Elikkä paniikkihäiriö on ollu mulla vuodesta 2006 kaikkien mahdollisien oireiden kera. Nyt tän vuoden puolella oon ollu lähestulkoon ilman kohtauksia... rauhottavia raahaan mukana kylläkin koska jo niiden olemassaolo auttaa. Mutta tänään tulikin sitten näiden kohtauksittomien kuukausien edestä järjetön kohtaus... Ei koskaan näin pahaa oo ollu... Samat oireet kun yleensä mulla kohtauksessa mutta moninkertasina. Kauhee tärinä päästä jalkoihin, ahdistus, sydän hakkas miljoonaa muljahdukset, joka sitten laukas kunnon hepulin... en pysyny pystyssä ja olo paheni ku huojuin terkkariin. En ees pysty selittään kuinka kamala se oli!!!!!! Mua katottiin kun hullua... hoitajatkin käveli vaan ohi kun puuskutin ja tärisin kyykyssä lattialla. Yleensä olo helpottuu kun pääsee terkkariin mutta nyt kävi toisin... outoo mulle. Pelästyin järjettömästi. Onkos muilla näin helvetillisiä kohtauksia?
Järjetön kohtaus!!!
amjs.
13501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
en vain enää hakeudu niiden iskiessä lääkäriin, se kun on ihan turhaa
Mä hakeuduin tosta siks koska olin varma että se on jotain muuta...No nyt tietää että se oli vaan paha kohtaus. Kun meni pikkuhiljaa rauhottavalla ja beetasalpaajalla ohi.
tuota samaa ollut vuosia,en vaan hakenut apua tarpeeksi ajoissa. Sydämen rytmihäiriöitä mulla on ollut aina ja niiden pelkäämisen takia provosoitui usein paniikkikohtaus jne.Sydänvaiva hoidettiin pois ablaatiolla(muljahdukset jäivät ja ne on usein vaarattomia terveillä ihmisillä),mutta paniikkikohtaukset jäivät. Itselläni oli paha paniikkikohtaus neljä viikkoa sitten,oireesi samat kuin mulla että olo oli epätodellinen. Menin päivystykseen kun pelästyin ihon pistelyä ym.Olin varma että sain aivoverenvuodon tms.Paniikkikohtaukseksi luokiteltiin. Menin yksityislääkärille seuraavalla viikolla ja sain Cipralex lääkkeet. Viime viikko meni hyvin,pari päivää taas olen voinut huonosti,en tiedä eikö lääkitys tehoakaan...Ja epätodellinen olo vaan jatkuu,varsinkin kun ajattelen sitä.Lääkäri sanoi sen kuuluvan ahdistukseen ja paniikkihäiriöön.
Ymmärrän sua täysin ja et ole vaivasi kanssa yksin.
Jatka lääkkeen syomistä, vaikutus tulee aikaisintaan kolmen viikon kuluttua, voi mennä kauemminkin!
itsellä ei ole ollut noin kovaa, mutta hyvä, kun hakeuduit terkalle. itellä sydämen hakkaukset tuttuja ja ahdistusfiilis. nyt testataan jälleen yhtä lääkettä. välissä tuntuu, että harmittaa, kun ei "tahdonvoimalla" pysty hallitsemaan, vaikka semmoisiakin kommentteja saa. tosin joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta kyllä se tää elämänrytmiki nykyste vaikuttaa ainaki omaan päähän stressaavasti. itellä pahin kohtaus tuli, kun - no, kutsuttiin traumap. stressi.oir. olin ollut pitkään jännityksessä ja se laukesi kunnon vapinana, jalat lähti alta, tunto kasvoista ja luulin, että on kans jotain muuta. sitten terv. keskukseen ja rauhottava-nappi suuhun. sen jälkeen karsea väsymys. ärsyttää, kun oikeastaan koko ajan olen semmoisessa "jännityksessä", mitä yritän helpottaa jotenkin, mutta joskus laukeaa tommoisena pienimuotosena, unettomuutena jne. kakkamaista, kun ei aina pysty ennakoida. onko kellekään tämmönen tuttua ? ehkäpä on..
Älä ymmärrä väärin, nimittäin en kuittaile tai kettuile mitenkään, mutta kun nuo kuulostaa ihan sellaiselta, mitä olen tottunut pitämään krapulan oireina! Rehellisesti sanoen, onkohan minullakin paniikkihäiriö?
Karmein kokemus oli, kun heräsin yhtenä aamuna aivan järkyttävään oloon, ja menin talossa kovaa vauhtia ilman mitään päämäärää, ja seinät menivät sumeiksi ja keikkuivat, niinkuin elokuvissa.
Saattoi olla tietty deliriumi, kun tapaan ottaa aika rankasti. Samanlaista en ole kyllä ennen kokenut, ja toivottavasti en koekaan, sillä mulla ei ole mitään riittävän vahvaa kotona pitämään pään kasassa, jos se tila kestäisihetkenkään pitempään
Legal Alien: Oireesi ovat kuin kankkusen oppikirjasta. En usko, että kyseessä on PH sinun tapauksessasi. Oireet voivat mimikoida sitä, mutta kertomuksesi on lähempänä psykoottista tai skitsofrenista tilaa, kuin PH:ta. Syynä todennäköisesti rankka juominen ja siitä aivojen tasapainon heittely - eli serotoniin ja dopamiinin määrän vaihtelu aivoissa. Kaiken tuon voi korjata, olemalla hieman varovaisempi alkoholinkäytön suhteen. Mikäli oireesi kuitenkin vielä pelolttavat, ja/tai vastaavaa toistuu, täytyy sinun hakeutua lääkäriin. Tsemiä! :O)
Amjs - ketjun aloittaja:
Loistavia tuollaiset kohtaukset, eikö... Kyseisessä tilanteessa ei erota päätä jaloista. Rankkaahan tuo on - itse monet kokeneena tiedän. Eli kyllä, muillakin on yhtä rankkoja ollut, ja varmasti tulee olemaankin. Tärkeintä tilanteessasi olisi päästä heti alkuvuodesta psykiatrin kautta terapiaan. Sinä todennäköisesti tarvitset myös oikeanlaisen lääkityksen oireiluusi, mutta sehän ei ole pysyvää, kunhan pääset selättämään kohtauksia, niin olokin paranee. Kaikkea hjyvää!! :O)
Käytätkö kofeiinia, sehän näitä aiheuttaa.
http://qmies.blogit.fi/
Kiva kun vastauksia oli tullu :) Juu, lääkäri sitä terapiaa suositteli. Joskus kävinki mtk:ssa jutustelemassa. Mut sitten tulikin tää pitkä väli ettei kohtauksia tullu, kunnes sit se paha :/ Joten ajattelin alottaa juttutuokiot uusiks :) Ja Legal Alien : Mä en tarvi krapulaa paniikkikohtauksiin. Niitä tulee ihan ilmankin :D Ja ex- kofeinistille : Kofeiinia en käytä juurikaan. Mut hyvää ja rauhallista joulua kaikille :)
Jos käytät, se on todennäköisimmin oireittesi aiheuttaja.
on yhtä helvetillisiä mulla aina, jos lääkkeet unohtuu. ymmärrän olotilas :(
Noin kuukausi sitten vetäisin palan omenaa väärään kurkkuun. Pitkän rymimisen jälkeen sain palan pois mutta olo pysyi aika kenkkuna, mm. hengenahdistusta. Olo ei helpottanut seuraavinakaan päivinä joten hakeuduin lääkäriin. Kaikkiaan multa on otettu kolme kertaa thorax ja neljä kertaa EKG. Tulokset ihan ok, ei tulehdusta.
Oireilu jatkui ja lopulta en saanut enää nukuttua. Tuntui että heti kun nukahdin raajat alkoivat puutua ja pistellä. Sain Oxamin lääkityksen ja muutaman päivän kuluttua oireet helppasi.
Joulun nurkilla tuli pieni flunssa ja hengenahdistus alkoi taas. Flunssa meni mutta rintakipu, hengenahdistus, huippaus ja aika akoin kova syke jäivät.
Verenpaine on koholla ja siihen saan beetasalpaajaa.
Panikkihäiriödiagnoosi on tehty.
Onko tää paniikkihäiriötä vai kenties jotain muuta?
kuulosta aika samalta kuin omalla kohdalla, tosin ei omenan kera mutta muuten. Oletko ennen tuota omenatapahtumaa "kuulostellut" kurkkua, ikäänkuin saanut aiemmin jotain vastaavaa?
Nimittäin sitä oppii pelkäämään.
Voin luvata että kun olet niellyt 4 kertaa joko nenä-tai mahaletkua, niin alkaa kyllä omenapala olemaan piece-of cake.
Kun lääkäri yrittää työntää letkua nenän kautta ja menee keuhon puolelle aluksi ja hoitaja juoksee yökkimistä karkuun ja koko passage-paska kestää 40 min, alkaa panikointi olemaan ilman rauhoittavaa jo aika tiukkaa.