiä ja vauvaa lukita, mutta jos henkilökunta on päättänyt sopiiko sinulle polikliininen synnytys vai ei (ja ensisynnyttäjälle ei), niin kotiinlähtöä ei tueta mitenkään. Kuitenkin esimerkiksi vauvanhoitoon, imetykseen yms., voisi moni saada paljon enemmän apua kotona omalta äidiltä, siskoilta tai muilta läheisiltä. Kätilöiden osastollaolo kun ei tarkoita sitä että heillä olisi sinulle/teille aikaa.
Tympeää. Itseäni viehättää suuresti ajatus polikliinisesta synnytyksestä, koska lastenhoito ei ole uutta ja mm. imetykseen uskon saavani enemmän apua lähipiiristä kuin sairaalasta. Mutta ensisynnyttäjälle se ei ole hyväksyttävä vaihtoehto, ja Rh-negatiiviselle ei uudelleensynnyttäjänäkään. Inhoan sairaaloita. Ahdistaa jo etukäteen.
Tiesittekö, että jos äiti synnyttää kotona tai tien päällä (ei ehdi sairaalaan), ei hänellä katsota olevan mitään syytä tullakaan sairaalaan, kunhan ambulanssihenkilökunta tai terveydenhoitaja käy tarkistamassa äidin ja vauvan voinnin. Mutta jos sinne sairaalaan asti pääset, niin ne eivät halua päästää sinua sieltä kirveelläkään moneen päivään :(
synnytin kanssa jyväskylässä,itse en mitään kivunlievityksiä saanut vaikka pyysin ja anelin..No kävin lähinnä vaan ponnistamassa lapsen pihalle(infossa oltiin sanottu että ensisynnyttäjillä ei ole asiaa sinne ennenkuin supistukset on kestänyt 6 tuntia) Odotin kotona vain kolme tuntia,matka sairaalaan kesti reilun tunnin ja sairaalaan tulosta alle tunnissa oli vauva syntynyt..jälkeenpäin mietin että olisiko pitänyt soittaa kotoa vauvan syntymän jälkeen "joko saan tulla?"
Kätilö minun kohdalla oli aivan ihana ja kannustava,mutta tosiaan siellä huoneessa kävi vaikka minkälaista porukkaa..silloin kun parsittiin paikkoja kasaan joku mieslääkäri oli ovella ja piti sitä auki että kaikki varmasti näkee:D
Minä sain olla 2 hengen huoneessa yhden yön yksin,vasta seuraavana iltana tuli kaveri viereen.
ja niistä hoitajista,nuoret oli mun mielestä mukavempia..pari vanhempaa oli tosi tökeröitä.Itse en ollut suurinpiirtein nähnytkään vauvoja joten se hoitaminen oli alkuunsa hakusessa ja jos apua pyyti ne vaan tiuski että etkö muka itse osaa..Toisena päivänä ei suurinpiirtein kukaan käynyt katsomassa miten menee,joku kätilö ja harjottelija kävi kattomassa haavoja..ja kipulääkkeet mitä pyysin on vieläkin saamatta:/
Olin vain kaksi vuorokautta siellä kun vaadin päästä kotiin ajoissa.Ja niin teen seuraavankin kanssa jos sellainen joskus tulee:)
minä synnytin siellä 3 kk sitten ja ihan positiivinen kokemus oli. 3 hengen huoneessa olin, sain mitä tarvitsin, synnytyksen hoiti 1 kätilö joka oli ihana, kivunlievitystä en edes halunnut mutta sitä kyllä tarjottiin.
ilokaasun sijasta siellä annetaan piikkinä oxynormia.
Minulla synnytys edessä vasta heinäkuussa, mutta on pelottanut jo jonkin aikaa :| Pelkopolille tilasin neuvolasta ajan. Juuri katsoin Sairaala ohjelmaa, missä oli mielestäni ihana synnytys, vain yksi kätilö paikalla eikä mitään mehuamista. Minusta on kammoksuttava ajatus että porukkaa lappaa ovista sisään ja ulos, viereisestä huoneesta kuuluu huuto ja itku, ja sitten vielä itse on huonossa jamassa :| Toivottavasti pelkopolilta minulle apua!
Meillä oli kyllä mukava kätilö mutta se opiskelija joka oli mukana oli jotenkin ärsyttävä kun kaikki ei sujunutkaan kuin oppikirjoissa. Muka kannustavasti huuti siinä vieressä että työnnä työnnä ja meinasin karjaista takaisin että turpa kiinni muttei ollut voimia. Lisäksi oltiin toivottu että isä saisi kylvettää vauvan, niin opiskelija nappasi vauvan ja kylvetti sen ja kun sanoimme että toivottiin isän kylvettävän niin opiskelija vastasi että kyllä minä kylvetän.
Huoneessa kai kävi muutakin henkilökuntaa ja muistaakseni ihan koputtamatta mutta olin niin väsynyt etten muista. Ja se jäi vaivaamaan ettei itselleni kerrottu yhtään mitään synnytyksen kulusta. En tiedä vieläkään kauanko mikäkin vaihe kesti tai montako tikkiä tuli. Synnytyksen kestoa, istukan painoa ym. ei merkitty edes äitiyskorttiin ja se on vieläkin tyhjää täynnä.
Vuodeosastolla olin kahden hengen huoneessa ja onneksi sattui sellainen huonetoveri jonka mies ei ollut koko ajan paikalla vaan kävi vain hetken ajan niin sai olla vähän enemmän rauhassa, ei omakaan mieheni siellä koko ajan ollut vaan kävi kerran tai pari päivässä. Se siellä oli ihmeellistä että vaikka olin ensisynnyttäjä niin mitään vauvanhoitoa ei neuvottu. Muiden lasten hoidosta on vähän kokemusta niin niillä opeilla sitten hoidin. Huonetoveri neuvoi jotakin mitä en tiennyt eikä henkilökunta vaivautunut kertomaan. Ainoa asia mikä neuvottiin oli kylvetys ja sekin vasta edellisenä iltana ennen kotiinpääsyä. Muuten oli aika oman onnensa nojassa. Hoitajat kävi vaan kyselemässä että oletko syöttänyt ja oletko vaihtanut vaipan ja lääkäri tarkisti miten haavat paranee mutta siinä kaikki.
No luulen, että täytyy siis olla aika tiukkana kaikissa asioissa, jos sattuu tulemaan ongelmia. Sanon valmiiksi miehelleni, että hänkin on. Osaamme kyllä, ja varsinkin yhdessä :) Riippuu vain täysin siitä, missä kunnossa itse olen..
esikoinen ja ei mitään huonoa sanottavaa paikasta! Kätilö oli mukava ja hoitajat. En itse tarvinnut lastenhoitoapua, koska sitä oli jo taskussa :D (Muiden lapsia siis hoitamalla, nuorin jota olin hoitanut oli 4 päivää vanha). Mutta jos haluaa apua, niin kannattaa pyytää. Ihan varmasti neuvovat mielellään.
Kyllä ainakin mulle kerrottiin synnytyksestä ja se käytiin läpi ennenkuin pääsin kotiin. Kysyttiin että jöikö jotain epäselväksi synnytyksestä ja kätilöltä sai kysyä jos jotain oli epäselvää.
Itse olen synnyttänyt tuolla -07, -08 ja -09. Ilokaasua ei nykyisin enää saa. Aikaisemmin remontissa oli vieriosaston toinen siipi. Kolme kuukautta sitten, kun nuorimpani synnytin, ei remontteja ollut enää kesken.
Henkilökunta on ollut joka kerralla oikein ihanaa. Jos jokin asia painaa mieltä, sitä kannattaa omahoitajalta kysyä/ ottaa puheeksi. Ei ne pintaa syvemmältä tunteita kaiva, ellei itse ole aktiivinen. Mikä on mielestäni hyvä, jos haluaa vain olla vauvan kanssa kahden.
Kipu- ja nukahtamislääkkeitä saa pyydettäessä, vauvan voi viedä hoitoon jos haluaa levätä yms.
Lastenlääkäreistä en niinkään ole pitänyt. Jotenkin kylmänoloisia "rutiinihommaa"- tyyppejä.
Hyvinsujuva synnytys on tunnelmaltaan jotenkin... en osaa edes kuvailla. On hämärää, luet muiden kirjoittamia synnytystarinoita/tunnelmia "vieraskirjasta",radio soi taustalla, aurinko nousee/laskee yms. tietyt biisit jää mieleen- liittyen siihen tunnelataukseen mikä just on sillä hetkellä päällä. Ne muistaa vaik kuinka pitkään. Ei mitään turhaa ramppausta. Apua saa, jos haluaa. Rauhassa saa myös olla, eikä henkilökunta vaihdu, paitsi vuoronvaihdoissa. Tunnelmallista ja kaunista, vitunmoisesta kivusta huolimatta
Se ei kyl sit ookaan enää niin tunnelmallista, kun on niin väsyny, et hyvä kun tolpillaan pysyy ja samassa huoneessa on toinen äiti, joka soittelee kaikille sukulaisilleen ja näpyttelee tekstiviestejä jne. Itsellä tuolloin -07 oli huonekaverina äiti, joka oli käyttänyt huumeita raskauden aikana, vauvalla oli vieroitusoireita ja se kitisi kokoajan, siis ihan kokoajan. Vauvarukka. sosiaalityöntekijät ramppas usean tunnin vierailuja siinä ja tuolloin minut aina häädettiin pois. Lopuksi vietin aikani ja nukuin käytävillä.
Tällä viimeisellä kerralla -09, 12 tuntia synnytyksestäni hormonihuurut vihdoin helpottivat ja sain unta 3:een vuorokauteen ensimmäisen kerran. Sittenpä heti pukkasi huoneeseen tuoreet vanhemmat ja vastasyntynyt. Siinä ne sitten sen pari päivää oikeasti soitteli koko helvetin suvun läpi ja touhusivat siinä huoneessa, kuvasivat, videoivat ja päläpäläpälä. Minä en nukkunut. Onneks oon päässyt aina parin päivän päästä kotiin vauvan kanssa..