Täällä te MUKA ikävöitte "jotain"

ottaen huomioon ikä, elämänkokemus, elintaso yms. seikat noin ehkä 30% toimii noin.
Ei ne julhimiset....jne tee elämästä juhlaa. En ainakaan kadehdi. Ainut, mitä kadehdin ehkä
on eroottiset sänkyhommat. Nainen olen.

NAIMINEN. ONKO SE PETTÄMISTÄ?????

Juu välillä juhlin , bailaan ja no ehkä vois sanoa että nautin alkoholista , mutten liikaa, pettänyt en ole , enkä tule ikinä pettämään olen sen kokenut itse niin helvetin monta kertaa.

Nytkin palaan tänne ikävöimään sitä minulle niin oikean tuntuista ja rakasta miestä, jonka sain pitää rinnallain monen monta vuotta, nautiiten joka ikisestä hetkestämme , uskoin ja luotin että hänenkin olisi ollut hyvä olla, sillä niin hän väitti minulle vielä viimeisenä iltana sainan jälkeen... vaan kuinkans ollakaan hän oli se joka minua petti , jo seuraavana aamuyönä.

Uskomatonta miten tunteeni häntä kohtaan ei vain ole lakanneet, ei vaikka tiesin että hänellä oli suhde, toisen oma, sitten hän erosi uudestaan, tai ainakin väitti niin , käpäisi penen hetkisen vierelläni, ja huh, niin hyvältä se taas tuntui.

Nyt mies taas on toisen oma, minä yksin.

Tämä ikävä on niin suuri tuska , etten tällä surullisella ja masentuneella mielialallani halua koko ajan liikaa rasittaa ystävien korvia.

Jotenkin vain tänne on vain niin helppo kirjoittaa ja purkaa sydäntään, usko tai älä se joskus helpottaa.

Ja kun joku toinen ikövöivä, vastaa silloin hetkeksi mieltä lämmittää... niin sairasta kuin onkin , ajattelen että
onneksi en ole yksin ikäväni kanssa täällä niin kylämässä maailmassa.

Toivotaan ettei tarvitsisi enää kauaan olla yksin ja ikävöidä , vaan että josksus tämä tunne poistuis ,,ja saisin voimia palata elämään ja nauttimaan sekä kenties kokea uuden rakkuden, saisin helliä ja antaa itsestäni kaiken sen lämmön jota nyt en voi kenellekään antaa... sillä en ole tarpeeksi vahva aloittamaan uutta kun entinen kummittelee mielessä. se olisi niin väärin sitä toista kohtaan.