Kotona taas!
Tervehdys suuresta Amerikan maasta, USA:sta! Suuri se on, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Enhän minä tuolla visiitilläni nähnyt maata kuin itärannikolta pienen palasen, joka kuitenkin oli suurempi kuin Suomemme! Ja jokainen matkapäivä tarjosi jotakin uutta ihmeteltävää, vaikka olen tuota maata katsellut jo aikaisemmin muutamalla matkallani.
Meillä monet pyrkivät vähättelemään Yhdysvaltoja ja varsinkin sen merkitystä meille. Miksi? Siksikö, että se on kaukana ja sitä ei tarvitse pelätä. Se on kyllä totta. Mutta eikö sitä nähdä meille hyödyllisenä? Tilastojen mukaan Yhdysvaltojen 280 miljoonan asukkaan bruttokansantuote on runsaat 30 000 dollaria per capita. Tästä voidaan johtaa päätelmät maan varallisuudesta, ostokyvystä ja muusta potentiaalista. Kyllä sen tajuavat meidän yritysjohtajamme ja vastuullisimmat poliitikkomme kuten Paavo Lipponen, kun hän toimi suhteitamme lujittaakseen. Vouhkaaminen Lipposen pyrkimyksestä viedä meidät tuhoisin seurauksin ”koalitioon” on tietenkin puppua, mihin vouhkaajat itsekään eivät usko. Heille varmaan Lipponen oli vain väärä henkilö oikeassa asiassa.
Vai nähdäänkö Venäjä Neuvostoliiton tavoin esteeksi USA;n suhteillemme? Nähdäänkö se meille paljon hyödyllisempänä? Venäjän 140 miljoonan asukkaan BKT on enintään 5 000 dollaria per capita. Kertolaskutoimitus osoittaa Venäjän kansantuloksi vajaan kymmenesosan Yhdysvaltojen vastaavasta. Noiden maiden potentiaali kaikessa – paitsi mahdollisesti sotavoimassa, rikollisuudessa ja saastuttamisessa – vastaa kai melko hyvin niiden BKT:ta. Kyllä Venäjä silti on meille tärkeä taloudellisesti ja muutenkin, mutta ei sen vuoksi pidä diskriminoida Yhdysvaltoja. Vai pidetäänkö suhteitamme Venäjään tärkeimpinä siksi, että Venäjä on (liian) lähellä ja sitä pitää pelätä? Kenties oikea havainto, mutta tehdäänkö siitä oikeat johtopäätökset? Kiirehditäänkö hallitusta lähettämään jäsenanomus Natolle? Mitä vielä, painetaan vain pää pensaaseen ja pelätään, kun se on niin nostalgista, ollaan taas kuin 1930-luvun lopulla tai ainakin Kekkosen ajoissa.
Niin tai näin, mutta tuo maailman suurimman demokratian ja aikamme ainoan supervallan suuruus on kiistämätön. Tuli tuolla reissussa joskus mieleeni, että jos minulla olisi varaa, kustantaisin tänne eräitä tämän saitin ”tähtiesiintyjiä”, niin heidän mielipiteensä saattaisivat tehdä oikean Kekkos-käännöksen! Olen liikkunut sen verran Venäjälläkin, että minulla on edellytyksiä tehdä vertailuja sen ja Yhdysvaltojen välillä. Kuilu noiden maiden välillä on järkyttävä. Se on suurempi, kuin mitä BKT:eiden ero edellyttäisi. Ja amerikkalaiset ihmiset ovat ihania! Ja oltakoonpa Yhdysvaltojen politiikasta mitä tahansa mieltä, niin on huomattava, että se ei ole koskaan hyökännyt yhdenkään vapaan ja demokraattisen maan kimppuun. Ei edes tuo Bush – jota minä monien lailla inhoan – ole ajanut maataan sellaiseen. Sen sijaan se on tullut avuksi silloin, kun apua on tarvittu. Edelleen se on kaikkien vapautta arvostavien maiden ja ihmisten turva.
Ihaniahan tavalliset venäläisetkin ovat, mutta tuon maan politiikan ja johtajien hirvittävyys pitäisi myös meidän hyvin tuntea. Onko nyt jokin muuttunut? Mitä pitäisi ajatella siitä, mitä se esittää Tsetseniassa? Entä sen edelleen jatkuvasta uhoamisesta vuosikymmeniksi alistamilleen Baltian maille? Millaisia johtopäätöksiä pitäisi tehdä noista Venäjän presidentinvaaleista? Tuonne rapakon taakse niitä uutisoitiin varsin suorasukaisesti.
Madridin järkyttävät tapahtumat uutisoitiin tietysti myös Yhdysvalloissa. Niitä pidettiin osoituksena kansainvälisen terrorismin yhä jatkuvasta voimasta, mutta en huomannut enempää republikaanien kuin demokraattienkaan pyrkivän käyttämään niitä vaaliaseinaan. Muutamat jututtamani demokraatit olivat kyllä varsin varmoja siitä, että kohta USA:n presidentti on taas neljänkymmenen vuoden jälkeen JFK, nyt John F Kerry. Toivon heidän olevan oikeassa.
Järkyttäviä tapahtui täällä kotimaassakin matkani aikana. En ollut uskoa todeksi, kun tänne soittaessani kuulin tuosta Konginkankaan bussiturmasta. Tapahtuman tekee erityisen traagiseksi uhrien nuoruus. Myös kahden suomalaismiehen ampuminen Irakissa järkyttää. Eivätkö nuo kokeneet idän kauppamiehetkään tajunneet, että ”koalitioon” kuulumattomuus ei heitä suojaa. Omakohtaisista kokemuksista tiedän, että arabimaissa yleensäkin pidetään kaikkia länsimaita pidetään yhtenä ja samana ”koalitiona”. Terroristeille Irakissa ja muualla kaikki länsimaalaiset ovat ristiretkeläisiä.
Onhan täällä tapahtunut muutakin. Kenraali Ehrnroothin siunaustilaisuuden televisiointi oli pyynnöstäni otettu nauhalle, samoin pari hänestä kertonutta muuta ohjelmaa. Niitä olen nyt katsellut muistellen mielessäni tuota originellia persoonaa, jonka minäkin muutaman kerran tapasin. Hän teki suuria palveluksia isänmaalle sodassa, mutta ehkä vielä suurempia sodan jälkeen puhumalla perusarvojen puolesta ja valamalla meihin nuorempiin uskoa isänmaahan ja sen puolustamiseen, vaikka noina aikoina sellaista puhetta monet pilkkasivat ja vallanpitäjät pitivät sitä vaarallisena. Onnekseen hän ehti nähdä mielipiteittensä tulevan yleisesti hyväksytyiksi ja sotaveteraaniemme tulevan arvostetuiksi. Ruotsinkielisen muisto-ohjelmansa lopussa hän arvosteli kvasi-historioitsijoita, jotka puhuvat hävityistä sodistamme. ”Kuinka sotamme olisivat hävittyjä, kun niissä pysäytettiin vihollinen ja estettiin sotilaallinen murskaamisemme ja maan miehittäminen, mitkä olivat vihollisen tavoitteet” kysyi hän. Oli kuin hän olisi kohdistanut sanansa Oiva Härköselle!
Kokoomuksen puheenjohtajakilvasta näkyy tulevan mielenkiintoinen. Hyviä ehdokkaita heillä on. Uskon, että kokoomuksen kannatus lähtee taas nousuun, jos tehtävään valitaan Jyrki Katainen tai Marjo Matikainen-Kallström. Saattaapa kokoomus hyvinkin olla taas demarien kumppani seuraavassa hallituksessa! Marjon tiukka oikeistolaisuus ei kyllä ole paras mahdollinen etu yhteistyölle ja hänen veropoliittinen kantansa ei saa minun enempää kuin muidenkaan demareiden kannatusta, tuskin kaikkien kokoomuslaistenkaan, mutta hänen muut mielipiteensä ovat raikkaita ja rehellisyydessään konstailemattomia, niin myös hänen Nato-kantansa.
Jäätteenmäen ja Mannisen oikeudenkäyntikin näkyy saaneen päätöksensä. Menivätköhän nuo tuomiot oikeinpäin? Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos Manninen sortui noihin tekoihinsa Jäätteenmäen houkuttelemana, mikä tuntuisi loogiselta. Jäätteenmäen oma sana tässä on tyhjän arvoinen, sen hän on usein osoittanut ”puhuessaan niin totta kuin voi”. Ja totesihan oikeuskin uskovansa enemmän Mannista kuin Jäätteenmäkeä. No, oikeus on puhunut, joten ei siitä enempää. Jäätteenmäki on rangaistuksensa saanut tulemalla ”from hero to zero” eli sankarista nollaksi. Mannisen saama rangaistus on varmaan lain mukainen, mutta inhimillisesti liiankin suuri vain tyhmyydestä tuomittuna.
Myös Nato-asia on saanut lomani aikana myönteisen käänteen. Aulis Ranta-Muotion komitean hallitukselle jättämä muistio henkii riviensä välissä Natoon liittymisen puolesta, vaikka riveillä sitä ei vielä sanota. Sama on havaittavissa puolustusministeri Kääriäisen kannanotoissa. Selkeimmin asian on ilmaissut Paavo Lipponen, joka kuuluu todennen, että liittymisemme Natoon on vain ajan kysymys. Erkki Tuomioja on ottanut lusikan kauniiseen käteen todetessaan, että hänellä ei ole erimielisyyttä Lipposen kanssa. Entäpä Matti Vanhanen? Tekisi mieleni kysyä: onko sillä merkitystä? Mutta vakava ollakseni: kai hän on tässäkin asiassa ainakin tulossa Lipposen linjoille kuten EU-politiikassaankin. Esko Aho kuuluu myös ilmoittautuneen Nato-myönteisiin. Olen ennekin todennut, että Aho viisastui kummasti kun jätti politiikan. Vai olisiko hän nyt niin kaukoviisas, että hän petaa itselleen uusia ja parempia asemia, kun on tajunnut, mihin kehitys kuitenkin vääjäämättä johtaa?
Pian palattuani kävin katsomassa näillä saiteilla tapahtunutta. Minun on näköjään arveltu raahaavan kannettavaa mikroa mukanani ja jopa kirjoitelleen tännekin jollakin uudella nimellä! Niin kuin minulla ei olisi ollut lomallani mielenkiintoisempaa tekemistä! Kävin tosin isäntien koneen kautta myös asioimassa Suomessa, mutta ei tullut mieleenikään edes vilkaista näille palstoille. Nyt huomaan, että minun aikaisempia kirjoituksiani ja minua yleisemminkin on myös arvioitu. Kiitoksia monista myönteisistä arvioinneista! Kielteisiin en viitsi ottaa kantaa ryhtymällä debattiin, mitä se edellyttäisi.
Näillä saiteilla näkemäni ei oikein innosta palaamaan tähän seuraan. Samojen asioiden pyörittäminen tuulesta temmattujen mielipiteiden varassa, katkera demarikauna, salaliittoteorioiden vatvominen ja muissa harhoissa eläminen, typerä jankutus ja ala-arvoinen kielenkäyttö näkyy jatkuvan. Toki poikkeuksiakin on. Demareita näkyvät enimmäkseen olevan, mistä olen hyvilläni. Toivotan heille kestävyyttä jatkaa linjallaan!
”Asevelisosialisti” on sosialismistaan huolimatta melkoinen arvokonservatiivi. Siksi katson viisaammaksi poistua tästä seurasta. Olen saanut sanotuksi sen, mitä pidin tarpeellisena mm. noiden oikeiden asevelisosialistien esilletuomiseksi. Ne, joilla on ajattelukykyä, ovat jo tajunneet heidän merkityksensä tämän maan pelastamiseksi 1940-luvun lopun vaaran vuosina ja heidän perintönsä merkityksen sitoutumisellemme läntisiin arvoihin myös pitkänä ”suomettumisen” aikana. Kaikki tätä eivät ilmeisesti tajua, ja kaikilla tajuavillakaan ei ole kanttia tajuamaansa tunnustaa. Sille minä en voi mitään; ymmärryksen heikkoutta olen koettanut parantaa, luonteen heikkouden parantamiseen en pysty. Ehkä voin nyt eräillä muilla kanavilla esittää ajatuksiani ja toivottavasti palvella myös sosialidemokratian asiaa jopa paremmin kuin täällä! Voin toki palata vielä tännekin, mutta teen sen muulla nimimerkillä. ”Asevelisosialisti” on nyt tehtävänsä tehnyt.
Ihanaa olla taas täällä koti-Suomessa, rakkaassa isänmaassa. Suuresta Amerikasta palattuanikin katselen tätä maata ylpeänä. Tämä maa on rakennettu tällaiseksi paljolti juuri sosialidemokraattisen aatteen johtamana. Myös käytännön rakennustyössä sosialidemokraattien työpanos on ollut suuri. Tätä maata ”asevelisosialistillakin” on ollut onni sekä sotilaana että siviilinä runsaat 40 vuotta palvella. Tämä maa on tullut kauttaaltaan tutuksi tuona aikana. Ei ole monta kaupunkia tai maalaiskuntaakaan, missä en olisi käynyt, ei isompaa tietä, jota en olisi ajanut, ja paljon olen vaeltanut tiettömiä taipaleitakin, eniten sotilaan töissäni mutta myös harrastuksissani.
Minulla on ollut ilo nähdä jonkin verran maailmaa, työskennellä vuosia vieraissa maissa, tutustua niiden loisteliaaseen historiaan ja nähdä monia siitä kertovia monumentteja ja kokea monenlaisia eksoottisia elämyksiä. Silti mikään näkemäni ei ole hetkeksikään syrjäyttänyt tätä maata sydämessäni. Tämä maa merkitsee minulle arvokkainta maailmassa. Tämän maan vapauden puolesta myös isäni on henkensä antanut.
Vaikka Amerikka on suuri ja mahtava, niin rakkain ja kallein meille suomalaisille on tämä pieni Suomemme. Olkaamme onnellisia tästä maasta ja ylpeitä sen nykyisyydestä, kuten myös historiasta. Antakaamme arvostuksemme maamme vapauden puolesta taistelleille suomalaisille sotilaille, sankarivainajille ja sotaveteraaneille, tavallisille Suomen miehille, kuten myös tämän maan siviilitöissään rakentaneille miehille ja naisille, ahkerille työläisille, vakaille talonpojille, lannistumattomille yrittäjille, hyville opettajille, tunnollisille virkamiehille, eteville tiedemiehille, vilpittömästi hyvään pyrkineille poliittisille johtajillemme – sellaisiakin on ollut ja on – kaikille rakentavan työpanoksensa antaneille. Ja antakaamme suuri arvo myös tämän maan vaaran vuosina pelastaneille asevelisosialisteille!
Asevelisosialisti
Tervehdys suuresta Amerikan maasta, USA:sta! Suuri se on, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Enhän minä tuolla visiitilläni nähnyt maata kuin itärannikolta pienen palasen, joka kuitenkin oli suurempi kuin Suomemme! Ja jokainen matkapäivä tarjosi jotakin uutta ihmeteltävää, vaikka olen tuota maata katsellut jo aikaisemmin muutamalla matkallani.
Meillä monet pyrkivät vähättelemään Yhdysvaltoja ja varsinkin sen merkitystä meille. Miksi? Siksikö, että se on kaukana ja sitä ei tarvitse pelätä. Se on kyllä totta. Mutta eikö sitä nähdä meille hyödyllisenä? Tilastojen mukaan Yhdysvaltojen 280 miljoonan asukkaan bruttokansantuote on runsaat 30 000 dollaria per capita. Tästä voidaan johtaa päätelmät maan varallisuudesta, ostokyvystä ja muusta potentiaalista. Kyllä sen tajuavat meidän yritysjohtajamme ja vastuullisimmat poliitikkomme kuten Paavo Lipponen, kun hän toimi suhteitamme lujittaakseen. Vouhkaaminen Lipposen pyrkimyksestä viedä meidät tuhoisin seurauksin ”koalitioon” on tietenkin puppua, mihin vouhkaajat itsekään eivät usko. Heille varmaan Lipponen oli vain väärä henkilö oikeassa asiassa.
Vai nähdäänkö Venäjä Neuvostoliiton tavoin esteeksi USA;n suhteillemme? Nähdäänkö se meille paljon hyödyllisempänä? Venäjän 140 miljoonan asukkaan BKT on enintään 5 000 dollaria per capita. Kertolaskutoimitus osoittaa Venäjän kansantuloksi vajaan kymmenesosan Yhdysvaltojen vastaavasta. Noiden maiden potentiaali kaikessa – paitsi mahdollisesti sotavoimassa, rikollisuudessa ja saastuttamisessa – vastaa kai melko hyvin niiden BKT:ta. Kyllä Venäjä silti on meille tärkeä taloudellisesti ja muutenkin, mutta ei sen vuoksi pidä diskriminoida Yhdysvaltoja. Vai pidetäänkö suhteitamme Venäjään tärkeimpinä siksi, että Venäjä on (liian) lähellä ja sitä pitää pelätä? Kenties oikea havainto, mutta tehdäänkö siitä oikeat johtopäätökset? Kiirehditäänkö hallitusta lähettämään jäsenanomus Natolle? Mitä vielä, painetaan vain pää pensaaseen ja pelätään, kun se on niin nostalgista, ollaan taas kuin 1930-luvun lopulla tai ainakin Kekkosen ajoissa.
Niin tai näin, mutta tuo maailman suurimman demokratian ja aikamme ainoan supervallan suuruus on kiistämätön. Tuli tuolla reissussa joskus mieleeni, että jos minulla olisi varaa, kustantaisin tänne eräitä tämän saitin ”tähtiesiintyjiä”, niin heidän mielipiteensä saattaisivat tehdä oikean Kekkos-käännöksen! Olen liikkunut sen verran Venäjälläkin, että minulla on edellytyksiä tehdä vertailuja sen ja Yhdysvaltojen välillä. Kuilu noiden maiden välillä on järkyttävä. Se on suurempi, kuin mitä BKT:eiden ero edellyttäisi. Ja amerikkalaiset ihmiset ovat ihania! Ja oltakoonpa Yhdysvaltojen politiikasta mitä tahansa mieltä, niin on huomattava, että se ei ole koskaan hyökännyt yhdenkään vapaan ja demokraattisen maan kimppuun. Ei edes tuo Bush – jota minä monien lailla inhoan – ole ajanut maataan sellaiseen. Sen sijaan se on tullut avuksi silloin, kun apua on tarvittu. Edelleen se on kaikkien vapautta arvostavien maiden ja ihmisten turva.
Ihaniahan tavalliset venäläisetkin ovat, mutta tuon maan politiikan ja johtajien hirvittävyys pitäisi myös meidän hyvin tuntea. Onko nyt jokin muuttunut? Mitä pitäisi ajatella siitä, mitä se esittää Tsetseniassa? Entä sen edelleen jatkuvasta uhoamisesta vuosikymmeniksi alistamilleen Baltian maille? Millaisia johtopäätöksiä pitäisi tehdä noista Venäjän presidentinvaaleista? Tuonne rapakon taakse niitä uutisoitiin varsin suorasukaisesti.
Madridin järkyttävät tapahtumat uutisoitiin tietysti myös Yhdysvalloissa. Niitä pidettiin osoituksena kansainvälisen terrorismin yhä jatkuvasta voimasta, mutta en huomannut enempää republikaanien kuin demokraattienkaan pyrkivän käyttämään niitä vaaliaseinaan. Muutamat jututtamani demokraatit olivat kyllä varsin varmoja siitä, että kohta USA:n presidentti on taas neljänkymmenen vuoden jälkeen JFK, nyt John F Kerry. Toivon heidän olevan oikeassa.
Järkyttäviä tapahtui täällä kotimaassakin matkani aikana. En ollut uskoa todeksi, kun tänne soittaessani kuulin tuosta Konginkankaan bussiturmasta. Tapahtuman tekee erityisen traagiseksi uhrien nuoruus. Myös kahden suomalaismiehen ampuminen Irakissa järkyttää. Eivätkö nuo kokeneet idän kauppamiehetkään tajunneet, että ”koalitioon” kuulumattomuus ei heitä suojaa. Omakohtaisista kokemuksista tiedän, että arabimaissa yleensäkin pidetään kaikkia länsimaita pidetään yhtenä ja samana ”koalitiona”. Terroristeille Irakissa ja muualla kaikki länsimaalaiset ovat ristiretkeläisiä.
Onhan täällä tapahtunut muutakin. Kenraali Ehrnroothin siunaustilaisuuden televisiointi oli pyynnöstäni otettu nauhalle, samoin pari hänestä kertonutta muuta ohjelmaa. Niitä olen nyt katsellut muistellen mielessäni tuota originellia persoonaa, jonka minäkin muutaman kerran tapasin. Hän teki suuria palveluksia isänmaalle sodassa, mutta ehkä vielä suurempia sodan jälkeen puhumalla perusarvojen puolesta ja valamalla meihin nuorempiin uskoa isänmaahan ja sen puolustamiseen, vaikka noina aikoina sellaista puhetta monet pilkkasivat ja vallanpitäjät pitivät sitä vaarallisena. Onnekseen hän ehti nähdä mielipiteittensä tulevan yleisesti hyväksytyiksi ja sotaveteraaniemme tulevan arvostetuiksi. Ruotsinkielisen muisto-ohjelmansa lopussa hän arvosteli kvasi-historioitsijoita, jotka puhuvat hävityistä sodistamme. ”Kuinka sotamme olisivat hävittyjä, kun niissä pysäytettiin vihollinen ja estettiin sotilaallinen murskaamisemme ja maan miehittäminen, mitkä olivat vihollisen tavoitteet” kysyi hän. Oli kuin hän olisi kohdistanut sanansa Oiva Härköselle!
Kokoomuksen puheenjohtajakilvasta näkyy tulevan mielenkiintoinen. Hyviä ehdokkaita heillä on. Uskon, että kokoomuksen kannatus lähtee taas nousuun, jos tehtävään valitaan Jyrki Katainen tai Marjo Matikainen-Kallström. Saattaapa kokoomus hyvinkin olla taas demarien kumppani seuraavassa hallituksessa! Marjon tiukka oikeistolaisuus ei kyllä ole paras mahdollinen etu yhteistyölle ja hänen veropoliittinen kantansa ei saa minun enempää kuin muidenkaan demareiden kannatusta, tuskin kaikkien kokoomuslaistenkaan, mutta hänen muut mielipiteensä ovat raikkaita ja rehellisyydessään konstailemattomia, niin myös hänen Nato-kantansa.
Jäätteenmäen ja Mannisen oikeudenkäyntikin näkyy saaneen päätöksensä. Menivätköhän nuo tuomiot oikeinpäin? Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos Manninen sortui noihin tekoihinsa Jäätteenmäen houkuttelemana, mikä tuntuisi loogiselta. Jäätteenmäen oma sana tässä on tyhjän arvoinen, sen hän on usein osoittanut ”puhuessaan niin totta kuin voi”. Ja totesihan oikeuskin uskovansa enemmän Mannista kuin Jäätteenmäkeä. No, oikeus on puhunut, joten ei siitä enempää. Jäätteenmäki on rangaistuksensa saanut tulemalla ”from hero to zero” eli sankarista nollaksi. Mannisen saama rangaistus on varmaan lain mukainen, mutta inhimillisesti liiankin suuri vain tyhmyydestä tuomittuna.
Myös Nato-asia on saanut lomani aikana myönteisen käänteen. Aulis Ranta-Muotion komitean hallitukselle jättämä muistio henkii riviensä välissä Natoon liittymisen puolesta, vaikka riveillä sitä ei vielä sanota. Sama on havaittavissa puolustusministeri Kääriäisen kannanotoissa. Selkeimmin asian on ilmaissut Paavo Lipponen, joka kuuluu todennen, että liittymisemme Natoon on vain ajan kysymys. Erkki Tuomioja on ottanut lusikan kauniiseen käteen todetessaan, että hänellä ei ole erimielisyyttä Lipposen kanssa. Entäpä Matti Vanhanen? Tekisi mieleni kysyä: onko sillä merkitystä? Mutta vakava ollakseni: kai hän on tässäkin asiassa ainakin tulossa Lipposen linjoille kuten EU-politiikassaankin. Esko Aho kuuluu myös ilmoittautuneen Nato-myönteisiin. Olen ennekin todennut, että Aho viisastui kummasti kun jätti politiikan. Vai olisiko hän nyt niin kaukoviisas, että hän petaa itselleen uusia ja parempia asemia, kun on tajunnut, mihin kehitys kuitenkin vääjäämättä johtaa?
Pian palattuani kävin katsomassa näillä saiteilla tapahtunutta. Minun on näköjään arveltu raahaavan kannettavaa mikroa mukanani ja jopa kirjoitelleen tännekin jollakin uudella nimellä! Niin kuin minulla ei olisi ollut lomallani mielenkiintoisempaa tekemistä! Kävin tosin isäntien koneen kautta myös asioimassa Suomessa, mutta ei tullut mieleenikään edes vilkaista näille palstoille. Nyt huomaan, että minun aikaisempia kirjoituksiani ja minua yleisemminkin on myös arvioitu. Kiitoksia monista myönteisistä arvioinneista! Kielteisiin en viitsi ottaa kantaa ryhtymällä debattiin, mitä se edellyttäisi.
Näillä saiteilla näkemäni ei oikein innosta palaamaan tähän seuraan. Samojen asioiden pyörittäminen tuulesta temmattujen mielipiteiden varassa, katkera demarikauna, salaliittoteorioiden vatvominen ja muissa harhoissa eläminen, typerä jankutus ja ala-arvoinen kielenkäyttö näkyy jatkuvan. Toki poikkeuksiakin on. Demareita näkyvät enimmäkseen olevan, mistä olen hyvilläni. Toivotan heille kestävyyttä jatkaa linjallaan!
”Asevelisosialisti” on sosialismistaan huolimatta melkoinen arvokonservatiivi. Siksi katson viisaammaksi poistua tästä seurasta. Olen saanut sanotuksi sen, mitä pidin tarpeellisena mm. noiden oikeiden asevelisosialistien esilletuomiseksi. Ne, joilla on ajattelukykyä, ovat jo tajunneet heidän merkityksensä tämän maan pelastamiseksi 1940-luvun lopun vaaran vuosina ja heidän perintönsä merkityksen sitoutumisellemme läntisiin arvoihin myös pitkänä ”suomettumisen” aikana. Kaikki tätä eivät ilmeisesti tajua, ja kaikilla tajuavillakaan ei ole kanttia tajuamaansa tunnustaa. Sille minä en voi mitään; ymmärryksen heikkoutta olen koettanut parantaa, luonteen heikkouden parantamiseen en pysty. Ehkä voin nyt eräillä muilla kanavilla esittää ajatuksiani ja toivottavasti palvella myös sosialidemokratian asiaa jopa paremmin kuin täällä! Voin toki palata vielä tännekin, mutta teen sen muulla nimimerkillä. ”Asevelisosialisti” on nyt tehtävänsä tehnyt.
Ihanaa olla taas täällä koti-Suomessa, rakkaassa isänmaassa. Suuresta Amerikasta palattuanikin katselen tätä maata ylpeänä. Tämä maa on rakennettu tällaiseksi paljolti juuri sosialidemokraattisen aatteen johtamana. Myös käytännön rakennustyössä sosialidemokraattien työpanos on ollut suuri. Tätä maata ”asevelisosialistillakin” on ollut onni sekä sotilaana että siviilinä runsaat 40 vuotta palvella. Tämä maa on tullut kauttaaltaan tutuksi tuona aikana. Ei ole monta kaupunkia tai maalaiskuntaakaan, missä en olisi käynyt, ei isompaa tietä, jota en olisi ajanut, ja paljon olen vaeltanut tiettömiä taipaleitakin, eniten sotilaan töissäni mutta myös harrastuksissani.
Minulla on ollut ilo nähdä jonkin verran maailmaa, työskennellä vuosia vieraissa maissa, tutustua niiden loisteliaaseen historiaan ja nähdä monia siitä kertovia monumentteja ja kokea monenlaisia eksoottisia elämyksiä. Silti mikään näkemäni ei ole hetkeksikään syrjäyttänyt tätä maata sydämessäni. Tämä maa merkitsee minulle arvokkainta maailmassa. Tämän maan vapauden puolesta myös isäni on henkensä antanut.
Vaikka Amerikka on suuri ja mahtava, niin rakkain ja kallein meille suomalaisille on tämä pieni Suomemme. Olkaamme onnellisia tästä maasta ja ylpeitä sen nykyisyydestä, kuten myös historiasta. Antakaamme arvostuksemme maamme vapauden puolesta taistelleille suomalaisille sotilaille, sankarivainajille ja sotaveteraaneille, tavallisille Suomen miehille, kuten myös tämän maan siviilitöissään rakentaneille miehille ja naisille, ahkerille työläisille, vakaille talonpojille, lannistumattomille yrittäjille, hyville opettajille, tunnollisille virkamiehille, eteville tiedemiehille, vilpittömästi hyvään pyrkineille poliittisille johtajillemme – sellaisiakin on ollut ja on – kaikille rakentavan työpanoksensa antaneille. Ja antakaamme suuri arvo myös tämän maan vaaran vuosina pelastaneille asevelisosialisteille!
Asevelisosialisti
Vastaukset 8
Vanhimmat
Arvokonseravatiivi-asevelisosialisti" muka jättämässä tatamin. Tokkopa sentään.
Mutta jos noinkin onnellisesti sitten kävisi, voinhan toki - lienee demarissa sen verran demokraattiakin - tokaista toiveikkaasti, mutta tässäkin yhteydessä vain kotimaan oloja tarkoittaen: Jäähyväiset a(a)seille!
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002835071
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002835298
PS. Tämä kirjoitus on rustattu ainoastaan säälistä: kukaan muu ei ollut vaivautunut edes kommentoimaan demarisaiteilla "asevelisosialistin" testamenttia. So sad!
Tämä on julkaistu toisaalla, mutta kun olet noin muistanut tuota (salaa) ihailemaasi "asevelisosialistia", ansaitset tämän ihan itsellesi:
Vastapalvelukseni teille, kepulaiset
Vaikka eilen sanoin näkemiin, niin nyt jo palaan. Ei teistä voi kauan erossa olla! Katselin tarkemmin tuota viime aikojen tuotantoanne ja myös minun tuotantoni arviointia. Onpa ehditty jo arvioimaan tuo eilinen kirjoituksenikin ja köykäiseksihän se on havaittu. Olihan tuo arvioijan kirjoitus toki omaani parempi, mutta minkäs teen, kun en pysty millään sellaiseen! Joku näkyy kyllä minua lohduttaneen, että ”nyt kundi huomaa taas olevansa omiensa seurassa”. Niin huomaan, ja lohduttavaahan se on.
Velvollisuuteni on tehdä vastapalvelus vaivoistanne, te kepulaiset skribentit. Teen tämän myös tuon ”asevelisosialistin” puolesta, jota myös olette arvioineet – erityisesti Timo Ristimäki näkyy siihen paneutuneen – ja joka aatteellisesti ylevänä persoonana ei viitsi siihen puuttua. Siis arvioin nyt teidän tuotantoanne. Olen suora arvioinnissani, koska – ehkä vastoin kepulaista näkemystä – uskon suoruuden arvoon ja merkitykseen aina, myös tässä.
Minun täytyy antaa teille tunnustusta. Intoa teiltä ei puutu! Mutta onko tuollainen into aina paikallaan? Olette norsuja porsliinikaupassa. Mennä remellätte kuin sika vatukossa. Minkälaista jälkeä siitä syntyy? Ajatelkaapa! Ja mitä siitä ajattelevat teidän johtajanne ja kaikki ne, joiden myönteiset ajatukset teistä saattaisivat olla hyvinkin tarpeen?
Jaan teidät mielessäni neljään kategoriaan:
Ensimmäinen ja laajin kategoria on se, johon kuuluvien into on heidän edellytyksiään kohtalokkaasti suurempi. Nimitän heitä kauniisti mielipidekirjoittajiksi. Heidän mielipiteensä perustuvat ”musta tuntuu”- eli mutu-pohjalle tai kuultuun huhuun ja joskus jostain kepulaisesta lehdestä luettuun tai tältä saitilta poimittuun toiseen mutu-mielipiteeseen. Mitään faktaa niiden perusteena ei ole. Esitykset eivät liioin osoita oman ajattelun häivääkään.
Nuo kömpelöt, uhoilevat heitot voivat koskea mitä tahansa. Kirjoittajien tiedot asiastaan ovat olemattomat, ja heidän taitonsa kirjoittaa on oikeassa suhteessa siihen. Avuton esitystapa kielioppi- ja kirjoitusvirheineen muuttaa kirjoittajan vakavaksikin tarkoittaman asian huvittavaksi. Ainoa hyvä puoli noissa kirjoituksissa on niiden lyhyys, mikä ei osoita kirjoittajan taitoa tiivistää, vaan hänen sanottavansa vähyyttä. Tähän kategoriaan kuuluvista en edes yritä nimetä esimerkkipersoonaa, kun samanlaisia on niin paljon.
Toiseen kategoriaan kuuluvat ne uskonsoturit, joille kaikki kepulaisuus on ylhäältä annettua, kaiken arvostelun yläpuolella olevaa, kanonisoitua pyhää totuutta. Tuolla uskolla on messiaansa – Santeri Alkio – ja paavinsa – Urho Kekkonen. Tuo paavi ei totisesti ollut mikään messiaansa inkarnaatio ihmisenä, mutta onhan joillakin Rooman paaveilla ollut aviottomia lapsia ja eräät ovat murhauttaneet vastustajiaan ja monet ovat tehneet kaikkea muuta uskonsa kieltämää pientä rikettä; ei kai kepunkaan paavin tarvitse olla messiaansa kaltainen. Tuolla uskolla on myös myöhempien aikojen pyhiä, profeettoja, joista viimeinen on naispuolinen. Noiden pyhien gloriaa kyseenalaistava on uskonsotureiden silmissä pyhäinhäpäisijä.
Uskonsoturit ovat lukeneet melkoisesti, historiaakin, mutta kuin piru Raamattua. Parhaiten he tuntevat uskonsa pyhimyselämäkerrat, joita he ovat lukeneet hartaudella uskoaan vahvistaakseen. Tämä näkyy heidän esityksissään, jotka ovat samojen ulkoa opittujen uskonkappaleiden toistelua. Niillä he yrittävät kumota muiden monipuolisempaan tietoon perustuvia mielipiteitä. Uskonsa puolesta he ovat valmiit vaikka mihin, kääntämään mustan valkoiseksi ja päinvastoin ja valehtelemaan ilman tunnonvaivoja.
Heidän yleensä melko lyhyet esityksensä ovat kyllä iskeviä, selkokielellä kirjoitettuja, eivätkä ne sisällä törkeyksiä, mikä heidän kunniakseen todettakoon. Mutta esitysten mahtipontisuus kertoo heidän arvostelukykynsä vakavista puutteista tai osoittaa ainakin heidän uskovan muiden täydelliseen arvostelukyvyttömyyteen. Silti ei voi olla toisaalta kunnioittamatta heidän lapsenuskoaan. Heitä oikovalle tulee joskus ihan paha mieli, sillä eihän lapsellekaan sanota, että joulupukkia ei ole olemassa. Tyyppiesimerkki tähän kategoriaan kuuluvista on Oiva Härkönen.
Kolmanteen kategoriaan kuuluvat ne, jotka käyttävät joltisenkin kirjoitustaitonsa vain jonkun toisen kirjoittajan – yleensä demarin – irvimiseen hävyttömimmäksi keksimällään tavoilla. Heillä ei ole tukenaan edelliseen kategoriaan kuuluvien kaltaista ”lukeneisuutta” eikä sen synnyttämää ”uskoa”. Silti he kyllä saattavat uhota toisilta kuulemiaan ”uskonkappaleita” omina mielipiteinään heitellen. Mitään omintakeista he eivät todella esitä eivätkä he edes yritä kumota muiden mielipiteitä asiaperusteilla.
Ei näillä kynäilijöillä ole oikeastaan mitään asiaa, vaan heidän tarkoituksenaan on vain ilkeily. He tarttuvat irvimänsä kirjoituksen johonkin yksittäiseen lauseeseen, jopa sanaan, jota he pyörittelevät itseään ”nokkeluudellaan” hauskuttaakseen. Heidän käyttäytymisensä on helppo havaita osoitukseksi heidän tietojensa ja keinojensa vähäisyydestä. Silti nuo tyhjyyttä kumisevat, pikkunäppärää sanakikkailua harrastavat rääväsuut oikein pullistelevat tärkeyttään luullen olevansa todellisia verbaalivirtuooseja! Näin he ainakin ilkamoivat. Mutta ehkä se on vain yritystä peittää kipeästi tiedostettu vajavuus. Varmaan on kyse myös itsekritiikin puutteesta ja uskosta muiden arvostelukyvyttömyyteen.
Tyyppiesimerkki tähän kategoriaan kuuluvasta on eräs joka käyttää nimimerkkinä kerta kerralta vaihtuvaa juttunsa sanaa, mutta kirjoittaja on aina sama, ”tyylistä” ei voi erehtyä. Olisikohan se nimimerkki Tertun tai Jorma Laitisen sivupersoona? Joskus Tertulla on kyllä terveempääkin huumoria ja Jorma Laitisella myös toiseen kategoriaan kuuluvan piirteitä.
Neljäs kategoria on kaikkein tylsin. Hieman väriä heidän pitkiin ja ikävystyttäviin kirjoituksiinsa tuovat mielikuvitukselliset salaliittoteoriat. Ne kertovat kirjoittajien lukevan dekkareita, mikä lienee heidän ainoa kirjallisuusharrastuksensa. Historiaan he eivät ole perehtyneet lainkaan. Heidän mielenkiintonsa kohdistuu vain päivänpolitiikkaan, siihen aivan sairaalloisesti. He seuraavat silmät tapilla mediaa. Kirjoituksiinsa he liittävät linkkejä kepulaisiin kolmannen luokan provinssilehtiin. Eräitä demarijournalistejakin he lukevat ja paljastavat kateutensa näiden ammattipätevyyttä kohtaan. Estoitta he suoltavat pajunköyttä, jota he yrittävät todistella todeksi omilla aikaisemmilla kirjoituksillaan, joita he ovat saaneet ujutetuiksi kirjoittajapulaa poteviin ilmaisjakelulehtiin!
Noin intensiivisesti mediaa seuraavien on pakko tietää jotakin tosielämästä. Mutta ilmeisesti he eivät ymmärrä siitä mitään. Ainakin he tekevät aivan nurinkurisia johtopäätöksiä näkemästään. Sinänsä hyvällä kielellä kirjoitetut tekeleensä he turmelevat katkeroituneella myrkyntihkulla. Monet sekavat linkitykset pilaavat ne lopullisesti. Kuinka lukija voisi löytää niistä jonkin johtoajatuksen, kun kirjoittajakin kadotti sen jo juttuaan kirjoittaessaan!
Kirjoittaminen tarjonnee noille skribenteille tarpeellisen terapeuttisen keinon purkaa ahdistuksiaan ja luoda heille illuusion kyvystään tuottaa mielestään tarpeellista, ehkä nerokastakin. Lukijoita nuo kirjoitukset tuskin saavat. Täysjärkiselle riittää, kun on kerran-pari silmäillyt tuollaisen jotenkin läpi. Sen hän on myös todennut, että vastata siihen ei kannata, sillä sen jälkeen on kauan pääsemättömissä tuon hengentuotteen laatineen pommituksessa. Tätä kategoriaa edustavat loistavasti Timo Ristimäki ja Jorma Jaakkola.
Mitä sitten ovat nuo uskonkappaleet, joita eniten toiseen kategoriaan kuuluvat, muuta myös muut heitä apinoiden toistelevat? No, esimerkiksi: ”Kekkonen oli suuri isänmaan ystävä, hän toimi vain Suomen edun puolesta, hän pelasti Suomen”, ”Anneli ei valehdellut, hänkin pelasti Suomen, sillä Lipponen olisi vienyt meidät koalitioon”, ”Matti Vanhanen on jämäkkä johtaja, hän ei nöyristele Eurooppaan, hän pelastaa Suomen”, ” Kepu on suurin ja kaunein puolue ja sen kannatus vain nousee, Suomi kehittyy nyt kepun johdolla parempaan, kepu pelastaa Suomen” ja muita samanlaisia, yhtä tosia kaikki!
On toki esiintynyt muutama ihan totuudessa pysynyt, maltillisesti, rakentavasti ja kaikin puolin järkevästi ja hyvällä taidolla kirjoittanut kepulainen, joka on saanut tunnustusta muilta kuin omiltaan. Omat ovat joko vaienneet hänet olemattomaksi tai hän on saanut heiltä heti vastustusta ja hän on poistunut näyttämöltä. Viidettä kategoriaa ei siis voida heistä rakentaa.
Mutta minkälaisia olemme me demarikirjoittajat? No tällaisia! Laajat tiedot omaavia, maailmaa valppaasti havainnoivia, elämää avarakatseisesti ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia, olennaisen terävästi oivaltavia, hauskoja ja henkeviä, ajatuksemme hyvällä suomenkielellä lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisevia. Ja ihmistuntijoita, jotka kykenevät analysoimaan pätevästi kanssaihmisiään ja asettamaan niitä kategorioihin. Tuemme heikompiamme ja opastamme heitä tavoittamaan totuutta ja kehittymään kykynsä mukaan.
Me täydennämme toisiamme, me demarit ja te kepulaiset. Me olemme toisillemme tarpeellisia. Miksi me olemme teille tarpeellisia? Aivan kuten politiikassakin: esikuvinanne ja opettajinanne; kuten Paavo Lipponen Matti Vanhaselle!
Myös te olette meille tarpeellisia. Miksi? No, samasta syystä, mistä Paavo seuraavia vaaleja silmälläpitäen päästi demareita hallitukseen kanssanne. Me esiinnymme eduksemme teidän rinnallanne. Ja molemmat hyödymme: te opitte, meidän kannatuksemme kasvaa! Yhteistyö se on voimaa, niin täällä kuin hallituksessakin! Hyviä tuloksia tulee molemmilla rintamilla!
>>Stadin kundin tapa käyttää runoja poliittisessa taistelussaan Keskustaa vastaan, saa varmaan niiden tekijät pyörimään haudoissaan.
"Asevelisosialistin" eli "perusdemarin" pirstoutunutta minuutta kuvaa hyvin se, että hän pystyy vastaamaan kysymykseen, jota en ole hänelle tehnyt, tällä kertaa - jälleen - "stadin kundina". Ja vielä "henk.kohtaiseti"!
Tällä kertaa monikkonimimerkkeilijän kirjoitus on todella paitsi pitkä ja puiseva myös politologisesti arvioiden potaskaa. Sen jätän tässä yhteydessä kuitenkin kohteliaisuussyistä sanomatta.
Jokusella sanalla lienee kuitenkin kohteliasta kommentoida "stadin kundin" monikielistä ties-kuinka-monettako jäähyväiskirjoitusta, etenkin kun se otsikkotasolla näyttäisi ikään kuin kirjoitetun juuri minulle.
Ensiksi: en toki ollut pyytämässä "asevelisosialisti-perusdemari-stadin kundi-Wiljami-etc." -nimimerkkeilijältä muuta kuin (kaiketi sen kuuluisan Ameriikan matkan jalkoihin jäänyttä) arviointia siitä, miten olisi oikein ja kohtuullista suhtautua siihen, että VTT, kansanedustaja, EU-konventin jäsen Kimmo Kiljunen (sd.) uuden EU-perustuslakisopimmusta ja sen valmistelua käsitelleen kirjansa julkistamisen yhteydessä kovasti kritisoi ex-pääministeri Paavo Lipposta (sd.) virhearvioinneista suhteessa EU:n hallitusten välisen konferenssin olemukseen ja etenkin lopputulokseen.
Samalla esitin kainon toivomuksen myös siltä osin, että monikkonimimerkkeilijä avaisi tosi sanaisan arkkunsa myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) vieläkin uudemman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän kirjan tiimoilta.
Taustalla toiveessani saada po. kirjoista kommenttia oli se, että monikkonimimerkkeilijä on kovasti tuntunut arvostavan kansanedustaja Kimmo Kiljusta - esittänyt häntä jopa jokuseen otteeseen Paavo Lipposen seuraajaksi sdp:n puheenjohtajna! - ja samoissakin yhteyksissä esittänyt tosi rankkaa kritiikkiä toisen kansanedustajan eli ulkoministeri Erkki Tuomiojan
suuntaan.
Surukseniko (?) joudun nyt toteamaan, että miltei Mika Myllylän tapaan "pyytämättä ja yllätyksenä" testamentillisia kirjoituksiaan verkkokeskustelusivuille roiskiva monikkonimimerkkeilijä jättää sitten "hyvästä sydämestään" pyytämäni demaritoveriarviot tekemättä.
"Asevelisosialisti-perusdemari-stadin kundi- Wiljami-etc." -monikkonimimerkkeilijän olisi uskonut omassa erinomaisuudessaan tekevän moiset arvioinnit ihan lonkalta, jos ei sitten muusta niin edes sitten "säälistä"...
Ja "henk. kohtaisesti jonkin nimen joko kasteessa tai henkikirjoittajan luona etunimenkin saaneelle asevelisosialistille" ihan henkilökohtainen arvio:
minusta Sinä olet (eli "te olette") tyylillisesti aivan oivallinen kirjoittaja. Minusta ei ole ollut tuskallista lukea kirjoituksiasi paitsi ehkä siksi, että viime aikoina niihin on tullut juuri semmoinen maku, joista omissa typologisoinneissasi muita syytät. "Pekka Lounela -vainaa takavuosina muistaakseni runoili satttuvasti tilanteesta, mihin Sinäkin (eli jokainen käyttämistäsi nimimerkeistä)lienet ajautunut: "Hokee, inttää, kinaa, penää, kansanvalta tekee tenää..."
Näin nimenomaan on kohdallasi tilanne edellisen kirjoituksesi "uskonkappale" -osion suhteen. Siinä panet oikein urakalla sitaatteihin sanontoja ja näkemyksiä, jotka ovat aivan omatekoisiasi ja joita en ollenkaan tunnista itse käyttäneeni ja jonkamoisia en edes "virtuaalisesti" voisi kuvitella edustavani. En edes Kekkosesta, Jäätteenmäestä puhumattakaan ja siten vielä vähemmän Vanhasesta ja Lipposesta.
Summa summarum: "asevelisosialisti-perusdemari-stadin kundi-Wiljami-etc." -monikkonimimerkkeilijän ongelma on - anteeksi tämä psykologisointi - kaikesta läpitunkeva itsetehostuksen tarve eli kritiikitön itserakkaus, narsismi.
Kun olen toivonut häntä arvioimaan aivan konkreettisesti parin ihmisen (Kiljunen & Tuomioja) paria kirjaa ja niissä esitettyjä näkemyksiä, eiköhän vaan monikkonimimerkkeilijä keskity ensin kehumaan omaa kaiketi sitten mittavaa - tai ainakin semmoiseksi kuvittelemaansa - sotilas- ja siviiliuraa tässä maassa ja maailmalla. Ja toiseksi monikkonimimerkkeilijä heittäytyy monikieliseksi (lubenter) approbaturtason typologisoijaksi, ja yrittää typologisointiensa myötä syyttää muita kirjoittajia siitä, mihin itse on syyllistynyt koko monikkonimimerkkeilynsä ajan!
Murheellinen olen asevelisosialistin elämän loppuaikojen johdosta: Hän on ilmiselvästi tilanteessa, josta runoilija on rustannut oivallisesti jotakin seuraavaa: "himoitsen olla enemmän kuin olen, valtias maan, jota nöyränä polen, voittaja itseni, opas myös muiden jne..."
Kun hän nyt - edelleen kaiketi reinkarnoituvan Kekkosen pelossa(ko) ? - joutuu tyhjäämään tuntojaan mielipidekirjoituksiin väijystä eli lukijoille incognito, hän joutunee sitten aikanaan poistumaan muonavahvuudesta "suurena tuntemattomana": "asevelisosialisti-perusdemari-stadin kundi-Wiljami-etc" -monikkonimimerkkeilijää jäävät tuskin kaipaamaan muut kuin velkojat. Edellyttäen toki, että edes he hänet habitukseltaan tulevat tuntemaan.
Se on kova kohtalo skribentille, joka teki niin paljon "asevelisosialidemokratian" puolesta ja eteen. Kuolla tunnistamattomana - jäädä kuoltuaankin tuntemattomaksi! Kammottavaa!
Henk.kohtaisesti Sinulle! Tämän päivän lukusuositus, kun en ole havainnut sdp:n puhemies Paavo Lipposen moista vielä tehneen, olkoon Raimo Mäkelän "Pahan naamiot" -kirja. Suosittelen sitä, paitsi luonnollisesti itsellenikin, myös Sinulle, arvoisa monnikkonimimerkkeilijä (toivottavasti hyvän teoksen kollektiivinen jakaminen ei loukkaa "arvokonservatiivista maailmankuvaasi"). Ja aivan erityisesti suosittelen sitä - Paavo Lipposelle!
Koska tällä Telluksella kun on niin vähän henkilökohtaista viestintää, niin "stadin kundia" (eli "asevelisosialisti-etc." -monikkonimimerkkeilijää) on kaiketi kuitenkin viimeisimmästäkin kirjoitelmastaan nyt kiittäminen.
Mielessäni jätän jäähyväisikseni "asevelisosialisti-perusdemari-stadin kundi-etc." -monikkonimimerkkeilijälle, näiden sivujen ylivoimaiselle narsistille - narsisseja! Kiitos - ja hyvästi! RIP!
Kyllä Sinua, Timo-parka, vaivaa tuo minun henkilöni salaperäisyys! Enpä paljasta. Minä saan aivan sopivasti julkisuutta ja tunnustusta myös siellä, missä liikun omalla nimelläni. Et Sinä minua sielläkään tunne, sillä me emme, Timo liiku samoissa ympyröissä. Minä en hengaile kepun tupailloissa enkä kirjoittele ilmaisjakelulehtiin. Se tästä.
Pieni korjaus kuitenkin tuohon vuodatukseesi: Ilmoitin tuonne Amerikkaan lähtiessäni tukun nimimerkkejä, joilla olen kirjoitellut, mutta niihin eivät kuuluneet Wiljami eikä perusdemari. Niillä nimimerkeillä minä en todella ole koskaan kirjoitellut. Tosidemari taisi olla yksi nimimerkkini. Wiljamin kirjoitukset ottaisin mielelläni nimiini, sillä ne ovat hyviä, mutta annan niistä kunnian sille jolle se kuuluu.
Kun Sinua närästää se, että kirjoittajat käyttävät täällä nimimerkkejä, niin muistapa, että Urho Kekkonen käytti ainakin viittätoista tiedettyä ja varmaan monta muuta nimimerkkiä ahkerassa kirjoittelussaan. Vielä presidenttinäkin hän kirjoitteli usealla nimimerkillä, joista tunnetuin lienee Suomen kuvalehden "Liimatainen". Olisi ollut hyvä, jos Sinäkin olisit ruvennut kirjoittelemaan vain nimimerkillä etkä olisi kompromettoinut omaa, ihan hyvää suomalaista nimeäsi noilla sepustuksillasi!
Tuosta edellä sanotusta käy ilmi sekin, miksi minä esiinnyn vain nimimerkeillä. Vaikka aiheeni ovat tärkeitä ja tarpeellisia ja kirjoituksenikin näiden saittien ehdotonta parhaimmistoa, ovat ne sittenkin vain "vasemmalla kädellä" huitaistuja, joiden en välttämättä halua tulla mainituiksi curriculum vitaessani.
Luin tuon pitkän kirjoituksesi läpi. Jopa ymmärsin sen, kun siinä ei ollut noita Sinulle tyypillisiä linkityksiä sotkemassa asiaa. En kylläkään lukenut Sinua nuo tietyt opinkappaleet ulkoa osaaviksi ja niitä heitteleviksi, vaan päinvastoin niihin, jotka ovat kiinnostuneet vain päivänpolitiikasta, siitä aivan sairaalloisesti. Luepa uudestaan luonnehdintani siitä neljännestä kategoriasta!
Kiitos vain minuun kohdistamistasi ystävällisistä sanoistasi! Nuo suosittelemasi kirjat ovat yhä lukematta, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä. Ehkäpä luen niitäkin joskus, vaikka juuri nyt on pöydänkulmalla pino vielä mielenkiintoisempia, lähinnä historiallista meiltä ja muualta.
"Asevelisosialistina" en todellakaan aio enää palata, sillä se nimimerkki on tehtävänsä tehnyt. Historiallista minun tekee mieleni vielä täälläkin kirjoitella, mutta eri aiheista ja eri nimellä. "Stadin kundi" voi vielä hyvin jatkaa suurta suosiota saanutta esiintyjän uraansa.
Joskus kyllä tulee mieleeni, että
"Tämä tulomme, menomme - kannattaako?
Elon hedelmän kypsäksi koskaan saako?
Kun tähtien alla sieluista parhaat
palavat tuhkaksi - sano: savuaako?
Ja toinen yhtä sopiva, joka aivan erinomaisesti sopii myös Sinulle:
"Kun sielun alueilla vaeltaa,
on paras, että järjen avuks saa -
maailman asioissa pienen äänen
pito on varmintakin varmempaa...
Ystävällisesti
Stadin kundi, tosidemari ym, ym...
"Niin paljon sanomatta jäi..." Tuo taitaa olla tosin iskelmärunoutta. Vaan eipä jätä "asevelisosialistikorpraali K.K.Korhonen" uutta eli tosi vanhaa historioitsevaa nimimerkkiään vakan alle edes muutamaksi tunniksi, niin kova on (kekkos)kaunan palo!
Lue tunnelman tiivistämiseksi tänäisestä Iltalehdestä elämäkertakirjoitusta suuresti ihailemastasi Paavo Lipposesta. Ja jatka sitten "huumorinrepimistäsi" henkilöstä, jota itse kutsuin - itse itseni vireäksi vesimeloniksi luonnehtineena - räkäradikaalina retiisinä. Mikäli punavihersokeus tai peräti kaihi saati sitten kihti pakkaa päälle, tutustu aivan rauhassa poliittiseen värikirjoon - ja hämmästystä saadaan pitkään kutitella pois kuolinnaamiostasi...
Jatka vaan samaan malliin, niin riittää perikunnalla sitten poltettavaa...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002872371
Ja selväkielisenä seuraavassa:
Avain K.K.Korhosen KekkosKaunan Ymmärtämiseen...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 1.4.2004 klo 10.23
Demarien likaisten temppujen osaston "asevelisosialisti-stadin kundi-etc." -akseli muiden porvarien väijystä ampuilevan plutoonan kanssa ovat ryhtyneet näköjään kynälle nyt K.K.Korhosena. Sitä mukaa kun arvinaikaisiakin - Korhosia hänkin - ajopuita ajautuu rytinällä uusien väitöskirjatutkimusten myötä (esim. Markku Jokisipilä, Turku)Siltasaaren ja Hakaniemen rantaan, roinaa ja roipetta työnnetään tuuttiin jo kolmessa vuorossa.
Puutarhanhoidon - myös sen tuoksuvamman puolen! viedessä nyt pääasiassa aikani ilmoitan yhtyväni Oiva Härkösen esittämään näkemykseen keskustan saiteille ilmestyneestä "uudesta vanhasta historiankirjoituksesta". Ei maksa vaivaa kommentoida!
Jotta moista monisarjaista mongerrusta voisi edes joku yrittää ymmärtää, on kyseisen teksituotannon taustoitukseksi syytä tutustua kyseisen kirjoitusorganisaation aiempaan verkkokeskustelumoraaliin seuraavista linkeistä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000002860738
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002872371
Siitä ja sen tekstiosan lopun linkeistä käy - asevelisosialisti-stadin kundi-etc. -monikkonimimerkkeilijän itse 10.3.2004 näillä saitille julkipanema - kyseisen megalomaanikon tapa täyttää muutenkin tyhjänpäiväinen ja turhanaikainen elämänsä kirjoittelemalla kaiketi kuolonkorjuuseensa asti kekkoskaunojaan keskustan politiikkaa käsitteleville suomi24.fi:n saiteille - ja kymmenillä eri nimimerkeillä, jotka vuoronmukaisessa järjestyksessä sitten ylistävät toinen toistensa ylivertaista älykkyyttä!!! Hupinsa kullakin, todennee vanha kapitulantti komerossaan tai poterossaan itse tyydytyksellä?
Vaan kun toisaalla näillä saiteilla - jopa näivettyvillä demarisaiteilla - kyseinen rypästelijä on jo ennättänyt keuhkota kiukussaan itsensä jo miltei koomaan asti, lienee pakko todeta näin kylmiltään, että "mittavan sotilas- ja siviiliuran omaksi profiilikseen kehitellyt" korpraali K.K.Korhonen taitaa joutua menemään manallekin "huumorintajuihinsa tulematta"...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002860738
PS. Ja ei kun puutarhaan takaisin...
En ollenkaan tiedä, mistä puhut. Sinun täytyy olla vakavasti häiriintynyt henkilö. Siksi en kysy, mitä tarkoitat tuolla sekavalla esitykselläsi. En enää vastaile Sinulle.
jotain tuosta suolteestasi. Ilmaiseksi tuollaista vuodatusta näet ei tee kuin mielisairas.
"Jäätteenmäen ja Mannisen oikeudenkäyntikin näkyy saaneen päätöksensä. Menivätköhän nuo tuomiot oikeinpäin? Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos Manninen sortui noihin tekoihinsa Jäätteenmäen houkuttelemana, mikä tuntuisi loogiselta."
Etkö ymmärrä asiaa?
Lue ne oikeudenkäyntipöytäkirjat, jospa sia sinullekin avautuisi?
Jäätteenmäen todettiin pyytäneen Manniselta tietoja, mutta MAnnisen todettiin olleen asiassa niin innokas, ettei Jäätteenmäen pyyntöjä voitu katsoa yllyttämiseksi taii avunannoksi rikokseen.