Kaipailisin vähän selvennystä siitä kuka on heikko veli.
Toinen aihe on se miten heikkoon veljeen pitäisi suhtautua.
Komantena kysyisin mikä ihmisen itsekunnioituksen ja oman uskon kunniottamisen merkitys suhteessa siihen "miten muut ajatttelevat".
Tässä siemeneksi raamatun tekstiä ja oma mielipiteeni.
1. Korinttolaiskirje 8
Epäjumalille uhrattu liha
1 Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa.
2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.
3 Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.
4 Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala.
5 Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta
6 meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
7 Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa.
8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.
9 Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
Tuleeko muille mieleen muita Raamatun kohtia tästä asiasta, joita saattaisi käyttää pohdinnoissa.
Joiden asioiden kuten täällä nyt puidun korvakorun osalta olisin sitä mieltä, että heikkoja eivät ole ne, jotka sanovat korvakorun käytön suistavan ihmisen epäuskoon. Kukaan ei ole vakavissaan sanonut, että korvakoru on synti sinänsä, on vain sanottu, että se johdattaa maailman muihin synteihin. Entä jos on niin, että uskossaan heikompia ovatkin ne, jotka ahdistuvat siitä että eivät ymmärrä korvakorukieltoa. Että tällaiset kiellot vievät ihmisen kokonaan uskon ulkopuolelle, eivät niin että korut houkuttelevat vaan siksi, että epäusko kaikkea Jumalan sanaa kohtaan kasvaa, kun uskoa edellytetään epäoleellisten asioiden suhteen.
Toinen aihe on se miten heikkoon veljeen pitäisi suhtautua.
Komantena kysyisin mikä ihmisen itsekunnioituksen ja oman uskon kunniottamisen merkitys suhteessa siihen "miten muut ajatttelevat".
Tässä siemeneksi raamatun tekstiä ja oma mielipiteeni.
1. Korinttolaiskirje 8
Epäjumalille uhrattu liha
1 Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa.
2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.
3 Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.
4 Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala.
5 Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta
6 meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
7 Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa.
8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.
9 Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
Tuleeko muille mieleen muita Raamatun kohtia tästä asiasta, joita saattaisi käyttää pohdinnoissa.
Joiden asioiden kuten täällä nyt puidun korvakorun osalta olisin sitä mieltä, että heikkoja eivät ole ne, jotka sanovat korvakorun käytön suistavan ihmisen epäuskoon. Kukaan ei ole vakavissaan sanonut, että korvakoru on synti sinänsä, on vain sanottu, että se johdattaa maailman muihin synteihin. Entä jos on niin, että uskossaan heikompia ovatkin ne, jotka ahdistuvat siitä että eivät ymmärrä korvakorukieltoa. Että tällaiset kiellot vievät ihmisen kokonaan uskon ulkopuolelle, eivät niin että korut houkuttelevat vaan siksi, että epäusko kaikkea Jumalan sanaa kohtaan kasvaa, kun uskoa edellytetään epäoleellisten asioiden suhteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun on uskovana vaikea ymmärtää vanhoillislestadiolaista suhtautumista ns. ehdonvallan asioihin. On aivan oikein pidättäytyä toisten, uskossaan heikkojen veljien ja sisarten vuoksi asioista, jotka eivät itsessään ole mitenkään vääriä, mutta ehkä saattavat johtaa joitakin ihmisiä kiusaukseen. Näin siis heidän seurassaan voi välttää näitä asioita. Mutta sehän ei ole Raamatun opetuksen mukaista että ihmisen pitäisi elää _toisten_ihmisten_ omantunnon mukaan silloinkin, kun nämä toiset eivät ole paikalla asiasta kiusaantumassa? Eikö muka riitä, että itsellä on puhdas omatunto Jumalan edessä? Ei uskova voi siirtää omaa omaatuntoaan toisen taskuun!
On toinenkin asia. Minun on melko lailla mahdotonta tuntea syvää kristittyjen yhteyttä sellaisten kanssa, jotka julistavat minun joutuvan helvettiin, koska Jumalan lahjana saamani usko ja armo perustuu yksinomaan Raamattuun sen sijaan, että se olisi riippuvainen toisista ihmisistä.